Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

 

.Ryhmässä vain yksi puhelin, minut saa kiinni tai minä saan kiinni työkaverin kännykälläni esim. pihalla kun toinen on oman ryhmän kanssa sisällä, retkellä jne..

---> Arkea monessa päiväkodeissa.

 

Meillä on vain yksi ryhmäpuhelin. Ei tulisi mieleenkään käyttää omaa puhelinta töissä. Lataan sen toki firman piikkiin. Joka. Päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin sitä omaa kännykkää ja kortteja tarvitaan työnteossa? Ei mihinkään.

 

 

Ryhmässä vain yksi puhelin, minut saa kiinni tai minä saan kiinni työkaverin kännykälläni esim. pihalla kun toinen on oman ryhmän kanssa sisällä, retkellä jne. Kouluikäinen lapseni tavoittaa minut tarvittaessa työaikanakin.  Kortit ovat kännykkäkotelossa. Minulla ei ole erikseen lompakkoa. En käytä rannekelloa.

 

Omia laitteita ei tarvitse käyttää työtehtäviin.

Esihenkilö käskee 3:n opettajan tehdä kaikkien lasten Varhaiskasvatussuunnitelmat ASAP.

Samalla ilmoitetaan kellon ajat milloin on osallistuttava pakolliseen webinaarikoulutukseen sekä Teamstapaamiseen kollegoiden kanssa. Annetaan 5h aikaa. Ja yksi ( säkällä jopa toimiva) ikivanha tietokone. Mutta omia laitteita ei tietenkään tarvitse käyttää työtehtäviin. Ja yli olan huikataan että sijaisia ei sitten saatu joka ryhmään mutta sopikaa keskenänne miten toimitte.

Toimintakauden jälkeen 2 opettajaa kolmesta irtisanoutuu ja vaihtaa alaa kokonaan .

 

Helenau

Täällä uupunut vaka-ope. Tänään mietin, että ala tuntuu väärältä, koska en tykkää leikkiä lasten kanssa. Nykyään sitä edellytetään ainakin meiltä opettajilta, pidetään siis ihan keskeisenä ammatillisen osaamisen osa-alueena. En minä osaa leikkiä, voin kyllä esittää leikkiväni, mutta huomaan että tämä leikkimisen vaatimus uuvuttaa jo työssäni kauheasti. Aina on ryhmässä kourallinen lapsia, joilla ei leikki suju kavereiden kanssa ja sitten pitää viihdyttää heitä. Ei ole hetkeäkään, että ehtisin vaikka huilata ja lepuuttaa aivoja tai vaikka suorittaa sitä kuuluisaa pedagogista havainnointia. Minusta tehtäväni on MAHDOLLISTAA lasten leikki, olla vieressä seuraamassa, auttaa ja tukea tarvittaessa, sanoittaa, ratkoa ristiriitatilanteita, houkutella ujoja mukaan jne. Jos joku aikuinen aidosti nauttii leikistä, mikä sen hienompaa, mutta minusta vaatimus leikkiä jos ei siihen tunne paloa tuntuu vähän samalta kuin käskisi uskomaan Jeesukseen jos ei usko. Se ei tule väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Mihin sitä omaa kännykkää ja kortteja tarvitaan työnteossa? Ei mihinkään.

--

      Omia laitteita ei tarvitse käyttää työtehtäviin.

-- Monissa päiväkodeissa ei valitettavasti ole vaihtoehtoa. Esimerkiksi vain 1 kännykkä per ryhmä ja tosi monta hoitajaa. 

 

Valitettavasti työnantaja ei voi henkilökuntaa vaatia käyttämään omaa puhelinta työasioihin.

