Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19748)
Vierailija kirjoitti:
Jos muuten fantastinen ope saa hallitsemattoman oksennusrefleksin vaipanvaihto-tilanteessa, niin kyllä hyvässä tiimissä ollessaan se huomioidaan varmastikkin jollain tavoin, että hän tekee sitten muuta siinä ryhmässä jos mahdollista. (Tämä viesti hänelle joka sanoi kärsivänsä eritekammosta mutta haluavansa alalle ). Tosin se vaippahaju saattaa leijua joskus ilmassa kun on paljon vaippaikäisiä ryhmässä kerralla ja sille ei oikein voi muuta kuin tuulettaa.
Kyseinen alalle opiskellut ja halunnut tekijä saa kasvaa aikuiseksi ja ennenkaikkea varata ajan työterveyteen jotta saisi lääkäriltä todistuksen "tuunattuun työhön". Niin on kaikkien muidenkin varhaiskasvatuksessa tehtävä, jos on jokin työkykyä uhkaava ja heikentävä tekijä omassa työssä eikä siitä ns normaalisti suoriudu. Sitten asiaa pohditaan siellä työpaikalla johtajan kanssa, ja tiimikavereiden, että kuinkas tämä ns tuunattu työ oikein onnistuu, jos onnistuu. Ja sillekin on aikaraja, muistaakseni 8vkoa/työvuosi.
T. Raajaoperaation, siis leikkauksen, takia tuunattua juuri tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko kukaan auttaa, edes täällä palstalla! Olen aloittanut opena elokuussa 21 lapsen ryhmässä, jossa nuorin lapsi on 11kk ja vanhin lapsi kohta 5-vuotias, muut siinä välillä. Tiimissä on yksi ope ja kaksi hoitajaa, joista toinen tekee 60% työaikaa jaksamisen vuoksi. 40% sijaistaja otetaan "laskennallisuuden niin vaatiessa", yleensä yksikön muista ryhmistä (jos saadaan) vaikka vaan tunniksi tai pariksi päivän aikana, joskus eri ihmisiä saman päivän aikana. Välillä saadaan sijainen, kiertävä tai nopea apu, mutta sitten hänet otetaankin kesken pois, kun jossain muualla tarvitaan kuulemma enemmän.
Olen totaalisen poikki jo nyt. Sairaanakin raahaudun töihin eikä lepoa tunnu olevan koskaan. Uutena työntekijänä pitäisi tutustua kaikkiin järjestelmiin, saada tunnuksia, laatia kuvatukia ja täyttää kaavakkeita. Tiimillä on kokous- ja suunnitteluaikaa 45 min viikossa ja sekään ei lähes koskaan onnistu, kun kukaan ei pääse sijaistamaan ryhmäss
Sulla on lainmukainen ilmoitusvelvollisuus tuollaisesta laittomasta ryhmästä. Ei kolmen kasvattajan sisarusryhmässä voi olla 21 lasta; tuo ei mene edes lain salliman tilapäisen suhdeluvun ylityksen piikkiin. Tee esimiehelle tuosta kirjallinen ilmoitus ja jos ei se auta, niin ilmoita AVI:in.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuten fantastinen ope saa hallitsemattoman oksennusrefleksin vaipanvaihto-tilanteessa, niin kyllä hyvässä tiimissä ollessaan se huomioidaan varmastikkin jollain tavoin, että hän tekee sitten muuta siinä ryhmässä jos mahdollista. (Tämä viesti hänelle joka sanoi kärsivänsä eritekammosta mutta haluavansa alalle ). Tosin se vaippahaju saattaa leijua joskus ilmassa kun on paljon vaippaikäisiä ryhmässä kerralla ja sille ei oikein voi muuta kuin tuulettaa.
