Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys t a p p a a.
10.10.2021 |
Olen ollut valveilla viidestä asti. Käynyt tunnin lenkillä ja ratkaissut kaikki tehtävät lehden viikonloppuosiosta. Olen yksin jokseenkin aina. Eilen oli ryhmäliikuntatunti, jossa ei juuri puhella muiden kanssa.
Olo on turta. En saa enää nukutuksi kuin muutaman tunnin yössä. Herään pieneenkin risaukseen. Ei ole ketään, jonka jutella mitään syvällisempää. Olen aina yksin oman pääni sisällä. En halua ajatella tulevaa talvea: kylmää, pimeää, yksinäistä. En jaksa enää. ☠️
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.
Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Et vastannut minulle, mutta kysyn silti:
miten minä olisin edes tietoinen jostain ihmisestä, jolla ei ole kavereita ja johon en tutustu missään?
Ei yksinäisyyttä hoidetakaan terapiassa. Terapiassa hoidetaan masennusta, joka aiheutuu yksinäisyydestä. Terapian avulla voi saada voimaa huomata hyvät asiat, hyväksyä asiat, joille ei mitään voi sekä muuttaa ne asiat, joille voi tehdä jotakin. Terapia on myös oivallinen itsereflektion keino, siinä pääsee tarkastelemaan itseään pintaa syvemmältä ja kenties löytämään syitä haitallisille käyttäytymismalleille sekä pohtimaan muutosta niihin. Terapia ei ole vain "hulluille", se on mielenterveyden hoitamista. Jos sinulla on käsi kipeä, menet lääkäriin, eikö. Kun on mieli kipeä, menet terapeutille. Suosittelen lämpimästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Niin, mitä jos se sosiaalinen, empaattinen ja laajan verkoston omaava juttelisikin yksinäisen oloiselle ja kutsuisi mukaan tapahtumiin ja kaveriporukan juttuihin. Istuisi koulutuksessa sen viereen kenen ympärillä on tyhjät tuolit. Mitä jos hän huomioisikin somessa ne jotka eivät saa postauksiinsa sataa sydäntä ja kommenttia, eikä vain skrollaisi ohitse kuten muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Olethan hoidossa masennuksen takia? Koska sitähän tuo mitä ilmeisimmin on. Miten edes kuvittelet yksinäisyytesi poistuvan, jos käytät päivät facebookia selatessa ja musiikkia kuunnellessa? Vai nautitko sisimmässäsi siitä, että saat käpertyä kaivelemaan omaa napanöyhtääsi ja säälimään itseäsi?
Miten kuvittelet, että yksinäisyydestä johtuvaa masennusta hoidetaan?
Ehdota vielä lamaannuttavia, turruttavia lääkkeitä, niin olet saavuttanut typeryyden nollapisteen.Eli mieluummin tämäkin päivä yksin napanöyhtää kaivellen ja dramaattisesti nyyhkien - no, siihen sinulla on vapaus. Tuo valittaminen vain ärsyttää.
Itse en olisi pysynyt työelämässä kiinni ellen olisi aikoinaan suostunut buustaamaan toimintakykyäni mielialalääkkeillä- En enää jaksanut muuta kuin maata sängyllä ja tuijottaa kattoon tai korkeintaan selata päämäärättömästi nettiä. Kannatti hakea apua, nyt olen jo vuosia taas voinut hyvin. Ilman apua en luultavasti olisi koskaan sieltä sängyltä noussut.
Onnittelut sinulle noususta, jonka lääkkeet mahdollistivat!
Me yksinäiset emme kaikki makoile sängyllä tuijottamassa kattoon.
Minulla on neljälle viikonpäivälle ohjattua ryhmäliikuntaa, muina päivinä omaehtoista, ja parina päivänä lisäksi patikkaretkiä luonnossa. Käyn itse kaupassa, josta ostan terveellistä syötävää, laitan yleensä päivittäin lämpimän ruoan ja seuraan yhteiskuntaa ja maailman tapahtumia.
Mihin tarvisin mielialalääkettä?
