Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen katkeruudeta eroon, kun mies perui naimisiin menon?
14.12.2014 |
Kun rupesimme seurustelemaan kerroin että haluan naimisiin ja saman sukunimen kuin lapsilla on. Mies sanoi, että kyllä mennään.
Lapsia on ja olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja kosintaa ei ole kuulunut. Kysyin tätä asiaa mieheltä, niin hän sanoi muuttaneensa mielensä.
Miten pääsen tästä katkeruudeta eroon? kun tämä vaivaa minua lähes joka päivä, että mies voi yksin päättää tässä vaiheessa miten me elämme yhteistä elämäämme.
Hän voi perua lupauksensa, mutta minä en voi enää tässä vaiheessa perua sitä että rupean perhettä hänen kanssaan perustamaan.
Minusta tuntuu, että mies huijasi tällä lupauksella lapsille oman sukunimensä, koska siihen en olisi suostunut, jos olisin tiennyt ettei minulle tule samaa sukunimeä.
Lisänä tässä harmittaa joskus tulevat perintö ym. asiat, kun emme ole naimisissa.
Koen että olen epäonnistunut naisena ja ihmisenä, kun vaimoksi en kelpaa. Yhteiseen asuntolainaan ja lapsien tekoon kelpasin. En muuhun.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:35"]
Tiedän, että olisi pitänyt "vaatia" naimisiin meno ennen ensimmäistä lasta. Mutta luotin miehen sanaan.
Eipä tulisi itse kosittua kun toinen on tehnyt selväksi ettei minun kanssa naimisiin halua. Ja minä haluan että mies kosii minua.
Olen yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta se vaan vaivaa ja vaivaa minua.
[/quote] Voi herran jestas sentään, kuinka itsepäinen sitä pitää olla? Ei ketään voi VAATIA naimisiin. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Siinä se. Etsi itsellesi mies joka haluaa sinut. Kovin on itsekästä ajatella noin, että SINÄ haluat että mies kosii ja SINÄ haluat mennä naimisiin. Toisille se naimisiinmeno ei vaan merkitse mitään. Ja varsinkin jos on sanonut että ei juurin sinun kanssasi halua mennä, niin haloo alappas katsella itsellesi asuntoa. Ihme marttyyri olet....
[/quote]
Alun perin mies HALUSI mennä naimisiin. Muutti sitten mielensä. Eli olisi pitänyt "vaatia" naimisiin menos ennen lapsien tekoa.
[/quote] No väitätkö että ihmisellä ei ole oikeutta muuttaa mieltään? Kunnon pirttihirmu, kun luulet että sinun pitää saada kaikki haluamasi, mutta toisella ihmisellä ei saa olla haluja, tai ajatuksia? Tilanteet muuttuvat, eikä kaikkien liittojen tarvitse kestää, oltiin naimisissa tai ei, ja oli lapsia tai ei. Rakkaus ei aina kestä. Se on elämää. Taidat olla aika nuori, tai sitten vaan kovin sinisilmäinen. Katkeruudesta et pääse eroon koskaan, jos ajattelet noin itsekkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on listannut ominaisuuksiasi, vaikuttaa selvältä että se on juuri SINÄ, jonka kanssa mies EI HALUA naimisiin, juuri noiden ei-toivottujen ominaisuuksiesi takia. Juoksisin niin lujaa kuin pääsisin ennen kuin koko elämäni on valunut hukkaan.
Mulla on myös miesystävä joka ei halua minusta kuin siivun. Pyristelen hänestä parhaillaan irti.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:35"]
Tiedän, että olisi pitänyt "vaatia" naimisiin meno ennen ensimmäistä lasta. Mutta luotin miehen sanaan.
Eipä tulisi itse kosittua kun toinen on tehnyt selväksi ettei minun kanssa naimisiin halua. Ja minä haluan että mies kosii minua.
Olen yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta se vaan vaivaa ja vaivaa minua.
