Kysykää jotain moniongelmaiselta 25v naiselta.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:22"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:03"]Kuinka paha on paniikkihäiriösi?
[/quote]

Ei enää niin paha. Lähinnä todella paha paniikki puskee päälle jos olen juonut erittäin paljon edellisenä päivänä tai monta päivää putkeen. Terapian kolmas vuosi takana, se ja aika ovat auttaneet saamaan kuriin. Oon jo myös niin tottunut siihen että sekin osaltaan helpottaa asiaa.

ap
[/quote] Oletko miettinyt kuinka paljon alkoholinkäytöllä on osuutta ongelmissasi?
[/quote]

Paaljon! Alkoholin käyttö lähti kunnolla käyntiin sairastuttuani erittäin nopean laihdutuksen jälkeen bulimiaan, koska en ikinä oksenna krapulassa tai kännissä. Plus tietysti join pahaan oloon mitä syömishäiriö aiheutti.
En vain jotenkin kestä harmaata perusarkea, ja olisi tosiaan keksittävä jotain muuta sisältöä elämään. Mutta kun en keksi että mitä.
Ongelmana myös se, että olen iloinen ja hauska kun juon, en tappele, itke tai haasta riitaa. Sosiaalinen juoppo :D
ap

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:51"]Ap kuulostaa niin kivalta ihmiseltä :) Tätä oli mukava lukea. Minullakin on Ptsd ja dissosiaatiohäiriö, epäilty kaksisuuntaista. Plus velkoja ja muita vähävaraisuuden tuomia ongelmia. Minulla ei ole oikeastaan mitään kysyttävää, paitsi että miten onnistut pysymään noin positiivisena ongelmista huolimatta?
[/quote]

Mietin mitä olin unohtanut listasta niin lukeehan tuossa b-lausunnossa minkä kaivoin esiin niin vielä dissosiaatiohäiriö :D
Ihana kuulla että kuulostan kivalta ihmiseltä! Kiitos siitä :) No siis ei auta itku markkinoilla, ei tämä nyt millään taikasauvalla tästä muutu miksikään. Olen luonteeltani vaan positiivinen, äiti sanoo että minun perusilmeeni on hymy huulilla. Luulin että se on vaan sellainen "äitien" juttu, mutta kerran yksi taksikuski muisti minut puolen vuoden takaa kun olin hymyillyt koko matkan :D Suomalaiset eivät kuulemma tapaa hymyillä niin paljoa.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:57"]Ap. Luepa uudestaan tämä ketju ja kirjoittamasi vastaukset. Niiden perusteella olet älykäs, hauska ja huumorintajuinen ja osaat vielä hyvin äidinkielen perussäännöt. Sen jälkeen mietit mitä oikeasti haluat elämältäsi ja alat määrätietoisesti työskennellä sen eteen. Kaikki ongelmasi ovat vain oman pääsi sisällä ja voit ratkaista ne, jos oikeasti haluat. Älä ota sellaista roolia, joka ei luontaisesti sinulle kuulu.
[/quote]

Niinpä. Ei ole ensimmäinen kerta kun tuon kuulen. En tiedä, osaltani varmasti vain pelkään normaalia elämää. Ahdistaa myös se mitä minusta jää jäljelle kun kuorii nuo kaikki edestä pois. Ja siis työskentelen kyllä sen eteen, määrätietoisesti en. Itsestä johtumattomat vastoinkäymiset vain suoraan sanottuna vituttavat ja saavat aikaan sen, että toisinaan lyön hanskat tiskiin ja menen takapakkia. Vähän kuin letkajenkkaa tämä minun touhuni :D Eiköhän tämä tästä jokin kaunis päivä.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:00"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:12"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:03"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:54"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:45"]Kyllähän sulla tuossa traumaa on yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi. Mullekin on sattunut vaikka mitä, mm. kaikki nuo luettelemasi jutut, olin jonkun aikaa kuin ei mitään, kunnes kaikki kerralla kaatuivat päälle. Itse olin 15, kun masennus kunnolla pukkasi päälle, mutta jo 10 vuotiaana oirehdin pienesti lapsuuden tapahtumien johdosta. Itsekin olen nyt 25, ja vihdoinkin alkaa tää sekasotku selvitä. Ihan vitutti, kun mun sairaudeksi diagnosoitiin vaan keskivaikea masennus, kun selkeesti tiesin muustakin olevan kyse. En vain osannut selittää! Sitten löytyi psykiatri, jonka kanssa kemiat kohtasi. :D Se osas poimia mun "hälläväliä"-kuoren alta kaiken tarpeellisen. En yhtään yllättyisi, jos B-lausunnossa lukisi nuo kaikki samat kuin sullakin... Riippuvuuksien tilalla vaan on tällanen helvetin rasittava pakko-oireinen käytös. [/quote] No mutta kun "hälläväliä"-kuori on niin hyvä selviytymiskeino :D Mullakin oli pakko-oireisia piirteitä nuorempana, mutta ei sitten onneksi mennyt pahaksi. Ja ihanaa että löysit hyvän psykiatrin! Oon iloinen sun puolesta. ap

