Poika ei halua enää käyttää uutta takkiaan kavereiden mielipiteiden vuoksi.

Meillä kävi niin, että tyttö sai haluamansa takin (Nike). Ennen kuin hän ehti sitä käyttää, jollain toisella oli samanlainen päällään, ja tytön kaverit sanoivat ”hirveäksi”, kun takissa oli mustan lisäksi vaaleanpunaista. Tyttö ei siis suostunut kyseistä takkia laittamaan päälleen. Annoin periksi, möin takin ja ostin tilalle käytetyn mustan, joka toki oli lähes uudenveroinen. Toki meillä on juteltu vaatteista, siitä mistä itse pitää/muiden mielipiteet.

Pitää pitää puolensa ?  Jottako  kättä pitempää mukaan , mieluummin ase ?

Mun pojalla oli alakoulussa tapana tykästyä joskus vähän erilaisempiin vaatteisiin. Yhtenä syksynä hän löysi punamustaruudulliset farkut ja jäytti niitä ihan koko ajan. Kunnes yhtenä aamuna jän etsi tuulipuvun housujaan, mustia, ja kaivoi ne lopultalikapyykistä. Sitten tajusin, että lempihousut oli hetken olleet hyllyssä. 

Aukesi vyyhti, ei voinut pitää housuja koska yksi tietty poika kiusasi niistä. Sitten selvisi, että sama poika kiusasi myös muuten, housut olivat vain yksi asia, mihin tartuin. Oli kiusannut useammin ja sisko oli joskus välitunnilla mennyt sanomaan opettajalle asiasta, mutta ei vaikutusta.

Siinä samassa sinkosin koulun pihalle. Kuinka ollakaan, siellä ei ollut ketään muita, mutta kiusaajapoika kurvasi juuri pihaan. Hän oli pari vuotta poikaani vanhmepi, ehkä kutosella.  Kerroin, että olen kuullut että hänellä on jotain sanomista poikani ulkonäöstä ja vaatteista. Tästä on aikaa, en muista tarkalleen miten tilanne meni, mutta annoin tulla ihan tunteella. Kerroin, että voi pitää mielipiteet itsellään. Poikani saa luvan kertoa, jos tämä kiusaaja vielä lähestyy mitenkään enkä halua tästä kuulla enää mitään. Kerroin, että kiusaaminen kertoo ainoastaan pojan omasta pahasta olosta. En tosiaan muista kaikkea, mutta en valitettavasti ollut ehkä kovin asiallinen.

Poikani jäi kouluun. Silloin vielä Helmin kautta saattoi laittaa viestin myös muille koulun vanhemmille, joten laitoin heti viestin molempien poikien opettajille ja toisen pojan äidille. Kerroin mitä tapahtui ja että tiedän että olisi ollut reilua, että myös toisen pojan vanhempi tai edes opettaja olisi ollut paikalla. Selvisi että kiusaajaa oli kiusattu itseään ja hänen äitinsä oli yllättynyt että itse rupesi siihen myös. Asiaa selvitettiin ja kiusaamine loppui. Ja ruuuhousut meni käyttöön taas.

On kyllä surkeaa että on tuollaista tölvimistä.

Tuon ikäisillä lapsilla sen takin ei tarvitse olla mitenkään huono, voi olla ihan niinkin että toiset lapset käsittelevät noin harmiaan siitä että itsellä ei ole samanlaista. Takista luopuminen olisi oikea lose-lose-tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo keski-ikäinen mies ja minulle on joskus huomauteltu, kun olen tykännyt pitää kesällä jotain kirkkaankeltaista t-paitaa. Jotkut kai ajattelee, että harmaa tai sininen olisi ollut soveliaampi väri, itseäni tuo on lähinnä huvittanut. Mutta kyllä lapsilla vuo tuollainen saada vakavampiakin muotoja, harmi sinänsä jos sillä tavoin pakoitetaan kaikki samaan tylsään muottiin.

Mitä vikaa kirkkaankeltaisessa on, paitsi että se toimii ampiaismagneettina. Siitä syystä olen jättänyt kirkkaankeltaisen pois kesävaatevalikoimasta, kun aina ilmestyy joku ampiainen pörräämään ympärille.

Kylläpä keski-ikäisellä miehellä on rajoittuneita tuttavia, jos keltainen (tai muu värikäs) t-paita aiheuttaa negatiivista palautetta.

