Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Onko nykyään muotia olla uupunut varhaiskasvatustäti?
Saako eniten uupunut jonkin palkinnon, pinssin tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä menetin varhaiskasvatuksen opettajana työkyvyn viimevuonna. En pysty tekemään enää kuin satunnaista keikkaa. Yritän hakea toisella vanhemmalla koulutuksellani töitä (muu kuin varhaiskasvatus) mutta ei ole ollenkaan työkokemusta sen alan töistä niin en pääse edes haastatteluihin. Joten sovitellulla päivärahalla ja satunnaisella keikkailulla mennään yrittäen edelleen hakea niitä muita töitä.
Tällä hetkellä moni uupuu. Työolosuhteet on kammottavat.Itse olen nyt niin uupunut etten kestä yhtään lasten ääniä edes vapaa-ajalla. Lasten itkusta meinaan saada paniikkikohtauksen(ei ole omia lapsia). En yksinkertaisesti kestä sitä ääntä enkä mitään lasten ääniä. Olen niin loppu että aamulla tuntuu etten ole nukkunut yhtään. Onko joku muu uupumuksen kokenut kuitenkin pystynyt palata töihin?
Itse lastenhoitajana ryhmässä ja käytännössä pyöritämme ryhmää toisen lastenhoitajan kanssa, koska ope poistuu ryhmästä aina tosi aikaisin pedagogisiin töihin. Lähtee joskus jopa etätöihin, vaikka jäisi hirveä kaaos. Kommentti on aina "kyllä te pärjäätte"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menetin varhaiskasvatuksen opettajana työkyvyn viimevuonna. En pysty tekemään enää kuin satunnaista keikkaa. Yritän hakea toisella vanhemmalla koulutuksellani töitä (muu kuin varhaiskasvatus) mutta ei ole ollenkaan työkokemusta sen alan töistä niin en pääse edes haastatteluihin. Joten sovitellulla päivärahalla ja satunnaisella keikkailulla mennään yrittäen edelleen hakea niitä muita töitä.
Tällä hetkellä moni uupuu. Työolosuhteet on kammottavat.Itse olen nyt niin uupunut etten kestä yhtään lasten ääniä edes vapaa-ajalla. Lasten itkusta meinaan saada paniikkikohtauksen(ei ole omia lapsia). En yksinkertaisesti kestä sitä ääntä enkä mitään lasten ääniä. Olen niin loppu että aamulla tuntuu etten ole nukkunut yhtään. Onko joku muu uupumuksen kokenut kuitenkin pystynyt palata töihin?
Mä olen vielä töissä, mutta alan huomata väsymisen merkkejä. Monet puhuu, kuinka tämä lisääntyvä valo antaa virtaa, itsellä tuntuu kuin olisi jyrän alle jäänyt.. Itselläni myös tullut tuo, etten kestä lasten ääniä. Kummityttöni syntymäpäivät pidettiin hoplopissa. Oli ilmoitettava, että en pysty tulemaan sellaiseen paikkaan missä järkyttävä meteli... En tiedä ymmärsivätkö, mutta tapasin sitten tyttöä kahden kesken muualla.
Miten te varhaiskasvattajat toimitte, jos ryhmänne joku lapsi kertoo, että äiti/isä satuttaa jotenkin, siis käyttää fyysisiä kurituskeinoja?
Mietinpä vain käytäntöjänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te varhaiskasvattajat toimitte, jos ryhmänne joku lapsi kertoo, että äiti/isä satuttaa jotenkin, siis käyttää fyysisiä kurituskeinoja?
Mietinpä vain käytäntöjänne.
Laki velvoittaa tekemään lasun. Ota yhteyttä kuntasi lastensuojeluun, he neuvovat miten asia etenee. Jos lapsi kertoo vanhempansa satuttavan, asia on otettava vakavasti ja toimittava heti.
Olen huomenna palaamassa töihin angiinan jälkeen.
