Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työuupumus on työntekijän vika
15.10.2021 |
Tiedän, että otsikko on provosoiva, mutta voiko se silti olla totta?
Myönnetään, että työpaikalla voi olla liikaa töitä ja liian vähän henkilöstöä. Moni työntekijä pystyy kuitenkin vetämään rajat ja sanomaan esimiehelle suoraankin, että homma ei toimi. Onko uupuvat työntekijät pohjimmiltaan liian kilttejä tai kykenemättömiä vetämään omat rajat tai priorisoimaan?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Tulee kenkää jos ei tee niin kuin pomo sanoo.
Hevonkukkua. Nykyään on työntekijöillä niin paljon oikeuskia turvanaan ettei heitä tahdo saada ulos vaikka suoraan haistattelisivat esimiehilleen. Jos työntekiä on työpaikalla jopa kännissä, niin ainoa mitä voi tehdä on lähettää kotiinsa ja pyytää hakeutumaan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksen mukaan eniten töitä annetaan parhaille työntekijöille, joiden tiedetään tekevän työt hyvin. Onhan se esimiehelle helppoa, kun asiat tulee tehdyksi. Sitten ihmetellään, kun tällainen työntekijä uupuu järkyttävän ison työmäärän alle.
Tällaiset asettelut on tavallaan aika turhia, koska oikeat kysymykset on jotain muuta pinnan alla. Esim. onko työntekijällä tarpeeksi hyvä itsetunto ylipäänsä mainita ongelmasta. Suoraan sanottuna vihaan ihmisiä, jotka ei saa puolta sanaa pukahdettua jostain itseään painavasta mutta samaan aikaan mielessään syyttävät toisia kun he eivät 'arvaa'. Sitten on työpaikkoja, joissa ketään ei kiinnosta vaikka miten avaisi omia ongelmiaan. On kokemusta molemmista.
Varmaan joissain tapauksissa on työntekijän syy kun ei saa suutaan auki ja joissain tapauksissa duuni on surkea.
Liikuntaa kun harrastaisi monipuolisesti ei mitään uupumuksia tulisi se on sohvaperunoiden sairaus se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kenkää jos ei tee niin kuin pomo sanoo.
Hevonkukkua. Nykyään on työntekijöillä niin paljon oikeuskia turvanaan ettei heitä tahdo saada ulos vaikka suoraan haistattelisivat esimiehilleen. Jos työntekiä on työpaikalla jopa kännissä, niin ainoa mitä voi tehdä on lähettää kotiinsa ja pyytää hakeutumaan hoitoon.
No mun ex-työnantaja oli sellainen heppu, että varmasti keksi laillisen konstin heittää työntekijä pihalle ja aika monta heittikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin tekemään 10-12h työpäivää ja samaan aikaan työkaveri heilutteli peukaloitaan ja ihmetteli kun ei ollut mitään tekemistä. Minä vaadin töiden jakamista ja se luvattiin toistuvasti tehdä "ensi viikolla". Tilanne kuitenkin jatkui koko ajan samanlaisena. Minulle kertyi ylitunteja, jotka olisi pitänyt pitää vapaana vaan en ehtinyt.
Sitten kesäkuun alussa pomo ilmoitti, ettei saa tulla ylitöitä, koska "on enemmän henkilökuntaa". Minun olisi siis pitänyt tehdä omat työni nopeammin, koska meillä oli ylimääräinen henkilö, jolla ei ollut mitään tekemistä. Pomo ei ottanut kuuleviin korviinsa vastalauseitani työajan riittämättömyydestä.
Miten minun olisi pitänyt toimia? Työpaikka oli pieni perheyritys, ei ollut luottamusmiestä.
Minä jäin 1½ viikon burn out-lomalle ja lähetin työhakemuksen. Yllättäen etenin hakuprosessissa ja heinäkuun puolivälissä sain ilmoituksen, että minut on valittu. Sanoin itseni irti, pidin lomat ja ylityövapaat ja syyskuun alussa aloitin uudessa työpaikassa.
Uuden työpaikan saaminen oli maailmanluokan ihme. Ikää ja painoa paljon.
Uudessa työpaikassa on ihan toisenlainen ilmapiiri.
No mites vanha työpaikka.. pärjäsivät hyvin ilman sinuakin? :D Itsehän uhrauduit.
