Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö talousvaikeuksissa siirtää lastenhankintaa, vaikka ikää jo yli 30?!
11.12.2014 |
Biologinen kello tikittää ja haaveissa olisi vähintään 2 lasta. Meillä on ihana talo ja sen myötä iso asuntolaina. Olen tällä hetkellä työttömänä ja selviämme juuri ja juuri miehen palkalla ja ansiopäivärahallani, vaikka usein laskut uhkaavat kasaantua ja ruokaostoksillakin täytyy laskea joka sentti. Talon myyminenkin on ollut harkinnassa, mutta asuntomarkkinoiden tilanteen takia saattaisimme jäädä tappiolle, jos edes menisi kaupaksi. Mitä ihmettä tässä voisi tehdä?! Meillä ei ole rikkaita vanhempiakaan tukemassa. En haluaisi lykätä lastenhankintaa enää yhtään, koska pelkään ettei niitä myöhemmin enää saadakaan tai tulee ero tms.
Kommentit (110)
Oletko valmistunut johonkin ammattiin mutta olet työttömänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 18:54"]"tai tulee ero" Minusta on jotenkin kummallista, että pohditaan lastenhankintaa, mutta pidetään eroa mahdollisena (kai sitä pitää mahdollisena jos sitä pelkää?). En ikinä kykenisi hankkimaan lapsia, jos pelkäisin eroa. [/quote] En pelkää eroa eikä sitä ole näköpiirissä. Pelkään sitä, että jos ero kuitenkin tulisi niin en saisi varmaan koskaan lapsia. Jos joskus eroaisimme, niin ei tarvitsisi ainakaan lastenhankinnasta stressata enää. Sattuu niitä eroja paremmissakin piireissä ja lapsia tuskin kovin moni katuu. Jätän ketjun nyt, en jaksa enää lukea syytöksiä kun muutenkin jo masentaa. Tsemppareille kiitos! Ap
[/quote]
on totta että sait aika paljon kriittisiä kommentteja, mutta sinuna nukkuisin yön yli ja palaisin uudelleen lukemaan viestit ketjusta. Tässä on tullut aika paljon hyviä pointteja esiin, joita kannattaa miettiä ajan kanssa.
minusta(kin) on outoa, että pohdit eron mahdollisuutta vs. lapsen saanti. Tiesithän, että nykyään nainen voi myös saada lapsen yksin? Jotenkn tulee se fiilis, ettö miehesi on aika statisti näissä sinun perhesuunnitelmissasi.
Miksi ihmeessä, ette ottaisi sijoituslapsia, jos on talo ja aikaa? Olisitte varmasti hyvä pariskunta auttamaan ns. hädässä olevia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 15:12"]Ymmärrän, että äitiyspäivärahakausi on lyhyt, mutta jos saisin vakipaikan, voisin palata siihen. Jos työ olisi vain määräaikainen, niin hakisin tietysti aktiivisesti uutta työtä koko äitiyslomani ajan. Saisimme samalla lisäaikaa talon myyntiin. Asuntolainaa on noin 200 000 ja lisäksi on opintolainat. Miehen palkasta jää käteen noin 2000. Ap[/quote]
Jos nyt saisit vakipaikan, olisitte vasta nollatilanteessa eli selviäisitte nykyisistä menoista. Lapsi tuo kuitenkin kovasti menoja. Joko tulonmenetyksinä tai sitten päiväkotimaksuina.
Miten olette edes saaneet noin järjettömän ison lainan??
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:03"]
Lapsi maksaa keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan.
Kun teillä ei oletettavasti ole tuollaista rahaa (tai lähelle sitä), teillä ei ole varaa lapseen.
Jos kyselisit, kannattaako hankkia urheiluauto osamaksulla tässä tilanteessa, luuletko, että ihmiset neuvoisivat: "Totta kai hankit, jos sitä kerran haluat"? Ja urheiluauto on sentään paljon halvempi kuin lapsi.
[/quote]
Mitä ihmeen laskelmia nämä ovat? Lapsi 600 e kuussa. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Murto-osalla tuosta saa aivan hyvä elämän.
