Onnistuuko päätoiminen yliopisto-opiskelu vauvavaiheessa?
Olen miettinyt, että opiskelisin yliopistossa lapsen syntymän jälkeisen vauva-ajan. Mitä enemmän ajattelen tuota, sitä paremmalta minusta tuntuu. Mutta miten järjestää käytännön asiat, jos kulkemista olisi yhteen suuntaan noin parisataa kilometriä. Rahaa ja aikaa kuluu, ja voisiko vauvan ottaa mukaan? Onko kellään kokemusta?
Kommentit (72)
Minä en ole saanut opsikeltua kunnolla edes kahden koululaisen äitinä... Tai siis kaikki on suoritettu ja arvosana on neljä, mutta koko ajan mennään kipurajoilla. Lapset kulkee kummissa vaatteissa ja kaikkea muuta. Hima on läävä...
T. Open pedagogisia suorittava
Realisti kannattaa olla. Täysipäiväinen opiskelu voi olla liian vaativaa pienen vauvan kanssa noin pitkän matkan takaa, mutta vauvasta huolimatta voi opiskella jotain.
Itse olen ollut luennolla kun vauva oli 2 viikkoinen. :) En enää muista kuinka monta opintopistettä suoritin vauva vuotena, koska aikaa on kohta 10 vuotta. Mitä pienempi lapsisen enemmän hän nukkuu ja sitä enemmän voi lukea.
Muita voi kuunnella mutta viime kädessä opsikelu on oma päätös. Motivaatio on se joka kantaa pitkälle vaikka olisi välillä raskastakin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:06"] Miksi sä halusit vauvan? Jos kerta nyt sitten kun se tulee haluatkin mielummin opiskella kuin hoitaa sitä? Millainen äiti sä haluat olla? En tarkoita hyvä/huono, vaan että hyvä millä tavalla. [/quote] Siksi, että lapsenhakintavuodet ovat rajallisia. Millainen äiti haluan olla? Hmmm... No, haluan olla opettavainen, itsenäinen ja ahkera. En ole ns. pullantuoksuinen äiti. Haluan opettaa moninaiseen ajatteluun, mutta myös elämän realiteettien ymmärtämiseen. Ap [/quote] Anteeksi vaan, mutta epäilen vahvasti kykyäsi opettaa elämän realiteetteja kellekään, jos ne ovat itseltästi TÄYSIN hukassa! Oikein 200 km päähän menet vauvan kanssa OPISKELEMAAN! Hahaa, nauruni kaikukoon päässäsi, kun tulet huomaamaan, miten vaikea ponnistus tulee olemaan vauvan kanssa pääsy 2 km päähän, ihan vaan ruokakauppaan. Tsiisuus, sua!
[/quote]
Ennen vanhaan ei ollut aikaa hyysätä yhtä lasta kun piti tehdä navettatyöt, osallistua peltotöihin jne. Aika nyt tietysti toinen, mutta jos YHDEN vauvan kanssa 2km päähän kauppaan meneminen on "ponnistus" niin heikkoja on nykyihmiset.
Heippa ap!
Rehellisesti sanoen olin samantyyppisessä tilanteessa kanssasi. Minulla oli paljon omia suunnitelmia eikä tietoa vauvojen sielunelämästä.
