Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä pystyn kertomaan läheisille että olen vakavasti sairas?
10.12.2014 |
Varsinkin kun tiedän että kertomalla käytännössä pilaan heidän(kin) elämät. Mummo saa järkytyksestä varmaan sydänkohtauksen. Joulun yli haluan kertomista viivyttää mutta sitten on jo pakko. Onko ketään samassa tilanteessa olleita? Miten pystyitte siihen?
Kommentit (89)
Kertomisessa on se ongelma, että huomaat pian lohduttavasi muita, vaikka juuri itse tukea kaipaisit. Mietin itse kertomista tovin ja päädyin kertomaan kaikille. Nyt kaikki ovat huolissaan (luonnollisesti), ja minä kun vain kaipaisin jotain tavallista. Kepeyttä ja huumoriakin. Olen paljon muutakin kuin tämä sairauteni. En halua ajatella saati käsitellä tätä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot jollakin tapaa hyvin karusti näistä asioista... Et haluaisi kertoa läheisille, olet päättänyt jättää poikaystäväsi ettei hän "joudu" olemaan sinun tukena. Tarvitset kumminkin tukea, muistathan sen!
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:21"]Kertomisessa on se ongelma, että huomaat pian lohduttavasi muita, vaikka juuri itse tukea kaipaisit. Mietin itse kertomista tovin ja päädyin kertomaan kaikille. Nyt kaikki ovat huolissaan (luonnollisesti), ja minä kun vain kaipaisin jotain tavallista. Kepeyttä ja huumoriakin. Olen paljon muutakin kuin tämä sairauteni. En halua ajatella saati käsitellä tätä koko ajan.
[/quote]
Tuota juuri pelkään hurjasti! Haluan että minuun voidaan suhtautua samalla tavalla. Ajatuskin säälivistä katseista ällöttää.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:22"]Kerrot jollakin tapaa hyvin karusti näistä asioista... Et haluaisi kertoa läheisille, olet päättänyt jättää poikaystäväsi ettei hän "joudu" olemaan sinun tukena. Tarvitset kumminkin tukea, muistathan sen!
[/quote]
Muistan kyllä. Ja tukea kyllä hankin ja saan sitten kun sitä tarvitsen.
Kerrot ku itse parhaaks näet. Mikä syöpä sulla on? Toivon sulle parasta että paranet siitä. Ja paljon voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on aika kova suhtautuminen sairauteesi. Vaikutat ottavan sen aika hyvin... Ehkä liiankin hyvin. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:29"]Kerrot ku itse parhaaks näet. Mikä syöpä sulla on? Toivon sulle parasta että paranet siitä. Ja paljon voimia.
[/quote]
Oon pahoillani mutta en halua alkaa tässä sairaudesta sen tarkemmin puhumaan. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:29"]Sulla on aika kova suhtautuminen sairauteesi. Vaikutat ottavan sen aika hyvin... Ehkä liiankin hyvin. Voimia!
[/quote]
Pakkohan se on ottaa hyvin. Tilanne on nyt tämä ja sillä selvä. Voi vaan toivoa että tilanne joskus muuttuu.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat pakettiin kuvan kasvaimesta! Siinäpä yllätys muille jouluna :DD Jotku tekee niin ultrakuvien kans.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:37"]Laitat pakettiin kuvan kasvaimesta! Siinäpä yllätys muille jouluna :DD Jotku tekee niin ultrakuvien kans.
[/quote]
No nyt ei ollu aivan toteuttamiskelpoinen idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
mullakin todettiin aikoinaan 24-vuotiaana suht aggressiivinen syöpä. Se ei todellakaan ole mikään kuolemantuomio. Vaikka tietysti jokaisen pitää nekin mietteet käydä läpi ja moneen kertaan - muistan kun diagnoosin saatuani istuin sängyllä keskellä yötä täydessä paniikissa ja mieleni teki vain huutaa että tehkää nyt hyvä luoja jotain, mulla on syöpä, mä kuolen kuolen kuolen...
Diagnoosistani on vuosia aikaa ja nykyään mietin iltaisin seuraavan päivän kauppalistaa tai sitä pitäisikö käydä laittamassa auto johdon päähän. Elän ihan tavallista, normaalia elämää enkä mieti sairastamaani tautia päivittäin. En tiedä onko tästä sinulle yhtään lohdutusta, minulle oli silloin aikoinaan tärkeää ymmärtää että suurin osa paranee ja jatkaa elämäänsä.
