Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19682)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on pelkästään hieno asia että ihmiset keskustelevat täällä ja jokaiselle annetaan tilaa sille mitä kukin haluaa tuode (anonyymisti) esiin.
Missä muualla he saavat tuulettaa ajatuksiaan vapaasti. Joten ihan hyvä että vaihtavat mielipiteitään ja näkemyksiään ko alasta ja sen muutoksista.
Samaa mieltä. Kyllä soten säästöt ja irtisanomiset huolestuttaa ja moni niitä pohtii. Kaikille sosionomille ja hoitajille ei nytkään löydy töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Irtisanomissuojan heikkeneminen on uhkana myös naisvaltaisilla julkisilla aloilla, kuten esimerkiksi lähi- ja lastenhoitajilla."
Paskamaisemmat johtajat kirjoittavat jo nyt varmaan kieli pitkällä uudenlaisia työsopimuksia mihin oikein eritelty "syitä" mistä seuraa välitön irtisanominen.
Vallan tunne tyhmälle joka pääsee kunnolla kerrankin kyykyttämään, se on ihanaa herkkua!
Miksi työskennellä organisaatiossa, josta ajattelee noin? Oman hyvinvoinnin kannalta huono tilanne.
Yle uutisissa tänään Ilmarisen suhdanneindeksin tiedot työttömyyden kasvusta. Työntekijöiden määrä tippunut kohta kaksi vuotta putkeen.
Eniten vähennystä on tullut naisvaltaisilla aloilla, esim. sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä majoitus- ja ravitsemusalalla.
Panikoida ei kannata, mutta selusta kannattaa turvata. Aina on hyvä olla takataskussa vaihtoehto B.
Vaka-alalle ei muutenkaan ole tunkua ja tekijöistä ollut jo vuosien ajan pulaa eikä sijaisakaan enää vaikkapa Seuresta tilata kuin äärimmäisessä hädässä (esim.meidän yksikössä oltava vähintään 5-6 kasvattajan vaje (yht.15 kasvattajasta) jotta pomo tilaa edes 1-2 sijaista jotka sitten saadaan tai ei. Ei tod ole pelkoa pois potkimisesta ellei aivan ryssi toimintaansa.
Itseäni ainakin häiritsee työkavereiden lusmuilu ja haluttomuus vuorovaikutukseen lasten kanssa. Koko ajan tulee jotain että täytyy olla pois siitä itse perustyöstä, ryhmästä. Itse olen 85-90% vähintään työajasta lasten kanssa, aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Muutama hyvä työkaveri on sattunut vuosien varrelle, jotka toimivat samoin, ja heidän kanssa työskentely onkin ollut mukavaa. Suurin osa työkavereista, niin hoitajista kuin opettajista, keksii mitä tahansa muuta kuin vastuunkannon arjesta. On siivoamista, toimistossa ravaamista, tikusta asiaa toiseen ryhmään, äkkiä pitää poistua paikalta jne jne. Eikä kyse ole edes siitä, että opettaja tekisi sak aikaa, vaan aivan järjestelmällisesti vaan pakoillaan työtä. Erityisesti siirtymissä. Ei vaan millään saada itseä pakotettua siihen, että otetaan vastuu ryhmän siirtymisestä esim sisältä ulos ja aletaan auttaa lapsia siivoamaan leikit pois, menemään vessaan, pukeutumaan jne. Ammatti-ihmisiltä odottaisi ymmärrystä siitä, mikä oma tehtävä näissä tilanteissa on. Mutta usein näkee sitä että kun siirtymä alkaisi, työkaverit häviävät kuin pieru saharaan, lähtien itse esim pukemaan omia vaatteita ja jättäen lasten toiminnan ohjauksen tukemisen oman onnensa nojaan tai yhden työntekijän harteille. Sitten kun lapset hyppivät seinille, aletaan pitää kuria ja yritetään negatiivisen vuorovaikutuksen kautta saada tilannetta haltuun. Tai sitten vaan ei edes yritetä, kunhan pakoillaan vastuuta.
