Miten pääsen katkeruudeta eroon, kun mies perui naimisiin menon?
Kun rupesimme seurustelemaan kerroin että haluan naimisiin ja saman sukunimen kuin lapsilla on. Mies sanoi, että kyllä mennään.
Lapsia on ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja kosintaa ei ole kuulunut. Kysyin tätä asiaa mieheltä, niin hän sanoi muuttaneensa mielensä.
Miten pääsen tästä katkeruudeta eroon? kun tämä vaivaa minua lähes joka päivä, että mies voi yksin päättää tässä vaiheessa miten me elämme yhteistä elämäämme.
Hän voi perua lupauksensa, mutta minä en voi enää tässä vaiheessa perua sitä että rupean perhettä hänen kanssaan perustamaan.
Minusta tuntuu, että mies huijasi tällä lupauksella lapsille oman sukunimensä, koska siihen en olisi suostunut, jos olisin tiennyt ettei minulle tule samaa sukunimeä.
Lisänä tässä harmittaa joskus tulevat perintö ym. asiat, kun emme ole naimisissa.
Koen että olen epäonnistunut naisena ja ihmisenä, kun vaimoksi en kelpaa. Yhteiseen asuntolainaan ja lapsien tekoon kelpasin. En muuhun.
Kommentit (96)
Miten mies puolustaa sitä että on syönyt sanansa?
Sä olet joustanut muutenkin, suostunut asuntolainaan ja siihen, että lapset saa isänsä sukunimen.
Ihan samasta syystä minä ja lapset ollaan "Korhosia" ukko saa ihan itsekseen asua "Virtasena"
Ala kerätä itsellesi säästöjä ja ota yksityinen eläkevakuutus. Vähennä raha siitä, mitä nyt käytät yhteisiin menoihin. Sano miehelle perusteluna, että avovaimon ja avolesken asema on niin turvaton, että sinun täytyy varautua tulevaisuuteen. Mies pääsee siis maksamaan lasten kuluja enemmän.
On muuttanut mielensä.
Ja sanoihan tuo monta asiaa minusta mikä ei miellytä ja kun oon "sellainen ja tämmöinen", niin ei voi naimisiin mennä.
Kumma että sitten että kelpaan muuten elämään hänen kanssaan, mutta vaimoksi en kelpaa.
Turha pieraista kun paskat on jo housuissa. Jos kerran asia on sinulle noin tärkeä, niin miksi havahdut siihen vasta nyt? Eiköhän oikea aika olisi ollut ennen lasten tekoa tai viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lapsi on syntynyt ja sille annetaan nimi. Lapsihan saa automaattisesti saman sukunimen kuin äidillä on. Miksi ihmeessä olet suostunut nimen vaihtoon???!!! Lapsen nimen voi vaihtaa helposti myöhemminkin, naimisiinmenon yhteydessä.
Tämähän ei kyllä mitään auta, mutta kannatan perinteistä järjestystä, jossa ensin mennään naimisiin ja sitten vasta saadaan lapset. Itselleni oli tärkeää, ettämies haluaa sitoutua MINUUN ensisijaisesti. Lapsia sitten tulee jos tulee kaupan päälle.
Tsemppiä, toivon että mies vielä muuttaa uudelleen mielensä! Mitä jos kosit itse?
Onko tullut jotain perusteluja sille, miksi ei naimisiin jos kerran asutte saman katon alla nyt ja tulevaisuudessa? Ihan ensimmäisenä mieleen tuli, että muuta pois yhteisestä taloudesta.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:27"]Tämähän ei kyllä mitään auta, mutta kannatan perinteistä järjestystä, jossa ensin mennään naimisiin ja sitten vasta saadaan lapset. Itselleni oli tärkeää, ettämies haluaa sitoutua MINUUN ensisijaisesti. Lapsia sitten tulee jos tulee kaupan päälle.
Tsemppiä, toivon että mies vielä muuttaa uudelleen mielensä! Mitä jos kosit itse?
[/quote]
Mitä apua on kosia apn itse jos mies on suoraan sanpnut ettei halua naimisiin?
jos ei halua niin eihän sitä pakottaakaan voi
Tiedän, että olisi pitänyt "vaatia" naimisiin meno ennen ensimmäistä lasta. Mutta luotin miehen sanaan.
Eipä tulisi itse kosittua kun toinen on tehnyt selväksi ettei minun kanssa naimisiin halua. Ja minä haluan että mies kosii minua.
Olen yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta se vaan vaivaa ja vaivaa minua.
