Niina tekee vaativaa asiantuntijatyötä ja häpeää kotiaan

MInulla on yksi ystävä, joka on menestynyt työuralla todella hyvin, kysytty puhuja maailmalla, tohtorisnainen. Viisas ja älykäs, mutta koti on kaaos, eikä hallitse ruuanlaittoa, pyykitkin saattaa olla pari päivää koneessa, eikä erota vehnäjauhoja ruisjauhoista. Hän usein sanoo "häpeävänsä" kotiaan, vaikka niitä on useampi, kaikki samassa kunnossa ja vain harvat saavat kutsun tulla hänen kotiinsa. Teetä ja kahvia just ja just osaa keittää.

Kädentaitoja hän ei vain hallitse, muuten niin ihana ja sosiaalinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä vain haluta sanoa, että elämänhallinta noin niinkuin muuten on kunnossa. On koulutettu fiksu työssäkäyvä ihminen. Ei muuta.

Fiksu ei asu läävässä

Höpö höpö. Ihmisillä on erilaisia arvoja. Moni hyvin älykäs ihminen on kiinnostunut ihan muusta kuin kodinhoidosta. Kotia hoidetaan sen verran, ettei siellä ole vaarallista asua.

Fiksu osaa palkata siivoojan siitä fiksusta työstään saamastaan palkasta. Ja hänhän asui läävässä.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin julkisessa työtehtävissä halutaan suojella omaa yksityisyyttään ja luottosiivoojan palkkaaminen on tosi vaikeaa, johon voisi luottaa 100%.

Ja toisaalta, siisteys on yliarvostettu ja siihen käytetty aika, on hyödyllisempää käyttää esim. ystävyyssuhteisiin tai parisuhteeseen.

Ei meilläkään ole paikat kunnossa. Olen töiden jälkeen niin väsynyt, että teen ruokaa ja pesen pyykkiä, ulkoilutan koiria ja muita juttuja en jaksa. Kun sai olla etätöissä keväällä (paitsi 1 pv viikossa lähityössä), kotona oli puhdasta. Nyt on taas tultu normaalitilaan. Herään aamulla klo 5.45, lähden ajamaan töihin klo 6.45 ja palaan klo 17. Jos ne 2 autossa istuttua tuntia saisi käyttää kodin hoitamiseen, olisi meilläkin erilaista. Viikonloppuisin usein veneillään. Vaikka se on mukavaa, sekin väsyttää. Vene on meillä paremmin siivottu kuin koti.

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään ole paikat kunnossa. Olen töiden jälkeen niin väsynyt, että teen ruokaa ja pesen pyykkiä, ulkoilutan koiria ja muita juttuja en jaksa. Kun sai olla etätöissä keväällä (paitsi 1 pv viikossa lähityössä), kotona oli puhdasta. Nyt on taas tultu normaalitilaan. Herään aamulla klo 5.45, lähden ajamaan töihin klo 6.45 ja palaan klo 17. Jos ne 2 autossa istuttua tuntia saisi käyttää kodin hoitamiseen, olisi meilläkin erilaista. Viikonloppuisin usein veneillään. Vaikka se on mukavaa, sekin väsyttää. Vene on meillä paremmin siivottu kuin koti.

Unohdin mainita että meidän marmorilattia kylmä aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä vain haluta sanoa, että elämänhallinta noin niinkuin muuten on kunnossa. On koulutettu fiksu työssäkäyvä ihminen. Ei muuta.

Fiksu ei asu läävässä

Höpö höpö. Ihmisillä on erilaisia arvoja. Moni hyvin älykäs ihminen on kiinnostunut ihan muusta kuin kodinhoidosta. Kotia hoidetaan sen verran, ettei siellä ole vaarallista asua.

Fiksu osaa palkata siivoojan siitä fiksusta työstään saamastaan palkasta. Ja hänhän asui läävässä.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin julkisessa työtehtävissä halutaan suojella omaa yksityisyyttään ja luottosiivoojan palkkaaminen on tosi vaikeaa, johon voisi luottaa 100%.