Siinähän se on, että nämä mallit jäävät päähän pysyviksi jos niitä ei missään vaiheessa opeteta lapsia kyseenalaistamaan. Lapsille pitäisi järjestää muotinäytöksiä koulussa, joissa tehtäisiin kaikenlaisia mehiläispukuja ja kaikenlaisia villejä kokonaisuuksia kuvistunnilla ja sitten niissä esiinnyttäisiin, pojat myös. Jotta oppisivat olemaan typistämättä itseään ja luomaan porukkahenkensä sellaisella tavalla, joka avartaa poikien vapautta eikä kavenna sitä. 

Pojat hämmästyisivät jos tajuaisivat, miten paljon menneinä aikoina miehet ovat vaatteilla koreilleet kun yläluokan on ollut tarve erottautua köyhistä. Köyhempiä taas on kielletty tekemästä samaa, on säädetty niiden puikkokärkikenkien pituutta lailla jne. Vaaleanpunainen oli miehisenä ja voimakkaana pidetty väri. 

Sitten voitaisiin keskustella ryhmäpaineesta ja kateudesta, ja siitä että jos sille annetaan periksi, kohta kukaan poika ei voi esiintyä muissa kuin siinä yhdessä univormussa, jonka ansiosta heitä ei kukaan oman perheen ja luokan ulkopuolella kohta edes tunnista. Hämmästyn joka kerta kun joku teinipoika moikkaa mua ja näyttää hämmentyneeltä kun en tunnista. Miten tunnistaisin kun he kaikki näyttää samalta habitukseltaan ja kasvot muuttuvat kahdessa vuodessa täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa sitten suosiolla vaan tummansinistä, mustaa ja harmaata. Tuollaiset neutraalit värit tuskin herättävät mitään huomiota. Tällaista se on ihan aikuisillakin.

Ai kun tylsää. Just kaikki mustaa päästä varpaisiin, ettei vain erottuisi joukosta. Itse suosin lapsilla värikkäitä vaatteita ja yritän löytää itsellenikin jotain muuta kuin harmaata. On ensinnäkin hyvä, että etenkin näillä pimeillä ilmoilla näkyy ulkonakin vähän paremmin, kun on väriä ja muutenkin. Toiseksi, ettei tarvitsisi kuolla mustaan masennukseen.

Ei hyvä luoja. Älä nyt vaan sekoita koulun henkilökuntaa asiaan. Tuossa ei todellakaan ole kyse kiusaamisesta, ja lapsesi täytyy oppia sietämään satunnaisia negatiivisia kommentteja muilta ihmisiltä.

Osta uusi takki pojalle. Jokainen tekee joskus virhearvion sovituskopissa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä tarvitse myydä, käyttää koulussa eri takkia ja vanhempien, sukulaisten ja kaverien kanssa agenttitakkia. Noin pienen on vaikea vastustaa joukon mielipidettä, toisaalta voi olla että noin pienillä koululaisilla kiusaaminenkin unohtuu pian kun jotain muuta kiinnostavaa ilmaantuu.

Valitettavasti pelkään että ei onnistu. Mulla täysin samoja kokemuksia luokilla 3-9 kuin ap:n pojalla. Kerran kun jostain vaatteesta huomautettiin, työnsin kaapin perukoille enkä halunnut enää ikinä sitä nähdä. Oikein rohkeaa pojalta puhua asiasta, itse en kyennyt. Kiusaamiseen kun ei opettaja puuttunut niin en nähnyt syytä kertoa kotonakaan siitä. Sillä kun yksi aikuinen ei ota tosissaan niin miksi muutkaan ottaisivat.

Kirpaisee ihan hiton paljon lukea tätä ketjua. Tosi paljon tsemppiä ap:lle ja pojalle, toivottavasti asiat ei mene pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla oli alakoulussa tapana tykästyä joskus vähän erilaisempiin vaatteisiin. Yhtenä syksynä hän löysi punamustaruudulliset farkut ja jäytti niitä ihan koko ajan. Kunnes yhtenä aamuna jän etsi tuulipuvun housujaan, mustia, ja kaivoi ne lopultalikapyykistä. Sitten tajusin, että lempihousut oli hetken olleet hyllyssä. 

Aukesi vyyhti, ei voinut pitää housuja koska yksi tietty poika kiusasi niistä. Sitten selvisi, että sama poika kiusasi myös muuten, housut olivat vain yksi asia, mihin tartuin. Oli kiusannut useammin ja sisko oli joskus välitunnilla mennyt sanomaan opettajalle asiasta, mutta ei vaikutusta.

