täytyykö lapsen saada haluamansa joululahja?

Meillä lapset saavat leluja vain jouluna ja synttärinä. Ei milloinkaan muuten. Ostetaan kaikki mitä haluaa, koska eivät mahdottomia halua. Kolmen lapsen lahjat yhteensä himpun vajaa tonnin. Siinä on kaksi 7" pädiä, ratsastuskortti plus leluja.

Olenko kamala, kun en toteuta välttämättä yhtään toivetta? Yleensä lapset saa ainakin jonkun toivotun joko meiltä tai isovanhemmilta.
Leluja on tarpeeksi, noudatetaan parin lelun taktiikkaa. Muotijuttu jää usein ostamatta, mutta pyydetyt luistimet, kirja tai kovasti toivottu nukke/autohommeli pyritään pakettiin käärimään.
Yritetään luoda joulusta mukava juhla, jonka päätarkoitus ei ole lahjat. Siksi pyjamia, kirjoja yms ei tule kauheaa määrää.
Haluttaisiin että lapset oppii hyväksymään, että aina ei saa kaikkea, mitä haluaa. Tyytyväisiä ovat lahjoihinsa olleet :)

Vai olenko katkeroitunut? 90-luvun ja 2000 -luvun alussa oli kaveripiirissä normaalia, ettei varsinaisia toivelistoja ollut, eikä ykköstoivetta paketeista löytynyt. Silti tykättiin joulusta :)

2

Mun mielestä joulun jännitykseen kuulu se, ettei saanu kaikkea toivomaansa. Ei tiennyt, että mitä ylläreitä tuli ja toteutuiko joku lahjatoive

Oot kamala!

Kunhan lapsi saa riidattoman joulun. Mikään ei ole hirveämpää kuin kuunnella joululahjoihin kuluneesta rahasta riitelyä. Eipä niillä leluilla pahemmin tee mieli leikkiä sen jälkeen, kurkussa kuristaa ja itkettää.

Toiveita, jotka ei toteutuneet vuosien aikana : ääntelevä kissa, legoscala-talo, barbitalo, noitabarbi, hääbarbi, iso legopaketti, puhuva laalaa, teletappien talo, sasha-bratz ,baby born, barbiheppa, nallepuhtalo....
Sijasta sain: koirapehmo, legoscalakeittiö, minitalo, hollywoodbarbi, tavallinen barbi, pieni setti legoja, pieni teletappi, 2 teletappifiguuria, jade-bratz, tyttönukke

Kivat joulut oli silti(: opetti myös: en suuttunut jos kaveri antoi ala/yläasteella minulle kynttilän tai kirpparitavaran jouluna, vaikka monet kamut vetikin herneen nenään (vaikkei olisi antanat vastalahjaksi mitään). En muutenkaan olettanut, että kaverit työ synttäreille lahjoja, ainakaan mitään ihmeellistä. Olin onnellinen kun kerran kaveri toi 6 gogon pussin (:

Kyllä varmaan jokin juttu. Ainakin jotain kivaa. Mutta ei liikaa

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:53"]Toiveita, jotka ei toteutuneet vuosien aikana : ääntelevä kissa, legoscala-talo, barbitalo, noitabarbi, hääbarbi, iso legopaketti, puhuva laalaa, teletappien talo, sasha-bratz ,baby born, barbiheppa, nallepuhtalo....
Sijasta sain: koirapehmo, legoscalakeittiö, minitalo, hollywoodbarbi, tavallinen barbi, pieni setti legoja, pieni teletappi, 2 teletappifiguuria, jade-bratz, tyttönukke

Kivat joulut oli silti(: opetti myös: en suuttunut jos kaveri antoi ala/yläasteella minulle kynttilän tai kirpparitavaran jouluna, vaikka monet kamut vetikin herneen nenään (vaikkei olisi antanat vastalahjaksi mitään). En muutenkaan olettanut, että kaverit työ synttäreille lahjoja, ainakaan mitään ihmeellistä. Olin onnellinen kun kerran kaveri toi 6 gogon pussin (:
[/quote]

Kuulostaa tutulta

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:43"]Mun mielestä joulun jännitykseen kuulu se, ettei saanu kaikkea toivomaansa. Ei tiennyt, että mitä ylläreitä tuli ja toteutuiko joku lahjatoive
[/quote]

Se oli parasta!
Tai ehkä meidän kunnassa varottiin lellimästä

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:38"]Haluta saa vaikka miten paljon, mutta on itsestään selvää, että kaikkia toiveita ei toteuteta. Näin opetti jo äitimuori aikanaan. Ennen joulua tuli mm. paksu kirjaluettelo ja siitä saimme merkitä muutaman suosikin. Yleensä sai yhden tai joskus hyvällä tuurilla kaksikin kirjaa. Muuten emme juuri toivelistoja edes esittäneet. Oli selvää, että tulee muutama pehmeä paketti ja suklaata tai marmelaadia ja sitten varsinkin minulle kirjoja, koska olen ollut ikäni lukutoukka. Veli sai legoja ja rakennussarjoja ns. kovissa paketeissa.