Miksi luovuit toiveestasi ja teit niitä lapsia ennen naimisiinmenoa.
Entäs jos lähtisit hitoilleen koko suhteesta sua on käytetty hyväksi ja jäät puille paljaille.
En vaan käsitä miksi se avio on niin tärkeä? Mitä ihmettä se muka muuttaa? Näyttää ulkopuolisille että olette yhtä? Etkö sä luota teidän suhteeseen ja sitoutumiseen ilman jotain riittejä? Vanhanaikasta hölmöilyä!
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:35"]
Tiedän, että olisi pitänyt "vaatia" naimisiin meno ennen ensimmäistä lasta. Mutta luotin miehen sanaan.
Eipä tulisi itse kosittua kun toinen on tehnyt selväksi ettei minun kanssa naimisiin halua. Ja minä haluan että mies kosii minua.
Olen yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta se vaan vaivaa ja vaivaa minua.
[/quote] Voi herran jestas sentään, kuinka itsepäinen sitä pitää olla? Ei ketään voi VAATIA naimisiin. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Siinä se. Etsi itsellesi mies joka haluaa sinut. Kovin on itsekästä ajatella noin, että SINÄ haluat että mies kosii ja SINÄ haluat mennä naimisiin. Toisille se naimisiinmeno ei vaan merkitse mitään. Ja varsinkin jos on sanonut että ei juurin sinun kanssasi halua mennä, niin haloo alappas katsella itsellesi asuntoa. Ihme marttyyri olet....
Enemmänkin olisin huolissani niistä asioista joista mies oli tyytymätön ja sinä. Siis kumpikaan teistä ei ole tyytyväinen liittoonne. Sano miesystävällesi että tilaat ajan johonkin parisuhdeterapiaan tai vastaavaan. Näin voisitte parantaa liittolainen. Eli koettaisin unohtaa kosinnat ym ja keskittyä siihen että liitosta tulisi sellainen että kumpikin viihtyy siinä.
Jos liittonne paranee niin ehkä sitten menette naimisiinkin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:35"]
Tiedän, että olisi pitänyt "vaatia" naimisiin meno ennen ensimmäistä lasta. Mutta luotin miehen sanaan.
Eipä tulisi itse kosittua kun toinen on tehnyt selväksi ettei minun kanssa naimisiin halua. Ja minä haluan että mies kosii minua.
Olen yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta se vaan vaivaa ja vaivaa minua.
[/quote] Voi herran jestas sentään, kuinka itsepäinen sitä pitää olla? Ei ketään voi VAATIA naimisiin. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Siinä se. Etsi itsellesi mies joka haluaa sinut. Kovin on itsekästä ajatella noin, että SINÄ haluat että mies kosii ja SINÄ haluat mennä naimisiin. Toisille se naimisiinmeno ei vaan merkitse mitään. Ja varsinkin jos on sanonut että ei juurin sinun kanssasi halua mennä, niin haloo alappas katsella itsellesi asuntoa. Ihme marttyyri olet....
[/quote]
Alun perin mies HALUSI mennä naimisiin. Muutti sitten mielensä. Eli olisi pitänyt "vaatia" naimisiin menos ennen lapsien tekoa.
Valitettavaa sanoa, mutta tuntuu ettei miehesi ole sitoutunut sinuun. Onko vain yhdessä tavasta ja tottumuksesta? Suurista tunteista, voiko niistä puhua?
Jökiviisastelua joo, mutta itselleni oli aikoinaan tärkeää perinteitä kannattavana ihmisenä että lapset syntyvät avioliitossa, siksi en ikinä olisi suostunut avoliitossa lasten tekoon.
Sinä voit anoa maistraatissa sukunimen vaihtamista sillä perusteella, että haluat saman sukunimen kuin lapsillasi on. Pitäisi riittää perusteluksi.
Eihän se avioliiitto miehelle ole yhdentekevä, jos nimenomaisesti ei halua sitä sinun kanssasi. Katkera olisin minäkin. Mieshän ilmiselvästi ajattelee, että olisi mahdollista löytää joku muu, jonka viedä vihille. Teidän kannattaa nyt häiden sijaan oikeasti työstää niitä ongelmia, joita siellä ilmeisesti on tai tosiaan etsiä ne toiset aviopuolisot.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:20"]
Ei huoleta rahan meno. Pyysin, että mentäisi kirkossa, mutta ilman hääjuhlaa. Silti ei halua.
[/quote]
Mitä sanoo syyksi?