täytyykö lapsen saada haluamansa joululahja?

Mekin kielletään lelulehdet jos keksitään, miten se tehdään!
Ainakin viedään keräykseen ennen kuin lapset pääsee käsiksi. Kurjaa markkinointia :(

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:19"]En oikein osaa sanoa. On tietysti hyvä, että toiveet välillä toteutuukin, mutta kaikkea ei voi aina saada. 
[/quote] entäs kerran vuodessa?

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 11:42"]Eli pitääkö teidän mielestä lapsen saada toivomansa lahja? 

Jos pitää, mikä on sopiva hinta lahjalle ja pitääkö toiveita toteuttaa monta?

Jos ei, niin miksi ei? 

Oletteko lapsena saaneet toivomianne lahjoja?
[/quote]
Minä yritän aina jonkin toiveen toteuttaa. Sellaisen, jonka ajattelen olevan pidempiaikainen toive, eikä hetken mielijohde. Ja sellaisen, joka sopii budjettiin.

En osaa sanoa, että pitääkö. Minä olen kuitenkin antanut joka vuosi lapselle yhden lahjan, ja se on ollut toivottu. Hinta riippuu ihan siitä mihin on varaa. Minä olen tähän mennessä pystynyt ostamaan sen kalleimman toiveen, mutta yhtään kertaa ei ole yli 100€ tarvinnut maksaa. Lapsi on nyt 10v. ja varmasti toiveet kallistuu, mutta niitä katsotaan sitten joulu kerrallaan.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:15"]Minä olen pienenä saanut toivomani ja niin saavat omat lapsenikin. Meillä ei vuoden aikana juurikaan osteta leluja muuten. Säästän rahaa pitkin vuotta joululahjoihin, jotta minulla on varaa toteuttaa myös niitä kalliimpia toiveita. Toivelistat tehdään yhdessä lasten kanssa, joten siinäkin voi vähän vaikuttaa hintaan ja määrään.
[/quote]
Oletsä aikuisenakin niitä, jotka odottaa toiveensa toteutuvan, just eikä melkein? Oli se synttäri-, joulu- tai häälahja?

K

Haluta saa vaikka miten paljon, mutta on itsestään selvää, että kaikkia toiveita ei toteuteta. Näin opetti jo äitimuori aikanaan. Ennen joulua tuli mm. paksu kirjaluettelo ja siitä saimme merkitä muutaman suosikin. Yleensä sai yhden tai joskus hyvällä tuurilla kaksikin kirjaa. Muuten emme juuri toivelistoja edes esittäneet. Oli selvää, että tulee muutama pehmeä paketti ja suklaata tai marmelaadia ja sitten varsinkin minulle kirjoja, koska olen ollut ikäni lukutoukka. Veli sai legoja ja rakennussarjoja ns. kovissa paketeissa.

Onko nykyajan lapset niin heikkohermoisia, että itku pääsee, jos ei koko lahjalistaa ole toteutettu? Ja mitä sitten, jos pääseekin. Pettymyksiinkin pitää tottua. Ja vastuuntuntoiset vanhemmat kyllä ymmärtävät tämän, "kivoille kaverivanhemmille" se voi olla vaikeaa.

Ikävä juttu 15
Jos sanot lapsille, että mahdollisuus toteuttaa 1 toive ja mietit onko rahaa mylittleponypakettiin vain yhteen lps hahmoon. Valmista lapsia etukäteen ja tee muuten ihana joulu

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:33"]

Mekin kielletään lelulehdet jos keksitään, miten se tehdään! Ainakin viedään keräykseen ennen kuin lapset pääsee käsiksi. Kurjaa markkinointia :(

[/quote]

En ole tuo aiempi vastaaja mutta postissa voi tehdä ilmoituksen "osoitteellisen mainospostin kielto" tai jotain sinnepäin. Silloin loppuu myös erilaiset lehtimainokset ja krääsämainokset. Jokaiselle perheenjäsenelle kannattaa tehdä omansa, maistraatti myy henkilötietoja ikäluokittain eri mainostajille. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä vaikka sähköpostilla suoraan lähettäjään, jokaisen nimellä tulleen mainoksen yhteydessä pitää olla tieto osoitelähteestä.

Aikoinaan laitoin kuvastot heti roskiin. Mulla oli ilmeisesti vaatimaton lapsi koska ei ollut toivelistoja. Kirjat kuului olennaisesti ja kehittävät lelut, lähinnä oli kiinnostunut legoista tai sellaisista missä piti tehdä jotakin. Iän karttuessa vaatimukset ei ole enää niin vaatimattomia mutta jouluksi ei osteta juuri mitään.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:30"]Meillä keventyi lahjalista huomattavasti, kun saimme kiellettyä lelumainokset postista. Nyt lapset tuntuvat puytävän enemmän harrastuksiin liittyvää tai jo olemassaoleviin täydennystä esim. parempi Brion veturi, lisää legoja tai työkalupakki. Isompi toivoi rannekelloa. Meillä ei myöskään lapset näe televisiosta lelumainoksia koska katsovat ainoastaan ylen kanavia tai Netflixiä. Uskon nykyään, että lapset ovat todella herkkiä mainoksille ja niiden markkinoimalle maailmalle. 
[/quote]Toi on totta. Meillä pyritään maikkarittomaan (pikku)lapsuuteen. Yksi lelulehti valitettavasti livahti lasten käsiin ja oi sitä toiveiden määrää. "Onneksi" mun vanhin on omaksunut sellaisen "en ole rikkaan perheen lapsi"-identiteetin, joten hän aika sopuisasti tyytyy vastaukseen, ei ole rahaa. Sitten hän kiittelee suorastaan ylenpalttisesti, kun saa jotain.

