täytyykö lapsen saada haluamansa joululahja?

Mun toiveista toteutui 0-2 yleensä. Pienenä sain (4-7v) sain pienemmän/halvemman version toivomastani. Sen jälkeen pari toivottua juttua ja perinteisiä lahjoja, kuten villasukat, suklaata, yöpaidan vaikka niitä oli miljoona.
Mieluummin panostan johonkin kivaan kun annan monta halpaa krääsää lapsille. Esim järkkäriä tms ei teinille voida ostaa, mutta toivottu hajuvesi kylläkin. Ja jos ei pienemmälle sitä lps sairaalaa tms niin joku pienenpi tai kirpoarilta lps-elukoita. Katsotaan. Jotain ihanaa kuitenkin :)

Kamalaa lelliä lapsi niin, että se alkaa itkeä, jos ei saa haluamaansa lahjaa. Lapselle pitäis opettaa, että ne toiveet ei toteudu aina, ne on vaan ehdotuksia, ja se että saa jotain, niin osoittaa että joku välittää lapsesta. Ja että ne lahjat, jotka ei ole ollut toivelistalka, voi olla yhtä kivoja, voi myös muistuttaa että afrikassa ei saamelkein kukaan mitään lahjoja

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:01"]Ainakin jotain mieleistä. Mutta tuleeko ahne, jos saa aina minkä haluaa? 

Pyrin ainakin pienemmät toiveet täyttämään esim 2 lps-elukkaa (: , mutta lps jättitaloon en voi investoida 
[/quote]

Joo minäkin päädyin ostamaan muutaman elukan ja sitten joulun jälkeen alesta/ huutiksesta jos löytyis se talo. Lasten synttärit on alkuvuodesta joten hyvät lahjat löytyy tammikuussa:)

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:17"]Mistä tietää, että minkä lapsi haluaa oikeasti, kun lelukirjasta merkitään n 40 tavaraa...

Ehkä toteutan jonkun schleis-lelutoiveen.Haluan antaa mieluista ja kestävää! 
[/quote]Meilläkin ensin oli toiveita yli 30, sitten kerrottiin kyllä, että kaikkea ei todellakaan pukki voi tuoda kun maailmassa on paljon muitakin lapsia, joten karsittiin listaa reiluun kymmeneen toiveeseen :) Tärkeimmät siis vain

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:05"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 12:17"]Mistä tietää, että minkä lapsi haluaa oikeasti, kun lelukirjasta merkitään n 40 tavaraa...

Ehkä toteutan jonkun schleis-lelutoiveen.Haluan antaa mieluista ja kestävää! 
[/quote]Meilläkin ensin oli toiveita yli 30, sitten kerrottiin kyllä, että kaikkea ei todellakaan pukki voi tuoda kun maailmassa on paljon muitakin lapsia, joten karsittiin listaa reiluun kymmeneen toiveeseen :) Tärkeimmät siis vain
[/quote]ja siis tietää kyllä, että niistäkään ei välttämättä kaikkea tule saamaan ja tulee myös sellaista mitä ei toivoneet

Ei tarvitse. Ne ovat toiveita ja niistä voi toteuttaa osan mutta ei kaikkia tietenkään. Taas yksi curling-vanhemmuudenmuoto. Miten se lapsi oppii käsittelemään pettymyksen tunteita jos koko ajan pehmitellään ja vaikka tabletin avulla ohjataan huomiota muualle kiukuttelusta. Liian myöhäistä jos vasta aattona aletaan miettiä hemmoittelun tuottamia ongelmia.

Varmaan auttaisi jos opettaa lapselle toiveen ja vaatimuksen eron. Ei ole kysymys vaatimuslistasta.

Itse sain pienenä aina ehkä yhden pienen asian mitä olin toivonut. Se oli vähän älytöntä, koska kaikki miljoona muuta lahjaa oli "aa tää on ihan kiva" kun samalla rahalla ois voinu olla jotain mitä toivoin! Yllätykset on toki kivoja, mutta aion kuunnella omien lasten toiveita kun niitä lapsia sitten siunautuu.

En saanut koskaan toivomiani lahjoja lapsena. Jos jotain erehdyin toivomaan, niin sitä ei ainakaan ostettu. Jos en toivonut mitään, ehkä tuurilla saattoi joskus sattumalta tulla oikeaan suuntaan liippaava lahja.

Lapseni saavat toivoa aina jouluna/synttäreinä. Tietenkään en kaikkea toteuta, mutta pyrimme aina ostamaan jotain toivottua ja muutenkin sellaisia lahjoja, joista lapset ilahtuvat. Lahjat on niitä saajiaan varten eikä lasten kuulu ilahtuakaan sellaisesta, jonka aikuinen päättää olevan kiva lahja ilman lapsen mielenkiintoa asiaan. En minäkään ilahdu, jos saisin TM-lehtitilauksen vaikka miehestäni se olisi oiva lahja.

