Ollaan köyhiä ja odotetaan viidettä lastamme.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 21:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 21:13"]

entä sitten jos ei ole rahaa kuin tarpeelliseen, kumminkin perustarpeet on riitävät ja perheen yhdessäololle on aikaa. itse olen kasvanut perheessä jossa oli rahaa, vanhemmilla oli oma yritys. eli vaatteet oli kyllä viimistä muotia ja kaikki muukin pinnallisesti loistavasti. mutta koskaan ei muuten käyty ulkomailla tai tehty yhdessä mitään, kasvoin aikalailla itsenäisesti. ai miksikö? vanhemmilla ei ollut aikaa, yritys vei kaiken ajan. että näinkin voi olla. kumpi lie parempi? tuoko raha onnen?

[/quote]

Meinaatko että suurperheissä on paljon aikaa jokaiselle lapselle ja käydään paljon ulkomailla? 

[/quote] eikö ap juuri sanonut ja muutama muukin suurperheellinen äiti tässä ketjussa, että haluavat olla kotona jolloin riittää aikaa lapsille? ulkomailla käynnin otin esille siksi, koska joku aikaisemmin ketjussa muisteli ettei perheellä ollut koskaan varaa käydä ulkomailla. halusin vertauksena tuoda esiin, ettei välttämättä käydä silti vaikka rahaa onkin mutta ei ole aikaa. anteeksi jos kirjoitukseni ärsytti sinua, halusin tuoda esiin myös toisen näkökulman, teille raha on kaikki kaikessa. 

-17

Ilmeisesti aiot jäädäkin pitkäaikaistyöttömäksi kun tiedät että on aikaa lapsille....vielä 18 vuotta. Eipä siinä juuri harrasteita ym maksella lapsille. En ymmärrä tuollaista lyhytnäköisyyttä. Meillä kolme ja suurilla ikäeroilla eli vanhin asuu jo poissa kotoa, täysi-ikäinen, ja nuorin on päiväkoti-ikäinen. Kaikki ovat saaneet harrastaa, käydä leireillä ym ja kaikille on ollut aikaa - töidenkin jälkeen.Faktahan on että ette maksa elämistä omista rahoistanne vaan elätte tämän maan erinomaisen sosiaaliturvan kultaisessa kehdossa.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 20:33"]Olen viisilapsisen perheen vanhin lapsi. Lapsena äitini oli kotona, isä duunaritöissä ja aivan pienenä en köyhyttäämme tajunnut. Kun menin kouluun, en myöskään heti huomannut eroa itseni ja muiden välillä. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja tai äitini ompeli ne itse. Kun aloin olla ala-asteen lopulla ja yläasteella, aloin huomata asian. Häpesin vaatteitani, en ollut koskaan käynyt ulkomailla ja kun minulle alkoi tulla omia tarpeita ja toiveita, en joko saanut näitä tai sitten äiti sovelsi esimerkiksi antamalla omia vääränkokoisia rintaliivejään. Jopa jotkut ystäväni kuittailivat vaatteistani, joten yritin peittää asiaa etsimällä kirppiksiltä vaatteita ja tuunaamalla niitä. Näin jälkeenpäin ajateltuna näytin todella kummalta, mikä varmaan johti siihen etten seurustellut ennen 17 vuotta kuin pari viikkoa erään kiusatun pojan kanssa. Kun tajusin köyhyytemme, en rohjennut pyytää mitään kotoa. Ihoni oli huono, mutta sen lääkehoito ei ollut taloudellisesti mahdollista.

Nyt vajaa kolmekymppisenä edelleen tunnen kärsiväni köyhästä lapsuudestani. Jos ostan uuden vaatteen, en silti koe näyttäväni siinä hyvältä. Monesti tunnen etten ansaitse mitään uusia tavaroita tai vaatteita, vaikka voisin ostaa. Mietin edelleen todella paljon mitä ihmiset ajattelevat minusta, sillä kuulin nuoruudessa ilkeitä kommentteja. Joskus ostelen hulluna ja yritän näin hankkia itselleni normaalin elämän, mitä en nuorena kokenut. Itsetuntoni on hyvin heikko.