[/quote]

Kiitos, harmi vaan, että siitä psykiatrista ei oo niinkään hyötyä kuin tän yhen kerran. :D Ja nyt sitten ettimään psykoterapeuttia, jolle tuntuisi jotenkin luontevalta jutella. Niitä tuntuu olevan niin harvakseltaan. Aiotko lopettaa terapian nyt 3 vuoden jälkeen? Vai onko tarkoitus vielä jatkaa? Tuntuuko, että ongelmat ovat ratkenneet parempaan suuntaan?
[/quote]

Joo, ne on aika kiven alla. Mulla kävi tuuri kun heti nappasi eka psykoterapeutti ketä kävin tapaamassa. Tuskin jatkan kun kela korvaa vaan sen kolme vuotta.
No mä olen aikalailla heittänyt hanskat tiskiin sen suhteen että saisin kaikki ongelmat setvittyä, tällä hetkellä koitan lähinnä saada pidettyä kaikki langat käsissä ja opetella ihan perus elämänhallintaa. Alkuvuodesta voin jo todella hyvin, tai siis paremmin kuin koskaan ja sitten otin ja menin ja särjin sydämeni elämäni ensimmäistä kertaa :D Ja kun en vielä niin vahvalla pohjalla seisonut niin menin aivan sirpaleiksi. Juominen räjähti ihan käsiin, muutenkin sekosin aivan totaalisesti ja lähti nätti syöksykierre taas käyntiin. Mutta ehdinhän mä olla sellaiset kolmisen kuukautta melkeinpä onnellinen. Jotenkin vaan tuntuu että aina jossain vaiheessa vedetään aina matto jalkojen alta :D

ap
[/quote]
Mäkin nappasin pari vuotta sitten heti ekan terapeutin, koska en jaksanut etsiä niitä enempää. Keskeytin senkin, niin kuin melkeen kaiken oon keskeyttänyt elämässäni. Esim. Monta vuotta eri perustutkintoja ja työpaikkoja, kun missään en ole onnellinen ja aina etin jotain uutta ja "parempaa". Nyt sitte uus yritys!

Mä oon miettinyt suuresti sellaisia höpöhöpöjuttuja kuten vihanhallintaa ja ihan elämänhallintaopastakin. Joku kaveri ehdotti mulle itsensä etsimistä patikoinnin avulla keskustellen muiden samanhenkisten kanssa. Tosin en usko löytäväni yhtikäs mitään. :D ehkä se tekis elämästä kuitenkin hetkeksi siedettävää?

Mä sekosin täydellisesti 5 vuotta sitten, kun erosin mun exästä. Se suhde oli henkisesti raskasta ja johti fyysiseenkin väkivaltaan ja pahoinvointiin. Yritin viiltelyä ja suunnittelin itsemurhaa. Ei kuitenkaan exäkään järjestänyt sen kummemmin apua, piti mua huomionkipeenä ja sitähän mä myöskin todella olinkin. Olis ollu mukavaa, jos se joskus ois vaan todennut että nyt sä et oo kunnossa, viedään sut johonkin lääkäriin. Mut sainkin osakseni juoruja ja nyt oonkin kaikkien silmissä se sekopää exä. Kehui se mua kuitenkin vahvaksi, kun oon jaksanut itteäni noin kauan.

Ehkä siks mulla on toi hälläväliäfiilis mukana näissä mun jutuissa, koska kaikki on jotenkin ollu aina mulle vaan ominaista käytöstä. Koska kukaan ei oo ennen tätä mun nykyistä miestä sanonu, että pitäiskö mun saada apua jostain, vaikka oon apua selkeesti pyytänytkin. Pidetty vaan kummallisena ja outona.