Ja toisaalta, siisteys on yliarvostettu ja siihen käytetty aika, on hyödyllisempää käyttää esim. ystävyyssuhteisiin tai parisuhteeseen.

Miksi sen työtehtävän sisältö siellä kodissa olisi levällään. Meillä on lukollinen työhuone ja siellä lukollinen arkistokaappi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä vain haluta sanoa, että elämänhallinta noin niinkuin muuten on kunnossa. On koulutettu fiksu työssäkäyvä ihminen. Ei muuta.

Fiksu ei asu läävässä

Höpö höpö. Ihmisillä on erilaisia arvoja. Moni hyvin älykäs ihminen on kiinnostunut ihan muusta kuin kodinhoidosta. Kotia hoidetaan sen verran, ettei siellä ole vaarallista asua.

Fiksu osaa palkata siivoojan siitä fiksusta työstään saamastaan palkasta. Ja hänhän asui läävässä.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin julkisessa työtehtävissä halutaan suojella omaa yksityisyyttään ja luottosiivoojan palkkaaminen on tosi vaikeaa, johon voisi luottaa 100%.

Ja toisaalta, siisteys on yliarvostettu ja siihen käytetty aika, on hyödyllisempää käyttää esim. ystävyyssuhteisiin tai parisuhteeseen.

Eipä lääväasukkailla ollut parisuhdetta, eikä ystäviä - eikä kotiin voi edes kutsua ketään.

Vierailija kirjoitti:

Jutun lukeneena ja kuvat nähneenä, niin Niinalla on oikeasti vähän syytäkin "hävetä" kotiaan. Ei ole enää pikkuisen sotkuinen vain sitä elämänhallintaongelmaa syystä tai toisesta jos kerran pahvilaatikot ajautuvat osaksi sisustusta ja toivotaan että ehkä vieraat siivoaa kun tulevat käymään. Petralla taas pieni koti jossa paljon tavaraa pakosta, mutta siitä näkee että se on kuitenkin koti josta pidetään huolta, vaikka ne tiskit välillä kertyisivätkin keittiöön tai olkkari olisi tilapäisesti pyykkitelinenäyttämö. Oma pienehkö kämppäni menee kanssa äkkiä kaaoskuntoon mut toisaalta se on max 30 minuutissa taas edustuskelpoinen. Jutun ensimmäinen koti huonoista kuvista päätellen vaikutti siltä että vaatisi päivien urakan päästäkseen normaalitasolle.

Ai jokusesta pahvilaatikosta pääsee jo sinun silmissäsi elämänhallintaongelmaiseksi? Ei ihme, että niin moni tuntee jutun perusteella kotihäpeää. 

Ajattelen, jokaisella olevan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niillä eväillä mennään. Ihminen ei voi olla täydellinen, siihen ei vain aika riitä.

Itse olen perusmartta, paikkaan ja parsin, koti siisti ja vaatteet ojennuksessa, mutta siihen se mun aika meneekin. Olen tekijä, en tutkija. Vaivoin sain suoritettua yhden yliopistotutkinnon ja junnaan työelämässä ja oma koulutus on vanhentunut, eikä mielenkiintoa ja aikaa ole, vaan käytän sen kodin jynsäämiseen ja ylläpitoon.

Ja sitten on ystäviä, jotka sivistävät jatkuvasti itseään, ovat suorittaneet ties kuinka monta akateemista tutkintoa, työn ohessa, lukevat vapaa-ajat työhön liittyviä tutkimuksia ja ammattikirjallisuutta ja työura on ollut jatkuvassa kiidossa ja se on heidän intohimonsa, eikä niinkään kodin ja arjen pyörittäminen. Ja jos aikaa jää, luetaan mieluimmin kirja, kun käydään imurin varteen tai lähdetään purjehtimaan.

Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omista vahvuuksistaan ja eväistäin, eikä siihen muilla ole nokan koputtamista, saati huonoja tai hyviä ratkaisuja.

