Lue keskustelun säännöt.
Miltä sinusta tuntui saada oma tyttö?
14.12.2014 |
Olen saanut tyttövauvan, ja en ollut koskaan antanut itselleni "lupaa" ruveta haaveilemaan tytöstä, koska tuntui siltä etten tule sitä koskaan saamaan. Nyt sitten kun saimme, en olisi ikinä uskonut että mun elämä voi muuttua näin!
En tiennyt että olen kaivannut näin pahasti oikeasti tyttöä elämääni, tämä on yllättänyt minut täysin. Tulevaisuus tuntuu aivan uskomattoman valoisalta, valoisalta se tuntui ennenkin, en ole pojistani pettynyt yhtään! Mutta nyt olen kuin eri ihminen, mulla on uskomaton innostus elämään, tuntuu että olen voittamaton, sain oman tytön! jonka kanssa tehdä kaikkea tyttöjen asioita, olla hänelle hieno roolimalli naisena, tyttöni on asia joka saa mut tekemään kaikkeni tässä elämässä. Ei ole vain nuo miehet ja minä. Vaan me tytöt ja te pojat. En osaa edes selittää miten paljon tytön saaminen merkitsi.
En osannut arvata ikinä että tältä voi tuntua elämä, luulin jo olevani onnellinen :)
Mites te muut? onko teille ollut tytön saanti kuinka erityistä? vai vain vauva muitten sisarusten seassa.
Kommentit (57)
Mulla on vain tyttöjä, ja kyllä mä niitä kovasti rakastan! Ihania ovat ja toivottavasti joskus jatkavat sukua:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 4 veljeä eikä siskoja, joten en osannut muuta kuvitella kuin että saison pojan. Kun sitten tulikin tyttö, olin vähän aikaa ihan ihmeissäni. Sitten kun n7v päästä odotin taas lasta toivoi että tulisi taas tyttö, tulikin poika. MOLEMMAT on mulle tosi rakkaita, mutta nyt kun poikakin kohta jo 18v täyttää, niin voin todeta että en millään saa poikani kanssa niin suoraa "yhteyttä" kuin tyttäreni, me vaan ollaan niin "samiksii". Tyttären kanssa kaikki on sujunut helpommin, ei tule samalla lailla riitoja, asioista helpompi puhua jne. En poikaani pois antaisi, niin rakas mulle on, mutta kumpa jollain tavalla voisin saada häneen yhtä hyvän yhteyden kuin tyttäreen.
ihanaa on saada tyttö, mutta minusta pojat yhtä ihania... Kylpylässä kiva saunoa yhden tytön kanssa, pojat kulkekoot iskän kanssa, nyt kun nuorimmallekin alkaa iskä siellä kelvata...
Aivan ihanalta, en voi sanoin kuvata kuinka onnellinen olin, ja olen vieläkin. Kunpa vain saisin nähdä tytärtäni edes muutaman kerran viikossa.
Voisiko joku kertoa vihdoin ja viimein, mitä ne "tyttöjen jutut" oikein on? Meinaatteko kasvattaa lapsistanne ärsyttäviä "me tytöt ja nuo pojat" -tyyppejä, jotka jakaa ihmiset tasan kahteen leiriin sukupuolen perusteella, ja sitten hihitellään siinä tyttölaumassa pojille kun ne on niin erilaisia? En ymmärrä vielä tähän maailmanaikaan tuollaista - voisiko niille lapsille opettaa ihan tasa-arvoa ja persoonien yksilöllisyyttä, eikä tuota idioottimaista "tytöt on tällaisia ja pojat tuollaisia" -vanhanaikaisuuksia.
Ja jos ne tyttöjen jutut sisältää esim. sitä meikkausta ja vaatteilla koreilua, niin siinäkö on teillä tulevaisuuden naisille fiksu maailmankuva: ulkonäköulkonäköulkonäkö. Siinä naiseus, meikeissä ja hepenissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 00:16"]
Anteeksi ajatukseni, joita ei saisi sanoa ääneen, mutta minä olen ollut onnellinen että sain pojat aina kun katson 10v varhaisteinityttöjä, joilla on jo geelikynnet. Jotka poseeraa mallimaisesti keikistellen ja käyttää minihameita jo aivan liian pieninä.
[/quote]
Miksi takerrut ääriesimerkkeihin? Mulla on 11-vuotias tyttö mutta hän ja hänen kaverinsa ei välitä tuontaivaallista jostain meikeistä, muodista tms. Harrastavat partiota ja mm. retkeily menee aina shoppailun edelle.