Kyseinen alalle opiskellut ja halunnut tekijä saa kasvaa aikuiseksi ja ennenkaikkea varata ajan työterveyteen jotta saisi lääkäriltä todistuksen "tuunattuun työhön". Niin on kaikkien muidenkin varhaiskasvatuksessa tehtävä, jos on jokin työkykyä uhkaava ja heikentävä tekijä omassa työssä eikä siitä ns normaalisti suoriudu. Sitten asiaa pohditaan siellä työpaikalla johtajan kanssa, ja tiimikavereiden, että kuinkas täm
Ihmisillä on vaikka millaisia fobioita ja pelkoja, ne voi laueta koska tahansa, eikä ne liity aikuistumiseen millään tavalla. Ja voi tulla fyysinenkin rajoite, esimerkiksi ihottumasairaus tai liikuntakyvyn rajoite kesken urankin. Kyllä näissä voidaan miettiä pysyvämminkin työtehtävien muokkausta. Esimerkiksi se koulutusajalla loukkaantunut ja pyörätuoliin joutunut naispoliisi; tuskin partioon joutuu urallaan, mutta hyvinkin voi tehdä toimistotöitä/tutkintaa. -hr tyyppi
Tehtiin linjaus, että joulua ei huomioida meillä ollenkaan. Lapsia talossa 79 ja nyt aloitti yksi JT. Päätettiin siis, että kaikki toiminta sopii kaikille.
Onneksi tulossa on Halloween-kuukausi, jolloin juhlitaan kummituksia, zombeja, kurpitsoita, örkkejä jne. Niihin uskomista ja esille tuomista ei kyseenalaisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sanotaan että laskennallisesti saa olla vain 21 yli 3-vuotiasta. Kuinka monessa paikassa tämä toteutuu?
Meillä jaetaan pienryhmiin. Aikuisia ehkä on se mitä pitääkin. Mutta kun tilat ei riitä. Ei ole jakotiloja. Ei ole naulakoita kaikille. Ei ole nukkaripaikkoja. Osa nukkuu patjoilla lattialla.
Vaikka rakastan tätä työtä yli kaiken niin se että resurssit ei riitä pistää v****tamaan.
Samaa tunnetta tekee subjektiivinen päivähoito oikeus.
Missä ovat kunnalliset perhetuvat, avoimet kerhot yms. Ainiin, meidän kunnassa ihan toimivia käytäntöjä. Mutta kun sinne pitäis mennä ehkä lapsen kanssa. Mielummin ulkoistan jollekkin muulle lapsen hoidon. Ja löhöilen vauvan kanssa kotona.
Ehkä miettisin kaksi kertaa ennen kun alan tehtailemaan lapsia.
Menisin mielelläni vanhemman lapsen ja vauvan kanssa avoimeen kerhoon, jos se
AINA löytyy tekosyitä. Jos ei oikeasti pärjää iltapäivää kahden oman lapsen kanssa, ei olisi pitänyt tehdä sitä toista. Piste.
Mikä näitä nykyisiä voin-olla-vanhempi-vain-yhdelle-lapselle-kerralla vanhempia vaivaa?!
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä voi rauhoittua ja nauttia mistään.
Millainen ruokarauha ja nautinto on esim. 18 lapsen ryhmä 1-5-vuotiaita lapsia pienessä 18 neliön huoneessa, hotkimassa ja sotkemassa kiireessä, koska safkat pitää olla korjattu pöydästä pois 30 min sisällä, koska seuraava samanlainen tai vielä pahempi hyökkää sisään samaan tilaan silloin?
Millainen leporauha ja unen nautinto on likainen, ahdas, haiseva, kuuma ja happivajeesta kärsivä huone, jossa on patjoja ja sänkyjä vieri vieressä ja niissä kirkuvia, itkeviä, riehuvia, kiroilevia, tuhrivia, hyppiviä ja muita nipisteleviä kakaroita, päivä päivän jälkeen? Kaikki vihaavat niitä "leppareita", vakikasvattajat, sijaiset, lapset, vanhemmat, siivoojat, alakerran naapurit...