Ihan itte oon itteni näinkin toimivaan kuntoon saanu. :D
[/quote]

Pakko lisätä vielä. Tuntuu että minä itse vetäisin maton koko ajan altani muuttumalla jatkuvasti suunnasta toiseen. Jos joku kysyisi tietyin ajoin multa, millaiseksi kuvailisin itseni ja tilanteeni, olisi se joka kerta erilainen. Se vituttaa. Jos eilen päätin että viihdyn tilanteessani, huomenna taas ahdistun kuin jotain puuttuisi. Saatan korvata sen shoppailemalla, jos ei oo rahaa niin ahdistun. Ja auta armias sitä aikaa, kun tunnen itseni ihmisistä parhaimmaksi. Pystyn mihin tahansa ja se vasta vituttaa jälkeenpäin!

Kauheet stoorit. Mut kerrankin löytyi vertaistukea. Ei mun aivotuksia kukaan muu ymmärrä. :D

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:12"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:03"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:54"] [quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:45"]Kyllähän sulla tuossa traumaa on yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi. Mullekin on sattunut vaikka mitä, mm. kaikki nuo luettelemasi jutut, olin jonkun aikaa kuin ei mitään, kunnes kaikki kerralla kaatuivat päälle. Itse olin 15, kun masennus kunnolla pukkasi päälle, mutta jo 10 vuotiaana oirehdin pienesti lapsuuden tapahtumien johdosta. Itsekin olen nyt 25, ja vihdoinkin alkaa tää sekasotku selvitä. Ihan vitutti, kun mun sairaudeksi diagnosoitiin vaan keskivaikea masennus, kun selkeesti tiesin muustakin olevan kyse. En vain osannut selittää! Sitten löytyi psykiatri, jonka kanssa kemiat kohtasi. :D Se osas poimia mun "hälläväliä"-kuoren alta kaiken tarpeellisen. En yhtään yllättyisi, jos B-lausunnossa lukisi nuo kaikki samat kuin sullakin... Riippuvuuksien tilalla vaan on tällanen helvetin rasittava pakko-oireinen käytös. [/quote] No mutta kun "hälläväliä"-kuori on niin hyvä selviytymiskeino :D Mullakin oli pakko-oireisia piirteitä nuorempana, mutta ei sitten onneksi mennyt pahaksi. Ja ihanaa että löysit hyvän psykiatrin! Oon iloinen sun puolesta. ap [/quote] Kiitos, harmi vaan, että siitä psykiatrista ei oo niinkään hyötyä kuin tän yhen kerran. :D Ja nyt sitten ettimään psykoterapeuttia, jolle tuntuisi jotenkin luontevalta jutella. Niitä tuntuu olevan niin harvakseltaan. Aiotko lopettaa terapian nyt 3 vuoden jälkeen? Vai onko tarkoitus vielä jatkaa? Tuntuuko, että ongelmat ovat ratkenneet parempaan suuntaan? [/quote] Joo, ne on aika kiven alla. Mulla kävi tuuri kun heti nappasi eka psykoterapeutti ketä kävin tapaamassa. Tuskin jatkan kun kela korvaa vaan sen kolme vuotta. No mä olen aikalailla heittänyt hanskat tiskiin sen suhteen että saisin kaikki ongelmat setvittyä, tällä hetkellä koitan lähinnä saada pidettyä kaikki langat käsissä ja opetella ihan perus elämänhallintaa. Alkuvuodesta voin jo todella hyvin, tai siis paremmin kuin koskaan ja sitten otin ja menin ja särjin sydämeni elämäni ensimmäistä kertaa :D Ja kun en vielä niin vahvalla pohjalla seisonut niin menin aivan sirpaleiksi. Juominen räjähti ihan käsiin, muutenkin sekosin aivan totaalisesti ja lähti nätti syöksykierre taas käyntiin. Mutta ehdinhän mä olla sellaiset kolmisen kuukautta melkeinpä onnellinen. Jotenkin vaan tuntuu että aina jossain vaiheessa vedetään aina matto jalkojen alta :D ap [/quote] Mäkin nappasin pari vuotta sitten heti ekan terapeutin, koska en jaksanut etsiä niitä enempää. Keskeytin senkin, niin kuin melkeen kaiken oon keskeyttänyt elämässäni. Esim. Monta vuotta eri perustutkintoja ja työpaikkoja, kun missään en ole onnellinen ja aina etin jotain uutta ja "parempaa". Nyt sitte uus yritys! Mä oon miettinyt suuresti sellaisia höpöhöpöjuttuja kuten vihanhallintaa ja ihan elämänhallintaopastakin. Joku kaveri ehdotti mulle itsensä etsimistä patikoinnin avulla keskustellen muiden samanhenkisten kanssa. Tosin en usko löytäväni yhtikäs mitään. :D ehkä se tekis elämästä kuitenkin hetkeksi siedettävää? Mä sekosin täydellisesti 5 vuotta sitten, kun erosin mun exästä. Se suhde oli henkisesti raskasta ja johti fyysiseenkin väkivaltaan ja pahoinvointiin. Yritin viiltelyä ja suunnittelin itsemurhaa. Ei kuitenkaan exäkään järjestänyt sen kummemmin apua, piti mua huomionkipeenä ja sitähän mä myöskin todella olinkin. Olis ollu mukavaa, jos se joskus ois vaan todennut että nyt sä et oo kunnossa, viedään sut johonkin lääkäriin. Mut sainkin osakseni juoruja ja nyt oonkin kaikkien silmissä se sekopää exä. Kehui se mua kuitenkin vahvaksi, kun oon jaksanut itteäni noin kauan. Ehkä siks mulla on toi hälläväliäfiilis mukana näissä mun jutuissa, koska kaikki on jotenkin ollu aina mulle vaan ominaista käytöstä. Koska kukaan ei oo ennen tätä mun nykyistä miestä sanonu, että pitäiskö mun saada apua jostain, vaikka oon apua selkeesti pyytänytkin. Pidetty vaan kummallisena ja outona. Ihan itte oon itteni näinkin toimivaan kuntoon saanu. :D

