Lue keskustelun säännöt.
Työuupumus on työntekijän vika
15.10.2021 |
Tiedän, että otsikko on provosoiva, mutta voiko se silti olla totta?
Myönnetään, että työpaikalla voi olla liikaa töitä ja liian vähän henkilöstöä. Moni työntekijä pystyy kuitenkin vetämään rajat ja sanomaan esimiehelle suoraankin, että homma ei toimi. Onko uupuvat työntekijät pohjimmiltaan liian kilttejä tai kykenemättömiä vetämään omat rajat tai priorisoimaan?
Kommentit (103)
Kannattelin tiimini ihmisiä pitkään ja huolehdinp että työt tulevat tehdyksi esimies kun olin ja omat pomot olivat tietty vaativia. Omat voimat hupenivat ja seinäänhän siinä lopulta mentiin. Klassinen burnout. Uraputkeeni vaikutti positiivisesti se että minua pidettiin hyvänä esimiehenä mutta myös sain tuloksia aikaan. Samalla ajoin omat akkuni tyhjiksi. Nyt sitten sairastetaan ja levätään ja koitetaan miettiä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On työtehtäviä, jossa itsenäisesti otetaan vastaan töitä. Mikäli henkilön persoona on täydellisyyttä tavoiteleva ja hänen on vaikea sanoa ei, on esimies vaikeuksissa. Henkilö ei kykene kompromisseihin, eikä halua vaihtaa työtehtäviä.
Mä olen työuupumuksen partaalla, koska voimavarat ei riitä enää työtehtävien tekemiseen. Tämä paletti on sellainen, ettei siitä vaan voi kukaan selvitä. Ei kukaan. Rinnastaisin siihen, että lääkärin velvoitetaan ottamaan 10 potilasta kerralla yhdelle vastaanottoajalle ja diagnosoimaan kaikki asianmukaisesti. Aikaa 20min. Tee. Toimi. Kyllä se siitä lähtee. Laskemalla voit käyttää 2 minuutin aikaa per henkilö, vaikka tarve olisi 20min. Tee nopeammin, käske yhden riisua paita, hoida sillä aikaa toisen haava ja ojenna kolmannelle kuumemittari valmiiksi neuvoen sivuun, miten se kuume pitää mitata. Seitsemän muuta odottaa toimia ja voit heittää alustavasti, että riisuvat oikean paikan näkyville ja joku voi siinä vilauttaa sivussa sitä samalla, kun tutkit sitä haavaa. Sitten pyydät sitä nilkkavikaansa valittavaa kävelemään näytteeksi samalla, kun kuuntelet keuhkoja toiselta, niin riittää pelkkä nilkan vääntely sitten sen lopulliseen tutkimiseen. Kun porukka lähtee ulos, niin 5min tauolla seuraavat 10 sisään. Päivän päätteeksi vastailet siihen, miksi et tutkinut perusteellisemmin ja tuntuu pahalta, kun ei saa kunnolla aikaa ja hoitoa.
On se siinä vaiheessa, jos huomaa uupuvansa, eikä tee asialle mitään. Juurisyy on kuitenkin muualla; työyhteisössä, työtilanteessa jne.
Nyt kun olen itse työuupumuksen vuoksi sairaslomalla, en keksi muuta sanottavaa kuin että uupuvalle on kaksi vaihtoehtoa
1) Puhua rakentavasti työnantajalle että tilanne on korjattava. Jos sitä ei korjata niin on itselle parasta lähteä vaan pois
2) Sätkiä ja taistella (kuten minä) ja lopulta romahtaa sairaslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useissa tapauksissa työuupumus on monen tekijän summa.
Vierailija kirjoitti:
Esimiehen vika se on, jos työntekijä uupuu.
Näin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se siinä vaiheessa, jos huomaa uupuvansa, eikä tee asialle mitään. Juurisyy on kuitenkin muualla; työyhteisössä, työtilanteessa jne.
Ongelma on siinä, että uupumusromahdus tulee yhtä nopeasti vastaan kuin hirvi Lahden motarilla, vaikka oisit ajanut 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se siinä vaiheessa, jos huomaa uupuvansa, eikä tee asialle mitään. Juurisyy on kuitenkin muualla; työyhteisössä, työtilanteessa jne.
Ongelma on siinä, että uupumusromahdus tulee yhtä nopeasti vastaan kuin hirvi Lahden motarilla, vaikka oisit ajanut 30 vuotta.
