Mitä mieltä ihmisestä joka ei ikinä käy työpaikkansa pikkujouluissa yms. muissa "juhlissa"?
Katsotko kieroon? Itse olen niin epäsosiaalinen ihminen ja nautin omasta rauhallisesta vapaa-ajastani etten yhtään välitä mennä tuollaisiin mutta jotenkin tuntuu että sitten minua pidettäisiin outona jne, mitä mieltä?
Kommentit (134)
Itse toimin juuri noin. - en osallistu mihinkään.
T. Asiantuntija, johtavassa asemassa
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.
Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin.
Okei, no miksi kahvihuoneessa saa sitten puhua pikkujouluihin menemisestä ja pikkujoulujen jälkeen pikkujoulun tapahtumista..? Varsinainen poliisi siinä meillä..
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.
Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin.
Aaaahhhhahhhhhaaaa sinäkö teillä päätät siitä, mistä kahvihuoneessa saa puhua ja mistä ei ja mitä mieltä asioista pitää ylipäätään olla.. Onneksi ei olla samassa työpaikassa (kärpäsenä katossa sitä vastoin olisi hyvinkin mielenkiintoista olla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en aio enää mennä, koska hoidan mieluummin lapsia. Tulee kallis illanvietto, jos ottaa lastenhoitajan. En ymmärrä myöskään, että pienten lasten vanhemmat menevät tällaisiin. Tulee vaikutelma, etteivät pidä omista lapsistaan.
Okei. Eli vanhempien pitää olla sidottuina lapsiinsa... kuinka kauan? Ja lapsillasi ei ole toista vanhempaa?
Normaali terve vanhempi pitää omista lapsistaan enemmän kuin työkavereistaan. Mikä tässä on kovin epäselvää ja pitääkö tätä lapsettomille vääntää ihan rautalangasta? Lapset menevät _aina_ työkavereiden ohi. Sairas vanhempi ei pidä lapsistaan ja viihtyy paremmin työkavereidensa kanssa.
Jos lapset eivät asu enää kotona niin saa kai muitakin ihmissuhteita harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jäisi sellainen viba, ettei kyseinen henkilö taida pitää työkavereistaan. Vähän sellainen olo tulisi, että mitähän tuokin oikeasti meistä ajattelee, varmaan vain teeskentelee, jos joskus on ystävällinen.
Mä olen introvertti ja ajattelen just päinvastoin. Eli että työkaverit halveksuvat ja paheksuvat mua kun olen erilainen enkä kuulu ns. Piireihin. Vähän ne ihmettelis jos joskus ilmaantuisin esim. Pikkujouluihin. Ja sitten saisin sielläkin istua yksin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.
Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin.
Okei, no miksi kahvihuoneessa saa sitten puhua pikkujouluihin menemisestä ja pikkujoulujen jälkeen pikkujoulun tapahtumista..? Varsinainen poliisi siinä meillä..
Olisiko siinä joku ero, että puhuu positiivisesta asiasta, jonka aikoo tehdä verrattuna siihen, että puhuu negatiiviseen sävyyn jostain mitä EI aio tehdä, minkä muut paikallaolijat mahdollisesti kokevat positiiviseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.
Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin.
Aaaahhhhahhhhhaaaa sinäkö teillä päätät siitä, mistä kahvihuoneessa saa puhua ja mistä ei ja mitä mieltä asioista pitää ylipäätään olla.. Onneksi ei olla samassa työpaikassa (kärpäsenä katossa sitä vastoin olisi hyvinkin mielenkiintoista olla).
En pääse päättämään, tietenkään, mutta jos jonkun on ehdottomasti saatava kertoa mielipiteensä tilaisuudesta, johon ei aio osallistua, se vaikuttaa minun käsitykseeni henkilöstä negatiivisesti.
Muuten suhtaudun neutraalisti työkavereihin, osallistuvat he tapahtumiin tai eivät.