[/quote]

Jos sä olet keskeyttäjä niin mä vuorostani en saa aloitettua mitään. Oon järjetön perfektionisti, pakko olla kaikessa paras ja osata heti kaikki asiat. Hankaloittaa aikalailla mihinkään uuteen ryhtymistä. Mikä on tosi naurettavaa koska yleensä opin nopeasti asiat ja en kummemmin jos en nyt epäonnistu, niin mokaakaan. Se on vain se järjetön epäonnistumisen pelko. Toi patikointi on ihan huikea, mulle ehdotettu samaa. Kaikki mielenterveysongelmaiset vaan rinkka selkään ja kiertämään tuntureita ympäri, paranee koko Suomi kertaheitolla :D Ja aivan hana kun löysit miehen joka tajusi ton ja sanoi sulle ääneen! Mulle kyllä tarjottiin apua ja meni ehkä liian kauan ennenkuin suostuin ottamaan sitä vastaan. Sä kuulostat kyllä positiiviselta  ihmiseltä myös, kauheesti tsemppiä!

ap

Pakko lisätä vielä. Tuntuu että minä itse vetäisin maton koko ajan altani muuttumalla jatkuvasti suunnasta toiseen. Jos joku kysyisi tietyin ajoin multa, millaiseksi kuvailisin itseni ja tilanteeni, olisi se joka kerta erilainen. Se vituttaa. Jos eilen päätin että viihdyn tilanteessani, huomenna taas ahdistun kuin jotain puuttuisi. Saatan korvata sen shoppailemalla, jos ei oo rahaa niin ahdistun. Ja auta armias sitä aikaa, kun tunnen itseni ihmisistä parhaimmaksi. Pystyn mihin tahansa ja se vasta vituttaa jälkeenpäin! Kauheet stoorit. Mut kerrankin löytyi vertaistukea. Ei mun aivotuksia kukaan muu ymmärrä. :D

Siis apua voin samaistua niin täysin! Kun ei oikein ikinä tiedä mikä on se oma oikea mielipide!

