Mitä mieltä ihmisestä joka ei ikinä käy työpaikkansa pikkujouluissa yms. muissa "juhlissa"?

Ei kai nykyään enää kukaan ihmettele, jos miestä ei nuoret kauniit naiset kiinnosta, eihän?

En itsekkään osallistu pikkujouluihin, kahvikekkereihin ym. Ei ole ollut työpaikalla ongelma työkavereilleni. Pidän kaikista. Juttelen myös monien kanssa työpäivän aikana. Enkä osallistu vapaa ajalla, kun hyvin tarkoin valittuihin kekkereihin.

Assburger kirjoitti:

Syitä voi olla monia.

Jos juhlat esim. ovat kovin kosteita ja henkilö kulkee matkan päästä omalla autolla, ei niihin juuri huvita osallistua.

Joskus joku introvertti voi sinänsä viihtyä ja olla pidetty työyhteisössä, mutta ei kuulu kuitenkaan mihinkään porukkaan ja jää tällaisissa kemuissa ulkopuoliseksi, eikä sekään ole hauskaa.

Itse olen ollut kummassakin tilanteessa.

Tai on iltaunista sorttia, eikä yhtään nauti myöhään illalla tapahtuvista asioista. Tai on jokin vaiva, minkä takia ei ole energiaa iltamenoille. Tai on lapsia, joiden luota ei halua olla poissa. Tai koiria. Tai sairas sukulainen. Tai muita velvollisuuksia. Mahdollisia syitä on vaikka kuinka paljon, ei tarvitse inhota työkavereitaan jäädäkseen pois juhlista.

Omituisia kommentteja nämä, että juhliin osallistumattomat ovat jotenkin nyt sitten fiksumpia kuin muut. Eivät ole varmaan keskimäärin sen fiksumpia tai tyhmempiä. Miksi näillä olisi mitään korrelaatiota?

Syitä osallistumattomuuteen on varmasti yhtä monta kuin ihmisiäkin. Itse en tee asiasta sen kummempia päätelmiä.

Mutta toisaalta ketjun alkupäätä luettuani tuli ekan kerran mieleen, että ehkäpä nämä ovatkin sisimmässään toisten yläpuolelle asettuvia ilkimyksiä, jotka nauttivat, kun saavat halveksia pikkujouluissa käyviä työkavereitaan. Sen verran ovat yläpeukkuja saaneet kirjoittajat, joiden mielestä se, että ei osallistu, tekee ihmisestä muka muita paremman. Aika ällöttävä asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka pitää itseään parempana kuin muut. On muiden yläpuolella, eikä alennu uhraamaan yhtään vapaa-aikaansa työkavereiden kanssa.

Tätä mieltä on ainoastaan sellainen henkilö, jolla on todella huono itsetunto.

Juuri niin, mutta heitä on paljon. Kaikenlaisen luimistelun, kyräilyn, selän takana pahan puhumisen, toisen naurettavaksi tekemisen, kiusaamisen ynnä muun negatiivisuuden takana on useinkin pelko omasta riittämättömyydestä ja siitä että muut katsovat itseä alaspäin. Syyttä tai syystä. Onhan ihmisillä häpeällisiä salaisuuksiakin, esim. alkoholismi tai insesti.

Katsokaapa vain tarkemmin, kun seuraavan kerran näette jonkun tällä tavalla käyttäytyvän. Aika suurella todennäköisyydellä siellä on tyyppi, jolla on tiukka fasaadinpito päällä, peittämässä jo ehkä lapsuudenkodissa tai koulussa kasvanutta epävarmuutta omasta arvosta tai tosiaan huonoa omaatuntoa. Vähänpä sellaiseen työkaverit voivat vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.

Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin. 

Jotkut näkevät yleensä ainakin jonkin verran vaivaa niiden firman pikkujoulujen järjestämiseksi. Ei tunnu oikein kohteliaalta niitä kovaäänisesti paheksua ja dissata, jos ei niissä ole ikinä käynytkään. Niihin meneminen ei tietenkään ole pakollista.

Minä lounastan ja kahvittelen mielelläni työkavereiden kanssa, mutta pikkujouluihin en enää mene. After workit ja muu rento ajan viettäminen sopii, mutta pikkujouluissa on aina sama kaava. Alkuun jäykistelyä ruokapöydässä oman tiimin kesken. Porukan mediaani-ikä on kuudenkympin korvilla ja puheenaiheet sen mukaiset. Kun vapaampi yhdessäolo alkaa, jonkun liika juominen aiheuttaa ongelmia. Viimeisellä kerralla olin päivystyksessä kännissä kaatuneen kollegan kanssa ja päätin, että nyt riitti. Koska olen sinkku, ehdotuksia, koskettelua jne tuli joka vuosi ainakin yhdeltä (ukko)mieheltä, parhaimpina useammalta. En tiedä, onko me too vaikuttanut mitenkään.

