Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IL: Juho 22v pettyi työelämään
10.10.2021 |
Juho sanoi että harjoittelusta heitettiin pois kun masennus DG tuli ilmi. Jotenkin tulee tunne että ihan kaikkea ei nyt (taas) kerrota. Opettajatkaan ei häntä halunnut opettaa vaikka kahteen kertaan keskeytti opinnotkin.
Kommentit (63)
Itsekin dementia vanhusten puolella olevana harjoittelijana Nuorempana ollessani olen samaa mieltä siitä että nuoria kohdellaan kamalasti näissä hoito alalla, ei kerrota asioita,rähistään ja nöyryytetään yms. Kilttiä ja ujoa on helppo alistaa.... itkin ensimmäisenä päivänä, oletettiin suurinpiirtein että heti ymmärtää ja osaa kaikki samalla tavalla kuin vakkarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuorilla ei mitään muuta olekaan kuin masennusta!
Aikaisemmin teinin/nuoren aikuisen elämään kuului ihan luonnollisena vähän maanis-depressiivinen mielenlaatu - välillä oli ihan mielettömän kivaa ja kohta ulvottiin silmät päästä. Joskus v-t-tti ja joskus oli muuten vaan rankkaa syystä tai toisesta. Mutta se meni ohi ja keksittiin jotain muuta. Nyt jäädään vellomaan "masennukseen" heti kun elämä tökkii. Aina jonkun muun syy ja jonkun muun pitäisi auttaa
No minä olen pettynyt myös. Aina on kohdeltu kuin paskakasaa surkeaa palkkaa vastaan hirveällä työehdoilla. Työllä ei ole minulle oikein mitään muuta tarjottavaa kuin minimiä hieman parempi elintaso ja masennusta ja ahdistusta. Ig mieluummintyoton on hyvä tili, samaistun moneen kokemukseen ja sieltä voi lukea yksityiskohtaisesti miksi työelämä on monelle aivan paskaa.
Oliko artikkelin tarkoitus herättää jotain sympatioita näitä kotona makaavia ressukoita kohtaan?
Alan vaihto tulisi itselleni mieleen tuossa tilanteessa, ei kotiin tukien varaan jääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuorilla ei mitään muuta olekaan kuin masennusta!
Aikaisemmin teinin/nuoren aikuisen elämään kuului ihan luonnollisena vähän maanis-depressiivinen mielenlaatu - välillä oli ihan mielettömän kivaa ja kohta ulvottiin silmät päästä. Joskus v-t-tti ja joskus oli muuten vaan rankkaa syystä tai toisesta. Mutta se meni ohi ja keksittiin jotain muuta. Nyt jäädään vellomaan "masennukseen" heti kun elämä tökkii. Aina jonkun muun syy ja jonkun muun pitäisi auttaa
Tämä on kyllä kaikkien aikojen paska-asenne. Teidän nuoruudessanne maailma ei ollut yhtä hirveä kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko artikkelin tarkoitus herättää jotain sympatioita näitä kotona makaavia ressukoita kohtaan?
Alan vaihto tulisi itselleni mieleen tuossa tilanteessa, ei kotiin tukien varaan jääminen.
Tämän maan hyvinvoinnin rakentaneiden keskuudessa (70 - 85 vuotiaat) tuo artikkeli kyllä herätti vain antipatioita. Yksi vanhus totesi aika osuvasti... kerran päivässä ruokaa, kaksi kertaa päivässä kunnon selkäsauna ja 10 tuntia päivässä lapiolla ojan kaivuuta. Oppisi laiska lapamato jotain elämästä.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen pettynyt myös. Aina on kohdeltu kuin paskakasaa surkeaa palkkaa vastaan hirveällä työehdoilla. Työllä ei ole minulle oikein mitään muuta tarjottavaa kuin minimiä hieman parempi elintaso ja masennusta ja ahdistusta. Ig mieluummintyoton on hyvä tili, samaistun moneen kokemukseen ja sieltä voi lukea yksityiskohtaisesti miksi työelämä on monelle aivan paskaa.
