Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä pystyn kertomaan läheisille että olen vakavasti sairas?
10.12.2014 |
Varsinkin kun tiedän että kertomalla käytännössä pilaan heidän(kin) elämät. Mummo saa järkytyksestä varmaan sydänkohtauksen. Joulun yli haluan kertomista viivyttää mutta sitten on jo pakko. Onko ketään samassa tilanteessa olleita? Miten pystyitte siihen?
Kommentit (89)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:21"]Kertomisessa on se ongelma, että huomaat pian lohduttavasi muita, vaikka juuri itse tukea kaipaisit. Mietin itse kertomista tovin ja päädyin kertomaan kaikille. Nyt kaikki ovat huolissaan (luonnollisesti), ja minä kun vain kaipaisin jotain tavallista. Kepeyttä ja huumoriakin. Olen paljon muutakin kuin tämä sairauteni. En halua ajatella saati käsitellä tätä koko ajan. [/quote] Tuota juuri pelkään hurjasti! Haluan että minuun voidaan suhtautua samalla tavalla. Ajatuskin säälivistä katseista ällöttää.
[/quote]
Kun suhun ei voi suhtautua samalla tavalla, olet sairastunut. Ei edes kannata lähteä tuolle linjalle. Sun läheisillä on oikeus olla huolissaan ja huolehtia susta. Säkin tarvitset sitä. Minun siskoni kävi lävitse vakavan syövän ja joskus tuntui, että ehkä epäreilusti perheenjäsenten hätä oli suurempi kuin itse sairaan. Mikä on ihan loogista koska sairaan keskittyminen ja tarmo menee selviytymiseen ja hoitoihin.
Tunnistan jotenkin itsessäni tuon sun logiikan kyllä. Muta tajuan myös että se on väärä tapa toimia muita kohtaan. Anna niiden muiden ihmisten ihan itse päättää miten reagoivat. Kuten se poikaystäväsi. Ehkä yrität suojella itseäsi eroamalla ennen kuin toinen ehtii tehdä sen eli loukata sua. Samalla viet kuitenkin päätöksen siltä toiselta ihmiseltä. Ja onko parempi viettää ehkä viimeinen joulu ahdistuneena ja valheessa skarpaten koko ajan vai rakastavasti läheisten keskellä jakaen rakkautta ja muistoja? Anteeksi, ehkä liian suoria sanoja tilanteeseesi, toivon onnea matkaan ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:41"]Minusta voit kertoessasi esittää myös toiveita. Läheisesi haluavta varmasti tehdä parhaansa sen eteen että sinulla on mahdollisimman hyvä olo ja mukavaa, joten kerro heille millaista käytöstä toivot ja millaista et. Ensin he varmasti totta kai reagoivat uutiseen tunteella, ja siihen heillä on oikeus, mutta alkujärkytyksen jälkeen he pystyvät varmasti paremmin ottamaan huomioon sinun tunteesi, kun vain ilmaiset ne heille.
[/quote]
Totta! He ovat vaan aika huonoja piilottamaan tunteensa, varmasti ainakin alkuaikoina.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:41"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:32"]
Pakkohan se on ottaa hyvin. Tilanne on nyt tämä ja sillä selvä. Voi vaan toivoa että tilanne joskus muuttuu. Kiitos!
[/quote]
Minulla oli suurinpiirtein vuosi sitten samanlainen tilanne. Alkuun en kertonut, mutta sitten kun kerroin kaikki tuntui paljon helpommalta. Kannattaa jakaa tietoa omien voimiesi mukaan, mutta ainakin kaikkein läheisimmällesi.
Jaksat itse paljon paremmin, kun olet saanut kerrottua siitä. Lisäksi läheisesi ymmärtävät, mikä sinua vaivaa. Älä jätä ketään läheistä tässä vaiheessa, vaan anna heidän olla lähellä.
[/quote]
Oot täysin oikeassa. Siltikin se on ihan hurjan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:21"]Kertomisessa on se ongelma, että huomaat pian lohduttavasi muita, vaikka juuri itse tukea kaipaisit. Mietin itse kertomista tovin ja päädyin kertomaan kaikille. Nyt kaikki ovat huolissaan (luonnollisesti), ja minä kun vain kaipaisin jotain tavallista. Kepeyttä ja huumoriakin. Olen paljon muutakin kuin tämä sairauteni. En halua ajatella saati käsitellä tätä koko ajan. [/quote] Tuota juuri pelkään hurjasti! Haluan että minuun voidaan suhtautua samalla tavalla. Ajatuskin säälivistä katseista ällöttää.