Työkavereiden alisuoriutuminen on kaikista kuormittavinta tässä työssä, koska se tarkoittaa että koko korttitalo kaatuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ainakin häiritsee työkavereiden lusmuilu ja haluttomuus vuorovaikutukseen lasten kanssa. Koko ajan tulee jotain että täytyy olla pois siitä itse perustyöstä, ryhmästä. Itse olen 85-90% vähintään työajasta lasten kanssa, aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Muutama hyvä työkaveri on sattunut vuosien varrelle, jotka toimivat samoin, ja heidän kanssa työskentely onkin ollut mukavaa. Suurin osa työkavereista, niin hoitajista kuin opettajista, keksii mitä tahansa muuta kuin vastuunkannon arjesta. On siivoamista, toimistossa ravaamista, tikusta asiaa toiseen ryhmään, äkkiä pitää poistua paikalta jne jne. Eikä kyse ole edes siitä, että opettaja tekisi sak aikaa, vaan aivan järjestelmällisesti vaan pakoillaan työtä. Erityisesti siirtymissä. Ei vaan millään saada itseä pakotettua siihen, että otetaan vastuu ryhmän siirtymisestä esim sisältä ulos ja aletaan auttaa lapsia siivoamaan leikit pois, menemään vessaan, pukeutumaan jne. Ammatti-ih
Kertoo vain siitä että työ on kuormittavaa, rankkaa. Päivästä toiseen.
Kokonaan vaiettu asia, onko ihan tabu? on se kuinka alalla "suojellaan" ja sallitaan miestyöntekijöille ihan omanlaisensa käytös ja tyyli "työskennellä".
= Vastuun pakoilu, koska "kyllä ritva/minttu etc, tiimikaveri hoitaa ja on se "paha poliisi".
= Kahvitauko, sen kyllä pidän ja istun siellä vaikka 30min ja ylikin
= Mieslapsena olo, mikäs tässä leikkiessä ja soitellessa, kyllä sieltä kohta joku aikuinen antaa ohjeeta mitä seuraavaksi ja pyytää siivoamaan leikit ja hoitaa haastavan lapsen edesottamukset, kun omat taidot eikä hermot ei riitä etc.etc.etc
Ja kyllä, löytyy myös muunlaisia miestyöntekijöitä ja naistekijöissä vastavaa, mutta tuo nyt on selkeästi havaittavissa oleva asia ja sen sallii myös moni naistekijä, ei vain yksikön pomo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vuosien kokemus lusmuilevasta työkaverista,joka lähinnä pomotti muita ja muuten haahuili milloin missäkin.Ulkoilut vietti varastossa muka järjestellen leluja jolloin lapset olivat joko keskenään tai kokonaan minun vastuullani.
Johtaja ei koskaan puuttunut tähän useiden työkavereidenkaan pyytäessä Painoi villasella vasut,keskustelut,palaverit joihin tämä jätti osallistumatta.Vasta läheltä piti vakava tilanne herätti.Olin kieltäytynyt retkeilemästä tämän kollegan kanssa kaksin .Olisin joutunut yksin huolehtimaan koko ryhmästä metsästä.Sijainen oli lähtenyt mukaan.
Onneksi tilanteesta ei syntynyt loppuelämän vammaa lapselle,mutta lähellä oli.
Sijaisen sanaa pomo uskoi,kun tämä uhkasi laittaa asiaa eteenpäin ja lehtiin.
Näin siis voi vakassa tehdä töitä niitä tekemättä.Vanhempien ,kollegoiden jne huomiota eivät merkitse,jos pomo on jonkun kaverin ja puolueellinen.
Lopuksi..nykyään(viime.2vuotta) tämä lusmuilija on siirretty kunnassa muihin töihin ja työterveys on mukana asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan vaiettu asia, onko ihan tabu? on se kuinka alalla "suojellaan" ja sallitaan miestyöntekijöille ihan omanlaisensa käytös ja tyyli "työskennellä".
= Vastuun pakoilu, koska "kyllä ritva/minttu etc, tiimikaveri hoitaa ja on se "paha poliisi".
= Kahvitauko, sen kyllä pidän ja istun siellä vaikka 30min ja ylikin
= Mieslapsena olo, mikäs tässä leikkiessä ja soitellessa, kyllä sieltä kohta joku aikuinen antaa ohjeeta mitä seuraavaksi ja pyytää siivoamaan leikit ja hoitaa haastavan lapsen edesottamukset, kun omat taidot eikä hermot ei riitä etc.etc.etc
Ja kyllä, löytyy myös muunlaisia miestyöntekijöitä ja naistekijöissä vastavaa, mutta tuo nyt on selkeästi havaittavissa oleva asia ja sen sallii myös moni naistekijä, ei vain yksikön pomo.
