Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen katkeruudeta eroon, kun mies perui naimisiin menon?
14.12.2014 |
Kun rupesimme seurustelemaan kerroin että haluan naimisiin ja saman sukunimen kuin lapsilla on. Mies sanoi, että kyllä mennään.
Lapsia on ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja kosintaa ei ole kuulunut. Kysyin tätä asiaa mieheltä, niin hän sanoi muuttaneensa mielensä.
Miten pääsen tästä katkeruudeta eroon? kun tämä vaivaa minua lähes joka päivä, että mies voi yksin päättää tässä vaiheessa miten me elämme yhteistä elämäämme.
Hän voi perua lupauksensa, mutta minä en voi enää tässä vaiheessa perua sitä että rupean perhettä hänen kanssaan perustamaan.
Minusta tuntuu, että mies huijasi tällä lupauksella lapsille oman sukunimensä, koska siihen en olisi suostunut, jos olisin tiennyt ettei minulle tule samaa sukunimeä.
Lisänä tässä harmittaa joskus tulevat perintö ym. asiat, kun emme ole naimisissa.
Koen että olen epäonnistunut naisena ja ihmisenä, kun vaimoksi en kelpaa. Yhteiseen asuntolainaan ja lapsien tekoon kelpasin. En muuhun.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:26"]
Minustakin kuulostaa siltä, että on ajan kysymys milloin mies lähtee. Avoliitosta voi lähteä kävelemään milloin tahansa vaikka hetken mielijohteesta. Mies voi joku päivä vain päättää ettei enää tulekaan kotiin ja siinä ap sitten ihmettelee lasten kanssa.
[/quote]
No mitähän ihmettä se avioliitto tuossa tilanteessa auttaisi? Aika moni mies on lähtenyt avioliitosta ihan samalla tavalla. Ja pitkä avoliitto lapsineen nähdään jo lainkin edessä samanarvoisena kuin avioliitto, kun mietitään omaisuuden jakoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:10"]
Jos se mies alunperinkään olisi halunnut kanssasi naimisiin, niin olisi jo kauan sitten tehnyt niin. Rakastunut mies ei lykkää tuollaisia asioita ilman oikeaa syytä eikä mitään oikeaa syytä edes ole.
Pidän erittäin naiiveina naisia, jotka ovat miehen kanssa, joka ei halua naimisiin. Se avioliittoinstituutiota muka halveksuva änkyrä haluaa heti naimisiin, kun rakastuu.
[/quote]
Ihan off topic, meille snaoi just yksi suomen johtavista pariterapeuteista, että naimisiin meneminen rakkauden takia pitäisi kieltää lailla. Koska rakkaus ei kanna mihinkään. Eli ihan turha kuvitella saavansa onnellista parisuhdetta sillä, että kiirehtii naimisiin umpirakastuneen miehen kanssa. Se kun se rakkaus kuitenkin haihtuu ja laimenee, ja sen jälkeen vasta katsotaan kuinka paljon sitoutumista, kunnioitusta, halua olla ja elää perheenä löytyykään.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:37"]
Mulla ei ois epäilystäkään mitä tekisin: ero. Olet vaan hätävara, odottelee "parempaa " naista jonka kanssa voi sitten mennä naimisiin.
[/quote]
No pitääkö sitten hoitaa angstia tekemällä ihan itse sen, mitä eniten pelkää toisen tekevän? Heillä on pienet(?) lapset huollettavana, tuskin aapeen elämä siitä kirkastuu jos hän lähtee läpyttämään.
Itse kieltäydyin menemästä naimisiin vaikka mies erittäin epäromanttisesti kysyi, että kait sekin pitäis tehdä. Syy oli suunnilleen sama kuin aapeen miehen ilmoittama, vaikka en vedonnutkaan miehen vaan suhteen vikoihin. Tuntuisi vain äärimmäiseltä valehtelulta sanoa että tahtoo, kun on niin syvästi tyytymätön, ja tässä asiassa olen näköjään tosikko. Meillä ongelma on aina ollut sama: mies väistelee ja sanoo muuttavansa toimintaansa, mutta se on vain tyynnyttelyä, eikä muutosta tule eikä edes yritystä. Koen, että minua käytetään unileluna, ja koska kerran miehen on mahdotonta ymmärtää naisia, on turha edes yrittää. Minusta tämä on todella halventavaa, ja lopulta en ole halunnut edes yrittää enää pyytää muutosta, koska koko homma on niin deja vu. Jos valitan jostain, se on nykyisin joku konkreettinen yksityiskohta, josta en sitten tosiaankaan anna periksi. Miehen on valittava - joko se puurokattila pitää pestä heti käytön jälkeen, tai sitten pitää olla perusteltu syy, miksi ei pidä sitä riittävän tärkeänä. Niin kauan kuin syytä ei esitetä, minulla on oikeus huomauttaa siitä joka kerran.
