Avovaimo veti taas maton jalkojen alta...

Siveydensipuliasiat eivät kuulu sinulle. Muut miehet ja niiden kanssa tekemiset ovat mennyttä aikaa. Jos näistä valehteli niin oikein. Onko jotain ihan muuta myös valehdellut, nykyhetken asioista?

vaihtoehdot:
1. nostat kytkintä

2. Teet selväksi, että et voi tällä tavalla viettää loppuelämääsi ja lähdet ellei hän oikeasti muuta itseään. Ja itsensä muuttaminen tällaisessa asiassa tarkoittaa ammattiapua - varmaan yhdessä ja erikseen. 

3. Hyväksyt tilanteen ja elät sen kanssa. 

Ykkönen on helpoin ja varmin tapa helpottaa omaa elämääsi. Kakkonen todennäköisesti raskas kuin mikä. Vain sinä osaat arvioida kuinka paljon tukemista ja sontaa jaksat. Kolmonen on aika kauhea vaihtoehto. Elämäsi menee hukkaan katekerana ja epäluuloisena. 
"Sellaiset no nyt mä lupaan olla rehellinen eikä mulla enää ole salaisuuksia, toi oli vika" -jutut voit pistää omaan arvoonsa. Eihän valehtelijan sanaan voi luottaa (eikä pidäkään). Jos lähdette asioita oikeasti ratkomaan sinun täytyy tehdö selväksi että mieluummin kuulet ne ikävät asiat, kuin siedät epärehellisyyttä ja epävarmuutta. Sitten jos/kun hän ikinä paljastaa jotain kauheaa koita kestää se ja olla tekemättä itse asiasta numeroa. 

Tollaiset ei muutu nopeasti ja vakavasti harkitsisin ykköstä - vähintäänkin väliaikaisesti. Niin tai näin sinun täytyy tehdä selväksi että kyse ei ole mistään "musta olisi kivempi jos..." jutusta vaan sinun elämänlaatuasi (ja hänen) vakavasti tuhoavasta asiasta, jota sinun ei kuulu joutua kestämään. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:22"]

Siveydensipuliasiat eivät kuulu sinulle. Muut miehet ja niiden kanssa tekemiset ovat mennyttä aikaa. Jos näistä valehteli niin oikein. Onko jotain ihan muuta myös valehdellut, nykyhetken asioista?

[/quote]

a) paskapuhetta. Jos ei halua menneisyydestään puhua se on fine, mutta valehtelu on valehtelua. Kukin voi elää elämäänsä kuten haluaa, toiset niin että ei tarvitse menneisyydestään valehdella. 

b) ap:n kirjoituksista saa kyllä sellaisen kuvan, että kyse on ihan oikeasta ongelmasta eikä ap:n mustasukkaisuudesta tai niuhoudesta. Luepa uudelleen. 

aikuinen ihminen saattaa hiukan värittää asioita tai jättää kertomatta jso nolostelee jotain. Mutat se, että asian noustessa esiin yrittää viimeiseen valehdella ja lopulta vähätellä on merkki siitöä että ap:n kumppani huijaa myös itseään. Ei halua tunnustaa asioita vaan toivoo, että ne menevät pois kun tarpeeksi kieltää. Jotkut oppivat tällaisen tavan hallita vastuuta, elämää ja niiden tuomia haasteita - se on erittäin vahingollinen tapa toimia. 

No jos jonkun asian tässä paljastan niin esim jäi kiinni sellaisesta, että oli puoli vuotta pitänyt lähes päivittäin puhelimella yhteyttä exäänsä vaikka kun asiasta muutaman kerran kysyin sen puolen vuoden aikana, niin väitti exän jättäneen rauhaan. Ja tämä oli seurausta siitä, että alunperin kuulin juttuja kolmannelta osapuolelta hänestä, niin lopulta ratsasin hänen puhelimensa kun asia alkoi vaivaan liikaa ja sieltähän paljastui kaikenlaista... Jotka ensin kiistettiin, mutta lopulta tunnusti asioita.

