Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps, kuinka isoiksi jotkut kuvittelee esim.eteis-pukeutumistilat päiväkodeissa, kun "sitten siirrrätte sen häkin/häkit sinne" ja näin on sekin asia ratkaistu 🤣
Kuinka isoiksi kuvittelet ne häkit jos häkki ei mahdu siihen tilaan missä lapset muutenkin olisivat häsläämässä?
Tervetuloa siihen eteistilaan missä lasten naulakko paikat on+niiden edustalla olevat penkit, siinä on ehkä pari metriä suuntaansa "tyhjää" tilaa jossa niiden lasten vaatteita kun he harjoittelevat pukemista ja aikuiset/aikuinen auttamassa ja välillä vanhempia kaivelemassa lastensa lokeroita.
Ja sitten on se ns kuraeteinen jossa kengät ja hyllyköt ja 2-3kpl kuivauskaappeja.
Todella, siis TODELLA nousee elin otsaan lukea kaltaistesi, raa'asta käytännön todellisuudesta täysin tietämättömien ja/tai vieraantuneiden lätinöitä🤬Keksin teille ratkaisun: asennatte valjaat/vyöt niihin olemassaoleviin penkkeihin. Näin jokainen lapsi pysyy omalla paikallaan istumassa.
Oletko mielestäsi hauska tmv?
No, se tietysti tärkeintä.
Mietipä jos päiväkoti olisi ilman aitoja ja vitsiniekkana pidettäisiin sitä joka ehdottaa aitojen rakentamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia kehittämispäiviä teillä on ollut?
Huonoja. Joka vuosi jauhetaan samoja asioita, joista onkeensa eivät ota ne kenen pitäisi. "Koulutuksia", joissa jauhetaan niin ikään samoja asioita ja jotka ovat olleet jo itsestään selviä. Ärsyttävintä kun käsketään unohtaa vanha ajattelutapa, jota ei ole koskaan edes ollut olemassa.
Konkreettisia keinoja ja toimintamalleja haastaville lapsille kaivattaisiin, mutta niitä ei ole kenelläkään tarjota tilanteessa jossa on kaksi aikuista ja 20 lasta, joista useampi kaipaa henkilökohtaista tukea vähän joka tilanteessa.
Vanha ajattelutapa oli se, että tuen tarjoamisen sijasta lapsille pidettiin kuri.
Vähän vedät mutkat nyt ehkä suoriksi. Tai ehkä mä olen jotain välipolvea joka pitäisi napakasti huolta rajoista, mutta näkee myös mahdollisia syitä käytöksen taustalla. Mutta kun ne rajatkin pitäisi nykyään pitää tunnekuvien ja sanoittamisen avulla ja se toimii ehkä 5/20 lapseen, eikä todellakaan niihin haastavimpiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia kehittämispäiviä teillä on ollut?
Huonoja. Joka vuosi jauhetaan samoja asioita, joista onkeensa eivät ota ne kenen pitäisi. "Koulutuksia", joissa jauhetaan niin ikään samoja asioita ja jotka ovat olleet jo itsestään selviä. Ärsyttävintä kun käsketään unohtaa vanha ajattelutapa, jota ei ole koskaan edes ollut olemassa.
Konkreettisia keinoja ja toimintamalleja haastaville lapsille kaivattaisiin, mutta niitä ei ole kenelläkään tarjota tilanteessa jossa on kaksi aikuista ja 20 lasta, joista useampi kaipaa henkilökohtaista tukea vähän joka tilanteessa.
Vanha ajattelutapa oli se, että tuen tarjoamisen sijasta lapsille pidettiin kuri.
Vähän vedät mutkat nyt ehkä suoriksi. Tai ehkä mä olen jotain välipolvea joka pitäisi napakasti huolta rajoista, mutta näkee myös mahdollisia syitä käytöksen taustalla. Mutta kun ne rajatkin pitäisi nykyään pitää tunnekuvien ja sanoittamisen avulla ja se toimii ehkä 5/20 lapseen, eikä todellakaan niihin haastavimpiin.