Perinteisesti jotkut naiset ovat sovittanut sädekehää päänsä päälle kotitöistä ja ihan kuin se antaisi oikeuden syyllistää muita naisia ja pönkittää omaa egoa. Tätä samaa ongelmaa harvoin miehillä on. Miehet ovat aina luistaneet kotitöitä ja käyttäneet mielestään sen ajan johonkin muuhun "järkevämpään".

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, jokaisella olevan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niillä eväillä mennään. Ihminen ei voi olla täydellinen, siihen ei vain aika riitä.

Itse olen perusmartta, paikkaan ja parsin, koti siisti ja vaatteet ojennuksessa, mutta siihen se mun aika meneekin. Olen tekijä, en tutkija. Vaivoin sain suoritettua yhden yliopistotutkinnon ja junnaan työelämässä ja oma koulutus on vanhentunut, eikä mielenkiintoa ja aikaa ole, vaan käytän sen kodin jynsäämiseen ja ylläpitoon.

Ja sitten on ystäviä, jotka sivistävät jatkuvasti itseään, ovat suorittaneet ties kuinka monta akateemista tutkintoa, työn ohessa, lukevat vapaa-ajat työhön liittyviä tutkimuksia ja ammattikirjallisuutta ja työura on ollut jatkuvassa kiidossa ja se on heidän intohimonsa, eikä niinkään kodin ja arjen pyörittäminen. Ja jos aikaa jää, luetaan mieluimmin kirja, kun käydään imurin varteen tai lähdetään purjehtimaan.

Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omista vahvuuksistaan ja eväistäin, eikä siihen muilla ole nokan koputtamista, saati huonoja tai hyviä ratkaisuja.

Perinteisesti jotkut naiset ovat sovittanut sädekehää päänsä päälle kotitöistä ja ihan kuin se antaisi oikeuden syyllistää muita naisia ja pönkittää omaa egoa. Tätä samaa ongelmaa harvoin miehillä on. Miehet ovat aina luistaneet kotitöitä ja käyttäneet mielestään sen ajan johonkin muuhun "järkevämpään".

Ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia yhdistää siistiä kotia, kirjallisuutta ja kunnianhimoista uraa keskenään tai perhettä siihen myös.

Kun lapset oli pieniä, meillä kävi siivooja. Nykyään se perussiivoaminen on paras keino availla niitä työn solmuja. Kun tekee konkreettisesti käsillään, asiat asettuu järjestykseen myös aivoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesari yrittää, että jutuissa esiintyisi yhtä paljon miehiä ja naisia. Naisten osana on näköjään pysytellä kotiaskare-osastolla kun miehiä haastatellaan vaikkapa talouteen liittyen. Ihanaa edistystä!

Kotihäpeää on tutkittu ja todettu, että miehet eivät juurikaan häpeä kotejaan. Se on naisten ongelma. Niinpä kotihäpeää potevaa, haastatteluun suostuvaa, täysipäistä miestä on aika vaikea löytää.

No se olisi tuossa jutussakin pitänyt nostaa esiin. Miksi naiset häpeävät kotejaan, ja miksi toiset naiset häpäisevät juuri naisia kodeistaan. Tämän ketjun ikävämpiä kommentteja olisi tuskin sinkkumiehille tai perheen isille sanottu.

Niin, minäkin häpeän kotiani, vaikka itse viihdyn siellä nykyisellä siisteydellä. Enkä edes ole se, joka meillä 'sotkee' , mutta muiden perheenjäsenten kontolla eivät ulkopuoliset ajattele kodin siisteyden olevan. En siis mielelläni päästä vieraita asuntooni, ja vaikka siivoaisi ennen vieraiden tuloa, tiedän monien arvostelevan katseen. Eniten oman äitini, sitten muiden naispuolisten sukulaisten, sillä sukulaiset kommentoivat aika vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, jokaisella olevan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niillä eväillä mennään. Ihminen ei voi olla täydellinen, siihen ei vain aika riitä.