Siinä samassa sinkosin koulun pihalle. Kuinka ollakaan, siellä ei ollut ketään muita, mutta kiusaajapoika kurvasi juuri pihaan. Hän oli pari vuotta poikaani vanhmepi, ehkä kutosella.  Kerroin, että olen kuullut että hänellä on jotain sanomista poikani ulkonäöstä ja vaatteista. Tästä on aikaa, en muista tarkalleen miten tilanne meni, mutta annoin tulla ihan tunteella. Kerroin, että voi pitää mielipiteet itsellään. Poikani saa luvan kertoa, jos tämä kiusaaja vielä lähestyy mitenkään enkä halua tästä kuulla enää mitään. Kerroin, että kiusaaminen kertoo ainoastaan pojan omasta pahasta olosta. En tosiaan muista kaikkea, mutta en valitettavasti ollut ehkä kovin asiallinen.

Poikani jäi kouluun. Silloin vielä Helmin kautta saattoi laittaa viestin myös muille koulun vanhemmille, joten laitoin heti viestin molempien poikien opettajille ja toisen pojan äidille. Kerroin mitä tapahtui ja että tiedän että olisi ollut reilua, että myös toisen pojan vanhempi tai edes opettaja olisi ollut paikalla. Selvisi että kiusaajaa oli kiusattu itseään ja hänen äitinsä oli yllättynyt että itse rupesi siihen myös. Asiaa selvitettiin ja kiusaamine loppui. Ja ruuuhousut meni käyttöön taas.

Miksi toisen pojan äidille? Mikset isälle? Miehet ne pojille opettaa sen, mikä on ok ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo keski-ikäinen mies ja minulle on joskus huomauteltu, kun olen tykännyt pitää kesällä jotain kirkkaankeltaista t-paitaa. Jotkut kai ajattelee, että harmaa tai sininen olisi ollut soveliaampi väri, itseäni tuo on lähinnä huvittanut. Mutta kyllä lapsilla vuo tuollainen saada vakavampiakin muotoja, harmi sinänsä jos sillä tavoin pakoitetaan kaikki samaan tylsään muottiin.

Mitä vikaa kirkkaankeltaisessa on, paitsi että se toimii ampiaismagneettina. Siitä syystä olen jättänyt kirkkaankeltaisen pois kesävaatevalikoimasta, kun aina ilmestyy joku ampiainen pörräämään ympärille.

Kylläpä keski-ikäisellä miehellä on rajoittuneita tuttavia, jos keltainen (tai muu värikäs) t-paita aiheuttaa negatiivista palautetta.

Siinähän se on, että nämä mallit jäävät päähän pysyviksi jos niitä ei missään vaiheessa opeteta lapsia kyseenalaistamaan. Lapsille pitäisi järjestää muotinäytöksiä koulussa, joissa tehtäisiin kaikenlaisia mehiläispukuja ja kaikenlaisia villejä kokonaisuuksia kuvistunnilla ja sitten niissä esiinnyttäisiin, pojat myös. Jotta oppisivat olemaan typistämättä itseään ja luomaan porukkahenkensä sellaisella tavalla, joka avartaa poikien vapautta eikä kavenna sitä. 

Pojat hämmästyisivät jos tajuaisivat, miten paljon menneinä aikoina miehet ovat vaatteilla koreilleet kun yläluokan on ollut tarve erottautua köyhistä. Köyhempiä taas on kielletty tekemästä samaa, on säädetty niiden puikkokärkikenkien pituutta lailla jne. Vaaleanpunainen oli miehisenä ja voimakkaana pidetty väri. 

Sitten voitaisiin keskustella ryhmäpaineesta ja kateudesta, ja siitä että jos sille annetaan periksi, kohta kukaan poika ei voi esiintyä muissa kuin siinä yhdessä univormussa, jonka ansiosta heitä ei kukaan oman perheen ja luokan ulkopuolella kohta edes tunnista. Hämmästyn joka kerta kun joku teinipoika moikkaa mua ja näyttää hämmentyneeltä kun en tunnista. Miten tunnistaisin kun he kaikki näyttää samalta habitukseltaan ja kasvot muuttuvat kahdessa vuodessa täysin. 

Yläluokka erottuu köyhistä merkkivaatteilla ja jopa lapset tunnistavat ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se tyttöjen takki

Ei ole, ihan poikien puolelta ostettu.