Joka tapauksessa paljon voimia sinulle, ehkä jo ensi jouluna olet paljon keveämmin mielin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voit kertoessasi esittää myös toiveita. Läheisesi haluavta varmasti tehdä parhaansa sen eteen että sinulla on mahdollisimman hyvä olo ja mukavaa, joten kerro heille millaista käytöstä toivot ja millaista et. Ensin he varmasti totta kai reagoivat uutiseen tunteella, ja siihen heillä on oikeus, mutta alkujärkytyksen jälkeen he pystyvät varmasti paremmin ottamaan huomioon sinun tunteesi, kun vain ilmaiset ne heille.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:32"]
Pakkohan se on ottaa hyvin. Tilanne on nyt tämä ja sillä selvä. Voi vaan toivoa että tilanne joskus muuttuu. Kiitos!
[/quote]
Minulla oli suurinpiirtein vuosi sitten samanlainen tilanne. Alkuun en kertonut, mutta sitten kun kerroin kaikki tuntui paljon helpommalta. Kannattaa jakaa tietoa omien voimiesi mukaan, mutta ainakin kaikkein läheisimmällesi.
Jaksat itse paljon paremmin, kun olet saanut kerrottua siitä. Lisäksi läheisesi ymmärtävät, mikä sinua vaivaa. Älä jätä ketään läheistä tässä vaiheessa, vaan anna heidän olla lähellä.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:39"]Hei,
mullakin todettiin aikoinaan 24-vuotiaana suht aggressiivinen syöpä. Se ei todellakaan ole mikään kuolemantuomio. Vaikka tietysti jokaisen pitää nekin mietteet käydä läpi ja moneen kertaan - muistan kun diagnoosin saatuani istuin sängyllä keskellä yötä täydessä paniikissa ja mieleni teki vain huutaa että tehkää nyt hyvä luoja jotain, mulla on syöpä, mä kuolen kuolen kuolen...
Diagnoosistani on vuosia aikaa ja nykyään mietin iltaisin seuraavan päivän kauppalistaa tai sitä pitäisikö käydä laittamassa auto johdon päähän. Elän ihan tavallista, normaalia elämää enkä mieti sairastamaani tautia päivittäin. En tiedä onko tästä sinulle yhtään lohdutusta, minulle oli silloin aikoinaan tärkeää ymmärtää että suurin osa paranee ja jatkaa elämäänsä.
Joka tapauksessa paljon voimia sinulle, ehkä jo ensi jouluna olet paljon keveämmin mielin! :)
Mikä syöpä sinulla oli?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:39"]Hei,
mullakin todettiin aikoinaan 24-vuotiaana suht aggressiivinen syöpä. Se ei todellakaan ole mikään kuolemantuomio. Vaikka tietysti jokaisen pitää nekin mietteet käydä läpi ja moneen kertaan - muistan kun diagnoosin saatuani istuin sängyllä keskellä yötä täydessä paniikissa ja mieleni teki vain huutaa että tehkää nyt hyvä luoja jotain, mulla on syöpä, mä kuolen kuolen kuolen...
Diagnoosistani on vuosia aikaa ja nykyään mietin iltaisin seuraavan päivän kauppalistaa tai sitä pitäisikö käydä laittamassa auto johdon päähän. Elän ihan tavallista, normaalia elämää enkä mieti sairastamaani tautia päivittäin. En tiedä onko tästä sinulle yhtään lohdutusta, minulle oli silloin aikoinaan tärkeää ymmärtää että suurin osa paranee ja jatkaa elämäänsä.
Joka tapauksessa paljon voimia sinulle, ehkä jo ensi jouluna olet paljon keveämmin mielin! :)
[/quote]
Kiitos tosi paljon tästä viestistä.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:18"]Huolehdit enemmän siitä miten sun läheiset reagoi kun siitä miten itse voit? jaksatko varmasti joulun yli?
[/quote]
No en nyt aivan noinkaan sanoisi. Mutta toisaalta kyllä, nyt just huolestuttaa läheisten reaktio omaa vointia enemmän.
Ja kyllä olen varma että jaksan, se on sen arvoista.