Ainakaan omassa kaupungissa ei edes saa käyttää omaa puhelinta esim.lasten kuvaamiseen tms. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä uupunut vaka-ope. Tänään mietin, että ala tuntuu väärältä, koska en tykkää leikkiä lasten kanssa. Nykyään sitä edellytetään ainakin meiltä opettajilta, pidetään siis ihan keskeisenä ammatillisen osaamisen osa-alueena. En minä osaa leikkiä, voin kyllä esittää leikkiväni, mutta huomaan että tämä leikkimisen vaatimus uuvuttaa jo työssäni kauheasti. Aina on ryhmässä kourallinen lapsia, joilla ei leikki suju kavereiden kanssa ja sitten pitää viihdyttää heitä. Ei ole hetkeäkään, että ehtisin vaikka huilata ja lepuuttaa aivoja tai vaikka suorittaa sitä kuuluisaa pedagogista havainnointia. Minusta tehtäväni on MAHDOLLISTAA lasten leikki, olla vieressä seuraamassa, auttaa ja tukea tarvittaessa, sanoittaa, ratkoa ristiriitatilanteita, houkutella ujoja mukaan jne. Jos joku aikuinen aidosti nauttii leikistä, mikä sen hienompaa, mutta minusta vaatimus leikkiä jos ei siihen tunne paloa tuntuu vähän samalta kuin käskisi uskomaan Jeesuks

Miksi ihmeessä olet sitten valinnut tällaisen alan? Leikki on lapsen tapa oppia ja täten aika valtavan merkittävässä roolissa myös vaka-open työssä.

 

-- Täällä uupunut vaka-ope. Tänään mietin, että ala tuntuu väärältä, koska en tykkää leikkiä lasten kanssa. Nykyään sitä edellytetään ainakin meiltä opettajilta, pidetään siis ihan keskeisenä ammatillisen osaamisen osa-alueena. En minä osaa leikkiä, voin kyllä esittää leikkiväni, mutta huomaan että tämä leikkimisen vaatimus uuvuttaa jo työssäni kauheasti. Aina on ryhmässä kourallinen lapsia, joilla ei leikki suju kavereiden kanssa ja sitten pitää viihdyttää heitä. Ei ole hetkeäkään, että ehtisin vaikka huilata ja lepuuttaa aivoja tai vaikka suorittaa sitä kuuluisaa pedagogista havainnointia. Minusta tehtäväni on MAHDOLLISTAA lasten leikki, olla vieressä seuraamassa, auttaa ja tukea tarvittaessa, sanoittaa, ratkoa ristiriitatilanteita, houkutella ujoja mukaan jne..

Hei! Mielestäni tuo mitä kirjoitit ammatillisen osaamisen alueista on juuri hyvä (mahdollistaa/osallistaa/havainnoida) Kyllä se leikkiminen sitten jää sen lapsen alueeksi. Eri asia tietysti ohjaaminen vaikka pihaleikeissä, tai ryhmätoiminnassa (askartelut,jne) joissa aikuista tarvitaan, samoin aamupiirin vetäjänä(laululeikit ja loruttelut, jne). Ei aikuisen oleteta menevän esim pikkutyttöjen barbileikkeihin leikkimään tai pikkuautoilla päristelemään, kunhan rohkaisee leikkeihin tai pyrkii käynnistämään sen .

En itse asiassa ymmärtänyt mitä sinulta sitten kaiken tuon lisäksi on vaadittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä uupunut vaka-ope. Tänään mietin, että ala tuntuu väärältä, koska en tykkää leikkiä lasten kanssa. Nykyään sitä edellytetään ainakin meiltä opettajilta, pidetään siis ihan keskeisenä ammatillisen osaamisen osa-alueena. En minä osaa leikkiä, voin kyllä esittää leikkiväni, mutta huomaan että tämä leikkimisen vaatimus uuvuttaa jo työssäni kauheasti. Aina on ryhmässä kourallinen lapsia, joilla ei leikki suju kavereiden kanssa ja sitten pitää viihdyttää heitä. Ei ole hetkeäkään, että ehtisin vaikka huilata ja lepuuttaa aivoja tai vaikka suorittaa sitä kuuluisaa pedagogista havainnointia. Minusta tehtäväni on MAHDOLLISTAA lasten leikki, olla vieressä seuraamassa, auttaa ja tukea tarvittaessa, sanoittaa, ratkoa ristiriitatilanteita, houkutella ujoja mukaan jne. Jos joku aikuinen aidosti nauttii leikistä, mikä sen hienompaa, mutta minusta vaatimus leikkiä jos ei siihen tunne paloa t

Niin on! Joskus lapset tarvitsevat aikuista mallintamaan ja ohjaamaan leikkiä leikissä, ei sivussa seisten.