Miksi kaikkien pitäisi syödä samassa huoneessa. Osa lapsista toiseen huoneeseen, rauhoittaa jonkun verran melua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko kukaan auttaa, edes täällä palstalla! Olen aloittanut opena elokuussa 21 lapsen ryhmässä, jossa nuorin lapsi on 11kk ja vanhin lapsi kohta 5-vuotias, muut siinä välillä. Tiimissä on yksi ope ja kaksi hoitajaa, joista toinen tekee 60% työaikaa jaksamisen vuoksi. 40% sijaistaja otetaan "laskennallisuuden niin vaatiessa", yleensä yksikön muista ryhmistä (jos saadaan) vaikka vaan tunniksi tai pariksi päivän aikana, joskus eri ihmisiä saman päivän aikana. Välillä saadaan sijainen, kiertävä tai nopea apu, mutta sitten hänet otetaankin kesken pois, kun jossain muualla tarvitaan kuulemma enemmän.
Olen totaalisen poikki jo nyt. Sairaanakin raahaudun töihin eikä lepoa tunnu olevan koskaan. Uutena työntekijänä pitäisi tutustua kaikkiin järjestelmiin, saada tunnuksia, laatia kuvatukia ja täyttää kaavakkeita. Tiimillä on kokous- ja suunnitteluaikaa 45 min viikossa ja sekään ei lähes koskaan onnistu, kun kukaan ei pääse sijaistamaan ryhmäss
Hei, jodelissa on todella asiallinen varhaiskasvatus kanava. Sieltä saat todennäköisemmin asiallista apua, myös yksityisesti chatin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kukaan auttaa, edes täällä palstalla! Olen aloittanut opena elokuussa 21 lapsen ryhmässä, jossa nuorin lapsi on 11kk ja vanhin lapsi kohta 5-vuotias, muut siinä välillä. Tiimissä on yksi ope ja kaksi hoitajaa, joista toinen tekee 60% työaikaa jaksamisen vuoksi. 40% sijaistaja otetaan "laskennallisuuden niin vaatiessa", yleensä yksikön muista ryhmistä (jos saadaan) vaikka vaan tunniksi tai pariksi päivän aikana, joskus eri ihmisiä saman päivän aikana. Välillä saadaan sijainen, kiertävä tai nopea apu, mutta sitten hänet otetaankin kesken pois, kun jossain muualla tarvitaan kuulemma enemmän.
Olen totaalisen poikki jo nyt. Sairaanakin raahaudun töihin eikä lepoa tunnu olevan koskaan. Uutena työntekijänä pitäisi tutustua kaikkiin järjestelmiin, saada tunnuksia, laatia kuvatukia ja täyttää kaavakkeita. Tiimillä on kokous- ja suunnitteluaikaa 45 min viikossa ja sekään ei lähes koskaan
Linkki, kiitos, en oo käyttänyt Jodelia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joissain paikoissa päiväkoti pitää tunkea täpötäyteen vaikkei kaikille lapsille ole edes omaa naulakkoa saati lepohetkelle kunnon vuodepaikkaa.
Vuodevaatteista (lakana,tyyny, peitto) puhumattakaan? Tommonen jumppapatja vaikka on okei ja monikäyttöinen.
Veisikö päiväkoti Teho-Kanala-Kauhulan johtaja oman jälkikasvunsa sinne kasan päälle, tasokkaasti johtamaansa päiväkotiin?
Miksi vanhemmat jättää lapsensa selkeästi täyteen ahdettuun meluisaan ja villiin lapsiryhmään?
Vielä mahtuu, vielä mahtuu, otetaas taas lissää sissään lissää sissään vaan, kun tuostakin ryhmästä neljä täytti jo 3 vuotta, niin kertoimet tippuu ja mahtuu taas.
Ai onko aikuisia riittävästi? Ai kaksi hoitajaa ja yksi opettajaa irtisanoutui tänään?