[/quote] Voi herran jestas sentään, kuinka itsepäinen sitä pitää olla? Ei ketään voi VAATIA naimisiin. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Siinä se. Etsi itsellesi mies joka haluaa sinut. Kovin on itsekästä ajatella noin, että SINÄ haluat että mies kosii ja SINÄ haluat mennä naimisiin. Toisille se naimisiinmeno ei vaan merkitse mitään. Ja varsinkin jos on sanonut että ei juurin sinun kanssasi halua mennä, niin haloo alappas katsella itsellesi asuntoa. Ihme marttyyri olet....
[/quote]
Alun perin mies HALUSI mennä naimisiin. Muutti sitten mielensä. Eli olisi pitänyt "vaatia" naimisiin menos ennen lapsien tekoa.
[/quote] No väitätkö että ihmisellä ei ole oikeutta muuttaa mieltään? Kunnon pirttihirmu, kun luulet että sinun pitää saada kaikki haluamasi, mutta toisella ihmisellä ei saa olla haluja, tai ajatuksia? Tilanteet muuttuvat, eikä kaikkien liittojen tarvitse kestää, oltiin naimisissa tai ei, ja oli lapsia tai ei. Rakkaus ei aina kestä. Se on elämää. Taidat olla aika nuori, tai sitten vaan kovin sinisilmäinen. Katkeruudesta et pääse eroon koskaan, jos ajattelet noin itsekkäästi.
[/quote]
On oikeus muuttaa mieltään. Mutta olen katkera, kun minä en voi enää tässä vaiheessa muuttaa mieltäni että en teekkään hänen kanssaan lapsia vaan sellaisen ihmisen kanssa joka haluaa sitoutua minuun. Minulle avioliitto on tärkeä jo uskonnollisista syistä ja minua harmittaa että miehellä on yksin oikeus tässä vaiheessa tehdä päätös meidän molempien elämästä.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:38"]
En vaan käsitä miksi se avio on niin tärkeä? Mitä ihmettä se muka muuttaa? Näyttää ulkopuolisille että olette yhtä? Etkö sä luota teidän suhteeseen ja sitoutumiseen ilman jotain riittejä? Vanhanaikasta hölmöilyä!
[/quote]
No jos ihmistä vedätetään tyhjillä lupauksilla, jotka sitten myöhemmin osoittautuvat valheiksi, niin onko jokin ihme, jos ap ei luota enää? Hänen ongelmansa on se, että on luottanut vähän liikaakin ja nyt ollaan liemessä lasten ja yhteisen asuntolainan kanssa?
Kysymyksessä on siis ihan kunnon vedätys, jolla on selkeitä taloudellisia seurauksia ap:lle. Ihan samaa luokkaa kuin se, että ap ilman miehen konsensusta lupaisi hoitaa ehkäisyn ja sitten hankkiutuisikin raskaaksi. Ja kaikki liitot väljähtävät ihan varmasti ajan myötä. Avioliitto on aina ollut taloudellinen diili, jolla turvataan lasten ja myös puolison asema. Ne jotka vetoavat romantiikkaan, eivät tiedosta realiteetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:35"]
Tiedän, että olisi pitänyt "vaatia" naimisiin meno ennen ensimmäistä lasta. Mutta luotin miehen sanaan.
Eipä tulisi itse kosittua kun toinen on tehnyt selväksi ettei minun kanssa naimisiin halua. Ja minä haluan että mies kosii minua.
Olen yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta se vaan vaivaa ja vaivaa minua.
[/quote] Voi herran jestas sentään, kuinka itsepäinen sitä pitää olla? Ei ketään voi VAATIA naimisiin. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Siinä se. Etsi itsellesi mies joka haluaa sinut. Kovin on itsekästä ajatella noin, että SINÄ haluat että mies kosii ja SINÄ haluat mennä naimisiin. Toisille se naimisiinmeno ei vaan merkitse mitään. Ja varsinkin jos on sanonut että ei juurin sinun kanssasi halua mennä, niin haloo alappas katsella itsellesi asuntoa. Ihme marttyyri olet....