Taitaa olla muodikkaampi takki kuin muilla pojilla, niin täytyy omia asemiaan puolustaakseen mollata. Se on sitä suomalaiskansallista kateellisten panettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla oli alakoulussa tapana tykästyä joskus vähän erilaisempiin vaatteisiin. Yhtenä syksynä hän löysi punamustaruudulliset farkut ja jäytti niitä ihan koko ajan. Kunnes yhtenä aamuna jän etsi tuulipuvun housujaan, mustia, ja kaivoi ne lopultalikapyykistä. Sitten tajusin, että lempihousut oli hetken olleet hyllyssä. 

Aukesi vyyhti, ei voinut pitää housuja koska yksi tietty poika kiusasi niistä. Sitten selvisi, että sama poika kiusasi myös muuten, housut olivat vain yksi asia, mihin tartuin. Oli kiusannut useammin ja sisko oli joskus välitunnilla mennyt sanomaan opettajalle asiasta, mutta ei vaikutusta.

Siinä samassa sinkosin koulun pihalle. Kuinka ollakaan, siellä ei ollut ketään muita, mutta kiusaajapoika kurvasi juuri pihaan. Hän oli pari vuotta poikaani vanhmepi, ehkä kutosella.  Kerroin, että olen kuullut että hänellä on jotain sanomista poikani ulkonäöstä ja vaatteista. Tästä on aikaa, en muista tarkalleen miten tilanne meni, mutta annoin tulla ihan tunteella. Kerroin, että voi pitää mielipiteet itsellään. Poikani saa luvan kertoa, jos tämä kiusaaja vielä lähestyy mitenkään enkä halua tästä kuulla enää mitään. Kerroin, että kiusaaminen kertoo ainoastaan pojan omasta pahasta olosta. En tosiaan muista kaikkea, mutta en valitettavasti ollut ehkä kovin asiallinen.

Poikani jäi kouluun. Silloin vielä Helmin kautta saattoi laittaa viestin myös muille koulun vanhemmille, joten laitoin heti viestin molempien poikien opettajille ja toisen pojan äidille. Kerroin mitä tapahtui ja että tiedän että olisi ollut reilua, että myös toisen pojan vanhempi tai edes opettaja olisi ollut paikalla. Selvisi että kiusaajaa oli kiusattu itseään ja hänen äitinsä oli yllättynyt että itse rupesi siihen myös. Asiaa selvitettiin ja kiusaamine loppui. Ja ruuuhousut meni käyttöön taas.

Miksi toisen pojan äidille? Mikset isälle? Miehet ne pojille opettaa sen, mikä on ok ja mikä ei.

Käytännössä kaikilla lapsilla on äiti, onnekkailla myös isä.

Oman tien kulkeminen, omien halujen toteutteminen, ja joukosta erottautuminen, voi olla kivikkoista kulkea monesti. Saman sai kokea tuolla rapakon takana eräs henkilö, jonka tykkäsi pukeutua todella värikkäästi koulussa, omaten muutenkin eriittäin omaperäisen tyylin. Periksi hän ei koskaan antanut, vaan pysyi koulukiusaamisesta huolimatta uskollisena tyylilleen koko elämänsä ajan. Tämän tiedämme koska hänestä tuli maailman kaikkien aikojen tunnetuin ja kuuluisin henkilö. Myöhemmin kaikki miehet halusivat olla kuin hän, ja kaikki naiset halusivat häntä. Häntä kutsutaan Kuninkaaksi ja hän on niitä erittäin harvoja, jotka tunnetaan jo yhden nimen perusteella. Hänen syntymänimensä on Elvis Aron Presley. Hän on rockin Kuningas, erittäin värikkäästi sekä omaperäisesti pukeutuva, ja hyvä esimerkki siitä että kannattaa pitää kiinni siitä mistä pitää!

Ehkä pojille olisi hyvä jutella porukkana siitä, että jos he nyt ryhmäytyvät sumppuun, heistä ei niitä tulevaisuuden Elviksiä tule. Pelkkiä rapuja vain. He voivat myös tukea toisiaan kasvamaan jokainen omaan suuntaansa ja kaikki voittavat siinä. 

Ottaisin selvää ketkä kiusaa ja pieksäisin kiusaajat ystävieni avustuksella pimeään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M8un pojalla oli alakoulussa tapana tykästyä joskus vähän erilaisempiin vaatteisiin. Yhtenä syksynä hän löysi punamustaruudulliset farkut ja jäytti niitä ihan koko ajan. Kunnes yhtenä aamuna jän etsi tuulipuvun housujaan, mustia, ja kaivoi ne lopultalikapyykistä. Sitten tajusin, että lempihousut oli hetken olleet hyllyssä. 