Totta on kumminkin, että olen sisäisesti onneton ja elämä tuntuu tarkoituksettomalta.
Olen aina yksin, minulla ei ole yhtään ystävää. Siihen ei lääkärin resepti auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Et vastannut minulle, mutta kysyn silti:
miten minä olisin edes tietoinen jostain ihmisestä, jolla ei ole kavereita ja johon en tutustu missään?
Samaa ihmettelen. En mä ainakaan pysty ihmisen ulkonäöstä päättelemään, onko hän yksinäinen vai ei.
Ei yksinäisyys ketään tapa, päinvastoin vääränlaiset ihmiset tappaa. Introvertti voi aina olla parhaassa seurassa......omassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Et vastannut minulle, mutta kysyn silti:
miten minä olisin edes tietoinen jostain ihmisestä, jolla ei ole kavereita ja johon en tutustu missään?
En ole tuo kelle vastasit, mutta miten toimit työpaikalla, kursseilla, juhlissa, vanhempainilloissa, sosiaalisessa mediassa? Huomaatko yksinäisiä? Sanotko moi jollekin ja käännät hänelle heti selän huomattuasi hyvän kaverisi vai jäättekö kaikki yhdessä juttelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Olethan hoidossa masennuksen takia? Koska sitähän tuo mitä ilmeisimmin on. Miten edes kuvittelet yksinäisyytesi poistuvan, jos käytät päivät facebookia selatessa ja musiikkia kuunnellessa? Vai nautitko sisimmässäsi siitä, että saat käpertyä kaivelemaan omaa napanöyhtääsi ja säälimään itseäsi?
Miten kuvittelet, että yksinäisyydestä johtuvaa masennusta hoidetaan?
Ehdota vielä lamaannuttavia, turruttavia lääkkeitä, niin olet saavuttanut typeryyden nollapisteen.Eli mieluummin tämäkin päivä yksin napanöyhtää kaivellen ja dramaattisesti nyyhkien - no, siihen sinulla on vapaus. Tuo valittaminen vain ärsyttää.
Itse en olisi pysynyt työelämässä kiinni ellen olisi aikoinaan suostunut buustaamaan toimintakykyäni mielialalääkkeillä- En enää jaksanut muuta kuin maata sängyllä ja tuijottaa kattoon tai korkeintaan selata päämäärättömästi nettiä. Kannatti hakea apua, nyt olen jo vuosia taas voinut hyvin. Ilman apua en luultavasti olisi koskaan sieltä sängyltä noussut.
Onnittelut sinulle noususta, jonka lääkkeet mahdollistivat!
Me yksinäiset emme kaikki makoile sängyllä tuijottamassa kattoon.
Minulla on neljälle viikonpäivälle ohjattua ryhmäliikuntaa, muina päivinä omaehtoista, ja parina päivänä lisäksi patikkaretkiä luonnossa. Käyn itse kaupassa, josta ostan terveellistä syötävää, laitan yleensä päivittäin lämpimän ruoan ja seuraan yhteiskuntaa ja maailman tapahtumia.
Mihin tarvisin mielialalääkettä?
Totta on kumminkin, että olen sisäisesti onneton ja elämä tuntuu tarkoituksettomalta.
Olen aina yksin, minulla ei ole yhtään ystävää. Siihen ei lääkärin resepti auta.
Eli nyt tämä ei enää pidäkään paikkaansa: "Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka mulkero kehtaa alapeukuttaa aloittajan kommenttia? Tulkaapa käymään, nii katsotaan nyhveröt!
Ahkera Liisa kirjoitti:
Ei yksinäisyys ketään tapa, päinvastoin vääränlaiset ihmiset tappaa. Introvertti voi aina olla parhaassa seurassa......omassaan.
Kyllä Liisa on oikeassa, introvertin pitää löytää sopiva viisikko elämäänsä. Useimmiten ei tarvitse olla verisukulaisia, jopa kolmikkokin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Niin, mitä jos se sosiaalinen, empaattinen ja laajan verkoston omaava juttelisikin yksinäisen oloiselle ja kutsuisi mukaan tapahtumiin ja kaveriporukan juttuihin. Istuisi koulutuksessa sen viereen kenen ympärillä on tyhjät tuolit. Mitä jos hän huomioisikin somessa ne jotka eivät saa postauksiinsa sataa sydäntä ja kommenttia, eikä vain skrollaisi ohitse kuten muut.