-ap

Hei. Olen ollut täysin vastaavassa tilanteessa ja tiedän miltä tuntuu kun toinen jää valheesta toistuvasti kiinni eikä edes myönnä mitään. Käytin aluksi hirveästi aikaa todistaakseni, että toinen valehtelee kun valehtelija vain pakon edessä myöntää valheensa. Luottamuksen menetys tuntui todella pahalta, koska itselle rehellisyys ja luottamuus on kuitenkin todella tärkeitä parisuhteessa. Mietin asioita melkein hulluutteen asti. Erosimme jopa valehtelun vuoksi joksikin aikaa, mutta tunteet eivät kuitenkaan kuolleet. Palasimme yhteen ja nyt olen jotekin hyväksynyt tilanteen, että toinen saattaa valehdella mutta en ota siitä mitään stressiä enää. Ihan sama. Periaatteessa sama onko valheet isoja vai pieniä. Yleensä pieniä. Nykyään en edes jaksa takertua asiaan vaikka huomaan, että asia ei välttämättä ole kuten sanotaan. En jaksa omaa mielenterveyttä sillä pilata. Hällä väliä. Vaikka pettäisi, ihan sama. Kunhan en itse saa tietää niin mitä väliä? Uskon ja tiedän, että mies kuitenkin välittää minusta. Valehtelu on jo pienenä opittu tapa, josta on erittäin vaikea päästä eroon vaikka haluaisikin.

Kiitoksia vastauksistanne 49 ja 50. Mukava nähdä kun joku oikeasti ymmärtää tilanteeni eikä heti epäillä, että kaikki johtuu minusta. Hän on asioista keskustellessa myöntänyt, että hänellä on sellainen tapa, että kun asian antaa olla vaan ja unohtaa sen, niin asia on kuin tavallaan käsitelty eli ehkä hän just toivoo asioiden unohtuvan kun niitä tarpeeksi kieltää.

-ap

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:52"]

No jos jonkun asian tässä paljastan niin esim jäi kiinni sellaisesta, että oli puoli vuotta pitänyt lähes päivittäin puhelimella yhteyttä exäänsä vaikka kun asiasta muutaman kerran kysyin sen puolen vuoden aikana, niin väitti exän jättäneen rauhaan. Ja tämä oli seurausta siitä, että alunperin kuulin juttuja kolmannelta osapuolelta hänestä, niin lopulta ratsasin hänen puhelimensa kun asia alkoi vaivaan liikaa ja sieltähän paljastui kaikenlaista... Jotka ensin kiistettiin, mutta lopulta tunnusti asioita.

-ap

[/quote]

Sama täällä. On pidetty selän takana yhteyttä ex:n kanssa vaikka sen olisi voinut tehdä ihan avoimestikin, koska se olisi mielestäni ok. Jotkut ihmiset vain pitävät jotenkin "sopimattomana" olla yhteydessä ex:n kanssa vaikka ei mitään takaa-ajatuksia olisikaan... Olen huomannut, että valehtelijat ajattelevat ihan erilailla hyvin monestakin asiasta. Jos ei sinun selän takana olet peuhannut ex:nsä kanssa, niin anna olla. Älä jauha asiasta vaan anna olla. Yritä luottaa, mutta älä kyttää äläkä ala miettimään kaikesta onko valetta. Suhtaudu asioihin niinkuin ne olisi totta.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 18:20"]

Rakkaus meidät yhdessä pitää ja jos en häntä niin paljon rakastaisi, niin oisin varmasti jättänyt jo aikoja sitten... Valheita on ollut niin paljon ja aina kiinni jäädessään vakuuttaa, että nyt ei enää aio valehdella... Pelkään vaan ettei hän koskaan tule olemaan luotettava ja aina tulee valehteleen minulle kirkkain silmin.. Pelkään, että se tulee ajan kanssa vaikuttaan minun rakkauteen häneen!