On kokemusta tästä. Meillä oli useamman kuukauden ajan sijaisena mies, joka teki vain sitä, mitä halusi tehdä. Hän ei ymmärtänyt struktuurien merkitystä isossa ryhmässä, jossa hänen sähellyksensä takia homma niin sanotusti lähti hajoamaan. Lisäksi hän piti monta kahvitaukoa päivässä, otti tosi rennosti koko työn. Mihinkään yleiseen siistinäpitämiseen hän ei osallistunut. Esihenkilö ei ottanut valituksia korviinsa vaan muistutti, että on hienoa kun on saatu yksi mieskin taloon. Siinäpä se.
Eikä tämä ollut ainut tämäntyyppinen, ei toki. Somaleita kun aina arvostellaan, niin meillä paras miespuolinen sijainen oli juurikin somalimies, joka oli isossa perheessä varttunut ja osasi ottaa työhön oikean otteen. Lapsetkin pitivät hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä, että tästä puhutaan. Jokainen on törmännyt näihin siipeilijöihin ja ne pilaa koko työpaikan. Muut väsyy tai lähtee pois näitten vapaamatkustajien takia. Napakampi ote vaan esimiehiltä.
Joku aiempi sanoi, että tämä kertoo vaan, että työ on kuormittavaa ja rankkaa päivästä toiseen.
Ja ratkaisuko on se, että jätetään se muitten tehtäväksi ja siirrytään itse vapaamatkustajiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen päiväkodissa oli mieshoitaja. Paras kaikista. Lapset tykkäsi ja työkaveritkin. Sovitteli lasten välitkin hienosti, riidat loppui lyhyeen. Älysi olla saarnaamatta. Miehiä pitäisi olla enemmän päiväkodeissa. Harmi vaan, että lähti opiskelemaan ihan toiselle alalle. Kaivattiin.
Vierailija kirjoitti:
Joku aiempi sanoi, että tämä kertoo vaan, että työ on kuormittavaa ja rankkaa päivästä toiseen.
Ja ratkaisuko on se, että jätetään se muitten tehtäväksi ja siirrytään itse vapaamatkustajiksi?
Ei tietenkään ole mikään ratkaisu, mutta kertoo vakn siitä kuinka loppu tekijä voi olla. Se ei asiaa oikeuta, mutta selittää. Ihminen jaksaa tiettyyn pisteeseen kunnes ei enää jaksa. Mahdollisimman monen joka vastaavassa tilanteessa, ja mieluiten jo ennen sitä, tulisi hakeutua työterveyteen, mutta siitäkin tehty hyvin vaikeata, koska
1. Työterveys minimiä eli ajat ja avut minimissä ja mitään ei saisi tutkia, ei röntgenkuvausta saati sen kummempaa, ei verikokeita kuin suppea verenkuva, ei jatkoaikoja millekään erikoislääkärille jne.
2. Siitä saa helposti "huonon maineen", jos sairastuu/aa
3. Sijaisia ei oteta, koska kiristetään koko ajan vain lisää siinäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Irtisanomissuojan heikkeneminen on uhkana myös naisvaltaisilla julkisilla aloilla, kuten esimerkiksi lähi- ja lastenhoitajilla."
Paskamaisemmat johtajat kirjoittavat jo nyt varmaan kieli pitkällä uudenlaisia työsopimuksia mihin oikein eritelty "syitä" mistä seuraa välitön irtisanominen.
Vallan tunne tyhmälle joka pääsee kunnolla kerrankin kyykyttämään, se on ihanaa herkkua!
Miksi työskennellä organisaatiossa, josta ajattelee noin? Oman hyvinvoinnin kannalta huono tilanne.
-Jep. Noissa vastenmielisissä "organisaatioissa" henkilökunnan vaihtuvuus on yleensä 3-4 per vuosi.