Aukesi vyyhti, ei voinut pitää housuja koska yksi tietty poika kiusasi niistä. Sitten selvisi, että sama poika kiusasi myös muuten, housut olivat vain yksi asia, mihin tartuin. Oli kiusannut useammin ja sisko oli joskus välitunnilla mennyt sanomaan opettajalle asiasta, mutta ei vaikutusta.

Siinä samassa sinkosin koulun pihalle. Kuinka ollakaan, siellä ei ollut ketään muita, mutta kiusaajapoika kurvasi juuri pihaan. Hän oli pari vuotta poikaani vanhmepi, ehkä kutosella.  Kerroin, että olen kuullut että hänellä on jotain sanomista poikani ulkonäöstä ja vaatteista. Tästä on aikaa, en muista tarkalleen miten tilanne meni, mutta annoin tulla ihan tunteella. Kerroin, että voi pitää mielipiteet itsellään. Poikani saa luvan kertoa, jos tämä kiusaaja vielä lähestyy mitenkään enkä halua tästä kuulla enää mitään. Kerroin, että kiusaaminen kertoo ainoastaan pojan omasta pahasta olosta. En tosiaan muista kaikkea, mutta en valitettavasti ollut ehkä kovin asiallinen.

Poikani jäi kouluun. Silloin vielä Helmin kautta saattoi laittaa viestin myös muille koulun vanhemmille, joten laitoin heti viestin molempien poikien opettajille ja toisen pojan äidille. Kerroin mitä tapahtui ja että tiedän että olisi ollut reilua, että myös toisen pojan vanhempi tai edes opettaja olisi ollut paikalla. Selvisi että kiusaajaa oli kiusattu itseään ja hänen äitinsä oli yllättynyt että itse rupesi siihen myös. Asiaa selvitettiin ja kiusaamine loppui. Ja ruuuhousut meni käyttöön taas.

Miksi toisen pojan äidille? Mikset isälle? Miehet ne pojille opettaa sen, mikä on ok ja mikä ei.

Kiitos kysymyksestä. Pojan isä asui ainakin silloin Portugalissa. En tiennyt, onko lapsella isäpuolta, nimen perusteella Helmissä näkyi vain äiti.

Raukka :( Mulla oli peruskoulussa samanlaisia tilanteita ja kertakäyttöseksi jäi ainakin pari paitaa ja talvikengät. Vuoden vanhemmat tytöt huuteli huoraksi ja noloksi niin siinähän se itsevarmuus mureni niiden vatteiden alla.

Lukematta aloitustekstiä pidemmälle haluan kertoa, että meillä päädyttiin ostamaan lisää samanlaisia vaatteita kuin mistä lastamme kiusattiin. Emme halunneet altaa kiusaajille valtaa. Kiusaaminen on laantunut, osin muista syistä. Lapsen vaatemakukin on toki muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Raukka :( Mulla oli peruskoulussa samanlaisia tilanteita ja kertakäyttöseksi jäi ainakin pari paitaa ja talvikengät. Vuoden vanhemmat tytöt huuteli huoraksi ja noloksi niin siinähän se itsevarmuus mureni niiden vatteiden alla.

Hmm. Tajusin justiin että ehkä mua olisi kiusattu jos en olisi yksi räyhä. Vuoden vanhemmalle ilmoitin että turpaan tulee jos ei ininä lopu. No sehän loppui siihen. Moikkailtiin vastedes nätisti molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raukka :( Mulla oli peruskoulussa samanlaisia tilanteita ja kertakäyttöseksi jäi ainakin pari paitaa ja talvikengät. Vuoden vanhemmat tytöt huuteli huoraksi ja noloksi niin siinähän se itsevarmuus mureni niiden vatteiden alla.

Hmm. Tajusin justiin että ehkä mua olisi kiusattu jos en olisi yksi räyhä. Vuoden vanhemmalle ilmoitin että turpaan tulee jos ei ininä lopu. No sehän loppui siihen. Moikkailtiin vastedes nätisti molemmat.

Joo, toivoisin itsekin, että olisin osannut silloin puolustaa itseäni enemmän. Tai edes kertoa jollekin kun jotain tälläistä sattui. "Räyhä" minusta tuli vasta +20-vuotiaana.