Eli olisi pitänyt jättää työt tekemättä? Tuskin sitäkään olisi hyvällä katsottu.
Sieltä lähti muuten kaksi muutakin yhtäaikaa. Jäljelle jäi vain heidän oman perheensä jäsenet. Nyt voivat uuvuttaa rauhassa toisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kenkää jos ei tee niin kuin pomo sanoo.
Hevonkukkua. Nykyään on työntekijöillä niin paljon oikeuskia turvanaan ettei heitä tahdo saada ulos vaikka suoraan haistattelisivat esimiehilleen. Jos työntekiä on työpaikalla jopa kännissä, niin ainoa mitä voi tehdä on lähettää kotiinsa ja pyytää hakeutumaan hoitoon.
No mun ex-työnantaja oli sellainen heppu, että varmasti keksi laillisen konstin heittää työntekijä pihalle ja aika monta heittikin.
Ne poispotkitut tuskin olivat tietoisia omista oikeuksistaan? Sellainen joka osaa luovia oikeuksillaan on oikea maanvaiva työpaikalla. Ei tee työtä kunnolla on kallis ja jos patistat sitä niin alkaa saikuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millähän perusteella näitä potkuja annetaan? Vakituisen työntekijän irtisanominen vaatii todella painavan syyn.
Vierailija kirjoitti:
Työilmapiiri jos huono niin se altistaa myös.
Kyllä ja usein se ei vaadi kuin yhden mädän omenan, niin koko korillinen on pilalla. Erityisesti jos se mätä omena on esimies, tilanne on kerrassaan toivoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan eniten töitä annetaan parhaille työntekijöille, joiden tiedetään tekevän työt hyvin. Onhan se esimiehelle helppoa, kun asiat tulee tehdyksi. Sitten ihmetellään, kun tällainen työntekijä uupuu järkyttävän ison työmäärän alle.
Samasta kokemuksia. Esimiehellä pitää olla erityisen hyvin pelisilmää juurikin niiden tunnollisten ja kilttien työntekijöiden suhteen.
Kuten eräs tuttuni sanoi: "parhaat lähtee ensimmäisinä pois." Olen itse ollut sellaisessa työpaikassa jossa oli niin surkea johtoporras, että sieltä irtisanoutui KAIKKI jotka kykenivät. Eli lähinnä alle viiskymppiset. Ainoastaan eläkeikää kolkuttelevat jäivät jäljelle.
Itsekin lähdin karenssista huolimatta, vaikkei mulla ollut edes uutta työpaikkaa katsottuna. Olin niin poikki pelkästään kolmesta vuodesta siinä työpaikassa, että mulle oli ihan sama vaikka en koskaan enää saisi töitä.
Onneksi kuitenkin pienen huilimisen jälkeen tulin kuntoon ja sain uuden ja paremman työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointi on ensi sijassa omalla vastuulla. Ei kukaan pakota uhraamaan sitä ja omaa terveyttään.
Työn ilo ja palveluasenne on osa ammattitaitoa, niiden turvin jaksaa hyvin.
Kyllä, mutta huono johtaminen voi myös pilata sen työn ilon. Minä olen ihminen joka tykkää tehdä töitä. Inhoan olla toimeeton ja lojua vaan himassa. Silti minäkin lähdin kun oli huono työpaikka. Onneksi, koska löysin paremman ja olen siellä viihtynyt jo 17 vuotta ja toivottavasti saan olla loppuun asti. Nykyisessä työpaikassani on aina ollut pieni vaihtuvuus työntekijöissä, mikä kertoo paljon.
Mikään täydellinen työpaikka ei ole tämäkään, ei kai sellaista olekaan? Vähän sama kuin ei ole täydellistä parisuhdettakaan, mutta hölmöä silti olisi jäädä huonoonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointi on ensi sijassa omalla vastuulla. Ei kukaan pakota uhraamaan sitä ja omaa terveyttään.
Työn ilo ja palveluasenne on osa ammattitaitoa, niiden turvin jaksaa hyvin.
Sinä et tiedä työstressistä mitään tai työsi on melko vaatimatonta. Palveluasenne korjaa epäkohdat? Aha.
