Pitääkö talousvaikeuksissa siirtää lastenhankintaa, vaikka ikää jo yli 30?!

Jatkokysymys: kumpi olisi toivotumpi tulevaisuus, lapsi kaupungin vuokrakämpässä vai iso talo ilman lapsia?

Itse olen työtön, nyt tosin vanhempainvapaalla, mutta miehen palkalla eletään hyvin, ja ainakaan pienestä lapsesta ei ole juuri kuluja. Asutaan opiskelijakaksiossa. En mistään hinnasta olisi jättänyt lasta tekemättä.

Kiitos neuvoista! Itse olisin periaatteessa valmis ottamaan riskin ja alkaa yrittämään ensimmäistä lasta, mutta miestä taloudellinen tilanteemme stressaa vieläkin enemmän, ja hän lyö jarruja. En oikeasti enää hauaisi odottaa, koska hedelmällisimmät vuoteni alkavat olla pian ohi. Ja jos kävisi niin, että jostain syystä eroaisimme, en usko että ehtisin enää löytää uutta miestä lastenhankintaan. Jos saisimme mieheni kanssa lapsia, suhteemme varmasti vahvistuisi entisestään.

Tiedän, että voisimme asua esim kolmiossa, mutta jossain vaiheessa haluaisin joka tapauksessa elää lapsiperhe-elämää omakotitalossa. Ja talon myyminen tällä hetkellä saattaisi johtaa siihen, että meille jäisi vielä velkaa.

Ap

Pakko sanoa tämä: kaikkea ei aina voi saada.

Arvojärjestys: mieti mitä TODELLA haluat eniten. Kun tiedät sen, niin ala tekemään asioita sen eteen.

Jos haluat lapsia mutta nyt talous on liian tiukilla niiden hankkimiseen --> mieti miten voit korjata asian. Esim. myymälää asunnon ja muuttamalla hieman vaatimattomampaan asuntoon saatte väljyyttä talouteen, mihinkään vuokra-asuntoon ei tarvitse muuttaa, mutta edullisempaan mitä nykyinen.

Mieti myös minkä elintason halua lapsille: Haluatko aina sanoa "ei, meillä ei ole siihen varaa", vai elää niin lapset saavat esim. harrastaa juttuja joita haluavat (ei niitä jotka ovat ilmaisia) saavat joskus merkkifarkut (liikaa ei tarvitse hemmotella, mutta edes joskus vaikka synttärilahjaksi) ja ja istutteko kotona pimeässä ja kylmässä asunnossa kun ei ole varaa mitään tehdä, vai teettekö perheen kanssa pienen etelänmatkan tai vastaavaan kun kaamos alkaa ahdistamaan.

Itse olen valinnut kerrostaloasunnon siksi, että minulle jää hyvin rahaa kaikkeen kivaan. Voimme tehdä kaikkea kivaa ilman että pitää olla kaksi vuotta etukäteen säästämässä, jos asuisimme omakotitalossa meillä ei olisi varaa juuri muuhun kuin lainaan.

Joa olet alle 35v, niin ihan rauhassa voit etsiä töitä muutaman kuukauden tai pitempäänkin täysillä ja sitten miettiä uudestaan lasten hankintaa. Koita vaan saada työpaikka, ihan mikä vaan. Ja voisiko mies tehdä ylitöitä? Saisitte rahaa säästöön lasta varten. Yrittäkää tehdä lapsi sitten, kun pärjäätte miehen palkalla ja sinun äitiysrahalla.

En halua lykätä lastentekoa, koska ikä alkaa tulla vastaan. Meillä menee hyvin mieheni kanssa, eroa ei siis ole näköpiirissä. Jos ero kuitenkin yllättäen tulisi, en usko että ehtisin enää löytää uutta miestä lastentekoon, eli jäisin lähes varmasti lapsettomaksi. Se olisi pahin painajaiseni! Välillä tuntuu, että hittoon taloushuolet ja ehkäisy pois, mutta mieheni lyö vahvasti jarruja.

Talon suhteen pelkään, että myynnin jälkeenkin meille saattaisi jäädä vielä velkaa. Ja vaikka lapset ovat tärkeämmät, niin unelmaomakotitalosta luopuminen tuntuisi valtavalta epäonnistumiselta :(

Ap

En huomannut että aiempi viestini menikin läpi, kirjoitin uuden ihan turhaan. Lumia prkele.

