Lue keskustelun säännöt.
Herkät: miten kestätte törkeää (?) kommunikointia?
10.10.2021 |
Eli siis, jos kyseessä on teille hieman etäisempi ihmissuhde (lähinnä työhön liittyvä), niin minkä koette normaaliksi ja minkä törkeäksi kommunikoinniksi? Tarkoitan lähinnä sitä, miten asiat sanotaan. Tiedän olevani herkkä, mutta olen hieman hämmentynyt mikä on normaalia ja mikä ei, sillä itselle tulee jopa paha mieli välillä, kun toinen sanoo tosi suoraan ja ei yhtään ystävällisesti asiat. Ei siis sano mitään törkeää, mutta äänensävy/tapa ilmaista asia saattaa tosi suora ja kova... Itse kun ajattelen ainakin vastaavissa asetelmissa (työpaikalla) olevani hienotunteinen ja ystävällinen, ohjaan, korjaan virheet ja sanon muutenkin asiat mukavasti jne, mutta onko tuo normaalia että jotkut vaan on tommosia? En edes osaa kuvailla sitä tai keksi yhtä sanaa vastaamaan, passiivisaggressiivisuutta on kerran ollut havaittavissa mutta noin yleisesti kyllä hyvät välit noin muuten. Ja tämä ei kohdistu vain minuun, vaan ihan kaikille on välillä liian kova, ainakin itelleni tulee ihan semmonen epämiellyttävä olo jo siitäkin... Kun itse sanoisi paljon pehmeämmin saman asian. Itseäni vain harmittaa tuo kova ja tiukka asenne, sillä se ei oikeasti tunnu kivalta. Ei kai auta kuin kestää ja yrittää ymmärtää... Miten itseä voisi edes vähän suojat ettei kehollisesti reagoisi niin paljoa toisen töksäyttelyihin/ikäviin ilmaisutapoihin?
Kommentit (30)
olen herkkä ja lähtenyt pois juuri tuollaisten takia. ne törky turvat eivät siedä et jos et tee kuten he sinut hiillostetaan lähtemään. kertonut olen syyn miksi lähden tiedän et minusta tehdään syy kaikkeen mutta roskis en rupea olemaan enää kenellekään samaa saavat mitä antavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa henkisestä pahoinpitelystä. Aivan kamalaa! Toivottavasti löydät uuden työpaikan, jossa on mukavampi työyhteisö.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla minun kirjoittamaa tekstiä.
Meidän pienessä työyhteisössä tuntuu, että olen ainut "vääränlainen" ja kaikki muut sopivat porukkaan. Työyhteisöömme kuuluu vain viisi ihmistä, joista kolme on ikäluokkaa 45-50, aikuistuvien tai nuorten aikuisten lasten äitejä. Kovaäänisiä, alapäähuumorista innostuvia, selkäpiitä karmivia naurukohtauksia saavia vaihdevuosioireista ja liikakiloista vouhkaavia naisia. He asuvat lähekkäin ja ovat vapaa-ajallakin tekemisissä. Itselläni, lapsettomalla 30-vuotiaalla ei ole mitään kosketuspintaa heidän elämiinsä tai juttuihinsa. Jään ulkopuolelle jo siksi, etten voi sanoa keskusteluihin oikein mitään, ihan kun olisin joutunut vahingossa johonkin vertaisryhmän tapaamiseen, jonka teema ei kosketa minua lainkaan.Silloin kun minut satunnaisesti tempaistaan mukaan tarinaan, se tehdään ikävään sävyyn, kuitenkin suorat loukkaukset jätetään sanomatta. Milloin vitsaillaan maalaisuudestani, "nuoresta" iästäni (muihin verrattuna), lapsettomuudestani, lemmikeistäni, painostani (olen aika hoikka ja pienikokoinen), ruokavaliostani (kasvissyöjä), tai mitä keksitäänkään. Olen hakenut uutta työtä, mutta toistaiseksi en ole sellaista saanut. Pidän työstäni, mutta en voi sietää työyhteisöä jossa sitä joudun tekemään. Järkevä esimies on ainut, joka pitää minut tolkuissani.