Ne haastavimmat lapset on keskenään hyvin erilaisia. Jotkut erikoisherkkiä, jotkut aliherkkiä, osalla traumatausta, osa ekstoverttejä ADHD persoonia, osa introvertteja autistityyppisiä, jotkut ekstoverttejä ADHD autisteja, jotkut pelokkaita ja ujoja, toiset pelokkaita jotka kätkevät sen rämäpäisen käytöksen alle, osa hemmoteltuja, toiset ei ole tottuneet ihmisiin ja virikkeiseen ympäristöön...ihan mitä tahansa. Eikä heihin kaikki samat keinot tepsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia kehittämispäiviä teillä on ollut?
Huonoja. Joka vuosi jauhetaan samoja asioita, joista onkeensa eivät ota ne kenen pitäisi. "Koulutuksia", joissa jauhetaan niin ikään samoja asioita ja jotka ovat olleet jo itsestään selviä. Ärsyttävintä kun käsketään unohtaa vanha ajattelutapa, jota ei ole koskaan edes ollut olemassa.
Konkreettisia keinoja ja toimintamalleja haastaville lapsille kaivattaisiin, mutta niitä ei ole kenelläkään tarjota tilanteessa jossa on kaksi aikuista ja 20 lasta, joista useampi kaipaa henkilökohtaista tukea vähän joka tilanteessa.
Vanha ajattelutapa oli se, että tuen tarjoamisen sijasta lapsille pidettiin kuri.
Vähän vedät mutkat nyt ehkä suoriksi. Tai ehkä mä olen jotain välipolvea joka pitäisi napakasti huolta rajoista, mutta näkee myös mahdollisia syitä käytöksen taustalla. Mutta kun ne rajatkin pitäisi nykyään pitää tunnekuvien ja sanoittamisen avulla ja se toimii ehkä 5/20 lapseen, eikä todellakaan niihin haastavimpiin.
Ne haastavimmat lapset on keskenään hyvin erilaisia. Jotkut erikoisherkkiä, jotkut aliherkkiä, osalla traumatausta, osa ekstoverttejä ADHD persoonia, osa introvertteja autistityyppisiä, jotkut ekstoverttejä ADHD autisteja, jotkut pelokkaita ja ujoja, toiset pelokkaita jotka kätkevät sen rämäpäisen käytöksen alle, osa hemmoteltuja, toiset ei ole tottuneet ihmisiin ja virikkeiseen ympäristöön...ihan mitä tahansa. Eikä heihin kaikki samat keinot tepsi.
Silti suurin osa näistä totteli jäähypenkkiä vielä 10 vuotta sitten. Siihen aikaan tarhoissa ei ollut yhtä paljon henkilökuntaa kuin nykyisin, joten henkilökunnan oli tyydyttävä helppoihin ratkaisuihin mitä järjestyksenpitoon tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps, kuinka isoiksi jotkut kuvittelee esim.eteis-pukeutumistilat päiväkodeissa, kun "sitten siirrrätte sen häkin/häkit sinne" ja näin on sekin asia ratkaistu 🤣
Kuinka isoiksi kuvittelet ne häkit jos häkki ei mahdu siihen tilaan missä lapset muutenkin olisivat häsläämässä?
Tervetuloa siihen eteistilaan missä lasten naulakko paikat on+niiden edustalla olevat penkit, siinä on ehkä pari metriä suuntaansa "tyhjää" tilaa jossa niiden lasten vaatteita kun he harjoittelevat pukemista ja aikuiset/aikuinen auttamassa ja välillä vanhempia kaivelemassa lastensa lokeroita.
Ja sitten on se ns kuraeteinen jossa kengät ja hyllyköt ja 2-3kpl kuivauskaappeja.
Todella, siis TODELLA nousee elin otsaan lukea kaltaistesi, raa'asta käytännön todellisuudesta täysin tietämättömien ja/tai vieraantuneiden lätinöitä🤬Ja vielä 2 ryhmää samoissa "postimerkin kokoisissa" tiloissa, niin kuin meillä. 🤬
Tervetuloa näihin hommiin, melko varmasti pää leviää parissa viikossa.