Itse olen perusmartta, paikkaan ja parsin, koti siisti ja vaatteet ojennuksessa, mutta siihen se mun aika meneekin. Olen tekijä, en tutkija. Vaivoin sain suoritettua yhden yliopistotutkinnon ja junnaan työelämässä ja oma koulutus on vanhentunut, eikä mielenkiintoa ja aikaa ole, vaan käytän sen kodin jynsäämiseen ja ylläpitoon.

Ja sitten on ystäviä, jotka sivistävät jatkuvasti itseään, ovat suorittaneet ties kuinka monta akateemista tutkintoa, työn ohessa, lukevat vapaa-ajat työhön liittyviä tutkimuksia ja ammattikirjallisuutta ja työura on ollut jatkuvassa kiidossa ja se on heidän intohimonsa, eikä niinkään kodin ja arjen pyörittäminen. Ja jos aikaa jää, luetaan mieluimmin kirja, kun käydään imurin varteen tai lähdetään purjehtimaan.

Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omista vahvuuksistaan ja eväistäin, eikä siihen muilla ole nokan koputtamista, saati huonoja tai hyviä ratkaisuja.

Perinteisesti jotkut naiset ovat sovittanut sädekehää päänsä päälle kotitöistä ja ihan kuin se antaisi oikeuden syyllistää muita naisia ja pönkittää omaa egoa. Tätä samaa ongelmaa harvoin miehillä on. Miehet ovat aina luistaneet kotitöitä ja käyttäneet mielestään sen ajan johonkin muuhun "järkevämpään".

Ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia yhdistää siistiä kotia, kirjallisuutta ja kunnianhimoista uraa keskenään tai perhettä siihen myös.

Kun lapset oli pieniä, meillä kävi siivooja. Nykyään se perussiivoaminen on paras keino availla niitä työn solmuja. Kun tekee konkreettisesti käsillään, asiat asettuu järjestykseen myös aivoissa.

Pätijä heti paikalla. Kaikkia ei siivoaminen kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä vain haluta sanoa, että elämänhallinta noin niinkuin muuten on kunnossa. On koulutettu fiksu työssäkäyvä ihminen. Ei muuta.

Fiksu ei asu läävässä

Höpö höpö. Ihmisillä on erilaisia arvoja. Moni hyvin älykäs ihminen on kiinnostunut ihan muusta kuin kodinhoidosta. Kotia hoidetaan sen verran, ettei siellä ole vaarallista asua.

Fiksu osaa palkata siivoojan siitä fiksusta työstään saamastaan palkasta. Ja hänhän asui läävässä.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin julkisessa työtehtävissä halutaan suojella omaa yksityisyyttään ja luottosiivoojan palkkaaminen on tosi vaikeaa, johon voisi luottaa 100%.

Ja toisaalta, siisteys on yliarvostettu ja siihen käytetty aika, on hyödyllisempää käyttää esim. ystävyyssuhteisiin tai parisuhteeseen.

Miksi sen työtehtävän sisältö siellä kodissa olisi levällään. Meillä on lukollinen työhuone ja siellä lukollinen arkistokaappi.

En nyt tarkoita mitään työhuoneita ja kassakaappeja, vaan kun henkilö toimii julkisessa työssä, hän on vapaata riistaa kaikille ja hänen yksityisasioidaan puidaan julkisesti ja vain harvat uskaltavat laskea kotiinsa nämä hyenalaumat siivoamaan. Tämän tiesi jo vanhakansa, korpit ovat haaskalla, jos antaa siihen tilausuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, jokaisella olevan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niillä eväillä mennään. Ihminen ei voi olla täydellinen, siihen ei vain aika riitä.

Itse olen perusmartta, paikkaan ja parsin, koti siisti ja vaatteet ojennuksessa, mutta siihen se mun aika meneekin. Olen tekijä, en tutkija. Vaivoin sain suoritettua yhden yliopistotutkinnon ja junnaan työelämässä ja oma koulutus on vanhentunut, eikä mielenkiintoa ja aikaa ole, vaan käytän sen kodin jynsäämiseen ja ylläpitoon.