Kyllä näin pienen lapsen vanhempana huomaa, ketkä tarhan tädit tykkäävät lapsista ja ketkä ovat siellä töissä koska ovat kiinnostuneita pedagogiasta. Sanomattakin selvää, kenen toivon olevan työvuorossa: sen joka ottaa lapsia syliin ja menee heidän kanssaan leikkimatolle hassuttelemaan ja pitää iloista ilmapiiriä yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä uupunut vaka-ope. Tänään mietin, että ala tuntuu väärältä, koska en tykkää leikkiä lasten kanssa. Nykyään sitä edellytetään ainakin meiltä opettajilta, pidetään siis ihan keskeisenä ammatillisen osaamisen osa-alueena. En minä osaa leikkiä, voin kyllä esittää leikkiväni, mutta huomaan että tämä leikkimisen vaatimus uuvuttaa jo työssäni kauheasti. Aina on ryhmässä kourallinen lapsia, joilla ei leikki suju kavereiden kanssa ja sitten pitää viihdyttää heitä. Ei ole hetkeäkään, että ehtisin vaikka huilata ja lepuuttaa aivoja tai vaikka suorittaa sitä kuuluisaa pedagogista havainnointia. Minusta tehtäväni on MAHDOLLISTAA lasten leikki, olla vieressä seuraamassa, auttaa ja tukea tarvittaessa, sanoittaa, ratkoa ristiriitatilanteita, houkutella ujoja mukaan jne. Jos joku aikuinen aidosti nauttii leikistä, mikä sen hienompaa, mutta m

Leikin mallintaminen ja ohjaaminen on usein sellaista päälleliimattua päsmärointiä, joka vie mehut sekä työntekijältä itseltään että leikkiin osallistuvilta lapsilta.

Helpompaa ja pedagogisesti hyödyllisempää on havainnoida vähän sivussa, hymyillä, välillä sanoittaa ja vahvistaa, taata leikkirauha ja tarvittaessa toimia tuomarina.

Toki voi kanssaleikkiäkin, mutta lapset ovat siinä oikeasti meitä aikuisia parempia, eikä siihen ole juuri aikaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä uupunut vaka-ope. Tänään mietin, että ala tuntuu väärältä, koska en tykkää leikkiä lasten kanssa. Nykyään sitä edellytetään ainakin meiltä opettajilta, pidetään siis ihan keskeisenä ammatillisen osaamisen osa-alueena. En minä osaa leikkiä, voin kyllä esittää leikkiväni, mutta huomaan että tämä leikkimisen vaatimus uuvuttaa jo työssäni kauheasti. Aina on ryhmässä kourallinen lapsia, joilla ei leikki suju kavereiden kanssa ja sitten pitää viihdyttää heitä. Ei ole hetkeäkään, että ehtisin vaikka huilata ja lepuuttaa aivoja tai vaikka suorittaa sitä kuuluisaa pedagogista havainnointia. Minusta tehtäväni on MAHDOLLISTAA lasten leikki, olla vieressä seuraamassa, auttaa ja tukea tarvittaessa, sanoittaa, ratkoa ristiriitatilanteita, houkutella ujoja mukaan jne. Jos joku aikuinen aid

Rohkenen olla eri mieltä.