Ja heti tulee ryhmään uusi lapsi, kun yksi täyttää 3. 😞
Ollaankohan samassa talossa kun meilläkin postimerkin kokoiset huoneet vain ryhmillä ja talo täynnä populaa. Huh. 🙄
Monella lapsella on diagnoosi, vaikka ovat ihan vain tavallisia lapsia erilaisine ominaisuuksineen. Tietysti on niitä joilla diagnoosi on ihan aiheesta, mutta nykyisin 50-70% diagnoosilapsista on saanut sen ihan turhaan. Oman kokemukseni mukaan (15 vuotta varhaiskasvattajana, nyt opiskelen psykologiaa erikoistuen lapsiin) nykyvanhempien mielikuva lapsista on todella kapea ja herkästi shoppaillaan joku diagnoosi selittämään sitä. Olen nähnyt kun lapsi viedään lääkäriltä toiselle niin kauan että joku suostuu sen diagnoosin antamaan. Tällä leimataan lapsi, ja se saattaa vaikuttaa hänen loppuelämäänsä. Nämä turhat diagnoosin myös syövät resursseja varhaiskasvatuksesta ja eri tukitoimista.
Sekin auttaisi, kun vanhemmat ymmärtäisivät lasten olevan yksilöitä.
ope007 kirjoitti:
Monella lapsella on diagnoosi, vaikka ovat ihan vain tavallisia lapsia erilaisine ominaisuuksineen. Tietysti on niitä joilla diagnoosi on ihan aiheesta, mutta nykyisin 50-70% diagnoosilapsista on saanut sen ihan turhaan. Oman kokemukseni mukaan (15 vuotta varhaiskasvattajana, nyt opiskelen psykologiaa erikoistuen lapsiin) nykyvanhempien mielikuva lapsista on todella kapea ja herkästi shoppaillaan joku diagnoosi selittämään sitä. Olen nähnyt kun lapsi viedään lääkäriltä toiselle niin kauan että joku suostuu sen diagnoosin antamaan. Tällä leimataan lapsi, ja se saattaa vaikuttaa hänen loppuelämäänsä. Nämä turhat diagnoosin myös syövät resursseja varhaiskasvatuksesta ja eri tukitoimista.
Sekin auttaisi, kun vanhemmat ymmärtäisivät lasten olevan yksilöitä.
Tätä en allekirjoita, siis että diagnooseista suurin osa olisi tuulesta temmattuja/turhia ja että niitä saisi vain lääkäreillä ravaamalla.
1. Alle kouluikäisiä (joista tässä ketjussa puhutaan), harvemmin edes diagnosoidaan ja jos niin tehty niin kehityksen "vaurio" tai laajuus on erittäin selvästi näkyvillä (puhutaan kehitysvammoista) tai ollaan palveluntarjoajan luona mikä ei ole perinteinen "tavispäiväkoti" itse ollut alalla rapiat 20v eikä ole koskaan tullut vastaan lasta jolla allergioita, synnynnäistä sydäntaustaa, astmaa tms kummempaa diagnoosia olemassa.
Sen sijaan epäilyjä, jopa hyvin vahvoja sellaisia, niitä kyllä on alvariinsa, johtuen juurikin lapsen toiminnasta ja käyttäytymisestä sekä oireilusta, niiden kanssa painimme jokapäiväisessä työarjessamme varhaiskasvatuksessa, kuten tämäkin ketju kertoo.
Ja
2. Lääkärien ammattietiikka ym estää elämänpituisen diagnoosin antamisen lapselle "tuosta noin vain" vaikka vanhempi syystä tai toisesta siitä kuinka jankkaisi tai sitä vinkuisi.
Absurdi ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
ope007 kirjoitti:
Monella lapsella on diagnoosi, vaikka ovat ihan vain tavallisia lapsia erilaisine ominaisuuksineen. Tietysti on niitä joilla diagnoosi on ihan aiheesta, mutta nykyisin 50-70% diagnoosilapsista on saanut sen ihan turhaan. Oman kokemukseni mukaan (15 vuotta varhaiskasvattajana, nyt opiskelen psykologiaa erikoistuen lapsiin) nykyvanhempien mielikuva lapsista on todella kapea ja herkästi shoppaillaan joku diagnoosi selittämään sitä. Olen nähnyt kun lapsi viedään lääkäriltä toiselle niin kauan että joku suostuu sen diagnoosin antamaan. Tällä leimataan lapsi, ja se saattaa vaikuttaa hänen loppuelämäänsä. Nämä turhat diagnoosin myös syövät resursseja varhaiskasvatuksesta ja eri tukitoimista.