En kestä, jos menee liiallisuuksiin. Olen vaihtanut työpaikkaa moukkien takia.
Suomessa on ihan liikaa alatyylistä käytöstä ja kielenkäyttöä arkipäiväisessä elämässä.
En käy töissä tällä hetkellä, mutta korviani punoittaa hyvin usein esim. kauppareissulla, ihmiset möläyttelevät ääneen mitä karseimpia juttuja. Samoin naapurit avautuvat liikaa, jos tulee tilaisuus. Huhhuh. Itse kaipaisin sellaista japanilaista menoa, jossa pidetään tietynlaista henkistä hajurakoa, ja käytöksen säätelee ihmisten keskinäinen asema. Voisin rupatella säästä ym. pikkujutuista huolettomasti, tietoisena siitä, ettei keskustelu koskaan eksyisi epämiellyttävälle puolelle.
Henkistä väkivaltaa jos joutuu kohtaamaan/kokemaan työpaikalla, niin yhteys esimieheen. Henkistä väkivaltaa ei tarvitse kenenkään sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pohtinut ihan samaa. Nämä töykeilijät on minusta aika elämässään onnettoman oloisia.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla minun kirjoittamaa tekstiä.
Meidän pienessä työyhteisössä tuntuu, että olen ainut "vääränlainen" ja kaikki muut sopivat porukkaan. Työyhteisöömme kuuluu vain viisi ihmistä, joista kolme on ikäluokkaa 45-50, aikuistuvien tai nuorten aikuisten lasten äitejä. Kovaäänisiä, alapäähuumorista innostuvia, selkäpiitä karmivia naurukohtauksia saavia vaihdevuosioireista ja liikakiloista vouhkaavia naisia. He asuvat lähekkäin ja ovat vapaa-ajallakin tekemisissä. Itselläni, lapsettomalla 30-vuotiaalla ei ole mitään kosketuspintaa heidän elämiinsä tai juttuihinsa. Jään ulkopuolelle jo siksi, etten voi sanoa keskusteluihin oikein mitään, ihan kun olisin joutunut vahingossa johonkin vertaisryhmän tapaamiseen, jonka teema ei kosketa minua lainkaan.Silloin kun minut satunnaisesti tempaistaan mukaan tarinaan, se tehdään ikävään sävyyn, kuitenkin suorat loukkaukset jätetään sanomatta. Milloin vitsaillaan maalaisuudestani, "nuoresta" iästäni (muihin verrattuna), lapsettomuudestani, lemmikeistäni, painostani (olen aika hoikka ja pienikokoinen), ruokavaliostani (kasvissyöjä), tai mitä keksitäänkään. Olen hakenut uutta työtä, mutta toistaiseksi en ole sellaista saanut. Pidän työstäni, mutta en voi sietää työyhteisöä jossa sitä joudun tekemään. Järkevä esimies on ainut, joka pitää minut tolkuissani.
Ovat varmaan kateellisia, kun olet nuorempi ja hoikempi, ja kun sinulla on lasten sijasta lemmikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus sanoa oma mielipiteensä, mutta miten vain.
Se on normaalia, että sanoo faktan faktana. Fakta on minun mielipiteeni, joskus myös säännöt. Eli ”minun mielestäni tämä raportti on epäkelpo, koska xxx”. Juu pahaltahan se tuntuu kuitenkin.
Kaikki syyttelyt tai henkilökohtaisuudet on vyön alle.
Tämä on saanut akapeukkuja. Tarkoitatteko, ettei teille saa sanoa mitään? Ei edes asiasta eikä perusteluineen?
Lopeta toisten ihmisten kommenttien huomioiminen. 99% ihmisistä on vammaisia joilla ei ole elämässä mitään muuta tehtävää kuin kiilottaa omaa pärstää ja polkea muita maihin, eli miksi tuhlaat aikaasi ja energiaasi tällaisten mielipiteisiin?
Kyllä niitä "akkamaisia" piirteitä löytyy miehistäkin, sovinistisella paskalla kuorrutettuna.