[/quote]
Kun suhun ei voi suhtautua samalla tavalla, olet sairastunut. Ei edes kannata lähteä tuolle linjalle. Sun läheisillä on oikeus olla huolissaan ja huolehtia susta. Säkin tarvitset sitä. Minun siskoni kävi lävitse vakavan syövän ja joskus tuntui, että ehkä epäreilusti perheenjäsenten hätä oli suurempi kuin itse sairaan. Mikä on ihan loogista koska sairaan keskittyminen ja tarmo menee selviytymiseen ja hoitoihin.
Tunnistan jotenkin itsessäni tuon sun logiikan kyllä. Muta tajuan myös että se on väärä tapa toimia muita kohtaan. Anna niiden muiden ihmisten ihan itse päättää miten reagoivat. Kuten se poikaystäväsi. Ehkä yrität suojella itseäsi eroamalla ennen kuin toinen ehtii tehdä sen eli loukata sua. Samalla viet kuitenkin päätöksen siltä toiselta ihmiseltä. Ja onko parempi viettää ehkä viimeinen joulu ahdistuneena ja valheessa skarpaten koko ajan vai rakastavasti läheisten keskellä jakaen rakkautta ja muistoja? Anteeksi, ehkä liian suoria sanoja tilanteeseesi, toivon onnea matkaan ja voimia!
[/quote]
Ei ollut liian suoria sanoja, pisti vaan miettimään. Kiitos!
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:37"]
Laitat pakettiin kuvan kasvaimesta! Siinäpä yllätys muille jouluna :DD Jotku tekee niin ultrakuvien kans.
[/quote]
Toivottavasti sairastut joskus itse syöpään niin vitsaillaan sitten lisää. Karma is a bitch.
Ap:lle kovasti voimia taisteluun syöpää vastaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:37"]
Laitat pakettiin kuvan kasvaimesta! Siinäpä yllätys muille jouluna :DD Jotku tekee niin ultrakuvien kans.
[/quote]
Toivottavasti sairastut joskus itse syöpään niin vitsaillaan sitten lisää. Karma is a bitch.
Ap:lle kovasti voimia taisteluun syöpää vastaan. <3
[/quote]
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot sitten joulun jälkeen, kun pystyt. Toivottavasti kerrot asiasta todenmukaisesti heille, kenelle sitten kerrotkin.
Äitini sairasti pitkään syöpää, joka sitten levisi ja vointi muuttui nopeasti huonoksi. Minä luulin että äiti tulee sairaalasta kotiin, mutta hän kuolikin sinne enkä ollut uskoa sitä. Joskus hautajaisten aikaan kävi ilmi, että hän ei ollut kertonut minulle miten toivoton hänen tilansa oli. Hoidot joita hän sai olivatkin palliatiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitse vielä tuota poikaystävän jättämistä! Anna hänen itse päättää. Tai edes keskustelkaa asiasta.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 02:01"]Oletpas kovis.
[/quote]
Oletpas imbesilli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on kaikilla kasvamista tuohon tilanteeseen. Jos jätät kertomatta, otat riskin että lykkäät kertomista liian pitkään. Samaten jos olosi heikkenee ja tarvitsisitkin tukea, toiset ovat vielä säälivaiheessa eikä heistä ole tukemaan aidosti, ja heillä on kiukkua käsittelemättä, kun et ole kertonut aiemmin. Jos kerrot heti, jouluna on aikaa jutella asioita läpi ja vetäytyä aina välillä lepäämään ja miettimään, jos tilanteet menevät liian raskaiksi. Mitä enemmän teillä on aikaa kasvaa tilanteen myötä, sitä paremmin siitä selvitään. Älä lyhennä sitä aikaa tahallasi. Ota vaikka viikon loma jolloin pääset nuuhkimaan läheisiäsi siinä muodossa jossa he ovat onnellisen tietämättömiä, ja sitten kerro. Päätä etukäteen päivä, ja pidä siitä kiinni.
Mutta siis tämä on teoriaa, meillä ei ole vastaavaa koettu.
Itse asiassa AP on kertonut jo riittävästi asioita, joista voi päätellä mikä syöpä kyseessä (no, parikin vaihtoehtoa, mutta muut on äärimmäisen harvinaisia). Mut älä huoli AP, en aio kertoa muille, ellet halua itsekään kertoa. Mutta siis ihan hoidettavissa, ja yleensä reagoi hoitoihin hyvin.