ap

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:12"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:03"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:54"] [quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:45"]Kyllähän sulla tuossa traumaa on yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi. Mullekin on sattunut vaikka mitä, mm. kaikki nuo luettelemasi jutut, olin jonkun aikaa kuin ei mitään, kunnes kaikki kerralla kaatuivat päälle. Itse olin 15, kun masennus kunnolla pukkasi päälle, mutta jo 10 vuotiaana oirehdin pienesti lapsuuden tapahtumien johdosta. Itsekin olen nyt 25, ja vihdoinkin alkaa tää sekasotku selvitä. Ihan vitutti, kun mun sairaudeksi diagnosoitiin vaan keskivaikea masennus, kun selkeesti tiesin muustakin olevan kyse. En vain osannut selittää! Sitten löytyi psykiatri, jonka kanssa kemiat kohtasi. :D Se osas poimia mun "hälläväliä"-kuoren alta kaiken tarpeellisen. En yhtään yllättyisi, jos B-lausunnossa lukisi nuo kaikki samat kuin sullakin... Riippuvuuksien tilalla vaan on tällanen helvetin rasittava pakko-oireinen käytös. [/quote] No mutta kun "hälläväliä"-kuori on niin hyvä selviytymiskeino :D Mullakin oli pakko-oireisia piirteitä nuorempana, mutta ei sitten onneksi mennyt pahaksi. Ja ihanaa että löysit hyvän psykiatrin! Oon iloinen sun puolesta. ap [/quote] Kiitos, harmi vaan, että siitä psykiatrista ei oo niinkään hyötyä kuin tän yhen kerran. :D Ja nyt sitten ettimään psykoterapeuttia, jolle tuntuisi jotenkin luontevalta jutella. Niitä tuntuu olevan niin harvakseltaan. Aiotko lopettaa terapian nyt 3 vuoden jälkeen? Vai onko tarkoitus vielä jatkaa? Tuntuuko, että ongelmat ovat ratkenneet parempaan suuntaan? [/quote] Joo, ne on aika kiven alla. Mulla kävi tuuri kun heti nappasi eka psykoterapeutti ketä kävin tapaamassa. Tuskin jatkan kun kela korvaa vaan sen kolme vuotta. No mä olen aikalailla heittänyt hanskat tiskiin sen suhteen että saisin kaikki ongelmat setvittyä, tällä hetkellä koitan lähinnä saada pidettyä kaikki langat käsissä ja opetella ihan perus elämänhallintaa. Alkuvuodesta voin jo todella hyvin, tai siis paremmin kuin koskaan ja sitten otin ja menin ja särjin sydämeni elämäni ensimmäistä kertaa :D Ja kun en vielä niin vahvalla pohjalla seisonut niin menin aivan sirpaleiksi. Juominen räjähti ihan käsiin, muutenkin sekosin aivan totaalisesti ja lähti nätti syöksykierre taas käyntiin. Mutta ehdinhän mä olla sellaiset kolmisen kuukautta melkeinpä onnellinen. Jotenkin vaan tuntuu että aina jossain vaiheessa vedetään aina matto jalkojen alta :D ap [/quote] Mäkin nappasin pari vuotta sitten heti ekan terapeutin, koska en jaksanut etsiä niitä enempää. Keskeytin senkin, niin kuin melkeen kaiken oon keskeyttänyt elämässäni. Esim. Monta vuotta eri perustutkintoja ja työpaikkoja, kun missään en ole onnellinen ja aina etin jotain uutta ja "parempaa". Nyt sitte uus yritys! Mä oon miettinyt suuresti sellaisia höpöhöpöjuttuja kuten vihanhallintaa ja ihan elämänhallintaopastakin. Joku kaveri ehdotti mulle itsensä etsimistä patikoinnin avulla keskustellen muiden samanhenkisten kanssa. Tosin en usko löytäväni yhtikäs mitään. :D ehkä se tekis elämästä kuitenkin hetkeksi siedettävää? Mä sekosin täydellisesti 5 vuotta sitten, kun erosin mun exästä. Se suhde oli henkisesti raskasta ja johti fyysiseenkin väkivaltaan ja pahoinvointiin. Yritin viiltelyä ja suunnittelin itsemurhaa. Ei kuitenkaan exäkään järjestänyt sen kummemmin apua, piti mua huomionkipeenä ja sitähän mä myöskin todella olinkin. Olis ollu mukavaa, jos se joskus ois vaan todennut että nyt sä et oo kunnossa, viedään sut johonkin lääkäriin. Mut sainkin osakseni juoruja ja nyt oonkin kaikkien silmissä se sekopää exä. Kehui se mua kuitenkin vahvaksi, kun oon jaksanut itteäni noin kauan. Ehkä siks mulla on toi hälläväliäfiilis mukana näissä mun jutuissa, koska kaikki on jotenkin ollu aina mulle vaan ominaista käytöstä. Koska kukaan ei oo ennen tätä mun nykyistä miestä sanonu, että pitäiskö mun saada apua jostain, vaikka oon apua selkeesti pyytänytkin. Pidetty vaan kummallisena ja outona. Ihan itte oon itteni näinkin toimivaan kuntoon saanu. :D

[/quote]

Jos sä olet keskeyttäjä niin mä vuorostani en saa aloitettua mitään. Oon järjetön perfektionisti, pakko olla kaikessa paras ja osata heti kaikki asiat. Hankaloittaa aikalailla mihinkään uuteen ryhtymistä. Mikä on tosi naurettavaa koska yleensä opin nopeasti asiat ja en kummemmin jos en nyt epäonnistu, niin mokaakaan. Se on vain se järjetön epäonnistumisen pelko. Toi patikointi on ihan huikea, mulle ehdotettu samaa. Kaikki mielenterveysongelmaiset vaan rinkka selkään ja kiertämään tuntureita ympäri, paranee koko Suomi kertaheitolla :D Ja aivan hana kun löysit miehen joka tajusi ton ja sanoi sulle ääneen! Mulle kyllä tarjottiin apua ja meni ehkä liian kauan ennenkuin suostuin ottamaan sitä vastaan. Sä kuulostat kyllä positiiviselta  ihmiseltä myös, kauheesti tsemppiä!