Onko nykyajan lapset niin heikkohermoisia, että itku pääsee, jos ei koko lahjalistaa ole toteutettu? Ja mitä sitten, jos pääseekin. Pettymyksiinkin pitää tottua. Ja vastuuntuntoiset vanhemmat kyllä ymmärtävät tämän, "kivoille kaverivanhemmille" se voi olla vaikeaa.
[/quote]

Juuri niin!!!
Itse en koskaan itkenyt, jos en saanut, mitä halusin. En olettanut että saan. Aina sain ainakin yhden lelun ja se oli ihaninta joulussa :-)

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:58"]Ei. Esim serkkuni sai vaatteita ja yhden nuken, jota ei toivonut ja rakastui tähän totaalisesti! Tärkeintä että lahja on mukava ja sen tarkoitus ilahduttaa. Pelkät vaatteet meinasi saada itkun, mutta 1 lelu pelasti vaikka ei ollut se mitä halusi
[/quote][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:53"]Toiveita, jotka ei toteutuneet vuosien aikana : ääntelevä kissa, legoscala-talo, barbitalo, noitabarbi, hääbarbi, iso legopaketti, puhuva laalaa, teletappien talo, sasha-bratz ,baby born, barbiheppa, nallepuhtalo....
Sijasta sain: koirapehmo, legoscalakeittiö, minitalo, hollywoodbarbi, tavallinen barbi, pieni setti legoja, pieni teletappi, 2 teletappifiguuria, jade-bratz, tyttönukke

Kivat joulut oli silti(: opetti myös: en suuttunut jos kaveri antoi ala/yläasteella minulle kynttilän tai kirpparitavaran jouluna, vaikka monet kamut vetikin herneen nenään (vaikkei olisi antanat vastalahjaksi mitään). En muutenkaan olettanut, että kaverit työ synttäreille lahjoja, ainakaan mitään ihmeellistä. Olin onnellinen kun kerran kaveri toi 6 gogon pussin (:
[/quote]

Riittää että antaa jotain mieleistä. Hyvä oppia elämän raadollisuudet. Lisäksi toiveet voi olla liian kalliita tai sitä haluttua nukkea ei löydy oikeilla varusteilla ja oikean värisillä hiuksilla kaupasta. Mieluiten jotain toivottua, mutta ei aina eikä kaikkea.

On se aika noloa jos yo-juhlissa itkee ettei saanut haluamaansa.
Parempi oppia nuorempana

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:15"]Minä olen pienenä saanut toivomani ja niin saavat omat lapsenikin. Meillä ei vuoden aikana juurikaan osteta leluja muuten. Säästän rahaa pitkin vuotta joululahjoihin, jotta minulla on varaa toteuttaa myös niitä kalliimpia toiveita. Toivelistat tehdään yhdessä lasten kanssa, joten siinäkin voi vähän vaikuttaa hintaan ja määrään.
[/quote]
Oletsä aikuisenakin niitä, jotka odottaa toiveensa toteutuvan, just eikä melkein? Oli se synttäri-, joulu- tai häälahja?
[/quote]

Hmm... En kauheasti aikuisena toivo lahjoja. Jos joku kysyy, niin voin pyytää jotain ja oletettavasti sen myös saan. Miksi muuten edes kysyä? Ymmärrän olla pyytämättä kuuta taivaalta.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:58"]Ei. Esim serkkuni sai vaatteita ja yhden nuken, jota ei toivonut ja rakastui tähän totaalisesti! Tärkeintä että lahja on mukava ja sen tarkoitus ilahduttaa. Pelkät vaatteet meinasi saada itkun, mutta 1 lelu pelasti vaikka ei ollut se mitä halusi
[/quote][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:53"]Toiveita, jotka ei toteutuneet vuosien aikana : ääntelevä kissa, legoscala-talo, barbitalo, noitabarbi, hääbarbi, iso legopaketti, puhuva laalaa, teletappien talo, sasha-bratz ,baby born, barbiheppa, nallepuhtalo....
Sijasta sain: koirapehmo, legoscalakeittiö, minitalo, hollywoodbarbi, tavallinen barbi, pieni setti legoja, pieni teletappi, 2 teletappifiguuria, jade-bratz, tyttönukke

Kivat joulut oli silti(: opetti myös: en suuttunut jos kaveri antoi ala/yläasteella minulle kynttilän tai kirpparitavaran jouluna, vaikka monet kamut vetikin herneen nenään (vaikkei olisi antanat vastalahjaksi mitään). En muutenkaan olettanut, että kaverit työ synttäreille lahjoja, ainakaan mitään ihmeellistä. Olin onnellinen kun kerran kaveri toi 6 gogon pussin (:
[/quote]

Riittää että antaa jotain mieleistä. Hyvä oppia elämän raadollisuudet. Lisäksi toiveet voi olla liian kalliita tai sitä haluttua nukkea ei löydy oikeilla varusteilla ja oikean värisillä hiuksilla kaupasta. Mieluiten jotain toivottua, mutta ei aina eikä kaikkea.