Pojilla on poikien jutut ja tytöillä on tyttöjen jutut. Pojat tekee isänsä kanssa poikien juttuja: korjaa autoa, tekee puutöitä jne. Miksi siis en saisi tyttöni kanssa tehdä tyttöjen juttuja: laitella hiuksia, ostella nättejä vaatteita ja laukkuja, katsella tyttöjen elokuvia, lakkailla kynsiä. Eihän se tarkoita että meillä tehdään PELKÄSTÄÄN noita pinnallisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia on tyttöjen jutut? Vaikka olen nainen itse en osaa kuvitella mitä 'tyttöjen juttuja' tekisin tytön kanssa, tietenkin sen takia etten moisia ole ikinä harrastanut. Ja olen silti pukeutumiselta naisellinen (muuta voikin sitten miettiä...) ei me minusta 'poikien juttuja' poikamme kanssa tehdä.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 09:25"]Pojilla on poikien jutut ja tytöillä on tyttöjen jutut. Pojat tekee isänsä kanssa poikien juttuja: korjaa autoa, tekee puutöitä jne. Miksi siis en saisi tyttöni kanssa tehdä tyttöjen juttuja: laitella hiuksia, ostella nättejä vaatteita ja laukkuja, katsella tyttöjen elokuvia, lakkailla kynsiä. Eihän se tarkoita että meillä tehdään PELKÄSTÄÄN noita pinnallisia asioita.
[/quote]
Meillä ei ole kummallakaan puolisolla näitä perinteisiä tyttöjen/poikien juttuja. Mies ei todellakaan ole autoista kiinnostunut eikä nikkaroi, minulla on paremmat remonttitaidot. Kaikki meistä on kiinnostunut hyvännäköisistä vaatteista, tyylitajuisen mieheni kanssa saatan etsiä mekkoa minulle juhliin yhdessä. Minä teen kodin pikkurempat, auto viedään huoltoon. Sanoisin että kummallakaan ei ole sukupuolelle tyypillisiä kiinnostuksenkohteita. Meillä on poika, joka joo kyllä leikkii autoilla kuin isänsäkin aikanaan, mutta joka rakastaa musiikkia ja tykkää näyttää komealta. Leikkii tyttöjen ja poikien kanssa. Toivoo joululahjaksi monsteriautoa ja balleriinahametta. Niin poika kuin voi olla, mutta ei siinä muotissa vaan monipuolisesti kiinnostunut asioista kuin vanhempansakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei, meillä siis ei ole tyttöjen ja poikien juttuja. Vaan ihan vaan asioita joita perheenä puuhaamme. Nro 55
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 23:51"]On aivan eriasia saada lapsenlapsiakin tyttären puolelta kuin pojan.
[/quote]
Onko kokemusta? Mä tiedän monta miniää, jotka enemmän tekemisissä anoppien, kuin äitinsä kanssa ja lastenlapset hoitaakin anoppi. Älä yleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 09:37"]Ja ei, meillä siis ei ole tyttöjen ja poikien juttuja. Vaan ihan vaan asioita joita perheenä puuhaamme. Nro 55
[/quote]
Sama!!
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 09:29"]Minkälaisia on tyttöjen jutut? Vaikka olen nainen itse en osaa kuvitella mitä 'tyttöjen juttuja' tekisin tytön kanssa, tietenkin sen takia etten moisia ole ikinä harrastanut. Ja olen silti pukeutumiselta naisellinen (muuta voikin sitten miettiä...) ei me minusta 'poikien juttuja' poikamme kanssa tehdä.
[/quote]
En mäkään ymmärrä tyttöjen tai poikien juttuja. Eilen huolsin pesukoneen tyttäreni kanssa ja isäntä siivosi poikien kanssa. Olikohan nää nyt niitä? Ihan normitapaan saatan leikkiä nukeilla poikieni kanssa. Onkohan ne tyttöjen vai poikien juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 7v poika tekee isänsä kanssa remonttia ja tykkää siitä. Auttaa auton korjauksessa ja on innoissaan kun saa tehdä. Tykkää kyllä näteistä vaatteistakin ja kauniista kodista. Tykkää että on siistiä ja tavarat paikoillaan.
Enemmän mieskin keksii yhteistä tekemistä pojan kanssa, kun tytön. Sama toisinpäin. Tytön kanssa tehdään ihan eri juttuja. Myös toki samojakin ja yhdessä tehdään.
Ihan samalta onnelta mitä ap kuvaili, tuntui kaikkien lasten kohdalla, on sekä tyttöjä että poikia. Sukupuoli ei ole vaikuttanut mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 09:48"]Meillä 7v poika tekee isänsä kanssa remonttia ja tykkää siitä. Auttaa auton korjauksessa ja on innoissaan kun saa tehdä. Tykkää kyllä näteistä vaatteistakin ja kauniista kodista. Tykkää että on siistiä ja tavarat paikoillaan.
Enemmän mieskin keksii yhteistä tekemistä pojan kanssa, kun tytön. Sama toisinpäin. Tytön kanssa tehdään ihan eri juttuja. Myös toki samojakin ja yhdessä tehdään.
[/quote]
No tässä tuleekin se ongelma niissä perheissä jossa äiti ei sisusta kotia ja isä rassaile autoa. Kun ei ole yhtään aktiviteettia joka olisi toiselle sidottu. Ristiin tehdään kaikkea ja lapsi on mukana. En vain ikimaailmassa näe että oman sukupuolen edustajan kanssa olisi jotenkin enemmän tekemistä kun ei ole hommia jaoteltu.
2