Esim. kirppikset pullistelee aivan uusiakin vaatteita ja leluja. Terveellinen ruoka on yllätys, yllätys, aika halpaa. Harrastuksissa on paljon halpoja. Ja kun jonkin tosi kehittävän ja iloa tuottavan harrastuksen, kuten jonkin instrumentin soittamisen lapselle kustantaa, niin ei sekään kovin paljon maksa.
[/quote]
Lue siitä linkistä, joka on pari viestiä alempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:35"]
Ap, sulla on elämää hyvällä tuurilla jäljellä 60 vuotta. 60 vuotta elämää joko lasten ja lastenlasten kanssa, tai 60 vuotta elämää puolityhjässä omakotitalossa. Huonolla tuurilla sulla ei elämäsi aikana tule olemaan mitään intohimoa, mitään loisteliasta uraa joka korvaisi sen lapsenkaipuun
[/quote]
Masentava ajatus. Voiko jonkun elämä olla noin tyhjää?
t. vapaaehtoisesti lapseton.
Siis mitä? Ootko sama ap joka toisesss ketjusssa puhuu tyttärensä avio ongelmista?vai huviksesko näitä provoja teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:35"]
Ap, sulla on elämää hyvällä tuurilla jäljellä 60 vuotta. 60 vuotta elämää joko lasten ja lastenlasten kanssa, tai 60 vuotta elämää puolityhjässä omakotitalossa. Huonolla tuurilla sulla ei elämäsi aikana tule olemaan mitään intohimoa, mitään loisteliasta uraa joka korvaisi sen lapsenkaipuun
[/quote]
Masentava ajatus. Voiko jonkun elämä olla noin tyhjää?
t. vapaaehtoisesti lapseton.
[/quote]
Kyllä, jos ei saa lasta, vaikka haluaisi ja vaikka biologisesti voisi saada. Omakotitalon seinät voi jossain vaiheessa alkaa nyppimään, kun tajuaa että ne on vaan tiiltä ja sementtiä ja niiden vuoksi jätti tekemättä lapsen, ja elämättä koko sen rikkaan lapsiperheen elämän, mistä haaveili.
Ensinnäkin raskauden yrittäminen vie 1kk - pari vuotta! Sitten raskausaika 9 kk. Parhaimmillaankin teillä on lapsi vuoden päästä. Ehkä vasta kolmen! Ja vauva kuluttaa tosi vähän. Saat äitiyspakkauksen, jolla pääsee alkuun monella tapaa. Kirppikseltä saa vauvalle lisää vaatetta 0.5-2 eurooa kpl. Jos imetät niin vauva ei puoleen vuoteen tarvitse muuta evästä. Senkin jälkeen tulee halvaksi kun teet soseet ja ruoat itse. Perunaa, porkkanaa jne saa halvalla. Lihaa ei pienet syö paljon. Ja puuro on halpaa myös. Olette aloittaneet hassusti isosta talosta. Meillä oli toinen taktiikka. Ensin opiskeltiin, sitten etsittiin töitä, asuttiin kerrostalossa kaksiossa kun eka syntyi. Mulla oli vakiotyö, miehellä ei. Kaksiosta siirryttiin kolmioon, syntyi toinen lapsi. Muutettiin takaisin kaksioon, koska olin hoitovapaalla ja mies oli hetken ilman töitä. Vuosi tästä molemmilla oli vakiotyö ja ostettiin 4 huonetta keittiö. Oltiin muutama vuosi molemmat töissä ja syntyi kolmas lapsi. Meillä siis edelleen kerrostaloneliö ja kolme lasta. Lapset ei kärsi kerrostalossa mitenkään. Kaikilla on omat huoneet kun muokattiin pohjasta neljän makuuhuoneen asunto. Lapset harrastavat ns. kalliita harrastuksia eli soittavat, taitoluistelevat jne. Hyvin syödään, lapsilla on hyvät vaatteet, leluja jne. Koti on siististi sisustettu. Käytän kirppareita vaateostoksiin jos löytyy siistiä. Muutoin ostan alesta vaatteet kaikille. Myyn pienet kirpputorilla. Turhista jutuista ollaan tingitty tarvittaessa. Mutta isoon taloon meillä ei olisi varaa. Sen talon sijaan tarjoamme harrastuksia, elämyksiä ja kunnon vaatteet ja ruoan lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani sairas lapsi tulee heille todella kalliiksi. Ei kannata laskea sen varaan, että vauva kuluttaa vain vähän!