-ap

[/quote]

Ei se ole rakkautta, mikä teitä yhdessä pitää vaan sun pakonomainen tarve olla hänen kanssa. Rakkaus ei ole riippuvuutta huonosta suhteesta. 

Luulen että et edes tiedä mitä rakkaus on.

Mieti, jos ystäväsi olisi samanlaisess suhteessa kuin sinä, mitä sanoisit hänelle? Sanoisitko pelasta itsesi, jätä hänet? Jos nuo on sanasi niin sanoppa ne nyt itsellesi, ole kerrankin itsesi paras ystävä ja rakasta itseäsi, sitten kun rakastaa itseään voi rakastaa toista

Ihan mielenkiintoista tekstiä -52- ja noin saattaa ehkä meilläkin käydä, mutta sitä pettämistä en voisi hyväksyä eli siitä haluaisin vaikka joltain kolmannelta osapuolelta kuulla jos hän niin toimisi. Meillä ei siis ole varsinaista pettämistä ollut, ei ainakaan niin että hän ois siitä jäänyt kiinni ja haluan uskoa ettei olisi ollut sängyssä kenenkään kanssa meidän suhteen aikana. Pelkään vaan, että miten tunteideni käy sitten pitemmässä juoksussa vaikka nyt kyllä uskon niin kestävän, mutta silti...

-ap

Tulipa huono omatunto tästä ketjusta. Itekin oon pikkuasioita kaunistellu.

Ei ole hyvän, terveen tai onnellisen parisuhteen perusta odottaa että toinen muuttuu. Koska eihän se toinen muutu, ei nyt, ei ensi viikolla eikä 10 vuoden päästä. Parisuhde muuttuu ja tietyllä tavalla osalliset kasvavat siinä mukana mutta niin kauan kun haluat että toinen olisi edes vähän erilainen niin et tule koskaan olemaan onnellinen. Ja mistä minä tämän tiedän? Typistetysti kerrottuna menin naimisiin nuoruuden rakkaani kanssa ja ajattelin että kun aikuistutaan niin hänkin ymmärtää ottaa vastuuta elämästään ja osallistuu yhteiseen arkeen. 13 vuotta jaksoin odottaa ja arvaa tuntuuko nololta miettiä että parisuhteeni kaatui lattialla lojuviin sukkiin? En varsinaisesti kadu, mutta olisihan nuoruutensa voinut elää vähän onnellisemminkin.
Nykyisessä suhteessani herään joka aamu miettien että toivottavasti toinen ei ikinä muutu. Ja se on hyvää elämää se :)
Voimia ja jaksamista sinulle! Muista että sinä päätät, kukaan muu ei elä elämääsi puolestasi ja jos olet onneton voit aina valita toisin. Useimpien ihmisten onnellisuuden tiellä kun on vain yksi pieni este ja se on ihminen itse. Älä tee niinkuin sinulta odotetaan tai mitä äitisi tahtoisi vaan elä itsesi onnelliseksi.
Hyvää joulun odotusta!

Hällä väliä. Vaikka pettäisi, ihan sama. Kunhan en itse saa tietää niin mitä väliä?

no monelle on. Minä en ainakaan ole valmis uhraamaan omaa elämääni moisessa suhteessa. Minun pääni ei sitä kestäisi. 

Ja kyllä jos valheiden kohde on esim. exä niin harkitsisin sitä parempaa loppuelämää jonkun muun ihmisen kanssa. 

Hän on tosi isoja asioita valehdellut ja olen niistä sitten esim. muilta kuullut ja hän on tunnustanut vain pakon edessä asioita. Se juuri itseä syökin eniten, että hän aina vasta pakon edessä tunnustaa asiat. Monet asiat on sellaisia etten halua niitä tässä alkaa ruotimaan. Tutustuessamme hän antoi itsestään täysin erillaisen kuvan verrattuna siihen mitä on myöhemmin paljastunut eli alussa hän antoi itsestään sellaisen siveydensipuli kuvan ja totuus onkin ollut ihan toinen. Tekis kyllä mieli kertoa tähän kaikki, mutta pitäisitte mua ihan hulluna kun edelleen hänen kanssaan olen..