Valitettavan usein työyhteisön vapaa-ajanviettoon kuuluu alkoholi. Eräässä työpaikassa minusta tuli näiden kokoontumisten ilonpilaaja siinä vaiheessa kun oman (mielen)terveyden vuoksi lopetin juomisen, joka oli riistäytynyt käsistä. Tämä on vain yksi esimerkkitilanne tietysti, mutta oma analyysini oli, että esihenkilö, kellä itsellään oli jonkinlaista alkoholiongelmaa koki käytökseni uhkaavana. Jos en lähtenyt, olin ärsyttävä, ja jos lähdin mukaan ja join limsaa, olin ärsyttävä. Ja kyllä, tämä ilmaistiin minulle enemmän tai vähemmän suoraan. Jälkeenpäin ajateltuna olen varma, että tämä dynamiikka vaikutti siihen, että myös työpanoksestani alkoi löytyä enemmän ja enemmän moitittavaa. Onneksi tämäkin piirre on murroksessa ja kulttuuri muuttuu, mutta opinpahan todellla yllättävän asian, jota tiedustella kautta rantain seuraavan kerran työpaikkaa hakiessa: millaiset odotukset ovat liittyen vapaa-ajan kokoontumisiin työpaikan porukan kesken?
Ei sellaisesta välitetä, ellei kyseinen ihminen jotenkin tuo paheksuntaansa (juhlimista, mahdollista alkoholin käyttöä yms kohtaan) toistuvasti ja selkeästi esille.
Itse opettelin käymään noissa niin, että olen mukana ruokailun ajan ja lähden sitten kotiin. Muitakin samoin toimivia on. Näin jää tietysti ne "mehukkaat" jutut näkemättä, mutta veikkaan et aika väsynyttä menoa se on selvin päin katsoa humalaisten kommellusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.
Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin.
Aaaahhhhahhhhhaaaa sinäkö teillä päätät siitä, mistä kahvihuoneessa saa puhua ja mistä ei ja mitä mieltä asioista pitää ylipäätään olla.. Onneksi ei olla samassa työpaikassa (kärpäsenä katossa sitä vastoin olisi hyvinkin mielenkiintoista olla).
En pääse päättämään, tietenkään, mutta jos jonkun on ehdottomasti saatava kertoa mielipiteensä tilaisuudesta, johon ei aio osallistua, se vaikuttaa minun käsitykseeni henkilöstä negatiivisesti.
Muuten suhtaudun neutraalisti työkavereihin, osallistuvat he tapahtumiin tai eivät.
Aika pienin perustein lyöt lukkoon näkemyksesi ihmisistä.. mutta jotkut on tuommosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.
Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin.
Okei, no miksi kahvihuoneessa saa sitten puhua pikkujouluihin menemisestä ja pikkujoulujen jälkeen pikkujoulun tapahtumista..? Varsinainen poliisi siinä meillä..
Olisiko siinä joku ero, että puhuu positiivisesta asiasta, jonka aikoo tehdä verrattuna siihen, että puhuu negatiiviseen sävyyn jostain mitä EI aio tehdä, minkä muut paikallaolijat mahdollisesti kokevat positiiviseksi?
Minkä muut paikallaolijat 'mahdollisesti kokevat positiiviseksi'.. kuka miettii tuollaisia? Voiko ikinä koskaan sanoa mitään, jos aina pitää miettiä, mitä muut mahdollisesti sanovat?
Itse näkisin, että kaikki mielipiteet mahtuvat samaan kahvihuoneeseen ja jos ei mahdu, niin työyhteisössä on muitakin ongelmia kuin se, että joku ei tykkää pikkujouluista.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yllättynyt siitä, miten moni sanoo ettei pikkujoulut yhtään kiinnosta. Olen käynyt eri työnantajien pikkujouluissa lukuisia kertoja 15 V aikana, ja aina on suurin osa työntekijöistä ollut mukana (myös eläkeikää lähestyvät). Pois jääneet yleensä on niitä, jotka eivät käy lounaalla tai kahvilla muiden kanssa ja muutenkin välttelevät juttelua ja läpänheittoa käytävillä, hisseissä ym. Ehkä tämä kysymys vetoaa tähän pieneen introverttijoukkoon, joille tuli nyt tilaisuus haukkua juhlista pitävien kollegoiden tyhmyyttä?