Aikansa selvisin masennuksella, nykyisin koen dissosiaatio-oireita miehen ollessa kotona, enkä useinkaan edes kuule hänen puhettaan. Koen, että koko tunteva ja haluava puoleni tekee väärin olemalla olemassakaan. Minun on vaikea ymmärtää, miten moraalinen ja periaatteessa ystävällinen mies voi asettaa itsensä niin systemaattisesti etusijalle suhteessa naiseen, jota kai kuitenkin rakastaakin.
Taidetaan vain olla tässä yhdessä asiassa jotenkin totaalisesti eri paria, eikä minun todellisuuteni avaudu toiselle. Mies pitää itseään minua empaattisempana, minä ihmettelen miksi sitten hänen tunnemöykkynsä ohjaavat suhteen ilmapiiriä ja itse saan rauhassa hajota sinne reunamille. Sitäkin mietin, miksi niin empaattinen mies sitten antaa naisen itkeä itsensä uneen oman äitinsä loukattua, eikä edes yritä lohduttaa mitenkään vaikka on pöyristynyt avopin käytöksestä. Ok, hän oli harjaantumaton silloin ja on opetellut lohduttamaan eikä ole siinä enää silmäänpistävän huono. Silti olen kysymysmerkkinä.
Jos aapeen suhteessa on jotain tämäntasoisia jännitteitä, asia vaatisi vakavaa perehtymistä. Mutta hän ottaa asiakseen käyttää omaa loukkaantumistaan kilpenä miehen kritiikkiä vastaan. Se ei auta kumpaakaan.
[/quote]
Voi apua mikä teksti! Mun käy todella sääliksi miestäsi, että joutuu elämään kaltaisesi naisen kanssa. Oikeasti. Saanko arvata, sinussa ei ole mitään vikaa? Sinä et millään lailla vaikuta kodin ilmapiiriin tuon marttyyriutesi kanssa?
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:53"]
Viestiketjun aloitaja päivitä tilanneta: Sanoin miehelle että enää en odota häneltä kosintaa ja ei tarvitse mennä minun kanssa naimisiin. Että eletään sitten niin kun hän haluaa. Mainitsin kyllä että miten minusta on väärin että hänellä on ollut oikeus yksin päättää asia joka koskee meitä molempia ja mikä oli sovittu. Ja sanoin että pidän häntä syypäänä siihen että minulla on kusetettu olo. Miespä kääntikin tilanteen näin näin päin että hän oli juuri kosimassa. Ja että nyt tämä meidän tilanne onikin vain MINUN syy. En ihan kyllä tätä uskonut että mies vielä yrittää minun syyksi tämän kääntää ja näin saada itselleen vakuteltua että on toiminut ihan oikein.
[/quote]
Toivottavasti sanoit miehelle että älä jauha paskaa.
Dear Ap, jotenkin sun viesteistä tulee sellainen mielikuva, että teidän parisuhteen todelliset ongelmat on jossain ihan muualla kuin tässä naimisiinmenoasiassa. Teidän on korjattava nuo muut asiat ennen kuin naimisiinmenoa kannattaa edes harkita. Parisuhdeterapeutista voisi olla apua, toisi kenties hyvää ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tarvitaan sinnikkyyttä, unelmia, halua kehittyä ja kovaa potkua!
Kysyit, miten pääset katkeruudestasi eroon? Ensinnäkin, se on hyvin yksinkertaista. Mies on luvannut sinulle ison asian, ja on pettänyt lupauksensa. Sinulla on täysi syy olla poissa tolaltasi, surullinen ja pettynyt. Älä ole kuitenkaan katkera, sillä katkeruus on se tunne, joka syntyy luovuttamisesta ja sinä et nyt luovuta!
Mies on kritisoinut sinua/suhdettanne. En tiedä haluatko jakaa meidän kanssamme tarkemmin sitä, mitä hän on sanonut, mutta noissa asioissa on suuntaviiva sinun unelmiisi. Sinä olet fiksu nainen ja sinussa on ainesta vaikka mihin. Näytä se miehellesi, näytä että olet upea ja että suhteenne voi toimia. Pyri korjaamaan viat, ja missä kohdin miehesi toiminnassa on parantamisen varaa, keskustele hänen kanssaan asiasta hyvässä hengessä.