Itseäni ainakin häiritsee työkavereiden lusmuilu ja haluttomuus vuorovaikutukseen lasten kanssa. Koko ajan tulee jotain että täytyy olla pois siitä itse perustyöstä, ryhmästä. Itse olen 85-90% vähintään työajasta lasten kanssa, aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Muutama hyvä työkaveri on sattunut vuosien varrelle, jotka toimivat samoin, ja heidän kanssa työskentely onkin ollut mukavaa. Suurin osa työkavereista, niin hoitajista kuin opettajista, keksii mitä tahansa muuta kuin vastuunkannon arjesta. On siivoamista, toimistossa ravaamista, tikusta asiaa toiseen ryhmään, äkkiä pitää poistua paikalta jne jne. Eikä kyse ole edes siitä, että opettaja tekisi sak aikaa, vaan aivan järjestelmällisesti vaan pakoillaan työtä. Erityisesti siirtymissä. Ei vaan millään saada itseä pakotettua siihen, että otetaan vastuu ryhmän siirtymisestä esim sisältä ulos ja aletaan auttaa lapsia siivoamaan leikit pois, menemään vessaan, pukeutumaan jne. Ammatti-ih...
- Hyvä että joku nostaa tämän asian esille. Tuota tapahtuu.
Jos ei jaksa, pitää ymmärtää vaihtaa alaa. Ensin vaikka sairaslomalle ja sitten uuteen ammattiin. Vastuu omasta jaksamisesta täytyy ottaa vakavasti. Toisten niskoille heittäytyminen on eettisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on pelkästään hieno asia että ihmiset keskustelevat täällä ja jokaiselle annetaan tilaa sille mitä kukin haluaa tuode (anonyymisti) esiin.
Missä muualla he saavat tuulettaa ajatuksiaan vapaasti. Joten ihan hyvä että vaihtavat mielipiteitään ja näkemyksiään ko alasta ja sen muutoksista.
Samaa mieltä. Kyllä soten säästöt ja irtisanomiset huolestuttaa ja moni niitä pohtii. Kaikille sosionomille ja hoitajille ei nytkään löydy töitä.
Pelkästään oikein että turhat muijien ammatit lopetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jaksa, pitää ymmärtää vaihtaa alaa. Ensin vaikka sairaslomalle ja sitten uuteen ammattiin. Vastuu omasta jaksamisesta täytyy ottaa vakavasti. Toisten niskoille heittäytyminen on eettisesti väärin.
Naisten luonnossa on taipumus itkeä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku aiempi sanoi, että tämä kertoo vaan, että työ on kuormittavaa ja rankkaa päivästä toiseen.
Ja ratkaisuko on se, että jätetään se muitten tehtäväksi ja siirrytään itse vapaamatkustajiksi?
Ei tietenkään ole mikään ratkaisu, mutta kertoo vakn siitä kuinka loppu tekijä voi olla. Se ei asiaa oikeuta, mutta selittää. Ihminen jaksaa tiettyyn pisteeseen kunnes ei enää jaksa. Mahdollisimman monen joka vastaavassa tilanteessa, ja mieluiten jo ennen sitä, tulisi hakeutua työterveyteen, mutta siitäkin tehty hyvin vaikeata, koska
1. Työterveys minimiä eli ajat ja avut minimissä ja mitään ei saisi tutkia, ei röntgenkuvausta saati sen kummempaa, ei verikokeita kuin suppea verenkuva, ei jatkoaikoja millekään erikoislääkärille jne.
2. Siitä saa helposti "huonon maineen", jos sairastuu/aa
3. Sijaisia ei oteta, koska k
Ei nuo tekijät ole loppu, hehän voivat hyvin ja se joka lasten kanssa on uupuu. Silti heille ei armoa anneta eikä arvosteta sitä puurtajaa jonka työpanos on korvaamaton muttei korvaajaa löydy.
Tärkein työntekijä tuntuu aina olevan se joka on muualla, ei lasten kanssa. Häneltä kysytään neuvoja, on asiantuntija jokaisen lapsen suhteen ja se joka on lapsen kanssa joka päivä joka hetki sivuutetaan ( ei sinua tässä tarvita kun me keskustellaan, mee ulos )
Miksi puolustella lusmuilua?
Minusta on pelkästään hieno asia että ihmiset keskustelevat täällä ja jokaiselle annetaan tilaa sille mitä kukin haluaa tuode (anonyymisti) esiin.
Missä muualla he saavat tuulettaa ajatuksiaan vapaasti. Joten ihan hyvä että vaihtavat mielipiteitään ja näkemyksiään ko alasta ja sen muutoksista.