Itse olin alle 30 v, kun istuin lääkärin vastaanotolla ja lääkäri kertoi hyvin vakavailmeisesti, että minulla on hyvin vakava sairaus. Ei syöpä, ja useimmilla parantuu itsestäänkin, mutta minulla sattui olemaan vakavampi versio. No, tuo tauti levisi toiseen elimeen, jossa se oli silloisten tietojen mukaan yleensä hyvin vaarallinen arpikudoksen takia, mikä on syy, miksi yleensä tauti diagnosoidaan vasta ruumiinavauksessa, joka tehdään äkillisen kuoleman jälkeen.
Tuosta ekasta diagnoosista on nyt kuutisen vuotta ja vakavammastakin kolme. Lääkitys tepsi, olen yhä seurannassa, mutta vuoden verran olen ollut varsin terve. Ennusteet on parantuneet hoidon kehityttyä. Ja tämä vain muutamassa vuodessa. Tauti iskee yleensä nuoriin naisiin, ja tapasin eräässä tapaamisessa minua jonkin verran nuorempana diagnoosin saaneen, ja hän oli edelleen järkyttynyt, mutta tämän taudin Suomessa parhaiten tunteva lääkäri (jonka hoidossa itsekin olen) kertoi siitä, miten ennusteet on parantuneet hurjasti (ennen suuri osa oli lyhyen ajan sisällä diagnoosista joko haudassa tai saaneet aiirtoelimen), ko nainen selkeästi piristyi.
Samoin olen lähiaikoina tavannut muutamankin muun sairastuneen, ja kaikilla on voitu lääkitystä vähentää, ja yksi vaikuttaa parantuneen kokonaan. Eli toivoa on. Luota vain lääkäreihin, äläkä tee samaa virhettä kuin Steve Jobs, joka olisi parantunut, jos olisi suostunut hyödyntämään modernia lääketiedettä.
Kerro asiasta heti läheisillesi. Huomaat miten vapauttavaa se on myös sinulle. Kuvittelet voivasi näytellä ja ehkä voitkin, mutta ketä se hyödyttää? Perheelle jää joulusta huono mieli, kun tajuavat jälkikäteen tilanteen ja sinun paranemistasi ei auta yhtään se että patoat asioita sisällesi. Minä olen kertonut tilanteestani avoimesti myös työpaikalla ja olen huomannut, että säälin sijaan saan hurjasti tukea ja ihmiset ihan aidosti välittävät. Älä sulje tunteitasi ulos tilanteesta.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:03"]Joo. Hlunnet varmaan itsekin jouluna ainakin hetkeksi unohtaa sairautesi, mikä olisi aika mahdotonta, jos muut koko ajan surkuttelisivat. Ota selvää ennusteestakin ensin, koska sitä he kysyvät kumminkin heti. Parempi, jos pystyt kertomaan sen samalla sitten. Oletko varma, ette nyt vähän dramatisoi? Syövästäkin enemmistö ihmisistä paranee. Riippuu ihan syöpätyypistä, levinneisyydestä ja hoidon tehoamisesta. Ota sentään itse faktat selville, vaikket vielä kertoisikaan. Mutta joulun jälkeen sitten. Omaisesi loukkaantuvat pahasti, jos et kerro. Se on epäluottamuslause pahimmasta päästä. Voimia sinulle, toivottavasti joulu on toivomasi ja mukava. syöpään sairastuneen vaimo [/quote] En dramatisoi. Pelkät lääkärien ilmeet kertovat aika paljon. Ei minua kuolemaan ole tuomittu, mutta tilanne on kuitenkin päässyt aika pahaksi. Kiitos!
[/quote]
todella pahoistakin syövistä ona selvitty kos on nuori. Esim ystävällni oli 27 vuotiaana non hodkings lymphoma, hän parani 2 vuodessa kokonaan
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:58"]onko sulla lapsia tai miestä?
Ei Luojan kiitos ole lapsia. Se tästä vielä puuttuisi että joutuisi lapsille selittämään asioita. Poikaystävä on. Ei olla oltu kovin kauaa yhdessä, taidan lopettaa homman suosiolla.
Ero ei ole mielestäni mikään ratkaisu.
Jaksamista ap ja hyvää uutta vuotta sinulle!
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:40"]Voimia <3
[/quote]
Kiitos!