Tämä. Pari vuotta meni käpristellen ja uskoen että tilanne paranee kunnes yksi ja viimeinen vastoinkäyminen romahdutti kaiken ihan yllättäen kuten mainitsemasi hirvi. N vuorokausi itkua ja sairasloma. Toisaalta en ole yllättynyt kun taustapeiliim katson.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et tiedä mistä puhut.
Taidat olla eläkeläinen, joka ei ole päivääkään tehnyt töitä, ollut ikinä työyhteisössä, isossa tai pienessä. Hyvä huudella ja leikkiä asioita ymmärtävää.
Työuupumus on työntekijän vika - pitää paikkansa minun kohdallani ja tiedostan sen erittäin selvästi.
En tosin ole kiltti mutta kunnianhimoinen. Olen erittäin vaativa itseäni kohtaan, hyväksyn vain parhaan tuloksen.
Niinpä sitten olen kokenut burn outin kaksi kertaa. ensimmäinen kerta ei ollut niin paha kuin toinen.
Toisella kerralla olin vuoden pois työelämästä enkä vieläkään ole toipunut kokonaan.
Ajoin itse itseni siihen jamaan.
Vaikka tiedostan mitä olen tekemässä, en silti osaa pysähtyä. Olen jatkuvasti jonkin asteisesti uupunut.
Toisaalta kohtalainen stressi saa minusta esiin parhaat puolet. Tiedän että se on vaarallista jaksamisen kannalta mutta olen työnarkomaani ja haluan tehdä hyvää tulosta.
Kukaan ei minua ole painostanut eikä painosta. Sen teen minä itse. Olenkin nyt hankkimassa työnohjaajaa. Tunnen että tarvitsen sitä nyt.
Olen vapaaehtoisesti lapseton ja elän sinkkuna. En kaipaa minkäänlaista perhe-elämää, ystävät ja läheiset ovat tarpeeksi. Tämä on oma tietoinen valintani enkä kaipaa neuvoja keneltäkään. Kukin eläkööt omalla tavallaan, niin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt läheltä kuinka työuupumus kehittyy. Eräässä suuressa talousalan firmassa (tämä tapahtui ulkomailla) tehtiin pitkiä päiviä ja burn out oli yleinen sairaus. Parille silloisen kumppanin työkaverille tuli stressin seurauksena sydämen häiriöitä.
Töitä oli kiire aikoina kellon ympäri ja ennen romahdustaan tämä henkilö teki yömyöhään töitä. Ympäristö ja johto ruokki tuota epätervettä käytöstä ja sitä pidettiin firman tapana. Ne ketkä eivät lähteneet muualle tai tippuneet matkalla ylennettiin.
Työuupumukseen sairastuvat ne kaikkein tunnollisimmat työntekijät ja epäterveitä työyhteisöjä jossa ylikuormitusta pidetään asiaan kuuluvana on varmasti olemassa Suomessakin. On typerää sysätä syy henkilötasolle. Toki on olemassa tiettyjä tekijöitä jotka altistavat työuupumukselle, esim. jatkuvat keskeytykset tehtäviä suorittaessa (puhelimet soi ja sähköpostia tulee koko ajan sisään ja kaikki ovat kiireisiä).
Useimmiten työuupumuksen aiheuttaa nimenomaan se ettei asioille voi mitään eikä niistä voi rakentavasti keskustella jos työkulttuuri nimenomaan painottaa kiirettä, pitkiä päiviä ja keskinäistä kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehen vika se on, jos työntekijä uupuu.
Ihminen voi ihan itse rajata itseään.
