Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko päätoiminen yliopisto-opiskelu vauvavaiheessa?
14.12.2014 |
Olen miettinyt, että opiskelisin yliopistossa lapsen syntymän jälkeisen vauva-ajan. Mitä enemmän ajattelen tuota, sitä paremmalta minusta tuntuu. Mutta miten järjestää käytännön asiat, jos kulkemista olisi yhteen suuntaan noin parisataa kilometriä. Rahaa ja aikaa kuluu, ja voisiko vauvan ottaa mukaan? Onko kellään kokemusta?
Kommentit (72)
Täältä löytyy hyviä opiskeluvaihtoehtoja Suomesta ja ympäri maailmaa:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla oli helppo vauva, mutta olin väsynyt ja niin rakastunut vauvaan, ettei opiskelusta tullut mitään. Ajattelin samoin kuin sinä eli hyvin aikaa, mutta itse olin niin hormonihuuruissa ja nukuin mieluummin vauvan kanssa kuin opiskelin. Mutta kukin tavallaan. Uniongelmaisen vauvan kanssa on taas mahdotonta
Uskon, että ainakin osa-aikainen opiskelu onnistuu vauvavaiheessa. Ei vauvan tarvitse olla joka hetki kiinni äidissä, vaan kyllä joku muukin voi välillä huolehtia.
Opiskelin muutamia kursseja, kun lapset oli n. 7kk - 1 v 2 kk. Ei se kovin tehokasta opiskelua ollut, kun univaje oli kova. Lisäksi lapsilla oli joku maaginen taito sairastua aina tasan viikko ennen tenttiä, eli paras tenttiin lukuaika meni vielä vähemmillä unilla ja tentin aikaan olin itse sairaana.
Mutta sitten tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet väitöskirjaa vauvavuotena. Etukäteen on vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin muutamia kursseja, kun lapset oli n. 7kk - 1 v 2 kk. Ei se kovin tehokasta opiskelua ollut, kun univaje oli kova. Lisäksi lapsilla oli joku maaginen taito sairastua aina tasan viikko ennen tenttiä, eli paras tenttiin lukuaika meni vielä vähemmillä unilla ja tentin aikaan olin itse sairaana.
Mutta sitten tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet väitöskirjaa vauvavuotena. Etukäteen on vaikea sanoa.
Ja käytännössä hoitui siis niin, että sisko tai kaveri lykki rattaita luennon ajan ja toisen lapsen kanssa palkkasin myös hoitajan joksikin aikaa. Helsingin yliopistossa on myös lastenhoitoa, esikoinen oli siellä kerran viikossa hoidossa pari tuntia n. 1 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. No, ehkä sitten on pakko myöntyä sivutoimisiin opintoihin ja yrittää kiriä heti, kun lapsen saa päiväkotiin. Kunnalliseen hoitoonhan ei saa alle 9 kuukautista? Tai ehkäpä voisin opiskella kotona etukäteen tulevien kurssien aiheita. Vain ja ainoastaan vauvailuun minusta ei ole. Tulisin katkeraksi ja vihaiseksi. Ap
Lapsia ei ole pakko hankkia. Oletko ihan varma että aidosti haluat äidiksi vai haluatko lapsen vain siksi että äitiys on normi ja sulla mahdolliset äidiksitulovuodet loppuu kohta kesken?
Jos lastenhoito tekee sut katkeraksi ja vihaiseksi, niin ehkä äitiys ei ole sua varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä vihamielisiä ja mustavalkoisia viestejä, vaikka moniin totuuden siemen sisältyykin.
Itse näen ap:n suunnitelman suurimpana ongelmana tuon välimatkan - koulupäivät voivat venähtää pitkiksi riippuen vähän kulkuyhteyksistä. Olen itsekin opiskellut vauva-aikana, tosin koululle oli "vain" puolentoista tunnin junamatka ja kävin yliopistolla n. kolmena päivänä kuukaudessa. Suosittelen lämpimästi etäopintoja, itselläni ei ainakaan onnistuisi läsnäolopakollisten kurssien tai ryhmätöiden tekeminen. Myös vauvan kuljettaminen mukaan luennoille tuntuisi itsestäni kovin hankalalta, ja olen jättänyt vauvan aina isovanhempien hoitoon. Poissa vauvan luota olen koulupäivänä 5-7 tuntia.