[/quote]
Alun perin mies HALUSI mennä naimisiin. Muutti sitten mielensä. Eli olisi pitänyt "vaatia" naimisiin menos ennen lapsien tekoa.
[/quote] No väitätkö että ihmisellä ei ole oikeutta muuttaa mieltään? Kunnon pirttihirmu, kun luulet että sinun pitää saada kaikki haluamasi, mutta toisella ihmisellä ei saa olla haluja, tai ajatuksia? Tilanteet muuttuvat, eikä kaikkien liittojen tarvitse kestää, oltiin naimisissa tai ei, ja oli lapsia tai ei. Rakkaus ei aina kestä. Se on elämää. Taidat olla aika nuori, tai sitten vaan kovin sinisilmäinen. Katkeruudesta et pääse eroon koskaan, jos ajattelet noin itsekkäästi.
[/quote]
En ole tuo aiempi kirjoittaja. Tottakai jokaisella on oikeus muuttaa mielipiteensä. Mutta ei voi kuvitella että jos mä muutan mielipidettä että muut vaan hyväksyy sen mukisematta. AP:n mies selvästikin haluaisi jatkaa entiseen menoon, toinen jalka oven välissä valmiita lähtöön jos jotain kivempaa tulee kohdalle... Kyllä AP:lla on oikeus pahoittaa mielensä ja miettiä mitä itse tai mies tahtoo heidän perheen tulevaisuudelta.
Minullakin on ikää jo yli 40 ja siitä huolimatta olen ap:n kanssa samaa mieltä.
Kiitos =) Minulla myös ikää reilusti yli kolmenkymmenen ja tulee mietittyä vanhuuden tuomia asioita. Koen ne hankalaksi jos olemme lain edessä "vieraita".
T. Viestiketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat hankkiutua eroon katkeruudesta etkä ukosta?
Miten tuosta sotkusta pääsee ulos? Muutatte erilleen ja myytte sen asunnon? Itselleni tuli jotenkin klaustrofobinen olo koko tilanteesta - Ap on pahemmin suhteensa "panttivankina" kuin jos olisi naimisissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tilanne. Asutaan yhdessä, koska ei saada sovittua sitä, miten lapsen kanssa asuttaisiin jos erottaisiin. Minut pitää tässä nyt se helppous, minkä saman katon alla asuminen tuo.
Mies on aiemmin ollut sitä mieltä, että naimisiinmeno on tärkeä asia ja on edelleen kun muista puhutaan, mutta se ei koske häntä. Hän vaan "ei usko että meidän kannattaa mennä naimisiin".
Ennen lasta kuitenkin juteltiin, että joskus mennään naimisiin. Hän sitten kuitenkin muutti mielensä.
En koskaan unohda miehen sanoja siitä, ettei meidän kannata avioitua. Olen kysynyt, miksi me edes ollaan yhdessä, miksei mies anna mun mennä. Siihen ei oikein vastausta tule, paitsi sanoo että hän rakastaa mua kyllä.
Mä en taida koskaan päästä katkeruudesta eroon, olen kyllä yrittänyt.
Minustakin kuulostaa siltä, että on ajan kysymys milloin mies lähtee. Avoliitosta voi lähteä kävelemään milloin tahansa vaikka hetken mielijohteesta. Mies voi joku päivä vain päättää ettei enää tulekaan kotiin ja siinä ap sitten ihmettelee lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä tarinoista voi ottaa opikseen. Sopimukseton tila on aina huono asia, kun on kyse perheestä ja yhteisestä taloudesta tai omaisuudesta. Ihmisen mieli muuttuu matkan varrella. Ja näistä näkee, että epämääräisyys ja se, että asioita ei lyödä kunnolla lukkoon, kääntyy aina heikompaa osapuolta vastaan. Jos mies todella rakastaa puolisoaan, hän kantaa vastuun myös puolisonsa taloudellisesta turvallisuudesta, eikä vain tuijota omaa napaansa. Jos mies ei kykene näkemään tätä, tai päinvastoin käyttää siten valtaa puolisoon nähden, ei ole kyse ainakaan rakkaudesta.
