Miten pääsen katkeruudeta eroon, kun mies perui naimisiin menon?
Kun rupesimme seurustelemaan kerroin että haluan naimisiin ja saman sukunimen kuin lapsilla on. Mies sanoi, että kyllä mennään.
Lapsia on ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja kosintaa ei ole kuulunut. Kysyin tätä asiaa mieheltä, niin hän sanoi muuttaneensa mielensä.
Miten pääsen tästä katkeruudeta eroon? kun tämä vaivaa minua lähes joka päivä, että mies voi yksin päättää tässä vaiheessa miten me elämme yhteistä elämäämme.
Hän voi perua lupauksensa, mutta minä en voi enää tässä vaiheessa perua sitä että rupean perhettä hänen kanssaan perustamaan.
Minusta tuntuu, että mies huijasi tällä lupauksella lapsille oman sukunimensä, koska siihen en olisi suostunut, jos olisin tiennyt ettei minulle tule samaa sukunimeä.
Lisänä tässä harmittaa joskus tulevat perintö ym. asiat, kun emme ole naimisissa.
Koen että olen epäonnistunut naisena ja ihmisenä, kun vaimoksi en kelpaa. Yhteiseen asuntolainaan ja lapsien tekoon kelpasin. En muuhun.
Kommentit (96)
Viestiketjun aloitaja päivitä tilanneta:
Sanoin miehelle että enää en odota häneltä kosintaa ja ei tarvitse mennä minun kanssa naimisiin. Että eletään sitten niin kun hän haluaa. Mainitsin kyllä että miten minusta on väärin että hänellä on ollut oikeus yksin päättää asia joka koskee meitä molempia ja mikä oli sovittu. Ja sanoin että pidän häntä syypäänä siihen että minulla on kusetettu olo.
Miespä kääntikin tilanteen näin näin päin että hän oli juuri kosimassa. Ja että nyt tämä meidän tilanne onikin vain MINUN syy.
En ihan kyllä tätä uskonut että mies vielä yrittää minun syyksi tämän kääntää ja näin saada itselleen vakuteltua että on toiminut ihan oikein.
Aivan kuin mun elämästä. Tismalleen. Seuraan keskustelua mielenkiinnolla!
Ihme leikkimiseltä tuo miehesi touhu vaikuttaa. Lapsia kuvioissa ja nyt selittelee että hänhän olisi kosinut jos sinä et olisi tullut asiasta juttelemaan, huh! Eikö se ollenkaan ajattele että miltä sinusta tuntuu tuommoinen vekslailu?
Jos olisin sinä, muuttaisin lasten sukunimet samaksi kuin omasi. Varsinkin jos ovat niin nuoria etteivät vielä itse niitä juuri rekisteröi, niin ei tarvitse koulussa jne. totutella uuteen nimeen.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 15:10"]
Jos se mies alunperinkään olisi halunnut kanssasi naimisiin, niin olisi jo kauan sitten tehnyt niin. Rakastunut mies ei lykkää tuollaisia asioita ilman oikeaa syytä eikä mitään oikeaa syytä edes ole.
Pidän erittäin naiiveina naisia, jotka ovat miehen kanssa, joka ei halua naimisiin. Se avioliittoinstituutiota muka halveksuva änkyrä haluaa heti naimisiin, kun rakastuu.
[/quote]
Ihan off topic, meille snaoi just yksi suomen johtavista pariterapeuteista, että naimisiin meneminen rakkauden takia pitäisi kieltää lailla. Koska rakkaus ei kanna mihinkään. Eli ihan turha kuvitella saavansa onnellista parisuhdetta sillä, että kiirehtii naimisiin umpirakastuneen miehen kanssa. Se kun se rakkaus kuitenkin haihtuu ja laimenee, ja sen jälkeen vasta katsotaan kuinka paljon sitoutumista, kunnioitusta, halua olla ja elää perheenä löytyykään.
[/quote]
No jaa. Me mentiin umpirakastuneina naimisiin 11 kuukautta tapaamisen jälkeen ja ensi kesänä on 20v hääpäivä. Saas nähä, koska sitä aletaan sitten parisuhteena tahtomaan. Hyvää elämää on eletty tähän asti.
Omaisuuttako kyttäät kun huolettaa tulevat perintö asiat?
No nythän nimilaki muuttui. Senkun ilmotat maistraattiin että otat saman sukunimen kuin miehesi. Ei tarvi naimisiinmenoa.
Ps. En sit yhtään ymmärrä näitä ”haluun saman sukunimen kuin miehellä”-naisia. Nimi ei liittoa koossa pidä vaan ihan muut asiat. Itse olen naimisissa ja on ERI sukunimet. Sukunimi ei kerro yhtään mitäön siviilisäädystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä kuuluu??
Ai luulet että ap on roikkunut ketjussa vuodesta 2014 asti? Just...