ap

 
[/quote]
Mulle oli töissä kans tosi hankalaa joskus aloittaa asioita, kun oli järjetön epäonnistumisen ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Mietin ihan liikaa mitä muut ajattelee ja eihän sellasesta duunista mitään tuu. Mutta koska oon nyt yrittäny ja mokaillu niin perkeleesti niin eipä tunnu enää missään. Itsensä nolaamisen pelko on kyllä kamala, mut iskee yleensä jälkeenpäin jos oon ollut vaikka alkoholin vaikutuksen alaisena ja sanonut jotain sopimatonta. Ja jos meen maanisena juomaan niin jestas sentään sitä häpeän määrää...
Kuulostat munkin mielestä tosi nastalta tyypiltä. Tsemppiä ja jatka ainakin samalla positiivisuudella eteenpäin. Oot aika kova luu :D

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:30"]Pakko lisätä vielä. Tuntuu että minä itse vetäisin maton koko ajan altani muuttumalla jatkuvasti suunnasta toiseen. Jos joku kysyisi tietyin ajoin multa, millaiseksi kuvailisin itseni ja tilanteeni, olisi se joka kerta erilainen. Se vituttaa. Jos eilen päätin että viihdyn tilanteessani, huomenna taas ahdistun kuin jotain puuttuisi. Saatan korvata sen shoppailemalla, jos ei oo rahaa niin ahdistun. Ja auta armias sitä aikaa, kun tunnen itseni ihmisistä parhaimmaksi. Pystyn mihin tahansa ja se vasta vituttaa jälkeenpäin! Kauheet stoorit. Mut kerrankin löytyi vertaistukea. Ei mun aivotuksia kukaan muu ymmärrä. :D

Siis apua voin samaistua niin täysin! Kun ei oikein ikinä tiedä mikä on se oma oikea mielipide!

ap
[/quote]
Joo, mulla oli yhessä vaiheessa vaihe kun tykkäsin facebookissa vaikka mistä bändistä ja seuraavana päivänä ajattelin et enhän mä noista ees tykkää oikeesti. Ja harmittaa kyllä aika paljon, kun on heittäny lempivaatteensa keräykseen ja huomaa ettei oo mitään kivaa päällepantavaa. Samoin kävi mun lempparicd-levyille. Nytkin aattelin tarkistaa et onko mulla vielä sen yhen ihanan laulajan levy, mut vähän epäilen. Noh lääkitys ehkä muuttaa asian........

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:30"]Pakko lisätä vielä. Tuntuu että minä itse vetäisin maton koko ajan altani muuttumalla jatkuvasti suunnasta toiseen. Jos joku kysyisi tietyin ajoin multa, millaiseksi kuvailisin itseni ja tilanteeni, olisi se joka kerta erilainen. Se vituttaa. Jos eilen päätin että viihdyn tilanteessani, huomenna taas ahdistun kuin jotain puuttuisi. Saatan korvata sen shoppailemalla, jos ei oo rahaa niin ahdistun. Ja auta armias sitä aikaa, kun tunnen itseni ihmisistä parhaimmaksi. Pystyn mihin tahansa ja se vasta vituttaa jälkeenpäin! Kauheet stoorit. Mut kerrankin löytyi vertaistukea. Ei mun aivotuksia kukaan muu ymmärrä. :D

Siis apua voin samaistua niin täysin! Kun ei oikein ikinä tiedä mikä on se oma oikea mielipide!

ap
[/quote]
Joo, mulla oli yhessä vaiheessa vaihe kun tykkäsin facebookissa vaikka mistä bändistä ja seuraavana päivänä ajattelin et enhän mä noista ees tykkää oikeesti. Ja harmittaa kyllä aika paljon, kun on heittäny lempivaatteensa keräykseen ja huomaa ettei oo mitään kivaa päällepantavaa. Samoin kävi mun lempparicd-levyille. Nytkin aattelin tarkistaa et onko mulla vielä sen yhen ihanan laulajan levy, mut vähän epäilen. Noh lääkitys ehkä muuttaa asian........
[/quote]