On se kumma tämä nykyaines kun ei mitään sitte jakseta ja puolen vuoden jälkeen ollaan jo njossain saikulla pöönärissa!
Nooh lainataan aina tarvittaessa muista ryhmistä opea tai hoitajia hetkeksi kesken kaiken, eihän niillä muutenkaan mitään pientoimintaa tuossakaan sekaryhmässä juuri ole kyllä ne voi nyt sen verran joustaa.
Ja kyllähän se tzunghaborbhjelainen pk-apulainen voi tarvittaessa jeesiä ja jättää siivous/keittiö/työnsä siihen. Joku hoitaja voi kahvitauollaan auttaa niissä.
Kysykää onko Njugbca-Lexgtaburgchilla , niin sillä selektiivistä uniapneaa sairastavlla kieltenopiskelijalla juurikin, sukulaisia jota kiinnostaisi työt? Ai ette osaa englnatia, no käyttäkää kuvatukia hyvät ihmiset!) Tietääks kukaan ketään joka tulis samaan aikaan sukkuloimaan kaikkiin ryhmiin? Joku sukulaistyttö lukiosta jota ala kiinnostaa? Jatkoiko se saila-maija-lähihoitaja vielä vanhustenlaitoksessa se jonka selkä meni siellä , mikä sen puhnumero on jos se tulis?
Nooh mietitään sitä sitte henkilöstöprobleemaa kun paikka on taas täynnä.
Ny välipalalta meette kaikki suoraan tonne rankkasateeseen pihalle .
Puolet jää sisälle laittaa paikkoja kuntoon. Iltapäivällä tulee joku tarkastaja ja lapset on sit silloin ulkona.
HUOM! Tuo edellä kuvailtu tilanne oli vain painajainen. Eihän tuollaista oikeasti missään nykyään tapahdu.
--
Ei siellä voi rauhoittua ja nauttia mistään.
Millainen ruokarauha ja nautinto on esim. 18 lapsen ryhmä 1-5-vuotiaita lapsia pienessä 18 neliön huoneessa, hotkimassa ja sotkemassa kiireessä, koska safkat pitää olla korjattu pöydästä pois 30 min sisällä, koska seuraava samanlainen tai vielä pahempi hyökkää sisään samaan tilaan silloin--
--
Miksi kaikkien pitäisi syödä samassa huoneessa. Osa lapsista toiseen huoneeseen, rauhoittaa jonkun verran melua...
Ai mihin ihmeen "toiseen huoneeseen"? Kun mitään toista huonetta ei ole, kaikki huoneet on käytössä, käytävällä naulakkatiloissa saattaa odottaa seuraava ryhmä nälkäisiä lapsia vuoroaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jep, meille tungettiin ylitäyteen taloon uusi ylimääräinen ryhmä, kun on pakko ottaa ja tulijoita on niin paljon. Pienille annettiin ryhmätilan pöydät ja isot syö nyt joka päivä kaikki ruokansa eyeisaulassa naulakoissa roikkuvien vaatteiden, kuristen ja tuulikaapista tuulahtavien kenkähajujen seassa. Valaistus on kirkas loisteputki ja eteiskäytävään hurisee kolmen eri ryhmän kuivauskaspit, yhteensä 6. Kannetaan pöydät ja pitkät penkit joka päivä "talkoina" sinne syömispaikalle ja taas takaisin saliin, ryhmiin, aikuisten kahvihuoneeseen ja käytävien reunustoille.
On kuulemma hyvää lihas- ja yhteistyöharjoitusta isoille lapsille tämä. Asenne ratkaisee, huomaa hyvä! Vahvuuspedagogiikka kukoistaa. Jos ei lapset kanna, sinä kannat, tai syötte lattialla."
Surullista, mutta ei jaksa edes hätkähdyttää tämäkään. Kiinnitin vakaopena vaan huomiota tuohon, että teilläkö on kaksi kuivauskaappia per ryhmä, mitä luksusta!