Pitkään sijaisuuksia tehneenä pahimpia päiväkoteja on sellaiset joissa vakihenkilö(t) ryhmässä lusmuilevat vastuuta ja hommia laittamalla sijaisen koko ryhmän kanssa johonkin huoneeseen ja sanovat että nyt mulla on muuta tekemistä, ja ovi kiinni. Tunnin päästä tulevat sanomaan "lähe nyt ulos ja tuu sitte 1.5 h päästä sisälle"

Sijainen korvaa 1 työntekijän, siis vain yhden vai onko tarkoitus että koko ryhmä menee 1/21 tai 1/14 suhteella? Sittenhän sijaista ei edes tarvittaisi koskaan jos edes 1 vakkari olisi paikalla. Kyllä tuttu aikuinen on tärkeä olla paikalla vaikka olisikin pätevä sijainen siinä apuna. Eikä paikallaoloksi lasketa jos suljetun oven takana näpyttää läppäriä. 

Enkä sano että kaikki vakkarit on tälläisia, vastuuntuntoisiakin löytyy mutta yksikin kokemus on liikaa, sekä lapsille että sijaisille. 

 

.Kyllä näin pienen lapsen vanhempana huomaa, ketkä tarhan tädit tykkäävät lapsista ja ketkä ovat siellä töissä koska ovat kiinnostuneita pedagogiasta. Sanomattakin selvää, kenen toivon olevan työvuorossa: sen joka ottaa lapsia syliin ja menee heidän kanssaan leikkimatolle hassuttelemaan ja pitää iloista ilmapiiriä yllä.

--

Kirjoitat erittäin tärkeää asiaa. Oikeastaan kaikkein tärkeintä. Perusjuttua. Olla töissä koska tykkää työstään aidosti. Koska valitsee joka päivä mennä juuri siihen työhön. Työ lasten parissa on eri asia kuin esim tuotantolinjatyö tai kaivinkoneenkuljettajan työ tai myyntityö. Vastuu monen pienen lapsen kehityksestä yhtäaikaa on suuri. Kaikista ei ole siihen(kään) työhön ellei ole taitoa, kypsyyttä ja osaamista ja ymmärrystä.

Varhaislapsuus on  ihmistaimen herkintä aikaa, minkä aikana voi tehdä paljon lapsen hyväksi. Jokaisen hoitolapsen päiväkotiarki on osa hoitolapsen ainutkertaista lapsuutta ja sen tulee olla turvallisten aikuisten ympäröimä ja iloa ja leikkiä täynnä.

Silti kentällä saattaa nähdä tiukkasuisia pelottavia hahmoja jotka puhuu yhteen kiristettyjen hampaiden välistä sihisten ja karjuu simputtaen lapsia. Työkavereille päin naamaa ilkeileviä pirulaisia. Tai täysin leipääntyneitä aikuisia joille lapset ovat pelkkiä numeroita, välttämätön riesa ja työ suorittamista kellon mukaan. Kysykää monet paikat nähneiltä, kiertäviltä sijaisilta, he ovat yleensä ainoita jotka uskaltaa ilmoittaa esim Aviin pelottavimmista aikuisista. He (sijaiset) ovat yleensä niitä, jotka eivät edes suostu menemään tiettyihin paikkoihin koska niissä kuulemma tulee niin paha mieli.

On äärimmäisen tärkeää, oikeastaan tärkeintä ja oleellista rekrytä vaka-työhön niitä ihmisiä joilla on järjen lisäksi myös aidosti sydän mukana työssään toimiessaan pienten kanssa. Sen nimittäin huomaa, ihan kaikessa. Selkeimmin lapsista ja päiväkodin viihtyvyydestä. Kuuluuko eteisessä lapsen nauru ja leikki- vai hoitajan huuto ja lasten jatkuva itku.