Kun ei voi. Jos on laitettu 8 tunnin työvuoro, niin veikkaan, ettei kauaa kattella, jos päättää itse, että mä oonkin duunissa tänään vaan 4 tuntia. Ja kaikki kusipäät on palveltava, vaikka tekis mieli mennä puhaltamaan tunniksi takahuoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen opettajana. Isojen opetusalaa koskevien muutosten sekä huonon johtamisen vuoksi työpaikallani työhyvinvointi on laskenut muutaman vuoden sisällä merkittävästi. Aiemmin nautin työstäni, mutta nykyään se tuntuu vastenmieliseltä. Olen yrittänyt laskea rimaa, mutta sillä, kuinka paljon sitä voi laskea, on rajansa. Jos pidän huonosti suunniteltuja tunteja, teetän tylsiä tai vaikeustasoltaan vääriä tehtäviä tai suhtaudun opiskelijoihin välinpitämättömästi muuttuu opetustyö pian vastenmieliseksi. Opiskelijat ja huoltajat myös puhuvat käytävillä ja sosiaalisessa mediassa opettajista, enkä ole niin paksunahkainen, että kestäisin moitteita asioissa, jotka osaisin tehdä paremminkin. Ulkopuoliset eivät tiedä paineista, joiden alla työtä tehdään ja jotka voivat vaikuttaa opetustyön laatuun, heille kyse on vain siitä, onko opettaja "hyvä" vai "huono". Alalle olen hakeutunut siksi, että välitän nuorista. Minusta olisi väärin antaa nuorten kärsiä siksi, että heistä riippumattomista syistä opetustyö on nykyään niin kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisikin noin yksinkertainen asia. Ehkä osittain totta, tietyt piirteet altistavat työuupumukselle
Halu hoitaa työnsä kunnolla on altistavin piirre.
Ja lisätään tuohon vielä se, ettet saa kiitosta koskaan, vaan työpanostasi vähätellään, työpaikalla on suomalaisille tyypillinen nöyryyttämisen ja nokkimisen kulttuuri, niin onko ihme jos on kaikinpuolin lopussa.
!
Riittämättömyyden tunne.
Positiivisen palautteen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on. Kyse on asenteesta, kuten kaikessa. Ota rennosti ja hoida hommasi ja jos tulee potkut, tulee potkut. Aina niitä uusia työpaikkoja jostain löytyy.
Mistä niitä uusia työpaikkoja löytyy?
Kai niitä jossain on, kun av:llakin on se ketju, jossa kaikki etätöihin tottuneet huutelivat, että ihan varmasti eroavat, jos joutuvat lähitöihin. He olivat ihan varmoja, että heille löytyy tuosta vaan uusi työ.
Yhdysvalloissa on/oli se 'great resignation' (suuri irtisanoutumisaalto tjs.), eli jotenkin mukamas kaikki töihinsä kyllästyneet vain vaihtavat toiseen firmaan ja ne toiset firmat ovat tietysti paljon parempia. En tiedä, miten niissä paremmissa työpaikoissa on koko ajan tilaa uusille ihmisille, mutta näin kuulemma on.
Veikkaan että osa porukasta vaihtaa päittäin töitä ja sitten kuvittelevat olevansa paremmassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, vaan työpaikan.
Minä olen ollut useammassa työpaikassa, mutta sairastunut vain yhdessä.
Minä olen pysynyt samana, työpaikka on vaihtunut.
Millä tavalla tämä yksi työpaikka erosi muista? Mikä siis aiheutti uupumisen, jos se johtui työpaikasta?
Sivusta.työkaverit voi olla kiusaajia ja pomon nuolijoita ja siksi kilpailevat keskenään pomon suosiosta. Jopa sellaisella hinnalla, että puhuvat pomolle valheita työkavereistaan. Sitten tämä hyvä ihminen ,työntekijä kikkaillaan ulos.kilpailu on kovaa.
Pidän suoranaisena ihmeenä, ettei Suomessa ole vielä tapahtunut yhtäkään työpaikka-ammuskelua.
Ilmeisesti kaikki on hyvin?
Itse työskentelen asiantuntija tehtävissä. Olen aina tehnyt paljon töitä eikä se ole mikään ongelma. Edellisessä työpaikassa paloin loppuun, suuri työkuorma ei ollut ongelma vaan uudet henkilöt, heidän aloittamansa työpaikkakiusaaminen, syrjintä ja selkään puukottaminen. Kun on tunnollinen ja halusi asiakkaille ja työnantajalle hyvää taisteli loppuun asti. Lopulta paloin loppuun ja päädyin irtisanomaan itseni.
Eli jos en olisi ollut tunnollinen ja halunnut tehdä työtäni mahdollisimman hyvin olisin voinut aaettaa rajat.
Olen 5-kymppinen, uudessa työpaikassa arvostettu ja pidetty. Olin ollut työelämässä miltei 30 vuotta ennen kuin tuo kokemus tuli vastaan. Siihen asti tehnyt paljon töitä ja tälläkin hetkellä teen paljon töitä. Työn määrä yksin ei ole yleensä laukaiseva tekijä.