Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työuupumus on työntekijän vika
15.10.2021 |
Tiedän, että otsikko on provosoiva, mutta voiko se silti olla totta?
Myönnetään, että työpaikalla voi olla liikaa töitä ja liian vähän henkilöstöä. Moni työntekijä pystyy kuitenkin vetämään rajat ja sanomaan esimiehelle suoraankin, että homma ei toimi. Onko uupuvat työntekijät pohjimmiltaan liian kilttejä tai kykenemättömiä vetämään omat rajat tai priorisoimaan?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Esimies vaatii mahdottomia. Jos et ehdi tehdä tai tulee työuupumus, on se näköjään työntekijän syytä. Oma vika, miksi et saa nukutuksi, mikset rentoudu, mikset ole stressaamatta. Meillä ei makseta enää ylitöistäkään. Työsopimusta rikotaan koko ajan. Jos valitat, saat potkut, syy kyllä keksitään. Uutta työpaikkaa ei niin vain helposti löydy.
Minä vaihtaisin työpaikkaa tuollaisessa tilanteessa. Onko sitten niin, että jos ei ole kysyntää työmarkkinoilla, niin silloin uupuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on määräaikainen, lentää ulos.
Määräaikainen lentää muutenkin aina ulos.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako jäädä järkyttävån huonoonkin työpaikkaan jos vaihtoehtona on työttömyys?
Lyhyesti: ei.
Hyvinvointi on ensi sijassa omalla vastuulla. Ei kukaan pakota uhraamaan sitä ja omaa terveyttään.
Työn ilo ja palveluasenne on osa ammattitaitoa, niiden turvin jaksaa hyvin.
Minä jouduin tekemään 10-12h työpäivää ja samaan aikaan työkaveri heilutteli peukaloitaan ja ihmetteli kun ei ollut mitään tekemistä. Minä vaadin töiden jakamista ja se luvattiin toistuvasti tehdä "ensi viikolla". Tilanne kuitenkin jatkui koko ajan samanlaisena. Minulle kertyi ylitunteja, jotka olisi pitänyt pitää vapaana vaan en ehtinyt.
Sitten kesäkuun alussa pomo ilmoitti, ettei saa tulla ylitöitä, koska "on enemmän henkilökuntaa". Minun olisi siis pitänyt tehdä omat työni nopeammin, koska meillä oli ylimääräinen henkilö, jolla ei ollut mitään tekemistä. Pomo ei ottanut kuuleviin korviinsa vastalauseitani työajan riittämättömyydestä.
Miten minun olisi pitänyt toimia? Työpaikka oli pieni perheyritys, ei ollut luottamusmiestä.
Minä jäin 1½ viikon burn out-lomalle ja lähetin työhakemuksen. Yllättäen etenin hakuprosessissa ja heinäkuun puolivälissä sain ilmoituksen, että minut on valittu. Sanoin itseni irti, pidin lomat ja ylityövapaat ja syyskuun alussa aloitin uudessa työpaikassa.
Uuden työpaikan saaminen oli maailmanluokan ihme. Ikää ja painoa paljon.
Uudessa työpaikassa on ihan toisenlainen ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perehdyttäjä sanoi minulle ensimmäisenä päivänä:
"Täällä aloitetaan heti altaan syvästä päästä, tämä on sitten tämmöinen venäläinen uimakoulu tämä työpaikka."
Googlatkaa mitä venäläisellä uimakoululla tarkoitetaan!
Itsehän pärjään työelämässä bentsoilla. Tervetuloa työelämään, nuoret jne.
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointi on ensi sijassa omalla vastuulla. Ei kukaan pakota uhraamaan sitä ja omaa terveyttään.
Työn ilo ja palveluasenne on osa ammattitaitoa, niiden turvin jaksaa hyvin.
Samaa mieltä. Nykyisin monet tuntuu ulkoistaneen oman hyvinvoinnista huolehtimisen esimiehelle tai firman johdolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies vaatii mahdottomia. Jos et ehdi tehdä tai tulee työuupumus, on se näköjään työntekijän syytä. Oma vika, miksi et saa nukutuksi, mikset rentoudu, mikset ole stressaamatta. Meillä ei makseta enää ylitöistäkään. Työsopimusta rikotaan koko ajan. Jos valitat, saat potkut, syy kyllä keksitään. Uutta työpaikkaa ei niin vain helposti löydy.
Minä vaihtaisin työpaikkaa tuollaisessa tilanteessa. Onko sitten niin, että jos ei ole kysyntää työmarkkinoilla, niin silloin uupuu?
Kirjoittaja toteaa ettei uutta työpaikkaa löydy helposti.
Ihminen ruokkii omaa väsymystään. On niitäkin, jotka kokevat vaikka mitä ja silti jaksavat. Asenteesta se on kiinni!
-esimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Moni työntekijä pystyy kuitenkin vetämään rajat ja sanomaan esimiehelle suoraankin, että homma ei toimi"
Varmasti lähes kaikki osaa sanoa noin, uupumus tule siitä kun esimies vastaa että kyllä hommat toimisi jos tekisit tämän ja tämän paremmin. Läheskään kaikilla ei ole esimiestä joka ymmärtäisi kun työntekijä sanoo ei.
On se tavallaan totta, että liian kiltti kärsii taas tässäkin asiassa. Mutta ei silloin nuorena ja vasta aloittelijana ollut oikein varaa alkaa heti tuomaan epäkohtia esille. Nyt kun olen ollut jo työelämässä 20 vuotta, sanon kyllä pomoille jos joku homma ei kertakaikkiaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi jäänyt Suomi rakentamatta, jos sodan aikana ja sen jälkeen olisi ollut tällaisia inisijöitä ja uhriutujia kuin nykyisin.
-työnantaja
Minä välillä menin burn outtiin kiusatuista kun olin olkapäänä ja tuki henkilö niille ja niitähän riitti sairaala-alalla kun olin. Minä nuorena oli jumalattoman vahva ihminen mutta kyllästyin olemaan auttaja ja auttajakin voi väsyä. Minä nujersin kaikki kiusaajat älykkyydelläni eikä ne mahtanut minulle yhtään mitään. Kun löysin puolisoni niin hän sanoi että jää pois työstä kokonaan. Kaikki kykyni menevät hukkaan kun en enää ole työelämässä mutta mieheni halusi että jään kotirouvaksi.
Minua pikakoulutettiin sairaalassa vaikka mihinkä kun opin nopeasti ja tarvittiin sijaisia. Se oli vuorotyötä ja puolisollani oli vain viikonloput vapaata niin että minua käskettiin jättämään työni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tuohon alkuunkaan. Kyllä ne työtehtävät tulee ihan ylhäältäpäin, eikä niitä itse keksitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointi on ensi sijassa omalla vastuulla. Ei kukaan pakota uhraamaan sitä ja omaa terveyttään.
Työn ilo ja palveluasenne on osa ammattitaitoa, niiden turvin jaksaa hyvin.
Samaa mieltä. Nykyisin monet tuntuu ulkoistaneen oman hyvinvoinnista huolehtimisen esimiehelle tai firman johdolle.
Niin kuin ne Hesen työntekijätkin?
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin tekemään 10-12h työpäivää ja samaan aikaan työkaveri heilutteli peukaloitaan ja ihmetteli kun ei ollut mitään tekemistä. Minä vaadin töiden jakamista ja se luvattiin toistuvasti tehdä "ensi viikolla". Tilanne kuitenkin jatkui koko ajan samanlaisena. Minulle kertyi ylitunteja, jotka olisi pitänyt pitää vapaana vaan en ehtinyt.
Sitten kesäkuun alussa pomo ilmoitti, ettei saa tulla ylitöitä, koska "on enemmän henkilökuntaa". Minun olisi siis pitänyt tehdä omat työni nopeammin, koska meillä oli ylimääräinen henkilö, jolla ei ollut mitään tekemistä. Pomo ei ottanut kuuleviin korviinsa vastalauseitani työajan riittämättömyydestä.
Miten minun olisi pitänyt toimia? Työpaikka oli pieni perheyritys, ei ollut luottamusmiestä.
Minä jäin 1½ viikon burn out-lomalle ja lähetin työhakemuksen. Yllättäen etenin hakuprosessissa ja heinäkuun puolivälissä sain ilmoituksen, että minut on valittu. Sanoin itseni irti, pidin lomat ja ylityövapaat ja syyskuun alussa aloitin uudessa työpaikassa.
Uuden työpaikan saaminen oli maailmanluokan ihme. Ikää ja painoa paljon.
Uudessa työpaikassa on ihan toisenlainen ilmapiiri.
No mites vanha työpaikka.. pärjäsivät hyvin ilman sinuakin? :D Itsehän uhrauduit.
Palkkaa vaan vingutaan ja vessaankin pitäisi päästä työajalla. Sellainen on nykypäivän työntekijän työinto ja moraali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on määräaikainen, lentää ulos.
Määräaikainen lentää muutenkin aina ulos.
Paitsi silloin, jos on hoitoalalla tai julkisen sektorin (matalapalkka-)aloilla. Silloin ei lennä pois vaan sopimuksia ketjutetaan 10 vuotta putkeen. Sitten ei toki tule jatkoa, jos avaa suunsa epäkohdista.
Määräaikaisuuskierre on muuten yksi yleinen syy työuupumukselle.
Vierailija kirjoitti:
Varmastikin osittain totta. Mä kykenin asettamaan oman hyvinvointini etusijalle vasta työuupumuksen jälkeen. Toisaalta uupumusta lisäsi myös perhetilanteen silloinen kuormittavuus.
Näinhän se uupumistapauksissa usein onkin. Kaikki eivät vaan sitä tunnusta tai edes tunnista vaan pitävät syynä pelkästään työtä.
Alue: Aihe vapaa
Ei löydy, jos ikää alkaa olla lähemmäs 60v