Kaiken pedagogia-humpan (ja palaveri-humpuukin tyyliin kenen vuoro tuoda kahvipaketti ja kuka mahtaa olla kuukauden leluvastaava/timanttityöntekijä !) keskellä tätä korostetaan hämmästyttävän vähän käytännössä, saati sitten esimerkiksi alan opiskeluissa, joiden aikana tulisi säännöllisesti tarkistaa että koetko Sinä oikeasti sisäistäneesi miten lapsi kohdataan ja sovitko mielestäsi työhön missä lapsi on Sinusta ja huomiostasi ja huolenpidostasi täysin riippuvainen päiväkotipäivänsä aikana. 

Oppilaitokset saavat rahaa valmistuneista, joten tottakai on tärkeää saada oppilaan tutkinto määrä-ajassa kasaan ja oppilas mielellään ulos papru kädessään, että noniin tossa on sulle se pätevyys ja menehän kentälle, siellä on päiväkodeissa pätevistä tekijöistä pulaa, vaikka koko lähihoitaja-opintojen aikana osa oppilaista taisi olla silminnähden ahdistunut ja kysellä että onks tää mun juttu kun hermostuttaa noi lapset ja meteli mikä niistä lähtee. Kakkakin yököttää ja vaipat, ei pysty oksu tulee.

Kun vastaus on vahva kyllä,haluan toimia lasten hyväksi, niin vasta sen jälkeen kentälle tai päiväkotirekryyn ja vakatyöhön.

Lapset ovat ainoa syy ja focus, miksi päiväkoteja on ja miksi siellä se työporukka on. Jonkinnäköinen kypsyystesti alalle olisi satsaus nykylasten hyvinvointiin.

 

-Pitkään sijaisuuksia tehneenä pahimpia päiväkoteja on sellaiset joissa vakihenkilö(t) ryhmässä lusmuilevat vastuuta ja hommia laittamalla sijaisen koko ryhmän kanssa johonkin huoneeseen ja sanovat että nyt mulla on muuta tekemistä, ja ovi kiinni. Tunnin päästä tulevat sanomaan "lähe nyt ulos ja tuu sitte 1.5 h päästä sisälle"

Sijainen korvaa 1 työntekijän, siis vain yhden vai onko tarkoitus että koko ryhmä menee 1/21 tai 1/14 suhteella? Sittenhän sijaista ei edes tarvittaisi koskaan jos edes 1 vakkari olisi paikalla. Kyllä tuttu aikuinen on tärkeä olla paikalla vaikka olisikin pätevä sijainen siinä apuna. Eikä paikallaoloksi lasketa jos suljetun oven takana näpyttää läppäriä. 

Enkä sano että kaikki vakkarit on tälläisia, vastuuntuntoisiakin löytyy mutta yksikin kokemus on liikaa, sekä lapsille että sijaisille. -

Täyttä asiaa. Sijaiset saisivat enemmänkin kommentoida tähän ketjuun. Sijaiset näkevät tilanteet koska eivät vietä aikaa jatkuvasti yhdessä työpisteessä, eivätkä näin ollen sokeudu asioille. He myös uskaltavat ilmaista asiat juuri niin kuin ne ovat, suoraan ja rehellisesti. Vakihenkilökunta on yleensä sopeutunut työpaikkansa kirjoittamattomiin sääntöihin ja jotkut saattavat kirjaimellisesti pelätä ottaa kantaa yhtään mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkään sijaisuuksia tehneenä pahimpia päiväkoteja on sellaiset joissa vakihenkilö(t) ryhmässä lusmuilevat vastuuta ja hommia laittamalla sijaisen koko ryhmän kanssa johonkin huoneeseen ja sanovat että nyt mulla on muuta tekemistä, ja ovi kiinni. Tunnin päästä tulevat sanomaan "lähe nyt ulos ja tuu sitte 1.5 h päästä sisälle"

Sijainen korvaa 1 työntekijän, siis vain yhden vai onko tarkoitus että koko ryhmä menee 1/21 tai 1/14 suhteella? Sittenhän sijaista ei edes tarvittaisi koskaan jos edes 1 vakkari olisi paikalla. Kyllä tuttu aikuinen on tärkeä olla paikalla vaikka olisikin pätevä sijainen siinä apuna. Eikä paikallaoloksi lasketa jos suljetun oven takana näpyttää läppäriä. 