Ja sitten on ystäviä, jotka sivistävät jatkuvasti itseään, ovat suorittaneet ties kuinka monta akateemista tutkintoa, työn ohessa, lukevat vapaa-ajat työhön liittyviä tutkimuksia ja ammattikirjallisuutta ja työura on ollut jatkuvassa kiidossa ja se on heidän intohimonsa, eikä niinkään kodin ja arjen pyörittäminen. Ja jos aikaa jää, luetaan mieluimmin kirja, kun käydään imurin varteen tai lähdetään purjehtimaan.

Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omista vahvuuksistaan ja eväistäin, eikä siihen muilla ole nokan koputtamista, saati huonoja tai hyviä ratkaisuja.

Perinteisesti jotkut naiset ovat sovittanut sädekehää päänsä päälle kotitöistä ja ihan kuin se antaisi oikeuden syyllistää muita naisia ja pönkittää omaa egoa. Tätä samaa ongelmaa harvoin miehillä on. Miehet ovat aina luistaneet kotitöitä ja käyttäneet mielestään sen ajan johonkin muuhun "järkevämpään".

Ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia yhdistää siistiä kotia, kirjallisuutta ja kunnianhimoista uraa keskenään tai perhettä siihen myös.

Kun lapset oli pieniä, meillä kävi siivooja. Nykyään se perussiivoaminen on minulle paras keino availla niitä työn solmuja. Kun tekee konkreettisesti käsillään, itselläni asiat asettuvat järjestykseen myös aivoissa.

Korjasin. Moni muu kun voi olla eri mieltä. Vastapainona arjelle, minä en saa nautintoa suorittamisesta. Suorittamiseksi lasken asiat, joita on pakko tehdä, mutta joista en pidä. Näihin lasken mm. joka-ainoan kodinhoidollisen tehtävän. Nautin vain lopputuloksesta, en matkasta siihen. Konkreettisesti käsillään tekemistä tämä ei toki estä. On paljon muutakin asioita, joita naisena voin väkertää pikkukätösilläni, kuin ne kodinhengettären jutut. Lasken pikkukätösilläni väkertämiseksi myös sen, kun lähden salille nostamaan rautaa. 

Se vaativa asiantuntijatyö varmaan mainittiin 2 syystä. Eka on, että kerrotaan että kyseessä ei ole totaalisesti elämänhallinnaton ihminen, jolla on esimerkiksi päihdeongelma tai muuten ongelmia saada asioita aikaiseksi. On ollut tarpeeksi itsekuria hankkia korkea koulutus ja pitää yllä osaamista, menee joka arkipäivä töihin jne. 

Toinen juttu on se, että ns. ylemmässä keskiluokassa koteja usein arvostellaan enemmän. Moni tuntee häpeää, vaikka koti olisi ihan siiistikin, jos se koti on esim. huonona pidetyssä kaupunginosassa, vuokrakoti tai kovin pieni. Tai jos siellä on halpoja huonekaluja ja sisustusesineitä, kun saman viiteryhmän tutuilla on kalliita design-esineitä ja jotain Vepsäläisen merkkihuonekaluja. Tänään oli hesarissa juttu Anna Kontulan "Pikkuporvarit" kirjasta, ja siinä kuvattiin juuri tätä keskiluokan asennetta, jossa koko ajan arvioidaan omaa ja muiden pärjäämistä ja arvoa ulkoisten tekijöiden kuten kehon muodon (lihavuus vs. treenattu keho) tai kodin siisteyden ja oikeanlaisuuden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, jokaisella olevan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niillä eväillä mennään. Ihminen ei voi olla täydellinen, siihen ei vain aika riitä.

Itse olen perusmartta, paikkaan ja parsin, koti siisti ja vaatteet ojennuksessa, mutta siihen se mun aika meneekin. Olen tekijä, en tutkija. Vaivoin sain suoritettua yhden yliopistotutkinnon ja junnaan työelämässä ja oma koulutus on vanhentunut, eikä mielenkiintoa ja aikaa ole, vaan käytän sen kodin jynsäämiseen ja ylläpitoon.