Miksi noin hyökkäävä asenne? Ettet vain itsekin kokisi juhlia pakkopullaksi, mutta murrut ryhmäpaineen alla ja osallistut vasten tahtoasi?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jäisi sellainen viba, ettei kyseinen henkilö taida pitää työkavereistaan. Vähän sellainen olo tulisi, että mitähän tuokin oikeasti meistä ajattelee, varmaan vain teeskentelee, jos joskus on ystävällinen.
Voin vakuuttaa, että pidän työkavereistani työkavereina, halusin jopa yksin tehtävästä työstä tehtävään, jossa on muitakin. Toivon sinun ihan rauhassa uskovan, että pidän sinustakin, jos sellaisen vaikutelman saat kohtaamisistamme työpäivän tiimellyksessä. Siltikään en osallistu työajan ulkopuolella mihinkään yhteisiin pippaloihin, en vakuuttaakseni, että pidän sinusta, teistä, heistä. Vapaa-aikani on omaa työstä vapaapaata aikaa, ja silloin voin valita seuraani. Työssä voin valita vain suhtautumiseni.
Joskus ennen koronaa työkavereiden kanssa tuli vietettyä se 40-tuntia viikottain ja siinä oli aivan tarpeeksi. Nyt en ole tavannut työkavereita puoleentoista vuoteen, eikä ole mitään kiirettäkään nähdä naamatusten.
Olen jännittäjä, on kahvikuppineuroosia ym. Suoriudun työtehtävistäni ihan hyvin, olen rutinoutunut. Mutta kaikenlainen syömään meneminen, kepeä jutustelu, syöminen, juominen muiden edessä on minulle kauhistus. Siksi en mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jäisi sellainen viba, ettei kyseinen henkilö taida pitää työkavereistaan. Vähän sellainen olo tulisi, että mitähän tuokin oikeasti meistä ajattelee, varmaan vain teeskentelee, jos joskus on ystävällinen.
Lisäyksenä, että näiden kommenttien perusteella taitaa olla kyse juuri tästä. Miksi inhoatte työyhteisöänne noin kovasti? Kannattaisiko vaihtaa työpaikkaa tai jotain?
En inhoa työyhteisöäni ja pidän suurimmasta osasta työkavereitani, mutta olen heidän kanssaan tekemisissä ihan tarpeeksi työaikana. En halua uhrata minuuttiakaan kallisarvoisesta vapaa-ajastani roikkumalla jossain inhoamissani työpaikan pikkujouluissa tai vastaavissa kemuissa.
No en yhtikästä mitään. Ei sitä edes ajattele, että kuka on nyt paikalla ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jäisi sellainen viba, ettei kyseinen henkilö taida pitää työkavereistaan. Vähän sellainen olo tulisi, että mitähän tuokin oikeasti meistä ajattelee, varmaan vain teeskentelee, jos joskus on ystävällinen.
Lisäyksenä, että näiden kommenttien perusteella taitaa olla kyse juuri tästä. Miksi inhoatte työyhteisöänne noin kovasti? Kannattaisiko vaihtaa työpaikkaa tai jotain?
Minä ainakin tykkään työstäni ja enkä kyllä vaihda sitä työkavereiden takia. Itsenäisestä työstä kuitenkin kyse.
Ihan sama minulle, kunhan ei julista kovaan ääneen kahvihuoneessa, miten ei todellakaan käy missään pikkujouluissa.
Tai vielä pahempaa, tulee pikkujouluihin ja voivottelee, miten yleensä ei kyllä käy, eikä oikeastaan tiedä miksi nyt tuli ja jos joku alkaa ryyppäämään, niin lähtee kyllä heti kotiin.