Vaikka monet täällä ovat kokeneet, ettei vauvaa hoitaessa jää aikaa tai energiaa mihinkään ylimääräiseen, on tämä kovin henkilökohtainen asia. Mitä intohimoisemmin suhtaudut opiskeemaasi alaan, sen todennäköisemmin sinulla riittää siihen tarmoa - voit jopa kokea opintojesi antavan sinulle paljon vauva-arjen vastapainona sen sijaan, että vain suorittaisit elämääsi. Vauvan hoitoon liittyy kuitenkin sellaisia käytännön rajoituksia, joiden vuoksi kyseeseen tulee useimmiten lähinnä etäopinnot. Mikäli alallasi on mahdollista opiskella etänä vain joku osa opinnoista, ja tarmosi riittäisi enempään opiskeluun, suosittelen opiskelemaan "valmiiksi" noiden läsnäoloa vaativien kurssien sisältöä ja kurssikirjoja. Kun lapsi kasvaa niin suureksi, että hänet voi jättää jo koulupäiväsi ajaksi hoitoon, voit suorittaa noita läsnäolopakollisia kursseja nopealla tahdilla, kun asiat ovat jo tuttuja ja käyt paikalla tekemässä pakolliset harjoitukset tms. ja tentistä selviät asioiden kertaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. No, ehkä sitten on pakko myöntyä sivutoimisiin opintoihin ja yrittää kiriä heti, kun lapsen saa päiväkotiin. Kunnalliseen hoitoonhan ei saa alle 9 kuukautista? Tai ehkäpä voisin opiskella kotona etukäteen tulevien kurssien aiheita. Vain ja ainoastaan vauvailuun minusta ei ole. Tulisin katkeraksi ja vihaiseksi. Ap
Lapsia ei ole pakko hankkia. Oletko ihan varma että aidosti haluat äidiksi vai haluatko lapsen vain siksi että äitiys on normi ja sulla mahdolliset äidiksitulovuodet loppuu kohta kesken?
Jos lastenhoito tekee sut katkeraksi ja vihaiseksi, niin ehkä äitiys ei ole sua varten?
Vähän huvittavaa lukea noita mustavalkokommentteja. Jos joku ei halua olla vain kotona ja "pelkästään" äiti, eihän se tarkoita sitä, että äitiys ei olisi tätä varten. Onko sillä muutenkaan merkitystä, mitkä ovat ne syyt sille, että ap haluaa äidiksi? Jos hän kerran on tuonut ilmi esille halunsa olla äiti, mutta jotain muutakin. Ei hän mielestäni ole noilla tiedoilla sen huonompi äiti kuin kukaan muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee etäopintoja tai pidä kokonaan lomaa, mutta älä todellakaan tuo vauvaa luennolle tai kirjaston lukusaliin!
Pakko sanoa tähän väliin, vaikka on vanha ketju, niin omalta kohdaltani koen, että pienen vauvan ja yliopiston yhdistäminen onnistuu. Omaa tilannettani paransi samalla paikkakunnalla sijaitseva yliopisto ja loistavat liikenneyhteydet. Vain kerran jouduin koko maisterivaiheen aikana lähtemään kesken luennon salista pois mutta muuten vauva nukkui kuin tukki. Oli varmaan niin tylsät luennot. Vauvalla ikää neljä kuukautta yliopistoa aloittaessa ja luennoilla käytiin joka päivä. Kurssimäärät olivat samat kuin muillakin. Opiskelu vaatii tietysti ajankäytön suhteen enemmän suunnittelua mutta itsellä meni ajankäyttö näin: kun vauva oli hereillä, syötiin, leikittiin ja touhuttiin sekä hoidin hänen terveysasioitaan. Kun vauva nukkui, opiskelin täysillä. Kannattaa jättää omaan arvoonsa nämä kommentit huonostä äidistä jne. sitä sain itsekin kuulla useampaan kertaan mutta niin on ääni muuttunut valmistumisen jälkeen.
Sukulaisten tai tuttavien apuja en käyttänyt montaakaan kertaa, kun ei niitä ole ollut tarjolla. Korvasin sukulaiset kotiin muutamaksi tunniksi palkatuilla hoitajilla pari kertaa viikossa vähän ennen vanhempainvapaideni loppumista. Tällä totutin lapseni hoitoon tunti kerrallaan.
Vanhempainvapaan jälkeen siirryin muutamaksi kuukaudeksi opintovapaalle, kun lapsi lähti päiväkotiin. Sitten olinkin jo loppuopiskeluiden ajan täyspäiväisissä töissä, johon tein myös diplomityöni. Rohkeasti äidit opiskelemaan! Vauva-aika ei ole sairaus kuten ei ole raskauskaan. Se on parempaa ajanvietettä ja hyödyllisempää kuin netin selailu tai telkkarin katsominen sillä välin, kun vauva nukkuu. Jättäkää kateellisten kommentit omaan arvoonsa. Opiskelu onnistuu kyllä, jos on hyvä luottamus itseensä ja uskaltaa yrittää, vaikka ne kateelliset yrittävätkin kampata valitsemallasi tiellä. Ei se opiskelu susta tee huonoa äitiä, äitiys tekee monista hyvinkin laiskoja. Pienet vauvat nukkuvat suurimman osan päivästä, joten silloin on helppo opiskella. Imetyskin onnistuu, täytyy olla vain vähän luova.
Hmmm. No, ehkä sitten on pakko myöntyä sivutoimisiin opintoihin ja yrittää kiriä heti, kun lapsen saa päiväkotiin. Kunnalliseen hoitoonhan ei saa alle 9 kuukautista? Tai ehkäpä voisin opiskella kotona etukäteen tulevien kurssien aiheita. Vain ja ainoastaan vauvailuun minusta ei ole. Tulisin katkeraksi ja vihaiseksi. Ap