En jaksa lainaa tota pidempää tekstiä, mutta toi mitä sanoit tosta kun tuntee itsensä maailman parhaimmaksi. Niin onneksi tulee niitäkin, saa hoidettua aina kaikki asiat viikossa mitkä on parilta kuukaudelta rästissä :D Ja juomisesta ja maniasta niin sehän on samalla tosi huono ja tosi hyvä yhdistelmä. Mä olen kuitenkin oppinut soveltamaan hälläväliä asennetta myös mitä tulee toilailuihin, mikä nyt ei välttämättä oo se kaikista fiksuin veto :D
Ja mä kun olen tässä nelisen tuntia näpytellyt näitä vastauksia, niin joudun koko ajan keskittymään että pysyn johdonmukaisena. Niin se mieli vaan koko ajan muuttuu.
ap

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:30"]Pakko lisätä vielä. Tuntuu että minä itse vetäisin maton koko ajan altani muuttumalla jatkuvasti suunnasta toiseen. Jos joku kysyisi tietyin ajoin multa, millaiseksi kuvailisin itseni ja tilanteeni, olisi se joka kerta erilainen. Se vituttaa. Jos eilen päätin että viihdyn tilanteessani, huomenna taas ahdistun kuin jotain puuttuisi. Saatan korvata sen shoppailemalla, jos ei oo rahaa niin ahdistun. Ja auta armias sitä aikaa, kun tunnen itseni ihmisistä parhaimmaksi. Pystyn mihin tahansa ja se vasta vituttaa jälkeenpäin! Kauheet stoorit. Mut kerrankin löytyi vertaistukea. Ei mun aivotuksia kukaan muu ymmärrä. :D

Siis apua voin samaistua niin täysin! Kun ei oikein ikinä tiedä mikä on se oma oikea mielipide!

ap
[/quote]
Joo, mulla oli yhessä vaiheessa vaihe kun tykkäsin facebookissa vaikka mistä bändistä ja seuraavana päivänä ajattelin et enhän mä noista ees tykkää oikeesti. Ja harmittaa kyllä aika paljon, kun on heittäny lempivaatteensa keräykseen ja huomaa ettei oo mitään kivaa päällepantavaa. Samoin kävi mun lempparicd-levyille. Nytkin aattelin tarkistaa et onko mulla vielä sen yhen ihanan laulajan levy, mut vähän epäilen. Noh lääkitys ehkä muuttaa asian........
[/quote]

En jaksa lainaa tota pidempää tekstiä, mutta toi mitä sanoit tosta kun tuntee itsensä maailman parhaimmaksi. Niin onneksi tulee niitäkin, saa hoidettua aina kaikki asiat viikossa mitkä on parilta kuukaudelta rästissä :D Ja juomisesta ja maniasta niin sehän on samalla tosi huono ja tosi hyvä yhdistelmä. Mä olen kuitenkin oppinut soveltamaan hälläväliä asennetta myös mitä tulee toilailuihin, mikä nyt ei välttämättä oo se kaikista fiksuin veto :D
Ja mä kun olen tässä nelisen tuntia näpytellyt näitä vastauksia, niin joudun koko ajan keskittymään että pysyn johdonmukaisena. Niin se mieli vaan koko ajan muuttuu.
ap
[/quote]
Joo todellakin, onneks on näitä maanisia vaiheita niin on ees hetken kivaa ja energinen olo. :D jaksaa kokata vaikka mitä ja koti on putipuhdas. Mua pitää pystyssä juurikin tää siivoominen ja kodista huolehtiminen, jossen sitä sais tehä niin kyllä oisin paljon masentuneempi. Tai pikemminkin ne pakottavat mut siitä syvästä masennuksesta ylös.
Neljässä tunnissa saa aikaan vaikka mitä... :D ihme että mun mies jaksaa katella, ja toisaalta ei oo ihme ettei halua naimisiin. :)

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:09"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:30"]Pakko lisätä vielä. Tuntuu että minä itse vetäisin maton koko ajan altani muuttumalla jatkuvasti suunnasta toiseen. Jos joku kysyisi tietyin ajoin multa, millaiseksi kuvailisin itseni ja tilanteeni, olisi se joka kerta erilainen. Se vituttaa. Jos eilen päätin että viihdyn tilanteessani, huomenna taas ahdistun kuin jotain puuttuisi. Saatan korvata sen shoppailemalla, jos ei oo rahaa niin ahdistun. Ja auta armias sitä aikaa, kun tunnen itseni ihmisistä parhaimmaksi. Pystyn mihin tahansa ja se vasta vituttaa jälkeenpäin! Kauheet stoorit. Mut kerrankin löytyi vertaistukea. Ei mun aivotuksia kukaan muu ymmärrä. :D