Ja sitten on ystäviä, jotka sivistävät jatkuvasti itseään, ovat suorittaneet ties kuinka monta akateemista tutkintoa, työn ohessa, lukevat vapaa-ajat työhön liittyviä tutkimuksia ja ammattikirjallisuutta ja työura on ollut jatkuvassa kiidossa ja se on heidän intohimonsa, eikä niinkään kodin ja arjen pyörittäminen. Ja jos aikaa jää, luetaan mieluimmin kirja, kun käydään imurin varteen tai lähdetään purjehtimaan.

Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omista vahvuuksistaan ja eväistäin, eikä siihen muilla ole nokan koputtamista, saati huonoja tai hyviä ratkaisuja.

Perinteisesti jotkut naiset ovat sovittanut sädekehää päänsä päälle kotitöistä ja ihan kuin se antaisi oikeuden syyllistää muita naisia ja pönkittää omaa egoa. Tätä samaa ongelmaa harvoin miehillä on. Miehet ovat aina luistaneet kotitöitä ja käyttäneet mielestään sen ajan johonkin muuhun "järkevämpään".

Ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia yhdistää siistiä kotia, kirjallisuutta ja kunnianhimoista uraa keskenään tai perhettä siihen myös.

Kun lapset oli pieniä, meillä kävi siivooja. Nykyään se perussiivoaminen on paras keino availla niitä työn solmuja. Kun tekee konkreettisesti käsillään, asiat asettuu järjestykseen myös aivoissa.

Hyvä sinä. Kaikki ei vain ole yhtä täydellisiä, eikä ole voimavaroja, menestyä uralla, pitää koti siistinä, tehdä viiden ruokalajin päivällisiä, juosta maraton, pukeutua viimeisten trendien mukaan, käydä muutaman kerran viikossa kampaajalla, lukea kaikki kirja uutuudet, hoitaa piha ja puutarha, hankkia lastenvaatteet kirpparilta, jotta maailma pelastuu, tukea lasten koulutehtävissä jne. jne.

niin kuin tällä palstalla monet odottavat ja vaativat naisia tekemään, kun lukee näitä aloituksia.

Mutta missä on miehet ja miksi heille ei tällä palstalla aseteta vaatmuksia, vaan ne kohdistuvat aina naisiin, mitä heidän pitäisi tehdä tai käyttäytyä, muuten olet huono ja kelvoton.

No mikähän tämä vaativa asiantuntijatyö on tällä kertaa?

Vierailija kirjoitti:

No mikähän tämä vaativa asiantuntijatyö on tällä kertaa?

No haloo, suuri osa suomalaisista on korkeakoulutettuja, joten asiantuntijatyöt ja vaativat sellaiset eivät ole mitään palstalegendaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, jokaisella olevan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niillä eväillä mennään. Ihminen ei voi olla täydellinen, siihen ei vain aika riitä.

Itse olen perusmartta, paikkaan ja parsin, koti siisti ja vaatteet ojennuksessa, mutta siihen se mun aika meneekin. Olen tekijä, en tutkija. Vaivoin sain suoritettua yhden yliopistotutkinnon ja junnaan työelämässä ja oma koulutus on vanhentunut, eikä mielenkiintoa ja aikaa ole, vaan käytän sen kodin jynsäämiseen ja ylläpitoon.

Ja sitten on ystäviä, jotka sivistävät jatkuvasti itseään, ovat suorittaneet ties kuinka monta akateemista tutkintoa, työn ohessa, lukevat vapaa-ajat työhön liittyviä tutkimuksia ja ammattikirjallisuutta ja työura on ollut jatkuvassa kiidossa ja se on heidän intohimonsa, eikä niinkään kodin ja arjen pyörittäminen. Ja jos aikaa jää, luetaan mieluimmin kirja, kun käydään imurin varteen tai lähdetään purjehtimaan.

Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omista vahvuuksistaan ja eväistäin, eikä siihen muilla ole nokan koputtamista, saati huonoja tai hyviä ratkaisuja.

Perinteisesti jotkut naiset ovat sovittanut sädekehää päänsä päälle kotitöistä ja ihan kuin se antaisi oikeuden syyllistää muita naisia ja pönkittää omaa egoa. Tätä samaa ongelmaa harvoin miehillä on. Miehet ovat aina luistaneet kotitöitä ja käyttäneet mielestään sen ajan johonkin muuhun "järkevämpään".

Ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia yhdistää siistiä kotia, kirjallisuutta ja kunnianhimoista uraa keskenään tai perhettä siihen myös.

Kun lapset oli pieniä, meillä kävi siivooja. Nykyään se perussiivoaminen on paras keino availla niitä työn solmuja. Kun tekee konkreettisesti käsillään, asiat asettuu järjestykseen myös aivoissa.

Hyvä sinä. Kaikki ei vain ole yhtä täydellisiä, eikä ole voimavaroja, menestyä uralla, pitää koti siistinä, tehdä viiden ruokalajin päivällisiä, juosta maraton, pukeutua viimeisten trendien mukaan, käydä muutaman kerran viikossa kampaajalla, lukea kaikki kirja uutuudet, hoitaa piha ja puutarha, hankkia lastenvaatteet kirpparilta, jotta maailma pelastuu, tukea lasten koulutehtävissä jne. jne.

niin kuin tällä palstalla monet odottavat ja vaativat naisia tekemään, kun lukee näitä aloituksia.

Mutta missä on miehet ja miksi heille ei tällä palstalla aseteta vaatmuksia, vaan ne kohdistuvat aina naisiin, mitä heidän pitäisi tehdä tai käyttäytyä, muuten olet huono ja kelvoton.

Höpöhöpö. Peruselämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä vain haluta sanoa, että elämänhallinta noin niinkuin muuten on kunnossa. On koulutettu fiksu työssäkäyvä ihminen. Ei muuta.

Fiksu ei asu läävässä

Höpö höpö. Ihmisillä on erilaisia arvoja. Moni hyvin älykäs ihminen on kiinnostunut ihan muusta kuin kodinhoidosta. Kotia hoidetaan sen verran, ettei siellä ole vaarallista asua.

Fiksu osaa palkata siivoojan siitä fiksusta työstään saamastaan palkasta. Ja hänhän asui läävässä.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin julkisessa työtehtävissä halutaan suojella omaa yksityisyyttään ja luottosiivoojan palkkaaminen on tosi vaikeaa, johon voisi luottaa 100%.

Ja toisaalta, siisteys on yliarvostettu ja siihen käytetty aika, on hyödyllisempää käyttää esim. ystävyyssuhteisiin tai parisuhteeseen.

Miksi sen työtehtävän sisältö siellä kodissa olisi levällään. Meillä on lukollinen työhuone ja siellä lukollinen arkistokaappi.

En nyt tarkoita mitään työhuoneita ja kassakaappeja, vaan kun henkilö toimii julkisessa työssä, hän on vapaata riistaa kaikille ja hänen yksityisasioidaan puidaan julkisesti ja vain harvat uskaltavat laskea kotiinsa nämä hyenalaumat siivoamaan. Tämän tiesi jo vanhakansa, korpit ovat haaskalla, jos antaa siihen tilausuuden.

Hyeena kahdella eellä.

Onko nää kaikki sotkuiset nyt sitten muka jotain sossuja tms?

Vierailija kirjoitti:

Iso osa jotka tunnen asuvat läävässä eivätkä osaa kasvattaa penskojaan. Työssään ovat oikeita luusereita ja silmänpalvojia.

Olen esimiesasemassa isossa organisaatiossa. 🤬

Käytkö sinä kyyläämässä työkavereittesi kodit ja jututat heidän lapset? Olet kyllä todella kummallinen tyyppi.