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:08"]
Mä tekisin lapsen taloudellisesta tilanteesta riippumatta, jos kokisin sen riittävän tärkeäksi. Mieti miltä tuntuisi, jos et saisi lasta koskaan. Voisitko elää sen asian kanssa? Sopeutuisitko siihen? Jos et, niin sitä riskiä ei kannata ottaa. Jos voisit elää sen kanssa ja sopeutuisit siihen lopulta, niin taloudellista riskiä ei kannata ottaa.
[/quote]
Yhteiskunnanko pitää sitten maksaa niiden lasten kustannukset kun vanhempia kiinnostaa vain oma napa? sairas ajatusmaaila
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla on nyt ehkä heikot mahdollisuudet elää työelämää, mutta täydet mahdollisuudet elää sitä omaa, ainutlaatuista elämää. On mahdollisuus saada lapsia ja perhe. Minä näen sen niin, että siihen mahdollisuuteen tartutaan, joka sillä hetkellä on siinä tarjolla. Elämä on muutakin kuin työ ja raha. Lopulta tärkeintä ovat läheiset ihmissuhteet.
Oli8n työtön ja kypsässä iässä ja oli mieskin. Halusin vauvan ja en ajatellut finanssiasioita ollenkaan. Sain olla muutaman vuoden kotona ja oli hyvää aika. Nyt oon ollut vuosia työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tai tulee ero"
Minusta on jotenkin kummallista, että pohditaan lastenhankintaa, mutta pidetään eroa mahdollisena (kai sitä pitää mahdollisena jos sitä pelkää?). En ikinä kykenisi hankkimaan lapsia, jos pelkäisin eroa.
Kaikki tässä aloituksessa sanoo NOPE.
Ap en jaksanut lukea kuin eka sivun, mutta jos talo on kallis, niin myy se. Ei silti tarvitse muuttaa mihinkään kaupungin vuokrakämppään. Ostatte halvemman talon jostain
No kyllä minun mielestäni suurempi ongelma on, että pelkäät että ero voi tulla ennen lapsentekoikää..
Ongelma oli kai se, että talosta on enemmän lainaa, kuin mitä myymällä saa. Katastrofin ainekset valmiina siis!
Aikamoiseen umpikujaan olet itsesi ajanut. Jos nyt alkaa tosiaan viimeiset lastentekoajat olla käsillä, niin talo myyntiin vaikka tappiolla ja mietitte sitten sitä OKT-unelmaa uudemman kerran vaikkapa kymmenen vuoden päästä kun on tappiot nielty ja uusi käsiraha kasassa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:03"]
Lapsi maksaa keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan.
Kun teillä ei oletettavasti ole tuollaista rahaa (tai lähelle sitä), teillä ei ole varaa lapseen.
Jos kyselisit, kannattaako hankkia urheiluauto osamaksulla tässä tilanteessa, luuletko, että ihmiset neuvoisivat: "Totta kai hankit, jos sitä kerran haluat"? Ja urheiluauto on sentään paljon halvempi kuin lapsi.
[/quote]
Mitä ihmeen laskelmia nämä ovat? Lapsi 600 e kuussa. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Murto-osalla tuosta saa aivan hyvä elämän.
Esim. kirppikset pullistelee aivan uusiakin vaatteita ja leluja. Terveellinen ruoka on yllätys, yllätys, aika halpaa. Harrastuksissa on paljon halpoja. Ja kun jonkin tosi kehittävän ja iloa tuottavan harrastuksen, kuten jonkin instrumentin soittamisen lapselle kustantaa, niin ei sekään kovin paljon maksa.