Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä pystyn kertomaan läheisille että olen vakavasti sairas?
10.12.2014 |
Varsinkin kun tiedän että kertomalla käytännössä pilaan heidän(kin) elämät. Mummo saa järkytyksestä varmaan sydänkohtauksen. Joulun yli haluan kertomista viivyttää mutta sitten on jo pakko. Onko ketään samassa tilanteessa olleita? Miten pystyitte siihen?
Kommentit (89)
Ensimmäisenä kannattaa huolehtia omasta jaksamisestaan, sitten vasta ajatella miten muut suhtautuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi aloittaa kertomisella jollekin sydänystävälle, sitten vasta sukulaisille.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:58"]Mikä sairaus sulla sitten on?
No jos muuttaa ulkonäköä, niin lienee varmaankin syöpä.
Ei välttämättä, on muitakin sairauksia, jotka vaikuttaa olemukseen.
Yksi mahdollisuus on olla kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä aikoinaan tein päätöksen enkä kertonut muille että olen sairas. Kyse ei ollut kyllä syövästä. Pärjäsin aivan hyvin itsekseenkin ja olihan minulla ammattilaisia apuna. Turha kertoa jos ei itse halua.
Minä en myöskään halua jakaa sairauttani enää koskaan - missään tilanteessa. Jaoin sitä erään ihmisen kanssa, ja hän päätti häipyä tilanteesta. Menin jotenkin kokonaan rikki, vaikka tiesinkin ihmisyyden vajavaisuuden. Ei enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kertoa läheisimmille, vaan vähemmän läheisille.
Toivottavasti ap:lla on näin parin vuoden jälkeen asiat hyvin, perhe tukena ja syöpä selätettynä. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi,minun sairauteni kuuluvat vain minulle
Huomatkaa et ketju aloitettu 2014.