Sekin auttaisi, kun vanhemmat ymmärtäisivät lasten olevan yksilöitä.Tätä en allekirjoita, siis että diagnooseista suurin osa olisi tuulesta temmattuja/turhia ja että niitä saisi vain lääkäreillä ravaamalla.
1. Alle kouluikäisiä (joista tässä ketjussa puhutaan), harvemmin edes diagnosoidaan ja jos niin tehty niin kehityksen "vaurio" tai laajuus on erittäin selvästi näkyvillä (puhutaan kehitysvammoista) tai ollaan palveluntarjoajan luona mikä ei ole perinteinen "tavispäiväkoti" itse ollut alalla rapiat 20v eikä ole koskaan tullut vastaan lasta jolla allergioita, synnynnäistä sydäntaustaa, astmaa tms kummempaa diagnoosia olemassa.
Sen sijaan epäilyjä, jopa hyvin vahvoja sellaisia, niitä kyllä on alvariinsa, johtuen juurikin lapsen toiminnasta ja käyttäytymisestä sekä oireilusta, niiden kanssa painimme jokapäiväisessä työarjessamme varhaiskasvatuksessa, kuten tämäkin ketju kertoo.
Ja
2. Lääkärien ammattietiikka ym estää elämänpituisen diagnoosin antamisen lapselle "tuosta noin vain" vaikka vanhempi syystä tai toisesta siitä kuinka jankkaisi tai sitä vinkuisi.
Absurdi ajatuskin.
Lääkärit antavat kyllä diagnooseja jos sille aihetta.
Eikai tuohon alaan voi kuin pettyä. Kuvitelkaa itsenne seisomassa pihalla toppahousut jalassa viisikymppisenä..selostamassa kolmikymppisille uraa tekeville että heidän pikku iikka oli tänään vekkulilla tuulella ja söi hyvin:-) Sitten ne kolmikymmpiset hyppää Teslaansa ja lähtee ajekemaan mökille kun itse saat polkupyöräillä saleen istamaan punalappukamaa. Oikeasti, haloo! Kattokaa nuoret mille alalle menette
Vierailija kirjoitti:
Eikai tuohon alaan voi kuin pettyä. Kuvitelkaa itsenne seisomassa pihalla toppahousut jalassa viisikymppisenä..selostamassa kolmikymppisille uraa tekeville että heidän pikku iikka oli tänään vekkulilla tuulella ja söi hyvin:-) Sitten ne kolmikymmpiset hyppää Teslaansa ja lähtee ajekemaan mökille kun itse saat polkupyöräillä saleen istamaan punalappukamaa. Oikeasti, haloo! Kattokaa nuoret mille alalle menette
Nyt kuvailet jonkin entisaikojen päikkytädin elämää jolla ei ole paljon mitään tekemistä varhaiskasvattajan työn kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valjaisiin, häkkeihin ja sohville kököttämään (varmaankin pikaliimalla kiinnitettynä) PROBLEM SOLVED!
Kunnes se oma mussukka saa sitä osakseen, sitten nousee älämölö kuinka se on väärin ja eikö ammattikasvattajilla ole muita keinoja jne.jne
Ratkaisuja on aina miljoona (varsinkin tällä palstalla), mutta sitten kun se napsahtaa omaan nilkkaan, sen oman pershedelmän nilkkaan, niin sitten kritisoidaan ja valitetaan eikä niin pientä asiaa olekaan (lenksu ei ole kengän alla) etteikö siitä voisi aukoa, kun sehän on se OMA.
Ja itse ei pärjätä/jakseta sen 1 ainokaisen tai 2 jälkeläisen kanssa.