Oli tosi yllättävää, miten kokonaisvaltaista vauvan hoito olikaan. En ennakolta konkreettisesti tajunnut mitä kaikki puhuivat univajeesta, imettämisestä, koliikista jne jne. No ne tulivat tutuiksi ja vauva todella rakkaaksi ja läheiseksi minulle :) Päälimmäiset lapsenkasvatusmottoni eivät enää olleetkaan itsenäisyys, ahkeruus jne. Pikemminkin läheisyys, rakkaus ja huolenpito. Minäkään en osaa selittää tätä paremmin, mutta viestini on: varaa äitiysloma lastasi varten. Sen jälkeen pystyt yhdistämään elämäänne ahkeruutta ja opettavaisuutta :)
Tsemppiä hirveästi tulevaan ja muista silti myös, että usein vauvalle on parasta se mikä tekee äidinkin onnelliseksi :)
En usko suunnitelmaasi, vaikka itse tein gradun loppuun toisen lapsen syntymän jälkeen ja suoritinkin opettajaopinnoista puolet ollessani kolmannesta lapsesta vanhempainvapaalla. Minä opiskelin kuitenkin samalla paikkakunnalla, enkä 200 km päässä. Esikoisen kanssa en olisi voinut ikinä lähteä luennolle tai tehdä mitään järjellistä toimintaa. Vaunukävely neuvolaankin oli haasteellista. Toisen lapsen kohdalla mummo oli lapsenhoitoapuna, joten sain gradun tehtyä. En olisi ottanut kakkostakaan luennolle. Kolmannen kohdalla kyseessä oli superhelppo vauva, joka oli hiljaa ja rauhassa usealla luennolla, eikä ollut enää jäljellä pakollisia ryhmätehtäviä.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:59"]
. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten paljon vauvan kanssa ollaan. En ole koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä.
[/quote]
no, vauvan käytettävissä ollaan koko ajan.
Välillä se sitten nukkuu ja syö, mutta ihan itse valitsemiinsa aikoihin, joko useamman tunnin taikka vartin välein. Sen kanssa ollaan jollain tasolla koko sen hereilläoloaika. Sen nukkuessa voi tehdä hyvin tehdä omia juttuja (esim. nukkua), mutta ne voivat katketa milloin tahansa. Pitkäjänteinen tekeminen siis ainakin minulle on tuolloinkin mahdotonta, kun ottaa aikansa ennenkuin saan taas orientoiduttua keskittymistä vaativaan tekemiseen 'häiriön' jälkeen.
voi onnistua, mutta todennäiköisesti ei. kokeilisin siis, mutten laskisi sen varaan.
Minulla onnistui. Tein maisterivaihetta vauvavuoden ajan ja vähän päällekin. Mies antoi illat lukurauhaa ja viikonloppuisin myös. Isovanhemmat auttoivat hoidossa luentojen ja seminaarien ajan. Vauva nukkui hyvin ja oli muutenkin aurinkoinen tapaus.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:19"]
Näen sen pahempana asiana, että leikki-ikäinen ei näe äitiään. Toiseksi, olen huolissani talousasioista. Kolmanneksi, vauva-aikana on tavallaan pakollinen pysäytys, kun kunnallinen hoito ei ota alle 9.kk lapsia.
[/quote]
Jos olet pikkuvauva-aikana läsnä, niin kiintymyssuhteesta tulee normaali ja vahva. Silloin lapsi kestää vanhemman poissaolon isompana aivan hyvin. Siksihän nuo äitiyslomat ovat sen 10 kk, että silloin lapsi tarvitsee vanhemman hoitoa eikä esim. isoisän (tämä oli järkyttävä ehdotus). Pieni vauva tarvitsee yhden "ykkös"ihmisen, on se sitten äiti tai isä. Mutta EI hoitaja.
Vauvan hoito on intensiivistä ja aikaavievää. Pyykkiä tulee paljon ja jos annat pullosta maitoa, niin pullot pitää sekä pestä että myös steriloida. Jos imetät, sinulla on nälkä vähän väliä ja evästä kuluu paljon. Etukäteen on turha yrittää kuvailla, miten kaikkeen muka menee niin paljon aikaa, mutta sitten kyllä huomaat.
Vauva voi olla sellaista köllöttelijätyyppiä, mutta ei nekään ilman seuraa jaksa olla. Pientä vauvaa ei ole luotu olemaan yksin. Se on kasvanut sinun mahassasi ja kulkenut mukanasi koko ajan. Miten se muuttuisi sinä päivänä, kun vauva syntyy?