Paitsi että yksinäiset eivät someta. Kelle he postaisivat? Itselleenkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Et vastannut minulle, mutta kysyn silti:
miten minä olisin edes tietoinen jostain ihmisestä, jolla ei ole kavereita ja johon en tutustu missään?
En ole tuo kelle vastasit, mutta miten toimit työpaikalla, kursseilla, juhlissa, vanhempainilloissa, sosiaalisessa mediassa? Huomaatko yksinäisiä? Sanotko moi jollekin ja käännät hänelle heti selän huomattuasi hyvän kaverisi vai jäättekö kaikki yhdessä juttelemaan?
Työpaikalla seurustellaan jokaisen kanssa samalla tavalla, ystävällisesti mutta työn liittyen. En ole kursseilla, joihin liittyisi livetapaamisia. Juhlissa olen käynyt viimeksi kesällä 2018. Ei ole lapsia joten en käy vanhempainilloissa. Sosiaalisessa mediassa seuraan enimmäkseen ryhmiä ja kiinnostukseni kohteita, en yksittäisiä ihmisiä. En, en voi tietää ihmisen jossain nähdessäni, että hän on yksinäinen. Mutta olen se "mummomagneetti", joka juttelee kaikille ja jolle muut juttelevat niin bussipysäkillä kuin kassajonossa. Jos olen jossain ryhmässä, koen tehtäväkseni varmistaa, että kaikki tulevat otetuksi huomioon.
Ystävyyteen siitä on vielä pitkä matka, ystävyys tarkoittaa, että on jotain sellaista minkä puitteissa aletaan pitää yhteyttä ja siitä yhteys vähitellen syvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Ei yksinäisyys ketään tapa, päinvastoin vääränlaiset ihmiset tappaa. Introvertti voi aina olla parhaassa seurassa......omassaan.
Kyllä Liisa on oikeassa, introvertin pitää löytää sopiva viisikko elämäänsä. Useimmiten ei tarvitse olla verisukulaisia, jopa kolmikkokin on hyvä.
"Pitää löytää"? Mistä ihmeestä!?
Viisi? Kolme? Kun yksikin on mahdottomuus!
Mitä se ystävyys edes on? No ainakin parempaa kuin parisuhde. Ja varsinkin kestävämpää,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Täähän se on aina vakiovastaus.
Sokea taluttamaan silmäpuolta.
Just joo.Miten olisi, että sinä joka olet henkisesti vahva ja empaattinen, ottaisit kaveriksesi sen, jolla ei ole ketään? Jospa hänenkin ympyränsä siitä laajenisivat?
Niin, mitä jos se sosiaalinen, empaattinen ja laajan verkoston omaava juttelisikin yksinäisen oloiselle ja kutsuisi mukaan tapahtumiin ja kaveriporukan juttuihin. Istuisi koulutuksessa sen viereen kenen ympärillä on tyhjät tuolit. Mitä jos hän huomioisikin somessa ne jotka eivät saa postauksiinsa sataa sydäntä ja kommenttia, eikä vain skrollaisi ohitse kuten muut.
Paitsi että yksinäiset eivät someta. Kelle he postaisivat? Itselleenkö?
Kyllä mä sometan vaikka olen yksinäinen. Kuulun FB:ssä useaan eri ryhmään ja instassakin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Ei yksinäisyys ketään tapa, päinvastoin vääränlaiset ihmiset tappaa. Introvertti voi aina olla parhaassa seurassa......omassaan.
Kyllä Liisa on oikeassa, introvertin pitää löytää sopiva viisikko elämäänsä. Useimmiten ei tarvitse olla verisukulaisia, jopa kolmikkokin on hyvä.
"Pitää löytää"? Mistä ihmeestä!?
Viisi? Kolme? Kun yksikin on mahdottomuus!