Enkä sano että kaikki vakkarit on tälläisia, vastuuntuntoisiakin löytyy mutta yksikin kokemus on liikaa, sekä lapsille että sijaisille. -

Kauan alalla olleet kertovat nähneensä paikkoja, missä ryhmien väliset ovet aukaistaan apposen auki ja kas- talokohtainen työntekijöiden lainmukainen henkilöstömitoitus näin täyttynee jos hoitajia puuttuu, vaikkei sijaisia tilata/saada ja ryhmässä pahimmillaan 1 sijainen pärjäilemässä.

Samoin lasketaan henkilöstömitoitukseen osaksi tyyppi joka tekee raportteja/vasujaan tietokoneen ääressä näpytellen kunhan ovi lapsiryhmään on raollaan, siis siihen, missä se 1 sijainen on yksin lapsiryhmän kanssa.

Onhan katsokaas se tietokoneen ääressä oleva (lapsille) kuiteskin läsnä ja saatavilla. Sijainen sitten varmaan kertoo jos tarvitsee apua eikä pärjää.

Kyllä harmittaa Koko kausi vedetty tiukilla ja nyt yyteet. Vähennetään johtoa jo olemattomasta. Käy niin, että vahvimmat ottavat ohjat. :(

Vierailija kirjoitti:

 

.Kyllä näin pienen lapsen vanhempana huomaa, ketkä tarhan tädit tykkäävät lapsista ja ketkä ovat siellä töissä koska ovat kiinnostuneita pedagogiasta. Sanomattakin selvää, kenen toivon olevan työvuorossa: sen joka ottaa lapsia syliin ja menee heidän kanssaan leikkimatolle hassuttelemaan ja pitää iloista ilmapiiriä yllä.

--

Kirjoitat erittäin tärkeää asiaa. Oikeastaan kaikkein tärkeintä. Perusjuttua. Olla töissä koska tykkää työstään aidosti. Koska valitsee joka päivä mennä juuri siihen työhön. Työ lasten parissa on eri asia kuin esim tuotantolinjatyö tai kaivinkoneenkuljettajan työ tai myyntityö. Vastuu monen pienen lapsen kehityksestä yhtäaikaa on suuri. Kaikista ei ole siihen(kään) työhön ellei ole taitoa, kypsyyttä ja osaamista ja ymmärrystä.

Varhaislapsuus on  ihmistaimen herkintä aikaa, minkä aikana voi tehdä paljon lapsen hy

Iso osa perushoitajista on alalla, koska sinne pääsee, jos ei muualle pääse. Kysyntä on niin suurta hoitoalalla, että sinne kaadetaan kaikki kynnelle kykenevät. Utopistista kuvitella, että kaikki tykkäisi lapsista tai vanhuksista tai yleensäkään kenenkään hoitamisesta. Kyvyt ja todistukset ei vaan riitä muuhun koulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin pienen lapsen vanhempana huomaa, ketkä tarhan tädit tykkäävät lapsista ja ketkä ovat siellä töissä koska ovat kiinnostuneita pedagogiasta. Sanomattakin selvää, kenen toivon olevan työvuorossa: sen joka ottaa lapsia syliin ja menee heidän kanssaan leikkimatolle hassuttelemaan ja pitää iloista ilmapiiriä yllä.

Tarha? Tädit? Mitä v**tua?

Saatteko te muut syödä töissä ilmaiseksi? Siis vaikka välipalalla, vai kyttääkö teitä oikeasti joku ettette vaan syö?

 

Meillä kaikki syö talon ruokaa aina kun mahdollista. Joskus viemme omissa rasioissa lounasta myös kotiin. Siis sitä mikä jää yli. Aina jää yli. Jos ei jäisi, pyytäisimme lisää keittiöstä.