Alkoholisti. Pelkää repsahtavansa.

Hänellä on mustasukkainen puoliso joka ei päästä häntä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.

Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin. 

Jotkut näkevät yleensä ainakin jonkin verran vaivaa niiden firman pikkujoulujen järjestämiseksi. Ei tunnu oikein kohteliaalta niitä kovaäänisesti paheksua ja dissata, jos ei niissä ole ikinä käynytkään. Niihin meneminen ei tietenkään ole pakollista.

Ja kuitenkin tässäkin ketjussa esiintyy sellaisia kommentteja juhlissa käyvien taholta, että juhlissa käymättömät ovat itseään parempina pitäviä itsekkäitä kusipäitä.

Ei tarvutse olla mitääb mieltä, vapaa-ajan juhlat saa valita. Työjuhlat eri asia.

Pikkuisen ajattelen, että pitääkö tuo ihminen edes ihmisistä. Itsekin viihdyn hyvin itsekseni ja perheen kesken, ihmisiltä oppii aina uutta, niiltä vasten mielisimmiltäkin kunhan antaa heille mahdollisuuden. Minusta työnteko olisi aika kurjaa, jos en viihtyisi niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa kuitenkin olen suurimman osan vuodesta. Toki tähän olen tullut monen työpaikan vaihdon jälkeen ja ikää alkaa olla kohta eläkeikä.

Toki jokainen saa tehdä valintansa, mutta kannustan aina uusia työntekijöitä mukaan että heihin voisi tutustua lähemmin.

Ei ole näköjään ihmisten sivistys ja kehitys vielä riittävällä tasolla, kun työpaikan ylimääräisiä rientoja välttelevää ihmetellään ja jopa paheksutaan.

Jos työyhteisössä on hyvä olla, niin mikäs pikkujouluihin on mennessä. Mutta jos töissä kokee ahdistuneisuutta eikä erityisemmin pidä useista tai useimmista työkavereista, niin miksi ihmeessä pikkujouluihin menisi ärsyyntymään?!

Itse en viitsi enää vapaa-ajallani katsella samoja naamoja, joita on pakko katsella töissä.

Mä voin kyllä syömään mennä, jos firma tarjoaa ja ruokailu on työajalla eikä missään vieraassa kaupungissa/matkojen päässä.  Mutta vapaa-aikaani en halua uhrata työyhteisölle. Ei tähän mitään erityistä syytä ole, meillä on onneksi niin iso yritys, ettei kukaan huomaa jos en ole paikalla. Aiemmin mustasukkainen exäni esti kaikenlaisen hauskanpidon, nyt sinkkuna ei vaan huvita tuhlata omaa aikaani moiseen.

Työpaikka on vastenmielinen... kannattaisi lähteä pois!

Sellaisia ei pitäisi järjestää ollenkaan. Minulle muuten firma tarjosi "ilmaista" juhlalounasta 100km päässä, kovinpa kalliiksi olisi syöminen käynyt.

Työpaikalla oli tyyppi, joka ei halunnut osallistua työpaikan pikkujouluihin eikä muihinkaan vapaa-ajalla järjestettäviin tapahtumiin, koska siltä ajalta ei maksettu palkkaa. Mutta hän oli sitä mieltä, että hänen pitäisi saada jokin korvaus, kun ei ollut syömässä, juomassa, risteilemässä tms. Ei saanut ja oli aina katkera. Laskeskeli kuinka paljon työnantaja säästi, kun hän ei ollut mukana. Ja se summa olisi kuulunut hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuisen ajattelen, että pitääkö tuo ihminen edes ihmisistä. Itsekin viihdyn hyvin itsekseni ja perheen kesken, ihmisiltä oppii aina uutta, niiltä vasten mielisimmiltäkin kunhan antaa heille mahdollisuuden. Minusta työnteko olisi aika kurjaa, jos en viihtyisi niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa kuitenkin olen suurimman osan vuodesta. Toki tähän olen tullut monen työpaikan vaihdon jälkeen ja ikää alkaa olla kohta eläkeikä.

Toki jokainen saa tehdä valintansa, mutta kannustan aina uusia työntekijöitä mukaan että heihin voisi tutustua lähemmin.

Minä viihdyn työkavereideni kanssa, mutta en nauti pikkujouluista tai muista kissanristiäisistä. Eli vaikka en mene pikkujouluihin, voin silti pitää työkavereistani. Minuun voi tutustua ihan hyvin myös työpaikalla.