Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen katkeruudeta eroon, kun mies perui naimisiin menon?
14.12.2014 |
Kun rupesimme seurustelemaan kerroin että haluan naimisiin ja saman sukunimen kuin lapsilla on. Mies sanoi, että kyllä mennään.
Lapsia on ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja kosintaa ei ole kuulunut. Kysyin tätä asiaa mieheltä, niin hän sanoi muuttaneensa mielensä.
Miten pääsen tästä katkeruudeta eroon? kun tämä vaivaa minua lähes joka päivä, että mies voi yksin päättää tässä vaiheessa miten me elämme yhteistä elämäämme.
Hän voi perua lupauksensa, mutta minä en voi enää tässä vaiheessa perua sitä että rupean perhettä hänen kanssaan perustamaan.
Minusta tuntuu, että mies huijasi tällä lupauksella lapsille oman sukunimensä, koska siihen en olisi suostunut, jos olisin tiennyt ettei minulle tule samaa sukunimeä.
Lisänä tässä harmittaa joskus tulevat perintö ym. asiat, kun emme ole naimisissa.
Koen että olen epäonnistunut naisena ja ihmisenä, kun vaimoksi en kelpaa. Yhteiseen asuntolainaan ja lapsien tekoon kelpasin. En muuhun.
Kommentit (96)
Kiitos kaikille vastanneille!
Moni taitaa olla siinä oikeassa että mies pitää minua vaan tässä varalla. Että jos löytyy parempi niin on helpompi erota.
Harmittaa jo ajatuskin siitä, että mies löytää itselleen sopivan kumppanin ja he menevät naimisiin. Nyt jo tuntuu pahalle etten kelvannut, mutta se on kyllä kuin märkärätti päin kasvoja..
T. Viestin aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ois epäilystäkään mitä tekisin: ero. Olet vaan hätävara, odottelee "parempaa " naista jonka kanssa voi sitten mennä naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:37"]
Mulla ei ois epäilystäkään mitä tekisin: ero. Olet vaan hätävara, odottelee "parempaa " naista jonka kanssa voi sitten mennä naimisiin.
[/quote]
Ero varmaan tuleekin ennemmin tai myöhemmin. Tosin miehen toimesta.
Itse yritän tässä kärvistellä siihen asti kunnes se paremman löytää ja käskee minun lähteä lätkimään. Ei olikein houkuta se elämä eron jälkeen. Pääsen vielä sivusta seuraamaan kun hän vie vihille sen unelmiensa naisen. Itsetunto on tässä jo muutenkin nollissa, niin nyt en sitä jaksaisi.
Ihan tekisi mieli nauraa itselle miten tyhmä olen ollut kun olen luullut että tässä vielä naimisiin mennään. Minä tyhmänä olen odottanut joka merkkipäivä että nytten se tapahtuu ja mies kosiii. On kyllä ollut pettymys suuri kun yleensä mies on unohtanut koko merkkipäivä.. Ja minä vaan lapsellisena taas seuraavan merkkipäivän lähestyessä herättelen toiveita.
Nyt tajuan ettei näin tule ikinä tapahtumaan ja yritän tämän asian kanssa jatkaa elämääni.
"Lisänä tässä harmittaa joskus tulevat perintö ym. asiat, kun emme ole naimisissa"
Eikös ne jää rintaperillisille aka. lapsillesi?
Sitä paitsi, jos olette olleet avoliitossa noin pitkään yhdessä (muistelisin, että raja on 5 vuotta) lain edessä teillä on samanlaiset oikeudet kuin avioliitossa olevillakin, poikkeuksena tästä se, ettei teillä ole avioehtoa..
Eli jos rahaa olet vailla niin eroamaan vaan, vie penskat mukanasi ja kaikki muukin rahanarvoinen. Tietysti olet reilu, ihana vaimoke ja jätä ukollekin jotain: sen asuntovelan.
Elatusmaksut, yh mamma tuet (jos et heti töissä ole)+ mukaan revitty ominaisuus...
Ei toisen varojen ryöstöön avioliittoa tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:26"]
Minustakin kuulostaa siltä, että on ajan kysymys milloin mies lähtee. Avoliitosta voi lähteä kävelemään milloin tahansa vaikka hetken mielijohteesta. Mies voi joku päivä vain päättää ettei enää tulekaan kotiin ja siinä ap sitten ihmettelee lasten kanssa.
[/quote]
No niin voi avioliitostakin. Ei se yksi paperi muuta sitä, etteikö mies (tai nainen) voisi olla palaamatta kotiin kauppareissulta.