Miksi työelämä on kuitenkin valtaosalle ihan ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tavallaan ymmärrän mistä tässä on kyse.
Otetaan nuori töihin mutta ei opeteta eikä perehdytetä. Tästä saadaan sitten oiva keino mollata, väheksyä ja haukkua toisen työpanosta ja lopulta potkaista ulos. Ei ihme että työinto karisee, vain kovapäisimmät selviää
Ja tämä palvelee - ketä?
Tätä on ollut aina. Itse olen ollut työelämässä 42v, 10 työpaikkaa + kesätyöt teininä ja vain 1-2× perehdytetty. Täytyy olla valtava motivaatio ja uskallus oppia yrityksen ja erehdyksen (näitä kun ei saa tulla) kautta. Heikoimmat luovuttaa ja näitä luovuttajia on aina vain enemmän. Todellisuudessa kenelläkään ei enää ole aikaakaan perehdytykseen kun oma (moninkertainen) työtaakka kusee heti.
Mua neuvottiin yhdessä työharjoittelupaikassa tahalteen väärin, jotta sain huudot. Vain yhdessä harjoittelupaikassa koko opintojen aikana oltiin asiallisia ja mukavia mua kohtaan. Siellä oli myös hyvä perehdytys ja siitä harjoittelujaksosta sain täydet pisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tavallaan ymmärrän mistä tässä on kyse.
Otetaan nuori töihin mutta ei opeteta eikä perehdytetä. Tästä saadaan sitten oiva keino mollata, väheksyä ja haukkua toisen työpanosta ja lopulta potkaista ulos. Ei ihme että työinto karisee, vain kovapäisimmät selviää
Ja tämä palvelee - ketä?
Tätä on ollut aina. Itse olen ollut työelämässä 42v, 10 työpaikkaa + kesätyöt teininä ja vain 1-2× perehdytetty. Täytyy olla valtava motivaatio ja uskallus oppia yrityksen ja erehdyksen (näitä kun ei saa tulla) kautta. Heikoimmat luovuttaa ja näitä luovuttajia on aina vain enemmän. Todellisuudessa kenelläkään ei enää ole aikaakaan perehdytykseen kun oma (moninkertainen) työtaakka kusee heti.
Mua neuvottiin yhdessä työharjoittelupaikassa tahalteen väärin, jotta sain huudot. Vain yhdessä harjoittelupaikassa koko opintojen aikana oltiin asiallisia ja mukavia mua kohtaan. Siellä oli myös hyvä perehdytys ja siitä harjoittelujaksosta sain täydet pisteet.
Tahalteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää onko nämä huonot kokemukset miltä alalta? Hoitoala on jo mainittu. Omat huonot kokemukset on matkailu- ja ravintola-alata, mutta liiketalouden harkkapaikat ovat olleet ihan hyviä ja asiallisia sekä ammattikoulun, että ammattikorkean aikana, eikä opiskelukaveritkaan valittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen pettynyt myös. Aina on kohdeltu kuin paskakasaa surkeaa palkkaa vastaan hirveällä työehdoilla. Työllä ei ole minulle oikein mitään muuta tarjottavaa kuin minimiä hieman parempi elintaso ja masennusta ja ahdistusta. Ig mieluummintyoton on hyvä tili, samaistun moneen kokemukseen ja sieltä voi lukea yksityiskohtaisesti miksi työelämä on monelle aivan paskaa.
Miksi työelämä on kuitenkin valtaosalle ihan ok?
Mitenniin valtaosalle? Eikö tässä vähän ajan sisällä ole ollut juttua mediassa miten valtaosa hoitajista, opettajista ja tarhantädeistä on vaihtamassa alaa? Puhumattakaan näistä pikaruokapaikoista mistä oli iso kohu ihan hetki sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tavallaan ymmärrän mistä tässä on kyse.