Hei vanhemmat, tässä yksi totuus laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Tuo lapsesi kasan päälle ja pakene!
Eräs vanhempi sanoi, että kun hän pelkästään käytävän kävelee läpi niin hänellä on jo kiintiö melua ja hässäkkää täynnä, että miten jaksatte. Mietin vaan että eikö hän ajattele lastaan ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
-- Pyörähdin monien vuosien jälkeen alallani varhaiskasvatuksessa ja jäi pyörähdykseen.
Satuin päiväkotiin, jossa varmaan lähes puolet työntekijöistä oli täysin epämotivoituneita ja erittäin huonolla asenteella töissä. Ei minkäänlaista ymmärrystä lasten kehityksestä tai lasten oikeanlaisesta ohjaamisesta. Liekö olivat "pakkotyöllistettyjä" työkkäristä vai mitä. Säälin lapsia, koska kohtrlu oli välillä aika sydämetöntä. Kaukana laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. --
Valitettavasti näitä on, siksi alalla henkilökunnan vaihtuvuus on vilkasta. Ikävintä että vanhemmat eivät reagoi vaan sulkevat silmänsä, kun jättävät lapsensa tuollaisiin koko päiväksi, joka ikisenä lapsuutensa arkipäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin linjaus, että joulua ei huomioida meillä ollenkaan. Lapsia talossa 79 ja nyt aloitti yksi JT. Päätettiin siis, että kaikki toiminta sopii kaikille.
Onneksi tulossa on Halloween-kuukausi, jolloin juhlitaan kummituksia, zombeja, kurpitsoita, örkkejä jne. Niihin uskomista ja esille tuomista ei kyseenalaisteta.
Mitä ihmettä? Ei joulun olemassaoloa voi jättää käsittelemättä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Se on yksi tärkeimmistä kulttuuriperintökasvatuksen juhlapyhistä (päiväkotikin on silloin kiinni ja työntekijät sekä lasten vanhemmat vapaalla tai korotetulla palkalla pyhätöissä, uskoi Jeesukseen tai ei).
Toi on määrätty käsiteltäväksi päiväkodissa oli paikalla ketä vain lapsia.
Kulttuuriperintökasvatuksen alla, "minä ja meidän yhteisömme" esimerkiksi. Voi samalla kertoa, että kaikkialla Suomen Helsingin ja kehä III ulkopuolell
Mutta kun joku sen joulun (ja muutkin juhlat) haluaa ohittaa, täytyy sitäkin kunnioittaa. Missään sitä ei tosiaan pakotetakaan käsittelemään. Tästä kaikki sopii kaikille -toimintaperiaatteesta tulee hyvin mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
-- tungettiin ylitäyteen taloon uusi ylimääräinen ryhmä, kun on pakko ottaa ja tulijoita on niin paljon.
Pienille annettiin ryhmätilan pöydät ja isot syö nyt joka päivä kaikki ruokansa eteisaulassa naulakoissa roikkuvien vaatteiden, kuristen ja tuulikaapista tuulahtavien kenkähajujen seassa. Valaistus on kirkas loisteputki ja eteiskäytävään hurisee kolmen eri ryhmän kuivauskaspit, yhteensä 6. Kannetaan pöydät ja pitkät penkit joka päivä "talkoina" sinne syömispaikalle ja taas takaisin saliin, ryhmiin, aikuisten kahvihuoneeseen ja käytävien reunustoille.
On kuulemma hyvää lihas- ja yhteistyöharjoitusta isoille lapsille tämä.
Asenne ratkaisee, huomaa hyvä! Vahvuuspedagogiikka kukoistaa.
Jos ei lapset kanna, sinä kannat,
tai syötte lattialla."
--
Hyi himputti !!!! Meillä on oma keittäjä, ruokailutila ja oma puutarha. Pienimuotoinen pk, yksityinen paikka. Lapsiryhmät maltilliset ja samat vakihoitsut ja opet. Ei saikkuja oikeestaan ikinä, koska hygieniataso kohdallaan, joten ei sijaisiakaan ole näkynyt.