Sori, tuo "pitää" oli väärä sana, en silleen tarkoittanut. Tämä oli vain ajatuksena ekstroverttien satojen "ystävien" maailmaan.
Ja totta, yksikin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Olethan hoidossa masennuksen takia? Koska sitähän tuo mitä ilmeisimmin on. Miten edes kuvittelet yksinäisyytesi poistuvan, jos käytät päivät facebookia selatessa ja musiikkia kuunnellessa? Vai nautitko sisimmässäsi siitä, että saat käpertyä kaivelemaan omaa napanöyhtääsi ja säälimään itseäsi?
Miten kuvittelet, että yksinäisyydestä johtuvaa masennusta hoidetaan?
Ehdota vielä lamaannuttavia, turruttavia lääkkeitä, niin olet saavuttanut typeryyden nollapisteen.Eli mieluummin tämäkin päivä yksin napanöyhtää kaivellen ja dramaattisesti nyyhkien - no, siihen sinulla on vapaus. Tuo valittaminen vain ärsyttää.
Itse en olisi pysynyt työelämässä kiinni ellen olisi aikoinaan suostunut buustaamaan toimintakykyäni mielialalääkkeillä- En enää jaksanut muuta kuin maata sängyllä ja tuijottaa kattoon tai korkeintaan selata päämäärättömästi nettiä. Kannatti hakea apua, nyt olen jo vuosia taas voinut hyvin. Ilman apua en luultavasti olisi koskaan sieltä sängyltä noussut.
Onnittelut sinulle noususta, jonka lääkkeet mahdollistivat!
Me yksinäiset emme kaikki makoile sängyllä tuijottamassa kattoon.
Minulla on neljälle viikonpäivälle ohjattua ryhmäliikuntaa, muina päivinä omaehtoista, ja parina päivänä lisäksi patikkaretkiä luonnossa. Käyn itse kaupassa, josta ostan terveellistä syötävää, laitan yleensä päivittäin lämpimän ruoan ja seuraan yhteiskuntaa ja maailman tapahtumia.
Mihin tarvisin mielialalääkettä?
Totta on kumminkin, että olen sisäisesti onneton ja elämä tuntuu tarkoituksettomalta.
Olen aina yksin, minulla ei ole yhtään ystävää. Siihen ei lääkärin resepti auta.Eli nyt tämä ei enää pidäkään paikkaansa: "Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa."
En ole sama kirjoittaja, mutta sama tilanne. Älä nyt noin kirjaimellisesti ota, ettei joku todella tekisi MITÄÄN muuta kuin Fb ja musan kuuntelu.
Yritän saada sinut käsittämään, että ihminen pystyy usein suorittamaan elämäänsä ja tekemään asioita, vaikka samalla toivoo, ettei enää koskaan tarvisi.
SINÄ tarvit vain kemiallista buustia, että sait elämäsi raiteilleen. Me yksinäisyyteen tuomitut ja siitä masentuneet emme hyödy lääkityksestä. Ei kukaan tervejärkinen ja toimintakykyinen halua turruttaa itseään tuskaa tuntemasta.
Miten uskaltaa lähteä Tinder-treffeille ihan vaan katselemaan? Entä jos pettyykin entistä enemmän siihen, ettei kiinnosta, tai kiinnostaa yksipuolisesti? Tai toinen on joku pelottava tyyppi?
Alue: Aihe vapaa
Eli mieluummin tämäkin päivä yksin napanöyhtää kaivellen ja dramaattisesti nyyhkien - no, siihen sinulla on vapaus. Tuo valittaminen vain ärsyttää.
Itse en olisi pysynyt työelämässä kiinni ellen olisi aikoinaan suostunut buustaamaan toimintakykyäni mielialalääkkeillä- En enää jaksanut muuta kuin maata sängyllä ja tuijottaa kattoon tai korkeintaan selata päämäärättömästi nettiä. Kannatti hakea apua, nyt olen jo vuosia taas voinut hyvin. Ilman apua en luultavasti olisi koskaan sieltä sängyltä noussut.