Hän reagoi valheeseensa että ensin kiistää kaiken ja lopulta tunnustettuaan tavallaan ähättelee asioita ja syyksi joka kerta kertoo sen ettei vaan kehannut kertoa asiasta tai halusi kuulemma suojella mua.. Itse reagoin kuoreen menemällä kun asia vituttaa niin raskaasti. Ei hän minua pelkää ja ei meillä koskaan ole väkivaltaa ollut tai muuta syytä minkä takia pelätä. Ei minua monestikaan ne itse asiat ole niinkään satuttaneet vaan just se kun on tajunnut toisen valehdelleen ihan kirkkain silmin ja välillä jopa pitkän aikaakin eli se luottamuksen menetys on satuttanut kun en enää voi luottaa häneen. Arvostaisin niin paljon enemmän kun hän vaikka satuttais minua kertomalla avoimesti asiat ja luottais siihen, että tärkeintä on sen luottamuksen pitäminen. Se on kuitenkin sen suhteen kallio, peruskivi.

-ap

ps. 10 oli myös ap:n tekstiä

Lähde nyt äkkiä menemään. Kyllä se mystinen rakkauden tunnekin katoaa vähitellen, kun tajuat, ettet edes tunne toista ja hän puhuu palturia minkä kerkiää. Sellaista ihmistä on hyvin vaikea rakastaa, jonka sisälle ei oikeasti näe. Puhuisin paremminkin jostain läheisriippuvuudesta tai muusta säälittävästä ripustautumisesta vastaavassa tilanteessa. Kunnollisiakin, upeita ja ihania naisia on olemassa.

Ap, mulla myös tuollainen valehtelija-vähättelijä-suojelija. Vaikea uskoa yhtään mihinkään, vaikka haluaisi.Ja olen varma, että jättää kertomatta oleellisia asioita eli valehtelee niinkin. Sympatiani siis sinulle.

Ap, oletko nuori? Jos olet, niin mietipä, että tässä nyt menevät elämäsi parhaat vuodet hukkaan valehtelijan kanssa kituuttamisen takia.

Olet rakastunut patologiseen valehtelijaan. Aha. Ihan itse teet valintasi.

Niin... onhan tämä hiukan väsyttävää kun aina joutuu uudestaan ja uudestaan pettymään rakkaaseen ihmiaeen. Me itse asiassa käydään eräänlaisessa "terapiassa" näiden asioiden takia koska itse on halunnut uskoa siihen, että toinen voi muuttua.. Mutta sitten tulee aina se musta hetki kun matto vedetään jalkojen alta ja tajuaa toisen taas palanneen vanhoihin tapoihinsa... tai onko hän koskaan edes yrittänytkään muuttua, ehkä pelkästään vaan uskotellut niin minulle. Sitä vaan haluaisi sellaisen kumppanin rinnalleen johon voii luottaa kuin vuoreen... Nyt ei vaan niin ole... Kun pystyis kunnolla jollekin kertoon kaikista asioista mitä on paljastunut hänestä, niin sekin ois jo jotain... Nyt vaan pystyy pintapuolisesri raapaiseen asiaa :/

-ap

Hyvä ihminen: lähde menemään heti kun voit. Et tule koskaan luottamaan tuollaiseen ihmiseen ja teille tulee ero sitten myöhemmin. Älä hyvä ihminen haaskaa elämääsi tuollaisessa suhteessa.

Kun löydät "sen oikean" luotettavan ihmisen, ihmettelet sitä miksi niin kauan kestit tuota valehtelijaa.

Kerro esimerkkejä hänen valheistaan. Liittyvätkö ne nykyhetkeen, uusia asioita? Vai pistätkö hänet tilille ajasta ennen sinua? Vai kontrolloitko häntä ja hän siksi valehtelee?