Kukaan ei kilju eikä metelöi paitsi ulkoleikeissä, vaikka paikka "täysi". Lapset tulee juosten hoitajien syliin aamuisin.
Taas osaa SUURESTI arvostaa omaa työpaikkaansa kun lukee näitä kuvauksia työntekijöiden arjesta, paikoissa joissa ihmisistä otetaan kirjaimellisesti kaikki irti.
Pienten lasten hyvinvoinnin ja ainoan lapsuuden kustannuksella.
Kuka säästää ja kuka saavuttaa lisää? Mitä ja millä hinnalla?
Ymmärtääkö aikuiset kuinka paljosta he päättävät kun he päättävät näiden pienten lasten kasvuolosuhteista?
Pitää paikkansa, varsinkin kunnallisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin linjaus, että joulua ei huomioida meillä ollenkaan. Lapsia talossa 79 ja nyt aloitti yksi JT. Päätettiin siis, että kaikki toiminta sopii kaikille.
Onneksi tulossa on Halloween-kuukausi, jolloin juhlitaan kummituksia, zombeja, kurpitsoita, örkkejä jne. Niihin uskomista ja esille tuomista ei kyseenalaisteta.
Mitä ihmettä? Ei joulun olemassaoloa voi jättää käsittelemättä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Se on yksi tärkeimmistä kulttuuriperintökasvatuksen juhlapyhistä (päiväkotikin on silloin kiinni ja työntekijät sekä lasten vanhemmat vapaalla tai korotetulla palkalla pyhätöissä, uskoi Jeesukseen tai ei).
Toi on määrätty käsiteltäväksi päiväkodissa oli paikalla ketä vain lapsia.
Kulttuuriperintökasvatuksen alla, "minä ja meidän yhteisömme" esimerkiksi. Voi samalla kertoa, ett
Joulu onkin tuottoisa säästökohde. Kun poistetaan joulu tästä maasta, säästyy ihan hirveästi rahaa monella osa-alueella ja saadaan paljon lisää työtunteja työläisille ja lisää laadukasta varhaiskasvatusta lasten elämään.
Heti hallitusohjelmaan tämä!
Lapset oppivat kuin pikkulinnut kiljumaan kaula pitkällä, että ääntä kuultaisiin joukosta. Lopulta oppivat raasut puhumaan huutamalla ja rääkymällä.
Joissakin päiväkodeissa on korviahuumaava meteli. Ilmiselvästi liian paljon lapsia samassa tilassa. Lapset ei niissä paikoissa kuuntele saati kuule mitään vaan kiljutaan ja tapellaan.Huudetaan äitiä tai isiä, koska on opittu ettei opettaja tai hoitaja nyt ehdi.
Toisissa päiväkodeissa on leikkirauha ja ihan normi meininki. Lapset leikkivät kaikessa rauhassa. Lapset rauhoittuvat kuuntelemaan sadut ja lorut ja leikitykset. Opitaan säännöt ja ohjeet kuinka ollaan ja mennään, yhdessä.
Arvatkaapa kummassa on tuttuja aikuisia kaikessa rauhassa läsnä siinä omassa ryhmässään, omassa viihtyisässä ryhmätilassa.
Onko se arpapeliä mihin Sinä lapsesi viet?
Jos muuten fantastinen ope saa hallitsemattoman oksennusrefleksin vaipanvaihto-tilanteessa, niin kyllä hyvässä tiimissä ollessaan se huomioidaan varmastikkin jollain tavoin, että hän tekee sitten muuta siinä ryhmässä jos mahdollista. (Tämä viesti hänelle joka sanoi kärsivänsä eritekammosta mutta haluavansa alalle ). Tosin se vaippahaju saattaa leijua joskus ilmassa kun on paljon vaippaikäisiä ryhmässä kerralla ja sille ei oikein voi muuta kuin tuulettaa.