Siis apua voin samaistua niin täysin! Kun ei oikein ikinä tiedä mikä on se oma oikea mielipide!

ap
[/quote]
Joo, mulla oli yhessä vaiheessa vaihe kun tykkäsin facebookissa vaikka mistä bändistä ja seuraavana päivänä ajattelin et enhän mä noista ees tykkää oikeesti. Ja harmittaa kyllä aika paljon, kun on heittäny lempivaatteensa keräykseen ja huomaa ettei oo mitään kivaa päällepantavaa. Samoin kävi mun lempparicd-levyille. Nytkin aattelin tarkistaa et onko mulla vielä sen yhen ihanan laulajan levy, mut vähän epäilen. Noh lääkitys ehkä muuttaa asian........
[/quote]

En jaksa lainaa tota pidempää tekstiä, mutta toi mitä sanoit tosta kun tuntee itsensä maailman parhaimmaksi. Niin onneksi tulee niitäkin, saa hoidettua aina kaikki asiat viikossa mitkä on parilta kuukaudelta rästissä :D Ja juomisesta ja maniasta niin sehän on samalla tosi huono ja tosi hyvä yhdistelmä. Mä olen kuitenkin oppinut soveltamaan hälläväliä asennetta myös mitä tulee toilailuihin, mikä nyt ei välttämättä oo se kaikista fiksuin veto :D
Ja mä kun olen tässä nelisen tuntia näpytellyt näitä vastauksia, niin joudun koko ajan keskittymään että pysyn johdonmukaisena. Niin se mieli vaan koko ajan muuttuu.
ap
[/quote]
Joo todellakin, onneks on näitä maanisia vaiheita niin on ees hetken kivaa ja energinen olo. :D jaksaa kokata vaikka mitä ja koti on putipuhdas. Mua pitää pystyssä juurikin tää siivoominen ja kodista huolehtiminen, jossen sitä sais tehä niin kyllä oisin paljon masentuneempi. Tai pikemminkin ne pakottavat mut siitä syvästä masennuksesta ylös.
Neljässä tunnissa saa aikaan vaikka mitä... :D ihme että mun mies jaksaa katella, ja toisaalta ei oo ihme ettei halua naimisiin. :)
[/quote]

taisin jo sanoakkin mut ihana kun oot löytänyt tollasen miehen :) ! juu nää masennusjaksot ei oo niitä kaikkein mukavimpia kun hampaiden pesukin on kuin kiipeäisi vuorelle :D

taisin jo sanoakkin mut ihana kun oot löytänyt tollasen miehen :) ! juu nää masennusjaksot ei oo niitä kaikkein mukavimpia kun hampaiden pesukin on kuin kiipeäisi vuorelle :D

> joo, hampaiden pesu on tylsää. Se vie hirmuisesti tehokasta aikaa. :D
Kyllä säkin vielä löydät tällaisen miehen, joka ärsyttää suunnattomasti, kun kieltää heittämästä sen hyttysmyrkyn roskiin joka häiritsee jostain syystä älyttömästi lääkekaapissa... Jep. :D
Tää oli äärettömän avartava keskustelu. Ehkä suhtautuminen mielenterveydellisiin ongelmiin muuttuis tällaisten keskustelujen myötä. :) Oli kyllä hyvä avaus sulla aiheeseen.
Kaikkea hyvää Sinulle!

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:25"]taisin jo sanoakkin mut ihana kun oot löytänyt tollasen miehen :) ! juu nää masennusjaksot ei oo niitä kaikkein mukavimpia kun hampaiden pesukin on kuin kiipeäisi vuorelle :D

> joo, hampaiden pesu on tylsää. Se vie hirmuisesti tehokasta aikaa. :D
Kyllä säkin vielä löydät tällaisen miehen, joka ärsyttää suunnattomasti, kun kieltää heittämästä sen hyttysmyrkyn roskiin joka häiritsee jostain syystä älyttömästi lääkekaapissa... Jep. :D
Tää oli äärettömän avartava keskustelu. Ehkä suhtautuminen mielenterveydellisiin ongelmiin muuttuis tällaisten keskustelujen myötä. :) Oli kyllä hyvä avaus sulla aiheeseen.
Kaikkea hyvää Sinulle!
[/quote]

Noo mä oon vähän miesvastainen tällä hetkellä :D Sulle myös ja kiitos myös kaikille muille ketkä kyseli :) piristitte mun aamua ja pelastitte tylsyydeltä.
ap