Ap

2

Meillä ei rahaa säästössä, asumme vuokralla, mies aikoo vielä tulevaisuudessa opiskella, olen 33. Meillä on yksi lapsi, eikä taloutemme ole edes tiukilla. Mies on nyt töissä, tienaa 2900 kk, olen hoitovapaalla. Kaupassa katsotaan mitä ostetaan, muutoin eletään kivaa elämää Helsingissä. Toki aion palata töihin vuoden päästä. Mutta en koe että meillä olisi supertiukkaa näinkään. Lasta en kadu, yritimme sitä 4 vuotta.

Ei mielestäni lasta varten tarvita kovin paljoa rahaa, ei ainakaan säästöjä. Elämäntyylejä on monia. Autoa meillä ei ole, eikä tule. Säästeliäästi eletään, mutta seuraelämään panostetaan. Ystävien näkeminen on ilmaista.

Kaikkea ei välttämättä voi saada, mutta mitään ei saa jos ei yritä!

nyt teet mikä on elämässä tärkeintä. Eli lapsi. Myöhemmin murehditte taloa, jos tarvitsee. Velkaa jäävänä ei mitään järkeä myydä. Harvoin ne osakkeet halvemmaksikaan tulee vastikkeineen yms. 

Asioilla on tapana järjestyä. 

Stemppiä.

Ap, ota huomioon että vaikka nyt heti jättäisitte ehkäisyn pois, niin lapsi saattaa antaa odotuttaa itseään vuoden tai enemmän. Et tule nuorentumaan ja raskaaksitulo saattaa vaikeutua koko ajan, tämä huomioonottaen jättäisin jo nyt sijassasi ehkäisyn pois.

Vaikeuksia on ja tulee aina jollain elämän osa-alueella olemaan, olivat ne sitten taloudellisia tai muita. Olen sitä mieltä jos haluat(te) lapsen niin sitten teette sen, myytte asunnon ja otatte vastaan sen elämän joka lapsen myötä tulee. Hyvä jatkoa sinulle, toivottavasti natsaa!

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:44"]

Kaikkea ei välttämättä voi saada, mutta mitään ei saa jos ei yritä!

nyt teet mikä on elämässä tärkeintä. Eli lapsi. Myöhemmin murehditte taloa, jos tarvitsee. Velkaa jäävänä ei mitään järkeä myydä. Harvoin ne osakkeet halvemmaksikaan tulee vastikkeineen yms. 

Asioilla on tapana järjestyä. 

Stemppiä.

[/quote]

Tätä mieltä itsekin taidan pohjimmiltani olla, mutta kun vain saisi miehen vielä ajattelemaan samalla tavalla.

Ap

Lapsi maksaa keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan.

Kun teillä ei oletettavasti ole tuollaista rahaa (tai lähelle sitä), teillä ei ole varaa lapseen.

Jos kyselisit, kannattaako hankkia urheiluauto osamaksulla tässä tilanteessa, luuletko, että ihmiset neuvoisivat: "Totta kai hankit, jos sitä kerran haluat"? Ja urheiluauto on sentään paljon halvempi kuin lapsi.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 21:59"]

Ja jos kävisi niin, että jostain syystä eroaisimme, en usko että ehtisin enää löytää uutta miestä lastenhankintaan. Jos saisimme mieheni kanssa lapsia, suhteemme varmasti vahvistuisi entisestään. 

[/quote]

Ha ha ha ha ha ha ha.

Ei.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:03"]

Lapsi maksaa keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan.

Kun teillä ei oletettavasti ole tuollaista rahaa (tai lähelle sitä), teillä ei ole varaa lapseen.

Jos kyselisit, kannattaako hankkia urheiluauto osamaksulla tässä tilanteessa, luuletko, että ihmiset neuvoisivat: "Totta kai hankit, jos sitä kerran haluat"? Ja urheiluauto on sentään paljon halvempi kuin lapsi.

[/quote]

Mistä hatusta tuo 600 euroa on vetäisty?!? Ei varmana maksa niin paljoa!