Ääni on vieläkin käheä ja kurkkuun sattuu, mutta viikon sairastamisen jälkeen en kehtaa olla enempää pois.
Uupumisen oireita on myös ollut jo syksystä. Nukun huonosti, töiden jälkeen iltaisin olen todella väsynyt. Töistä lähtiessä valtava helpotus, kunnes illalla tulee ahdistus seuraavasta päivästä.
Pitkässä langassa näitä käyty jo läpi, mutta samaa minunkin työpaikallani: turhauttavia palavereja, ikuinen palapeli kuinka tämä aamu järjestyy ja entäs iltapäivä. Meilläkin jauhetaan pariryhmistä ja pienryhmistä, ikäänkuin henkilökunta sillä monistuisi jotenkin. Ja näiden ryhmien jokapäiväinen suunnittelu vie myös aikaa ja sitten tulee työkaveri, joka suunnittelee ryhmät uusiksi ja taas neuvotellaan missä kokoonpanossa tehdään mitäkin.
Lisäksi jokapäiväisessä työssä mukaan on hiipinyt ruoanlaittoa ja siivousta, päiväkodin johtajan mukaan hyvin ehditte ja johan nyt aikuiset naiset lämmittää keiton tai äkkiähän sitä nyt lattian pyyhkäisee..
Itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse lastenhoitajana ryhmässä ja käytännössä pyöritämme ryhmää toisen lastenhoitajan kanssa, koska ope poistuu ryhmästä aina tosi aikaisin pedagogisiin töihin. Lähtee joskus jopa etätöihin, vaikka jäisi hirveä kaaos. Kommentti on aina "kyllä te pärjäätte"
Valtion kasvatusohjelma on ideologista työtä. Ei siinä tarvitse olla jatkuvasti paikalla, koska se ei ensisijaisesti ole lastenhoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten te varhaiskasvattajat toimitte, jos ryhmänne joku lapsi kertoo, että äiti/isä satuttaa jotenkin, siis käyttää fyysisiä kurituskeinoja?
Mietinpä vain käytäntöjänne.
Tarhan opettajatkin käyttävät, esim. laittaessaan väkisin lattialle makaamaan. Joten kukaan ei tajua pitää sitä vääränä, vaikka se siltä tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te varhaiskasvattajat toimitte, jos ryhmänne joku lapsi kertoo, että äiti/isä satuttaa jotenkin, siis käyttää fyysisiä kurituskeinoja?
Mietinpä vain käytäntöjänne.
Laki velvoittaa tekemään lasun. Ota yhteyttä kuntasi lastensuojeluun, he neuvovat miten asia etenee. Jos lapsi kertoo vanhempansa satuttavan, asia on otettava vakavasti ja toimittava heti.
Lakihan velvoittaa ilmoittamaan myös poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te varhaiskasvattajat toimitte, jos ryhmänne joku lapsi kertoo, että äiti/isä satuttaa jotenkin, siis käyttää fyysisiä kurituskeinoja?
Mietinpä vain käytäntöjänne.
Laki velvoittaa tekemään lasun. Ota yhteyttä kuntasi lastensuojeluun, he neuvovat miten asia etenee. Jos lapsi kertoo vanhempansa satuttavan, asia on otettava vakavasti ja toimittava heti.
Lakihan velvoittaa ilmoittamaan myös poliisille.
Totta, mutta lastensuojeluun ilmoitus ensin. Kannattaa olla itse yhteydessä ihan puhelimitse lastensuojelun sosiaalityöntekijään. Sitten yhteys poliisiin. Tärkeintä on kuitenkin toimia välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hitossa niitä lapsia pitää tuoda sairaana päiväkotiin? Vaikka pikkusisarus olisi kipeänä kotona niin isompi (3-4v) tuodaan väkisin nenä vuotaen yskimään ja itkemään päiväkotiin.