Ikävä tilanne ap:llä, toivottavasti muut ottavat tästä opikseen. Ei kannata muuttaa yhteen, tehdä lapsia ja ostella asuntoja yhteisellä lainalla ennen kuin on menty naimisiin. Siis jos itselle on tärkeää se naimisiin meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista että suomalaisilla naisilla on noin huono itsetunto. Kaikille persjalat ei saa miestä, kun tuijottavat vaan sohvalla televisiota ja lihovat. Voi voi voi.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:37"]
Mulla ei ois epäilystäkään mitä tekisin: ero. Olet vaan hätävara, odottelee "parempaa " naista jonka kanssa voi sitten mennä naimisiin.
[/quote]
No pitääkö sitten hoitaa angstia tekemällä ihan itse sen, mitä eniten pelkää toisen tekevän? Heillä on pienet(?) lapset huollettavana, tuskin aapeen elämä siitä kirkastuu jos hän lähtee läpyttämään.
Itse kieltäydyin menemästä naimisiin vaikka mies erittäin epäromanttisesti kysyi, että kait sekin pitäis tehdä. Syy oli suunnilleen sama kuin aapeen miehen ilmoittama, vaikka en vedonnutkaan miehen vaan suhteen vikoihin. Tuntuisi vain äärimmäiseltä valehtelulta sanoa että tahtoo, kun on niin syvästi tyytymätön, ja tässä asiassa olen näköjään tosikko. Meillä ongelma on aina ollut sama: mies väistelee ja sanoo muuttavansa toimintaansa, mutta se on vain tyynnyttelyä, eikä muutosta tule eikä edes yritystä. Koen, että minua käytetään unileluna, ja koska kerran miehen on mahdotonta ymmärtää naisia, on turha edes yrittää. Minusta tämä on todella halventavaa, ja lopulta en ole halunnut edes yrittää enää pyytää muutosta, koska koko homma on niin deja vu. Jos valitan jostain, se on nykyisin joku konkreettinen yksityiskohta, josta en sitten tosiaankaan anna periksi. Miehen on valittava - joko se puurokattila pitää pestä heti käytön jälkeen, tai sitten pitää olla perusteltu syy, miksi ei pidä sitä riittävän tärkeänä. Niin kauan kuin syytä ei esitetä, minulla on oikeus huomauttaa siitä joka kerran.
Aikansa selvisin masennuksella, nykyisin koen dissosiaatio-oireita miehen ollessa kotona, enkä useinkaan edes kuule hänen puhettaan. Koen, että koko tunteva ja haluava puoleni tekee väärin olemalla olemassakaan. Minun on vaikea ymmärtää, miten moraalinen ja periaatteessa ystävällinen mies voi asettaa itsensä niin systemaattisesti etusijalle suhteessa naiseen, jota kai kuitenkin rakastaakin.
Taidetaan vain olla tässä yhdessä asiassa jotenkin totaalisesti eri paria, eikä minun todellisuuteni avaudu toiselle. Mies pitää itseään minua empaattisempana, minä ihmettelen miksi sitten hänen tunnemöykkynsä ohjaavat suhteen ilmapiiriä ja itse saan rauhassa hajota sinne reunamille. Sitäkin mietin, miksi niin empaattinen mies sitten antaa naisen itkeä itsensä uneen oman äitinsä loukattua, eikä edes yritä lohduttaa mitenkään vaikka on pöyristynyt avopin käytöksestä. Ok, hän oli harjaantumaton silloin ja on opetellut lohduttamaan eikä ole siinä enää silmäänpistävän huono. Silti olen kysymysmerkkinä.
Jos aapeen suhteessa on jotain tämäntasoisia jännitteitä, asia vaatisi vakavaa perehtymistä. Mutta hän ottaa asiakseen käyttää omaa loukkaantumistaan kilpenä miehen kritiikkiä vastaan. Se ei auta kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi sitoo enemmän kuin avioliitto, joten kannattaa tekaista se lapsi heti suhteen alussa, niin mies ei pääse ikinä karkuun, vaan joutuu olemaan tekemisissä viimeistään elatusmaksujen muodossa.
Ranskalainen neuvo: Hommaa suhde!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lapset, ota elatusmaksut ja lähde. Älä enää suostu olemaan ovimatto. Rinta rottingille ja näytä sille vastuuttomalle tyypille, että hän se on joka tässä menettää, et sinä.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:25"]
Ota lapset, ota elatusmaksut ja lähde. Älä enää suostu olemaan ovimatto. Rinta rottingille ja näytä sille vastuuttomalle tyypille, että hän se on joka tässä menettää, et sinä.