Mies haluaa sitoutua naiseen, josta hän haluaa pitää kiinni. Miehesi on tehnyt typerästi ja hänellä puuttuu vastuuntuntoa, mutta mikäli haluat hänen kanssaan vihille, niin pyri korjaamaan hänen mieltään painavat seikat suhteessanne, ihan tosissaan. Varmasti rakastat häntä, et muuten tänne kirjoittaisi ja tuntisi pahaa mieltä tilanteestasi. Käytä tätä rakkautta miestäsi kohtaan avuksesi itsesi motivoinnissa kohti parempaa suhdetta.
Itse olen tilanteessa että odotan kosintaa, ja olen aika varma, että se tulee suht pian. Olen avomiehelleni ilmoittanut että lapsi saa tulla vasta kun on kosittu. Kuten jotkut ylläolevat täällä ovat kirjoittaneet, on avioliitto ennenkaikkea sopimus puolison ja lasten turvaksi. On hyvin harmillista, että ap joudut kamppailemaan saadaksesi unelmasi toteutettua ja avioliiton turvan lapsillesi ja itsellesi, mutta mikäli sitä todella haluat ja se on vaivan arvoista, niin älä luovuta, vaan tartu suoraan ongelmiin ja päätä tässä ja nyt, että sinä voitat esteet tieltäsi!
Tämäkään ei 100% takaa sitä, että päädytte naimisiin, mutta edesauttaa asiaa erittäin paljon. On pieni mahdollisuus, että mies narisee tyhjästä yrittäen etsiä tekosyytä päästä sinusta eroon, jolloin ei todellakaan mitkään toimenpiteet auta. Sinä itse tunnet miehesi parhaiten ja vaistosi sanoo onko hän ja parisuhteenne taistelun arvoinen.
Ymmärrän tilanteen, ahdistaisi minuakin. Itse sain kumppaniltani kuulla että naimisiin menään sitten kun on varaa isoihin häihin, hän ei kuulema halua mitään "maistraattiin ja baariin" häitä. Kaunis ajatus, mutten tiedä pelkääkö vain koko ajatusta. Itse en kirkkoon kuulu joten kirkkohäät on jo muutenkin poissa laskuista jo ihan periaatteesta. Sanoin myös että jos lapsia saadaan ennen avioliittoa, he saavat minun sukunimeni. Luultavasti en pidä tästä kiinni koska rakastan puolisoani yli kaiken. Oman sukunimeni aion joka tapauksessa pitää, olen ainut lapsi ja lupasin isälleni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oli ne syyt miksi et kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, että sanon mutta...
Ensinnäkin ap, vaikutat ihan keharilta koska et ole tehnyt mitään vaan antanut tilanteen kehittyä noin pitkälle. Olet antanut vedättää itseäsi.
Toisekseen, kukaan normaali mies ei vedätä yksinkertaista naista noin pahasti ellei ole aivan omatunnoton hyypiö. Luultavasti miehesi haluaa sekä syödä kakun että säästää sen. Enpä ihmettelisi jos hänellä olisi muita naisia. Sinua pidetään varalla pesemässä hänen pyykkiään.
Se, että mies painostuksen jälkeen suostuisikin naimisiin ei mitenkään muuta sitä, että hän on kelvoton mies eikä rakasta sinua.
Mutta ehkä te ansaitsette toisenne: kehari joka haluaa päästä eroon katkeruudesta ja psykopaatti joka lupailee kaikenlaista.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:52"]
Sinä voit anoa maistraatissa sukunimen vaihtamista sillä perusteella, että haluat saman sukunimen kuin lapsillasi on. Pitäisi riittää perusteluksi.
[/quote]
Ääh.. Mulla on parempi ehdotus: vaihda lasten sukunimet. Koska mies söi sanansa, niin peru sinäkin omasi ja vaihdata lasten nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutan taas tuomitsevalta ämmältä, tiedän, mutta ensimmäinen ajatus on itsellä se että MIKSI hankit lapset avioliiton ulkopuolella JOS avioliitto on sinulle henk.koht tärkeä asia (mainitsit jopa uskonnolliset syyt)?
Olet luopunut omista periaatteistasi, sinuna olisin pettyneempi itseeni kuin mieheen. Mies muutti mielensä, ja valitettavasti hänellä on se oikeus. SINÄKIN muutit mielesi, pidit alussa papin aamenta tärkeänä, mutta toimit kuitenkin itseäsi vastaan.