Jos sinulla on mies tai muu kodinhoitaja, niin sitten on ihan mahdollista tuo opiskelu.
Ihan pieni vauva kulkee suht koht helposti mukana opinnoissa,
mutta kun suunnilleen vuosi tulee täyteen, lapsi alkaa liikkua.
Tuntuu että lapselle tuolloin jokin muu ympäristö olisi mieluisampi!
Pitää myös ajatella lapsen parasta...........ja opiskelutovereiden, kaikkien.
Miksi haluat opiskella päätoimisesti? Kuten jo sanottu, vauvan hoito on päätoimista 24/7 työtä.
Mä olen opiskellut kauppatieteitä sivuaineena ja opinnot vielä kesken. Kyllä siellä luennoilla joskus näki äitejä vauvojensa kanssa, mutta en kyllä tiedä saivatko sielä oikeasti mitään opiskeltua.
Oma vauvani on nyt 5 kk enkä todellakaan voisi vielä kuvitella palaavani kouluun. Olen viimeisen 5 kk aikana nukkunut kerran 4 tuntia putkeen, joten ei, en todellakaan pystyisi opiskelemaan. Tällaista kroonista väsymystä on vaikea ymmärtää ennen kuin sen kokee. Hyvä jos saan jonkun hesarin artikkelin luettua loppuun ja vielä muistan mitä siinä käsiteltiin. Opiskelu olisi ajan haaskausta ja pilaisin ihanan vauva-ajan stressaamalla... Koulu kyllä odottaa, mutta lapsi on pieni vain kerran <3
No riippuu ihan vauvasta. Jos hyvä tuuri käy ja lapsi on ns helppo vauva, opiskelu voi onnistua pienellä vaivannäöllä. Ja jos huonompi mäihä niin ei onnistu.
Mulla oli hyväuninen ja helppo vauva ja opiskelin jonkin verran, tosin avoimessa. Musta se oli ihan kivaa vaihtelua vauva-arkeen. Päätoiminen opiskelu kuulostaa aika rankalta vauvanhoidon oheen, mutta miksipä ei voisi tehdä joitakin kursseja tai gradua.
55 lisää: aloitin kun vauva oli 3 kk.
Ei tule mitään jos vauva kulkee mukana ja sitten luennoilla. Miksi et suorittanut opiskeluja ja sitten vasta vauva.
Miksi ajattelet, että osa-aikaeläkkeellä oleva isäsi haluaa ottaa hommakseen hoitaa lastasi? Kyllä se näet ihan työstä käy.
Itseäni naurattaa ajatus ottaa vauva luennolle koska omat lapseni ovat olleet kamalan äänekkäitä stntymästä asti. Eivät siis huuda mutta ähisevät, huokailevat, jokeltelevat, kiljuvat ja ääntelehtivät koko hereilläolo aikansa. Ja jos olisin koettanut heitä saada nukkumaan luennon ajan olisin vain heijannut vaunuja jossa tapittaisi hihkuva utelias tapaus. :)
Luennoilla on muitakin, ota se huomioon!
Ajattele niitä muita opiskelijoita, ei ne halua mitään rääkyvää kakaraa sinne. Yliopisto ei ole mikään lastenhoitopaikka! Verkkokursseja voit varmasti suorittaa, sille ei ole mitään estettä.
Vaikeaa. Mitä aiot opiskella? Varsinkaan, jos on sellainen ala, jossa paljon läsnäolopakkoa ja ryhmätöitä, niin vaikeaa. Jos sellainen ala, jossa lähinnä massaluentoja ja voit periaatteessa tenttiä käymättä luennoilla ja kopsata vaan joltakin kaverilta muistiinpanot, niin saattaa onnistua.
Harvalla oli yliopistossa vauva luennolla mukana. Jos oli, ne yleensä aina heräsi kitisemään ja äiti joutui poistumaan luennolta.
Miten ajattelit käydä päivittäin luennoilla jos matkaa tulee 400 km edestakaisin?