Sitten ihmetellään kun vakihenkilökunta sairastaa ja on poissa ja ryhmässä hyppää ties ketä hessua vailla mitään otetta lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa niitä lapsia pitää tuoda sairaana päiväkotiin? Vaikka pikkusisarus olisi kipeänä kotona niin isompi (3-4v) tuodaan väkisin nenä vuotaen yskimään ja itkemään päiväkotiin.
Sitten ihmetellään kun vakihenkilökunta sairastaa ja on poissa ja ryhmässä hyppää ties ketä hessua vailla mitään otetta lapsiin.
Just tämä. Samat vanhemmat tuo kipeät lapsensa hoitoon ja samalla siinä ovella päivittelevät, että miten on taas aikuisia näin vähän tai miksi on taas sijaiset töissä.
Syksystä alkaen olen ollut ihan hirveässä tautikierteessä, kuten ryhmän lapsetkin. Silmätulehdukset, entero-virus, angiina, influenssa on jo koettu. Lapset ovat väsyneitä, aikuiset ovat väsyneitä ja kierre vain jatkuu.
Se loppuisi niin helposti, kun lapset saisivat sairastaa kotona ja parantua kunnolla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomenna palaamassa töihin angiinan jälkeen.
Ääni on vieläkin käheä ja kurkkuun sattuu, mutta viikon sairastamisen jälkeen en kehtaa olla enempää pois.
Uupumisen oireita on myös ollut jo syksystä. Nukun huonosti, töiden jälkeen iltaisin olen todella väsynyt. Töistä lähtiessä valtava helpotus, kunnes illalla tulee ahdistus seuraavasta päivästä.
Pitkässä langassa näitä käyty jo läpi, mutta samaa minunkin työpaikallani: turhauttavia palavereja, ikuinen palapeli kuinka tämä aamu järjestyy ja entäs iltapäivä. Meilläkin jauhetaan pariryhmistä ja pienryhmistä, ikäänkuin henkilökunta sillä monistuisi jotenkin. Ja näiden ryhmien jokapäiväinen suunnittelu vie myös aikaa ja sitten tulee työkaveri, joka suunnittelee ryhmät uusiksi ja taas neuvotellaan missä kokoonpanossa tehdään mitäkin.
Lisäksi jokapäiväisessä työssä mukaan on hiipinyt ruoanlaittoa ja siivousta, päiväkodin johtajan mu
Täällä sama fiilis ja ihan kuin olisimme samassa työpaikassa... Päällimmäisenä näkyy jokapäiväinen uupumus työyhteisössä. Työmäärä kasvaa ja johtaja taputtaa olalle... Siivousta ja ruoanlaittoa... Säästämme kokin poissaoloissa laittamalla hoitajat keittiöön...
Työstä ei pysty nauttimaan. Pelkkää suorittamista. Kauheaa sanoa, mutta eräänä päivänä kun ryhmästä oli puolet pois, nautin työpäivästä. ja mietin, voi kunpa aina olisi tällaiset ryhmäkoot...
Kiva ilmapiiri töissä, kun vakaope osoittaa edelleen mieltä siitä, että olimme lakossa.
Vierailija kirjoitti:
Työstä ei pysty nauttimaan. Pelkkää suorittamista. Kauheaa sanoa, mutta eräänä päivänä kun ryhmästä oli puolet pois, nautin työpäivästä. ja mietin, voi kunpa aina olisi tällaiset ryhmäkoot...
Vakatyö on ihan hirveää. Mä vaan koko ajan odotan työpäivän päättymistä.
Onko oikeasti oikein, että hoitaja joutuu esimerkiksi lämmittämään koko talolle ruoan, koska keittiötyöntekijä on pois?
Yksityisellä palkkani huonompi ja kuuluu vielä enemmän töitä, mitä kunnallisessa. On siivousta, puuron keittoa, tiskausta...
Ryhmän ope totesi tänään, että pitäisi alkaa hyvissä ajoin tekemään pääsiäisruohojen kasvatukseen astioita. Totesin, että siihen tarvitsee suunnitteluaikaa... Ope totesi, että hänen toimistoaika alkaa aika klo 10.