Miehen ei tarvitse enää ostaa lehmää kun saa maidon ilmaiseksi. Nyt on myöhäistä valittaa. Samoin kuin sinä tein seurustelun alussa miehelle selväksi että lainaa eikä lapsia ei tule ellei naimisissa olla, enkä ole tästä myöskään joustanut (olemme siis naimisissa). Mies tosin itse halusi myös kovasti naimisiin, mutta jos hän ei olisi halunnut niin ei olisi taloa eikä lapsiakaan.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:27"]Tämähän ei kyllä mitään auta, mutta kannatan perinteistä järjestystä, jossa ensin mennään naimisiin ja sitten vasta saadaan lapset. Itselleni oli tärkeää, ettämies haluaa sitoutua MINUUN ensisijaisesti. Lapsia sitten tulee jos tulee kaupan päälle.
Tsemppiä, toivon että mies vielä muuttaa uudelleen mielensä! Mitä jos kosit itse?
[/quote]
Mekin mieheni kanssa kannatimme perinteisiä arvoja ja menimme naimisiin ja teimme lapsen. Lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen mies ilmoitti haluavansa eron. Ei kuulemma halua olla naimisissa. Ei olla kumpikaan pariuduttu uudestaan vuosien jälkeenkään. En ole katkera mutta kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 13:34"]Anteeksi, että sanon mutta...
Ensinnäkin ap, vaikutat ihan keharilta koska et ole tehnyt mitään vaan antanut tilanteen kehittyä noin pitkälle. Olet antanut vedättää itseäsi.
Toisekseen, kukaan normaali mies ei vedätä yksinkertaista naista noin pahasti ellei ole aivan omatunnoton hyypiö. Luultavasti miehesi haluaa sekä syödä kakun että säästää sen. Enpä ihmettelisi jos hänellä olisi muita naisia. Sinua pidetään varalla pesemässä hänen pyykkiään.
Se, että mies painostuksen jälkeen suostuisikin naimisiin ei mitenkään muuta sitä, että hän on kelvoton mies eikä rakasta sinua.
Mutta ehkä te ansaitsette toisenne: kehari joka haluaa päästä eroon katkeruudesta ja psykopaatti joka lupailee kaikenlaista.
[/quote]
Älä viitsi halventaa kehitysvammaisia käyttämällä sanaa "kehari" haukkumasanana. Se on ala-arvoista.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:25"]
Ota lapset, ota elatusmaksut ja lähde. Älä enää suostu olemaan ovimatto. Rinta rottingille ja näytä sille vastuuttomalle tyypille, että hän se on joka tässä menettää, et sinä.
[/quote]
Eipä taida onnistua. Olen henkisesti niin pohjalla että ennemmin kärvistelen tässä kuin katson kun mies vie vihille heti uuden naisen. Minun pitää vaan yrittää jaksaa tämän katkeruuteni kanssa ja ymmärtää että nyt on asiat hyvin kun mies vielä edes suostuu olemaan minun kanssa.
[/quote]
Ottamalla aloitteen omiin käsiin ja lähtemällä liitosta omalla päätöksellä, sen sijaan, että luikahtaisit ulos samalla oven avauksella uuden nuorikon kanssa, voisi olla voimaannuttava vaikutus. 100% yh ja elarit perintään luonnollisesti. Voisit katsoa itseäsi peilistä tystypäin ja sanoa en ole kynnysmatto.
[/quote]
Voisit pystyipäin todeta olevasi vauvapalstan lähipubista seuraa nurkuva YYYHOOOO !!!
Hip hip hurraaaa
APlla on asennevamma. En itsekkään jaksaisi tuollaista itsekeskeistä marisijaa jolla ei ole minkäänlaisia itsetunnon rippeitäkään. Olet todennäköisesti miehellesi perässävedettävä kivireki ja negatiivisuutesi on kammottavaa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:26"]
Minustakin kuulostaa siltä, että on ajan kysymys milloin mies lähtee. Avoliitosta voi lähteä kävelemään milloin tahansa vaikka hetken mielijohteesta. Mies voi joku päivä vain päättää ettei enää tulekaan kotiin ja siinä ap sitten ihmettelee lasten kanssa.
[/quote]
No mitähän ihmettä se avioliitto tuossa tilanteessa auttaisi? Aika moni mies on lähtenyt avioliitosta ihan samalla tavalla. Ja pitkä avoliitto lapsineen nähdään jo lainkin edessä samanarvoisena kuin avioliitto, kun mietitään omaisuuden jakoa jne.