Kun on lapsien aika, hankin korkeintaan kaksi lasta ja nekin vain jos minulla on varaa. En halua yhdenkään lapsen elävän sellaista nuoruutta, minkä itse koin.
[/quote]Minullekin ommeltiin vaatteita ja ei käyty ulkomailla mutta minua ei kiusattu. Opettelin itsekin ompelemaan ja tuunaamaan ja ihmiset alkoivat tilata minulta erilaisia ompelutöitä. Olin hyvä koulussa ja minulla oli hyvä itsetunto joten en osannut hävetä.

Mikäs vuosi nyt oli, 1897?

Ottaisitte sijaislapsia koska niillä tahkoo rahaa!

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 19:24"]

Ottaisitte sijaislapsia koska niillä tahkoo rahaa!

[/quote]

Ei niitä niin helpolla saa. ap

Vitun hienoo hei! Laita ämmä putket poikki tai miehes myös.

Ap, jos et ole provo, niin vastaa kysymykseen:miksi? Miksi tehdä lapsia, jos ei ole rahaa? 

- itsellä lapsiluku jää kahteen, jotka on rahaa itse elättää, ruokkia, vaatettaa (eikä kerjätä jouluapua fb-ryhmässä vaatteita,kenkiä ja lahjoja)

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 19:30"]

Ap, jos et ole provo, niin vastaa kysymykseen:miksi? Miksi tehdä lapsia, jos ei ole rahaa? 

- itsellä lapsiluku jää kahteen, jotka on rahaa itse elättää, ruokkia, vaatettaa (eikä kerjätä jouluapua fb-ryhmässä vaatteita,kenkiä ja lahjoja)

[/quote]

Rakastetaan lapsia ja minulla on heille pitkäaikaistyöttömänä aikaa. Ja ihan itse heidät elätetään, tosin pienillä tuloilla. ap

Nolo ämmä.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 19:29"]Vitun hienoo hei! Laita ämmä putket poikki tai miehes myös.
[/quote]

Se on kyllä kohdunpoisto, ei naisella mitään putkia katkota.

Eikä Kerjätty mistään jouluapua. Tulot netto 2700€/kk pärjätään sillä. ap

Ei SE katso leipävartaaseen..

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 19:57"]

Eikä Kerjätty mistään jouluapua. Tulot netto 2700€/kk pärjätään sillä. ap

[/quote]

Ja aloituksen pointtina oli...?

Olen viisilapsisen perheen vanhin lapsi. Lapsena äitini oli kotona, isä duunaritöissä ja aivan pienenä en köyhyttäämme tajunnut. Kun menin kouluun, en myöskään heti huomannut eroa itseni ja muiden välillä. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja tai äitini ompeli ne itse. Kun aloin olla ala-asteen lopulla ja yläasteella, aloin huomata asian. Häpesin vaatteitani, en ollut koskaan käynyt ulkomailla ja kun minulle alkoi tulla omia tarpeita ja toiveita, en joko saanut näitä tai sitten äiti sovelsi esimerkiksi antamalla omia vääränkokoisia rintaliivejään. Jopa jotkut ystäväni kuittailivat vaatteistani, joten yritin peittää asiaa etsimällä kirppiksiltä vaatteita ja tuunaamalla niitä. Näin jälkeenpäin ajateltuna näytin todella kummalta, mikä varmaan johti siihen etten seurustellut ennen 17 vuotta kuin pari viikkoa erään kiusatun pojan kanssa. Kun tajusin köyhyytemme, en rohjennut pyytää mitään kotoa. Ihoni oli huono, mutta sen lääkehoito ei ollut taloudellisesti mahdollista.