On se aika noloa jos yo-juhlissa itkee ettei saanut haluamaansa.
Parempi oppia nuorempana
[/quote]

Siitä että saa jouluna ja synttärinä kaiken /suurimman osan/ vain toivomiansa lahjoja, on varmaan aiheuttanut sen, kun häälahjaksi kelpaa nykyään vaan todella kalliit tavarat, joihin ei köyhemmällä ole varaa

Lapsina kirjoitimme aina siskojeni kanssa kirjeet joulupukille, osa toiveista toteutui ja osa ei. Oltiin tosin realisteja jo lapsina, kukaan ei itkenyt jos ei aamut toivomaansa emmekä toivoneet vaikka poneja vaan ihan tavallisia leluja ja pelejä. Muistan erityisesti sen kun olin yhtenä jouluna toivonut oikein kovasti Harry Potter-peliä ja sain sen.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:53"]Toiveita, jotka ei toteutuneet vuosien aikana : ääntelevä kissa, legoscala-talo, barbitalo, noitabarbi, hääbarbi, iso legopaketti, puhuva laalaa, teletappien talo, sasha-bratz ,baby born, barbiheppa, nallepuhtalo....
Sijasta sain: koirapehmo, legoscalakeittiö, minitalo, hollywoodbarbi, tavallinen barbi, pieni setti legoja, pieni teletappi, 2 teletappifiguuria, jade-bratz, tyttönukke

Kivat joulut oli silti(: opetti myös: en suuttunut jos kaveri antoi ala/yläasteella minulle kynttilän tai kirpparitavaran jouluna, vaikka monet kamut vetikin herneen nenään (vaikkei olisi antanat vastalahjaksi mitään). En muutenkaan olettanut, että kaverit työ synttäreille lahjoja, ainakaan mitään ihmeellistä. Olin onnellinen kun kerran kaveri toi 6 gogon pussin (:
[/quote]

Joskus harmitti, kun en ykköstaikakkosahjaa saanut, mutta iloitsin tai yritin iloita vanhempien hankkimasta "korvaavasta"/muista lahjoista. Ikinä en itkenyt! Ja kyllä lahjat teki iloiseksi, oli ne toivottuja tai ei. Ja kuitenkin tiesin, että suomessa kaikki lapset ei saa lahjoja ja jotkin kaverit vain pari lahjaa

no meillä 5v toivoi muistipeliä ja 2v " omaa palpia" joten toki saavat :D harvemmin lapsi,ainakaan leikki-ikäinen mitään niin kallista toivoo etteivät rahat riitäisi!

Itse toivoin myös baby bornia monena vuonna. Sain nukenvaatteita useana jouluna, vaikkei minulla ollut nukkea. Onneksi sain sitten jonkun nuken ja sain pukea sitä(:
paha mieli tuli, kun itse olin 7 ja sisko 3 ja hän sai baby bornin ja tarvikkeet sille.
Nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ollut kiva, kun vanhemmat olisi säästäneet ja antaneet vain yhden lahjan ja se olisi ollut baby born. Eli vähemmän lahjoja ja sitä mitä toivotaan. Vaikka se yksi lelu, jos siihen on varaa, jos ei niin jiku kakkos tai kolmostoive

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:15"]Minä olen pienenä saanut toivomani ja niin saavat omat lapsenikin. Meillä ei vuoden aikana juurikaan osteta leluja muuten. Säästän rahaa pitkin vuotta joululahjoihin, jotta minulla on varaa toteuttaa myös niitä kalliimpia toiveita. Toivelistat tehdään yhdessä lasten kanssa, joten siinäkin voi vähän vaikuttaa hintaan ja määrään.
[/quote]No jos yhdelle ostaa iphonen ja digijärkkäärin ja toiselle kalliin sohvan, kolmannelle pleikka nelosen niin puolet tämän yh:n bruttopalkasta on jo mennyt. Eli en osta.

Meillä lapset saavat toivoa 5 lahjaa, isompi tosin tänä vuonna haluamansa tietokoneen lisäksi vain kolme. Tietävät myös, että kaikkia niistäkään ei välttämättä saa, osan kyllä. Isovanhemmilta ja kummeilta tulee sitten lisää.