Otetaan nuori töihin mutta ei opeteta eikä perehdytetä. Tästä saadaan sitten oiva keino mollata, väheksyä ja haukkua toisen työpanosta ja lopulta potkaista ulos. Ei ihme että työinto karisee, vain kovapäisimmät selviää
Ja tämä palvelee - ketä?
Tätä on ollut aina. Itse olen ollut työelämässä 42v, 10 työpaikkaa + kesätyöt teininä ja vain 1-2× perehdytetty. Täytyy olla valtava motivaatio ja uskallus oppia yrityksen ja erehdyksen (näitä kun ei saa tulla) kautta. Heikoimmat luovuttaa ja näitä luovuttajia on aina vain enemmän. Todellisuudessa kenelläkään ei enää ole aikaakaan perehdytykseen kun oma (moninkertainen) työtaakka kusee heti.
Minä en ymmärrä. Aina voi purnata heikosta perehdyttämisestä ja perustella sosiaalipummina elämisen sillä. Tuollaiset pitäisi jättää ilman tukia. Tuon jälkeen voisi harkita uudelleen oliko perehdyttäminen niin huonoa, vai nääntyykö pois.
Mikäli asenne ei muutu, aiheuttaa kyseinen ukko yhteiskunnalle pelkkiä kuluja seuraavat 60 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen pettynyt myös. Aina on kohdeltu kuin paskakasaa surkeaa palkkaa vastaan hirveällä työehdoilla. Työllä ei ole minulle oikein mitään muuta tarjottavaa kuin minimiä hieman parempi elintaso ja masennusta ja ahdistusta. Ig mieluummintyoton on hyvä tili, samaistun moneen kokemukseen ja sieltä voi lukea yksityiskohtaisesti miksi työelämä on monelle aivan paskaa.
Nää "vertaistuki" ja muut paskanjauhantatilit on aika huonoa copiumia, ei ihmekään että ahdistaa lisää kun annat näiden päivittäin vaikuttaa mielentilaasi ja ajattelumalliisi. Suosittelen etsimään muutenkin terveempiä harrastuksia kuin joku instan/twitterin/tiktokin rullaus, ei elämä ole täydellistä feediä.
Toivottavasti kirjoitin tarpeeksi diginatiivisti että ymmärsit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen pettynyt myös. Aina on kohdeltu kuin paskakasaa surkeaa palkkaa vastaan hirveällä työehdoilla. Työllä ei ole minulle oikein mitään muuta tarjottavaa kuin minimiä hieman parempi elintaso ja masennusta ja ahdistusta. Ig mieluummintyoton on hyvä tili, samaistun moneen kokemukseen ja sieltä voi lukea yksityiskohtaisesti miksi työelämä on monelle aivan paskaa.
Miksi työelämä on kuitenkin valtaosalle ihan ok?
Mitenniin valtaosalle? Eikö tässä vähän ajan sisällä ole ollut juttua mediassa miten valtaosa hoitajista, opettajista ja tarhantädeistä on vaihtamassa alaa? Puhumattakaan näistä pikaruokapaikoista mistä oli iso kohu ihan hetki sitten.
On niitä muitakin ammatteja kuin hoitajat, opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät. Pikaruokapaikoissa vaihtuvuus nyt ei ole mikään ihme, kun on yleisestikin tiedossa oleva ensimmäinen työpaikka.
No mulla on samanlaiset fiilikset kun Juholla, tosin sillä erolla, että olen masennuksen aivosumussa ensin sinnitellyt ylioppilaaksi ja sitten 10 vuotta töissä. Nyt pelkkä ajatuskin siitä, että täytyy mennä töihin saa palan kurkkuun. Jäin koronan takia työttömäksi ja vaikka työttömyys on ihan kamalaa (lähinnä muiden ihmisten halveksunnan takia) niin on tässä puolensa.