Joskus on, joskus ei. Jotkut eivät osaa tehostaa ja priorisoida ja työaikaa menee valittamiseen. Itse olen esim. saanut sellaisen homman, mihin edeltäjäni käytti kaksi tuntia, sujumaan vartissa. Hyvin yksinkertaisilla muutoksilla, tekemällä valmiita pohjia juttuihin ja sellaisia, mitkä eivät vaadi niin paljon viilausta, automatisoimalla hommia, mitkä ennen on tehty alusta asti käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kenkää jos ei tee niin kuin pomo sanoo.
Hevonkukkua. Nykyään on työntekijöillä niin paljon oikeuskia turvanaan ettei heitä tahdo saada ulos vaikka suoraan haistattelisivat esimiehilleen. Jos työntekiä on työpaikalla jopa kännissä, niin ainoa mitä voi tehdä on lähettää kotiinsa ja pyytää hakeutumaan hoitoon.
Älä höpäjä, suomessa se on nimenomaan todella helppoa koska ei ole olemassa mitään erorahoja. YT vaan pystyyn "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" ja sitten karsitaan porukkaa. On myös mahdollisuus antaa varoitus ja kahden varoituksen jälkeen tulee potkut. Potkut SAA antaa, jos niihin on hyvä syy. Ja tuo esimiehelle haistattelu esimerkkinä on ihan oikea syy varoituksen antamiselle.
Ap voi miettiä asiaa sitten, kun sattuu omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Olisi jäänyt Suomi rakentamatta, jos sodan aikana ja sen jälkeen olisi ollut tällaisia inisijöitä ja uhriutujia kuin nykyisin.
-työnantaja
Ne sodanaikaiset ja sotienjälkeiset sukupolvet nimenomaan taistelivat meille myös ihmisoikeudet työpaikoilla ja perustivat ammattiliitot. Ja niillä rakennettiin Suomi. Muuten me olisimme edelleen kehitysmaa.
Et ole työnantaja, kun et tätäkään vähää tiedä.
Ongelma on, että nykyisen tyyppinen globaali kilpailu lähes edellyttää tätä. Tämä ei vain toimi kovin hyvin, muuta kuin niissä maissa, joissa firman oven ulkopuolella on odottamassa loppumaton jono tuoretta lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointi on ensi sijassa omalla vastuulla. Ei kukaan pakota uhraamaan sitä ja omaa terveyttään.
Työn ilo ja palveluasenne on osa ammattitaitoa, niiden turvin jaksaa hyvin.
Sinä et tiedä työstressistä mitään tai työsi on melko vaatimatonta. Palveluasenne korjaa epäkohdat? Aha.
En ole tuon ekan kommentin kirjoittaja, mutta olen samaa mieltä, että kukaan ei pakota uhraamaan omaa elämää ja terveyttä työn alttarilla. Teen vaativaa työtä asiantuntija-alalla johtotehtävässä. Teen ajoittain pitkää päivää ja venyn työasioissa, mutta osaan myös ottaa välillä rennommin. Tiedän, että työelämä helposti kannustaa liialliseen työntekoon, mutta loppujen lopuksi on itsestä kiinni, mitä asioita arvostaa ja mihin haluaa panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Totta se on. Täydellisyyden tavoittelu, pikkutarkkuus, hyväksynnän hakeminen, kova vaatimustaso uuvuttaa. Rajattomia ne on.
Mun tuntemat työuupuneet on just tälläsiä, ylitunnollisia suorittajia.
Alue: Aihe vapaa
Työuupumus ei todellakaan aina johdu pelkästään tai ollenkaan työn suuresta määrästä! Itseni kohdalla oireiluuni vaikutti kaikista eniten huono sisäinen viestintä, konservatiivisuus ts. "tämä asia tehdään nyt näin kun on aina tehty" - eli jouduin tekemään työni huonommin kuin olisin osannut ja halunnut, ja lisäksi mikromanageeraus ja kontrollointi ahdistivat. Oli tosi ahdistavaa tehdä työtä, jonka lopputulokseen en ollut tyytyväinen, ja luovaa työtä on vaikeaa tehdä minimaalisessa liikkumavarassa.
Tähän on auttanut se, että olen lakannut yrittämästä ja teen hommat vasemmalla kädellä. Olen myös henkisesti etäännyttänyt itseni työstäni. Eipä ole burnoutia, mutta motivaatiokin on pyöreä nolla. Onneksi jään kohta äitiyslomalle ja voin sitten hakea uutta työtä.