No onhan tossa asioita
1. Naimisiinmeno ei muuta perimistä mitenkään -> lapset perivät ei puoliso
2. Yhteisen sukunimen voi hankkia nykyisin ilman naimisiinmenoa
Itse kyllä ap:n tilanteessa uhkaisin erolla - tai tarvittaessa toteuttaisin sen. Jos ei miestä kiinnosta olla naimisissa, niin ei ap:ta tarvitse kiinnostaa yhteiselämän jatko. Elarit mies joutuu kuitenkin maksamaan ja omaisuus jaetaan sen mukaan, kenen sattuu olemaan. Toisaalta taas sillä, että menee naimisiin ei ole minkäänlaista (negatiivista) vaikutusta miehen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit toiveestasi ja teit niitä lapsia ennen naimisiinmenoa.
Miksi miksi miksi.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos lähtisit hitoilleen koko suhteesta sua on käytetty hyväksi ja jäät puille paljaille.
Ei paljaille. Omistaa puolet asunnosta.
Höperöt akat vastaa vuoden 2014 ketjuun. Tuskin se ap täällä enää roikkuu.
Vierailija kirjoitti:
On muuttanut mielensä.
Ja sanoihan tuo monta asiaa minusta mikä ei miellytä ja kun oon "sellainen ja tämmöinen", niin ei voi naimisiin mennä.
Kumma että sitten että kelpaan muuten elämään hänen kanssaan, mutta vaimoksi en kelpaa.
Itse kyllä kyseenalaistan miehen halun sitoutua tässä tapauksessa. En halua pelotella eikä tämä tarkoita sinulle kävisi vastaavasti:
Eräs tuttu oli 10-15 vuotta avoliitossa miehen kanssa ja oli yhteiset lapset, lainat jne. Mies ei kuitenkaan naimisiin halunnut eikä pari koskaan mennytkään. Tästä on muutama vuosi jo aikaa, mutta yksi päivä tuli tämä tuttu sitten töihin aivan palasina ja järkyttyneenä. Mies oli pettänyt häntä selän takana ja ilmoittanut lopulta että on menossa naimisiin tämän toisen naisen kanssa. Otti ja jätti. Oli vissiin mies ja tämä toinen nainen jo saamassa lastakin.
Ottaisin ap selvää mitkä ovat miehen aikomukset suhteenne suhteen. Itse olisin hyvin epäilevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuttanut mielensä.
Ja sanoihan tuo monta asiaa minusta mikä ei miellytä ja kun oon "sellainen ja tämmöinen", niin ei voi naimisiin mennä.
Kumma että sitten että kelpaan muuten elämään hänen kanssaan, mutta vaimoksi en kelpaa.Itse kyllä kyseenalaistan miehen halun sitoutua tässä tapauksessa. En halua pelotella eikä tämä tarkoita sinulle kävisi vastaavasti:
Eräs tuttu oli 10-15 vuotta avoliitossa miehen kanssa ja oli yhteiset lapset, lainat jne. Mies ei kuitenkaan naimisiin halunnut eikä pari koskaan mennytkään. Tästä on muutama vuosi jo aikaa, mutta yksi päivä tuli tämä tuttu sitten töihin aivan palasina ja järkyttyneenä. Mies oli pettänyt häntä selän takana ja ilmoittanut lopulta että on menossa naimisiin tämän toisen naisen kanssa. Otti ja jätti. Oli vissiin mies ja tämä toinen nainen jo saamassa lastakin.
Ottaisin ap selvää mitkä ovat miehen aikomukset suhteenne suhteen. Itse olisin hyvin epäilevä.
Luuletko muka että ap lukee sun vastauksen. Edelleenkin ketju on vuodelta 2014. Pöljä...
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:25"]
Ota lapset, ota elatusmaksut ja lähde. Älä enää suostu olemaan ovimatto. Rinta rottingille ja näytä sille vastuuttomalle tyypille, että hän se on joka tässä menettää, et sinä.
[/quote]
Eipä taida onnistua. Olen henkisesti niin pohjalla että ennemmin kärvistelen tässä kuin katson kun mies vie vihille heti uuden naisen. Minun pitää vaan yrittää jaksaa tämän katkeruuteni kanssa ja ymmärtää että nyt on asiat hyvin kun mies vielä edes suostuu olemaan minun kanssa.
[/quote]
Ottamalla aloitteen omiin käsiin ja lähtemällä liitosta omalla päätöksellä, sen sijaan, että luikahtaisit ulos samalla oven avauksella uuden nuorikon kanssa, voisi olla voimaannuttava vaikutus. 100% yh ja elarit perintään luonnollisesti. Voisit katsoa itseäsi peilistä tystypäin ja sanoa en ole kynnysmatto.
[/quote]
Voisit pystyipäin todeta olevasi vauvapalstan lähipubista seuraa nurkuva YYYHOOOO !!!
Hip hip hurraaaa
[/quote]
Tai itsenäinen, omilla jaloillaan seisova nainen, joka ei anna miesten pyörittää itseään enää koskaan.