Jokin siellä työelämässä on rikki ja pahasti. Jokin muukin kuin minä.
Mulla myös masennus diagnoosi esti saamasta työpaikan,koska he eivät voi olla varmoja mun reaaliaikaisesta "mielialasta".
Se loukkasi,koska minulla on hoitotasapaino masennukseen kunnossa vaikka välillä on vaikeampia kausia..
Kyseessä ei myöskään ollut mikään ihmeellisempi työ,tehtaassa linjastossa.
Olen 28-vuotias, takana työhistoriaa milloin mistäkin etenkin opiskeluajoilta. Tiedostan hyvin sen, mistä tämä Juho puhuu. Yleisesti ottaen, mitä huonompipalkattua työtä olen tehnyt, sitä ilkeämpiä ihmisiä siellä on saanut työntekijäpuolella kohdata. Vaatimukset ovat myös olleet usein aivan epärealistisia eikä palkka (~10€/h) ole oikein ollut niiden arvoinen.
Ruokakaupoissa varsinkin vanhemmat tädit nauttivat siitä, kun saivat kokea oman työnsä haastavaksi ja arvokkaaksi haukkuessaan meitä kokemattomampia. En ikinä unohda niitä riemastuneita ilmeitä näiden tätien kasvoilla kun he pääsivät antamaan palautetta jostain ei-niin tärkeästä kuten siitä, että maitohyllyssä ei ollut kaikki tuotteet viivottimentarkkuudella suorassa.
Vaateliikkeessä puolestaan koin olevani kuin orja, sillä yksin töissä piti samaan tehdä kaikkea näistä: siivota, olla sovituskopissa auttelemassa, olla liikkeessä tarjoamassa apua kierteleville asiakkaille ja kassalla rahastamassa. Paine oli kova, koska joka päivä kävi kaikensortin ”mysteeriostajia” ja perästä kuului jokaisen työpäivän jälkeen milloin mitäkin. Tauoista sai vain haaveilla. Silti esimerkiksi ruokatauko vähennettiin palkasta, vaikka liikettä ei saanut siksi aikaa sulkea, eikä kiireisessä kauppakeskuksessa todellakaan ehtinyt yksin töissä ollessa puolta tuntia syödä. Puhumattakaan siitä, että oman firman vaatteet piti olla aina päällä, mutta omasta pussista ne piti maksaa. Iloinen piti ilmeisesti olla siitä, että vaatteet sai henkilökuntahintaan (-40%), mutta ei se silti mielestäni oikein ollut.
Nykyisin olen onneksi jo omaa koulutustani vastaavissa töissä julkisella ja meininki on jo realistisempaa ja palkassakin näkyy työ siten, ettei tarvitse hakea tukia päälle. Minulla on onneksi aina ollut hyvä suodatin kaikelle turhanpäiväiselle valitukselle, joten selvisin ihan hyvin haastavasta työuran aloituksesta. Kuitenkaan en epäile hetkeäkään, etteikö moni herkempi nuori voisi murtua kaiken tuon paineen alla. Itseänikin itketti usein tilinauhaa katsellessa kun mietti, mitä kaikkea tuonkin eteen piti tehdä, kestää ja jaksaa, ja silti ei riittänyt rahat edes vuokraan.
Pumpulissa kasvanut mammanpoika. Voi hellalettas, onneksi Pleikka vielä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös masennus diagnoosi esti saamasta työpaikan,koska he eivät voi olla varmoja mun reaaliaikaisesta "mielialasta".
Se loukkasi,koska minulla on hoitotasapaino masennukseen kunnossa vaikka välillä on vaikeampia kausia..Kyseessä ei myöskään ollut mikään ihmeellisempi työ,tehtaassa linjastossa.
Ensi työhaastattelussa et varmaan mainitse asiasta.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään nuorilla ei mitään muuta olekaan kuin masennusta!