Ei. Esim serkkuni sai vaatteita ja yhden nuken, jota ei toivonut ja rakastui tähän totaalisesti! Tärkeintä että lahja on mukava ja sen tarkoitus ilahduttaa. Pelkät vaatteet meinasi saada itkun, mutta 1 lelu pelasti vaikka ei ollut se mitä halusi

No meillä lapset saa kaikki toivomansa. Muulloin ei sitten ostetakaan mitään. Synttärilahjan saa vuoden aikana jokainen ja ehkä lomamatkoilla joain pientä. Joululahjoihin lapsille menee neljälle lapselle jokaiselle n. 500e. Täälläkin kun kysellään mitä lahjaksi ja kun ne luettelen alkaa porvoo huutelut. Petshoppeja meilläkin tyttö toivoo ja saa niiitä 90kpl ja talon :D Tosin käytettyjä löysin kirpparilta ton läjän. Ja maksoi taloineen 70e.

Minä halusin joka joulu oikean hirven. En saanut. :(

Kyllä täytyy, jos toive on järkevästi mitoitettu, eli ikäkauteen ja perheen arvomaailmaan ja rahatilanteeseen sopiva. Arvomaailmastakin voi toki hieman poiketa, sillä lapsi ja vanhemmat nyt kertakaikkisesti ovat eri sukupolvea, ja maailma muuttuu.

Minä en melkein koskaan lapsena saanut sitä mitä toivoin, vaan aina jonkun korvaavan tuotteen. Esim. toivoin jotain tiettyä kirjaa, mutta äiti valitsi tilalle jonkun toisen kirjan. Vaatteet oli aina äidin, ei minun, maun mukaan valittu jne.Omat lapseni saavat sen mitä toivovat.

Tietysti pitää saada. Meillä lapset laittavat lahjalistaan toiveet tärkeysjärjestyksessä. Ihan pienet eivät tietysti oikein edes tiedä mitä haluavat ja ovat välillä onnellisempia pahvilaatikosta kuin itse lahjasta, mutta isommat lapset ovat meillä saaneet aina toivomansa. Ei välttämättä kaikkia, mutta 5-10 ekaa. Eivät koskaan ole toivoneet mitään järjettömän kalliita lahjoja, joten toiveet on ollut helppo toteuttaa. Kallein lahja on tainnut olla iphone 5 ja silloinkin oli kyseessä jo 15. eikä hänellä ollut kauheasti muita toiveita.

Riippuu ihan lahjasta, jos se on joku sellainen jonka tietää kiinnostavan lasta ehkä sen päivän tai pari,  niin en ostais sellaista nurkkiin pölyttymään. Tai jos lapsi tekee lahjalistan suoraan jotain lelukatalogia selaamalla ja väkisin keksimällä mitä haluaisi, niin en todellakaan ostelisi sellaisia väkisin joululahjalistalle väännettyjä lahjatoiveita. Jos joku lahja olisi oikeasti sellainen, jonka tiedän toista kiinnostavan ja antavan iloa pitemmäksikin aikaa, niin sellaisen ostaisin melkein hinnasta riippumatta. Itselläni tällainen lahja oli Tiimarin askartelupussukka, joka maksoi muistaakseni 50mk silloin aikanaan kun olin pieni, tämä oli aina kaikkein paras lahja:)

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 13:13"]Kyllä täytyy, jos toive on järkevästi mitoitettu, eli ikäkauteen ja perheen arvomaailmaan ja rahatilanteeseen sopiva. Arvomaailmastakin voi toki hieman poiketa, sillä lapsi ja vanhemmat nyt kertakaikkisesti ovat eri sukupolvea, ja maailma muuttuu.

Minä en melkein koskaan lapsena saanut sitä mitä toivoin, vaan aina jonkun korvaavan tuotteen. Esim. toivoin jotain tiettyä kirjaa, mutta äiti valitsi tilalle jonkun toisen kirjan. Vaatteet oli aina äidin, ei minun, maun mukaan valittu jne.Omat lapseni saavat sen mitä toivovat.
[/quote]

Mun mielestä näin :)
Tärkeintä, että lapsi ilahtuu, vaikka ei saisi ykköstoivetta. Itselläni korvaavat olivat kuitenkin hyviä. Äidin ostamat vaatteet ei sen vitosluokan jälkeen...
Mun mielestä 1-2 lelua per lapsi per joulu on sopiva. Osan ostan kirpparilta, kun haluan kierrättää. Varsinaista listaa ei tehdä, mutta kyselen ja kaupassa seuraan, mistä lapset on kiinnostunut.

Ihan kaikkea ei voi saada, kuitenkin jouluna pitäisi muistaa lapsia, että perinteet säilyvät.

Ilmoitan lapsille rahasumman jonka pystyn käyttämään lahjoihin ja sen mukaan kertovat toiveensa. Tänä vuonna pystyn käyttämään lahjoihin 200e/lapsi. Nuoremman toiveet tulivat maksamaan n. 100e ja vanhemman toiveet sen 200e. Ja molemmat saavat toivomansa lahjat.