[/quote]
Eipä taida onnistua. Olen henkisesti niin pohjalla että ennemmin kärvistelen tässä kuin katson kun mies vie vihille heti uuden naisen. Minun pitää vaan yrittää jaksaa tämän katkeruuteni kanssa ja ymmärtää että nyt on asiat hyvin kun mies vielä edes suostuu olemaan minun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:25"]
Ota lapset, ota elatusmaksut ja lähde. Älä enää suostu olemaan ovimatto. Rinta rottingille ja näytä sille vastuuttomalle tyypille, että hän se on joka tässä menettää, et sinä.
[/quote]Hanki ammattiapua itsellesi ja sitten jätät sen miehen.
Eipä taida onnistua. Olen henkisesti niin pohjalla että ennemmin kärvistelen tässä kuin katson kun mies vie vihille heti uuden naisen. Minun pitää vaan yrittää jaksaa tämän katkeruuteni kanssa ja ymmärtää että nyt on asiat hyvin kun mies vielä edes suostuu olemaan minun kanssa.
[/quote]
Liian myöhäistä. Sinun olisi pitänyt pitää jalat yhdessä papin siunaukseen saakka.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:25"]
Ota lapset, ota elatusmaksut ja lähde. Älä enää suostu olemaan ovimatto. Rinta rottingille ja näytä sille vastuuttomalle tyypille, että hän se on joka tässä menettää, et sinä.
[/quote]
Eipä taida onnistua. Olen henkisesti niin pohjalla että ennemmin kärvistelen tässä kuin katson kun mies vie vihille heti uuden naisen. Minun pitää vaan yrittää jaksaa tämän katkeruuteni kanssa ja ymmärtää että nyt on asiat hyvin kun mies vielä edes suostuu olemaan minun kanssa.
[/quote]
Ottamalla aloitteen omiin käsiin ja lähtemällä liitosta omalla päätöksellä, sen sijaan, että luikahtaisit ulos samalla oven avauksella uuden nuorikon kanssa, voisi olla voimaannuttava vaikutus. 100% yh ja elarit perintään luonnollisesti. Voisit katsoa itseäsi peilistä tystypäin ja sanoa en ole kynnysmatto.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:10"]
Jos se mies alunperinkään olisi halunnut kanssasi naimisiin, niin olisi jo kauan sitten tehnyt niin. Rakastunut mies ei lykkää tuollaisia asioita ilman oikeaa syytä eikä mitään oikeaa syytä edes ole.
Pidän erittäin naiiveina naisia, jotka ovat miehen kanssa, joka ei halua naimisiin. Se avioliittoinstituutiota muka halveksuva änkyrä haluaa heti naimisiin, kun rakastuu.
[/quote]
Ihan off topic, meille snaoi just yksi suomen johtavista pariterapeuteista, että naimisiin meneminen rakkauden takia pitäisi kieltää lailla. Koska rakkaus ei kanna mihinkään. Eli ihan turha kuvitella saavansa onnellista parisuhdetta sillä, että kiirehtii naimisiin umpirakastuneen miehen kanssa. Se kun se rakkaus kuitenkin haihtuu ja laimenee, ja sen jälkeen vasta katsotaan kuinka paljon sitoutumista, kunnioitusta, halua olla ja elää perheenä löytyykään.
[/quote]
Jos tossa rakkauden tilalla ois rakastuminen, voisin olla jopa samaa mieltä. Mun mielestä rakastaminen on mitä parhain syy mennä naimisiin, pelkkä rakastuminen sen sijaan vielä ei.
Ja ap, lähde nyt ihmeessä lätkimään. Äkkiä.
Menkää maistraatissa naimisiin? Jos miestä huolettaa häiden rahanmeno?
Ei huoleta rahan meno. Pyysin, että mentäisi kirkossa, mutta ilman hääjuhlaa. Silti ei halua.
Alue: Aihe vapaa
Jos se mies alunperinkään olisi halunnut kanssasi naimisiin, niin olisi jo kauan sitten tehnyt niin. Rakastunut mies ei lykkää tuollaisia asioita ilman oikeaa syytä eikä mitään oikeaa syytä edes ole.
Pidän erittäin naiiveina naisia, jotka ovat miehen kanssa, joka ei halua naimisiin. Se avioliittoinstituutiota muka halveksuva änkyrä haluaa heti naimisiin, kun rakastuu.