Mitä pirua te teette sillä isolla talolla, kun teitä on vain kaksi? Eikö tullut mieleen, että ette ehkä pysty edes saamaan lapsia? Tai että pienten lasten kanssa voi asua alkuun halvemmallakin, kunnes teillä on oikeasti varaa siihen taloon?

Kun minä ja mieheni olimme dinkkuja, asuimme miehen poikamiesboksissa ja elimme miehen palkalla. Minun palkka jäi kokonaan säästöön. Tämä vaihe jäi tosin lyhyeksi, kun tulin raskaaksi ja perheasunnon osto tuli eteen. Ostimme sellaisen kämpän, mihin meidän 30% omarahoitusosuus ja 15 vuoden laina-aika riitti. Koko ajan mielessä se, että pelkällä miehen palkalla pitää pystyä tulemaan toimeen. Vaikka kuvittelimme sikiävämme kuin kanit, saimme lopulta vain yhden lapsen ja asuimme tuossa väliaikaiseksi tarkoitetussa asunnossa 12 vuotta. Vasta kun lapsi oli 13, pääsimme muuttamaan meidän unelmakämppään, joka on reilumman kokoinen ja meille sopivampi. Ei sillä, että se edellinen olisi liian pieni ollut, neliöt vain oli väärässä paikassa.

Vaikka minun oli tarkoitus palata työelämään, niin ei tämä homma ole käsikirjoituksen mukaan mennyt, olen ollut töissä vain pätkittäin. Ja silti on pärjätty, koska ei alun perin lähdetty ostamaan liian kallista asuntoa. Nytkin meillä on tuloina miehen palkka ja minun työmarkkinatuki ja pärjätään aivan loistavasti. Jos pääsen töihin, niin se on vain plussaa, mutta ei meidän lainanhoito ole siitä kiinni.

En lähtisi tekemään lapsia tuollaiseen velkahelvettiin. Lapsen kanssa on muitakin murheita, ei siihen kaivata enää rahahuolia lisäksi.

^joo muakin kiinnostais että miksi juuri 600e, oisko näyttää jotain lähdettä?

Ap saa kannustavia kommentteja vain ja ainoastaan siksi, että me nykyisten kolmikymppisten sukupolvi olemme eläneet täydellisessä hyvinvointivaltiokuplassa ja uskomme ilman muuta, että sossu kyllä maksaa lämäntapamme aiheuttamat kulut, jos itse emme siihen pysty. Asuntolainan lyhennyksiin ei kuitenkaan saa maksusitoumuksia. Siispä kannattaa pitää kiinni talosta ja antaa veronmaksajien huolehtia lapsesta.

Jos kysyisit tätä amerikkalaisella foorumilla, saisit hyvin erilaisia vastauksia.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:03"]

Lapsi maksaa keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan.

Kun teillä ei oletettavasti ole tuollaista rahaa (tai lähelle sitä), teillä ei ole varaa lapseen.

Jos kyselisit, kannattaako hankkia urheiluauto osamaksulla tässä tilanteessa, luuletko, että ihmiset neuvoisivat: "Totta kai hankit, jos sitä kerran haluat"? Ja urheiluauto on sentään paljon halvempi kuin lapsi.

[/quote]

Mistä hatusta tuo 600 euroa on vetäisty?!? Ei varmana maksa niin paljoa!

[/quote]

Miksi en ole yllättynyt, etteivät kaikki vanhemmat ymmärrä lisääntymisen taloudellisia kustannuksia?

Tieto perustuu Tilastokeskuksen ja Stakesin selvitykseen: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022316710824_uu.shtml

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:12"]

Kun minä ja mieheni olimme dinkkuja asuimme miehen poikamiesboksissa ja elimme miehen palkalla. 

[/quote]

Dinkkuilu edellyttää, että lapsettomalla pariskunnalla on kahdet tulot. Et ollut DINK vaan SINK (single income, no kids). :)

Mielestäni, jos lapsia haluaa hankkia niin kannattaa hankkia, oli tilanne mikä tahansa. Sinä annat elämän lapselle miehesi kanssa ja tätä lapsi tulee arvostamaan aikuisena. Kyllä yhteiskunta suomessa auttaa, jos menee huonosti. Eli tarkoitan, että katto pään päältä löytyy aina ja ruokaa. Rakkaus riippuu vanhemmista. Kyllä elämä on suuri lahja! Arvostakaa sitä.