Äitini jatkaa edelleen samaa rataa eli ostelee lapsenlapsilleen ihan mitä sattuu ja sitten on marttyyriä, kun muut lahjat vievät voiton ja se hänen mielestään oikea lahja olekaan niin leikittävissä oleva (lapsen mielestä). Koskaan ei toiveita kysy tai vihjeistä ota vaarin. Ostaa esim. tytöllemme aina nukkeja. Kuinkahan monta kertaa olen kertonut, että lapsi ei nukeilla leiki ja ovat nurkassa laatikossa. Työntää nukenkärryillä pehmoleluja ym, mutta nukkeihin ei koske. Silti on paketissa nukke, koska tytön kuuluu nukeilla leikkiä.

Joten joo, noudatan lasten toiveita siinä määrin kuin rahallisesti ja kasvatuksellisesti on järkevää.

Meillä lahjalistojen tekeminen on aina vähän vaikeaa. Ilman lelulehtiä eivät oikein keksi mitään toivottavaa ja lehtien kanssa taas juuri niitä toiveita joita nyt vaan sillon voisi toivoa.

Siksi yritän aina keksiä itse jotakin mistä kuvittelisin lasten tykkäävän. Sellaiset "pidempiaikaiset" toiveet pyritään kyllä toteuttamaan, mikäli talous sallii.

Harmittaa kyllä nyt, että olen ajatuksetta opettanut lapset isoihin lahjavuoriin jouluisin. Muuten vuoden aikana leluja ei osteta. Toki jos omaa rahaa on, niin sitä saa käyttää.
Nyt on hyvin vaikea karsia lahjoja paljoa, ettei joulu menisi pettymykseksi.
Niinkuin toinen lapsi sanoi, että se on niin kiva avata niitä paketteja. Ja ymmärrän häntä. Minäkin sain lapsena todella paljon lahjoja, ei mitään arvokasta koskaan, mutta paljon paketteja ja niitä oli kiva avata.
Lapset ovat siis aivan tyytyväisiä esim. kyniin, sukkiin, karkkiin jne.
Jokainen joulu päätän, etten osta niin paljon lahjoja, mutta silti niitä sitten jotenkin aina kertyy kuitenkin. Mutta meillä tosiaan myös paketoidaan niitä sukkapaketteja ja suihkusaippua/huulirasva jne.
Varsinaisia leluja ja toiveita on 1-5kpl.

En tiedä sitten miksi olen tässä asiassa niin "höveli". Jotenkin aina on sellainen pelko, että joulu olisi lapsille pettymys ja ja ja, minulle on hirveän tärkeää, että lapsille se on ilon ja onnen juhla. Mikään ei tunnu paremmalta, kuin nähdä lapset hihkumassa onnellisina lahjojen parissa :) . En muista omia lapsuudenjouluja ollenkaan. Sen tiedän, että sain paljon lahjoja, mutta ei kuitenkaan ole jäänyt yhtään mieleen mitä olisin saanut. Kai tämä tunne on joku haamu sieltä omasta lapsuudesta.

Kyllä ainakin jotain toivottua haluan toteuttaa. Mutta ei kovin montaa pakettia lapselle (ainakaan leluja. jotka vaan on keksitty lehdestä), kun haluamme elää suht ekologisesti. Käytettynä olen osan löytänyt

Oonkohan kamala äiti, kun olen keränny tytöille barbeja ja muita nukkeja kirppareilta ja usein antanut lähinnä niitä joulu- ja syndelahjaksi? Tykkäävät kyllä paljon nukeista! Yleensä myös joku lelu ostettu kaupasta:)

Sain lapsena myös paljon lahjoja. Muutaman toivotun ja kaikki oli ihan muuta. Oli tosi kiva avata sitä lahjavuorta MUTTA ne ei-toivotut lahjat ei kyllä ilostuttaneet, jos ne avasi toivelahjojen jälkeen. Villasukista esitin innostuvani ja kiittelin vuolaasti.

Joulu on tietty hyvä aika myös antaa kaikkea tarpeellista kuten sukkia, vaatteita, dödöjä. Kerran sain luistimet, vaikka vihasin luistelemista, mutta vanhat luistimet oli pienet. Kyllä niistä ilahduin, kun ajattelin että nyt on samanlaiset kuin kaikiööa muilla! Ja tiesin, että aika kalliit olleet, kun sisko sai syntymäpäivälahjaksi vaan luistimet ja yhden pienen lelun.

Tiivistys: pari,kolme, muutama toivelahja ja niiden lisäksi jotain tarpeellistä esim niitä uusia sukkia. En kuitenkaan suosittele kamalan tavaramäärän ostamista - ei sitä lapsi osaa arvostaa (vain niitä toivelahjoja), menee rahaa ja lahjapaperia, luonto kärsii ja jos tulot romahtaa ja saakin 20 lahjan sijaan enää 2 lahjaa niin itku voi tulla

Eikös siinä toiveen toteuttamisessa ole ideana se, että jos lapsi on kirjoittanut joulupukille ja toivonut tiettyjä lahjoja, niin ainakin joku niistä lahjoista toteutetaan.

Me tehtiin tytön kanssa lps-talo pahvista :) Siitä tuli oikeasti tosi hieno eikä paljon maksanut.

T:yksi niistä joiden lapset saa haluamansa lahjat

Joo ainakin jotain (jos vain mahdollisuus on). Ei niin hyvään palveluun pidä toteuttaa että itku pääsee kun toiveet ei toteudu. Toivottavasti joulu oisi muutenkin kiva juhla lapsille, eikä vaan ne lahjat:)