Nyt vajaa kolmekymppisenä edelleen tunnen kärsiväni köyhästä lapsuudestani. Jos ostan uuden vaatteen, en silti koe näyttäväni siinä hyvältä. Monesti tunnen etten ansaitse mitään uusia tavaroita tai vaatteita, vaikka voisin ostaa. Mietin edelleen todella paljon mitä ihmiset ajattelevat minusta, sillä kuulin nuoruudessa ilkeitä kommentteja. Joskus ostelen hulluna ja yritän näin hankkia itselleni normaalin elämän, mitä en nuorena kokenut. Itsetuntoni on hyvin heikko.

Kun on lapsien aika, hankin korkeintaan kaksi lasta ja nekin vain jos minulla on varaa. En halua yhdenkään lapsen elävän sellaista nuoruutta, minkä itse koin.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 19:37"]

Nolo ämmä.

[/quote]

Kidding me? Nolo tässä olet sinä, kun ämmittelet toisia. Netissä. Ainiin ja anonyyminä! Mene kasvamaan ja laita kone odottamaan siksi aikaa, pls.

Tykätään lapsista, voi jösses.. pyhä henkikö ne elättää? todella vastuutonta!

Täälläkin on suurperhe ja vähän rahaa. En kyllä ole pitkäaikaistyötön, vaan opiskellut, tehnyt pätkätöitä ja hoitanut pieniä lapsia kotona. Vähävaraisuus on valinta (aika perheelle vs raha), mutta kyllä olen pyrkinyt siihen että omilla rahoilla eletään niin pitkälle kuin mahdollista. En kotiäitinäkään ole osannut vain olla, vaan aina jotain opiskelua, partylite-myyntiä tms siinä sivussa. Viimeksi perustin yrityksen mutta en ehtinyt saada sitä siivilleen ennen kotihoidontuen loppua, joten oli sitten lopetettava (koska yrittäjällä ei ole sosiaaliturvaa jos firma ei elätä). Ei lapseni nyt niin hirveän paitsi ole jääneet. Juuri puhuttiin tästä aikuisen lapseni kanssa. Hän on hirveän kiitollinen kun olen tehnyt heille niin hyvän lapsuuden vaikka hän nyt ymmärtää mikä tilanne on ollut. Toinenkin aikuinen lapsi on sanonut että ihan hyvin hänen mielestään pärjättiin vaikka rahaa ei paljoa ollut. Minulle on ollut tärkeää ettei lasten ole tarvinut lähteä aamulla yksin kouluun tai tulla koulusta tyhjään kotiin, joten olen aina etsinyt ratkaisuja ettei ole tarvinut jättää lapsia pitkiksi ajoiksi yksin. Yleensä ne ratkaisut eivät ole niitä tuottoisimpia.

entä sitten jos ei ole rahaa kuin tarpeelliseen, kumminkin perustarpeet on riitävät ja perheen yhdessäololle on aikaa. itse olen kasvanut perheessä jossa oli rahaa, vanhemmilla oli oma yritys. eli vaatteet oli kyllä viimistä muotia ja kaikki muukin pinnallisesti loistavasti. mutta koskaan ei muuten käyty ulkomailla tai tehty yhdessä mitään, kasvoin aikalailla itsenäisesti. ai miksikö? vanhemmilla ei ollut aikaa, yritys vei kaiken ajan. että näinkin voi olla. kumpi lie parempi? tuoko raha onnen?

Siinä duudsonit-jaksossa, missä oli 8 lasta, näki, että ne lapset kärsi siitä, kun eivät saaneet yksilöllistä huomiota, vaan joutuivat tappelemaan isän huomiosta toistensa kanssa. Ja kyllä vaikuttivat kärsivän. On itsekästä tehdä lapsia suuri määrä vain itseä varten, lapsilla on oikeus paitsi hyvään elintasoon myös huomioon molemmilta vanhemmilta ja yksilöllisen kehityksen tukemiseen.