Mun mies ilmoitti aikoinaan heti ettei ikinä aio naimisiin, kun hänellä on tuota omaisuutta. Ei se mua haitannut. Sitten se kuuli uudesta avoliittolaista, jossa avovaimolle joutuu erotessa "korvaamaan" elatusmenoja ym ja yhtäkkiä haluskin avioehdon ja naimisiin. Nyt on 2 vuotta oltu aviossa. Mulle ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häivyt suhteesta lasten kanssa, hankit yksinhuoltajuuden (mieheltä elarit) ja vaihdat lasten sukunimet. Tuo ääliö vaikuttaa juuri sellaiselta, jonka huoltajuuden kuka tahansa tuomari kumoaa.
Jos teillä on lapsia avioliitto ei vaikuta perimiseen millään lailla.
Ja naiset aina puhuvat miten jotkut miehet SAAVAT naisen ja jotkut EIVÄT SAA kun olevat niin urpoja.
Tuossa sen näkee. Miestä ei kiinnosta saada naista vaan saada seksiä.
Avioliitossa pitää vannoa niitä ikäviä valoja. Jotkut ihmiset haluavat noudattaa valoja, vaikka uskonnolista soopaa olisivatkin. Miten esimerkisi noudatat uskollisuusvalaa jonkun kylmän naisen kanssa, joka vaan haluaa hoitaa lapsia ja pitää häitä. Hä?
Ja lisäksi lisäyksenä. Tämä yhteiskunta pyrkii tasa-arvoisuuteen. Avioero on kaikkea muuta, kuin tasa-arvoinen. Siksi kenenkään tasa-arvoa kannattavan miehen ei pidä mennä naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 11:26"]
Minustakin kuulostaa siltä, että on ajan kysymys milloin mies lähtee. Avoliitosta voi lähteä kävelemään milloin tahansa vaikka hetken mielijohteesta. Mies voi joku päivä vain päättää ettei enää tulekaan kotiin ja siinä ap sitten ihmettelee lasten kanssa.
[/quote]
No niin voi avioliitostakin. Ei se yksi paperi muuta sitä, etteikö mies (tai nainen) voisi olla palaamatta kotiin kauppareissulta.
[/quote]
Mutta avioliitto on samalla bisnessopimus. Sen purkamiseen tarvitaan lakiapua ja tuomioistuimia. Mies ei pääse avioliitosta kuin koira veräjästä, varsinkin nykyisin, kun vaimo voi tehdä avioerohakemuksen tuosta vain ja omin päin, jos mies ei siltä kauppareissulta palaa. Avioero on paljon hankalampaa kuin avolitosta vetelemään lähteminen ja siksi kannattaa aina virallisesti avioliitto solmia.
Alue: Aihe vapaa
Vittumainen tilanne, mutta: Älä ole ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi! Miten edes pystyt jatkamaan yhteistä elämää sen jälkeen kun mies on että "en tykkää tuosta enkä tuosta, siksi et kelpaa vaimoksi"..!? Kamala mies..ainut, mitä voit tehdä, on lähteä. Jos rakastat kaikesta huolimatta miestä liikaa, niin voit elätellä toiveita että uhkailu lähdöstä saa hänet taipumaan avioliittoon..(mutta sitten tiedät koko avioliiton ajan, että mies ei sitä olisi halunnut). Toisaalta mies nyt ehkä haluaa vain "säästää ja syödä kakkunsa"..kotona on vaimoke tekemässä vaimon hommat mutta kunnolla ei tarvitse sitoutua. (Mielestäni tässä ei ole pointti se että onko avioliitolla merkitystä tai voiko suhde on hyvä ilmankin sitä paperia..vaan siitä että mies ei halua naimisiin ap'n "luonteen"/ominaisuuksien/ym. vuoksi.. Se on inhottavaa..)