AAARRRGGGHHHHHHH 😱🤬😫
Ps, kuinka isoiksi jotkut kuvittelee esim.eteis-pukeutumistilat päiväkodeissa, kun "sitten siirrrätte sen häkin/häkit sinne" ja näin on sekin asia ratkaistu 🤣
Entä jos vanhemmat saisivat itse valita, että miten heidän lastaan hoidetaan päiväkodissa? Vaihtoehtoja voisi olla kaksi: positiivinen kasvatus ja kuripainotteinen kasvatus. Moni vanhempi varmasti ensin valitsisi positiivisen kasvatuksen, mutta myöhemmin kaaokseen kyllästyneenä vaihtaisi kuripainotteiseen kasvatukseen.
Miksi nuo kaksi - positiivinen ja kuripainotteinen kasvatus - olisi toistensa vastakohdat?
Itse ottaisin molemmat. Jonkun näköinen kuri ja järjestys on itse asiassa edellytys sille, että voit aidosti olla positiivinen. Samoin myönteinen suhde lapseen on perusta kurille ja aikuisen auktoriteetille - jota ryhmäkasvatuksessa välttämättä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valjaisiin, häkkeihin ja sohville kököttämään (varmaankin pikaliimalla kiinnitettynä) PROBLEM SOLVED!
Kunnes se oma mussukka saa sitä osakseen, sitten nousee älämölö kuinka se on väärin ja eikö ammattikasvattajilla ole muita keinoja jne.jne
Ratkaisuja on aina miljoona (varsinkin tällä palstalla), mutta sitten kun se napsahtaa omaan nilkkaan, sen oman pershedelmän nilkkaan, niin sitten kritisoidaan ja valitetaan eikä niin pientä asiaa olekaan (lenksu ei ole kengän alla) etteikö siitä voisi aukoa, kun sehän on se OMA.
Ja itse ei pärjätä/jakseta sen 1 ainokaisen tai 2 jälkeläisen kanssa.
AAARRRGGGHHHHHHH 😱🤬😫
Ps, kuinka isoiksi jotkut kuvittelee esim.eteis-pukeutumistilat päiväkodeissa, kun "sitten siirrrätte sen häkin/häkit sinne" ja näin on sekin asia ratkaistu 🤣
Entä jos vanhemmat saisivat itse valita, että miten heidän lastaan hoidetaan päiväkodissa? Vaihtoehtoja voisi olla kaksi: positiivinen kasvatus ja kuripainotteinen kasvatus. Moni vanhempi varmasti ensin valitsisi positiivisen kasvatuksen, mutta myöhemmin kaaokseen kyllästyneenä vaihtaisi kuripainotteiseen kasvatukseen.
Miksi nuo kaksi - positiivinen ja kuripainotteinen kasvatus - olisi toistensa vastakohdat?
Itse ottaisin molemmat. Jonkun näköinen kuri ja järjestys on itse asiassa edellytys sille, että voit aidosti olla positiivinen. Samoin myönteinen suhde lapseen on perusta kurille ja aikuisen auktoriteetille - jota ryhmäkasvatuksessa välttämättä tarvitaan.
Positiiviseen kasvatukseen ei sisälly lapsen pakottamista eikä rankaisemista koska ne eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä ja ne ovat monella tavalla haitallisia lapsen kehitykselle, mm. heikentäen lapsen luottamusta aikuiseen sekä tunnetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai tuohon alaan voi kuin pettyä. Kuvitelkaa itsenne seisomassa pihalla toppahousut jalassa viisikymppisenä..selostamassa kolmikymppisille uraa tekeville että heidän pikku iikka oli tänään vekkulilla tuulella ja söi hyvin:-) Sitten ne kolmikymmpiset hyppää Teslaansa ja lähtee ajekemaan mökille kun itse saat polkupyöräillä saleen istamaan punalappukamaa. Oikeasti, haloo! Kattokaa nuoret mille alalle menette
Sinänsä ihan hupaisasti sanottu, mutta pientä draamaa ja liioittelua siinä oli mukana.
Toppahousut, juu saattaa ne jalastani löytyä, jos kunnon talvisää.
En koskaan jätä päivän kuulumisia mainitsemallesi tasolle, minusta se on lapsen vähättelyä.
En pyöräile, 4v vanha auto on käytössä + jalat.
En ole koskaan asioinut Saleissa, Alepassa kyllä satunnaisesti, mutta Prisma ja CM on lähikauppani.
En ole koskaan ostanut punalaputettuja tuotteita, koska en tarvitse niitä hintansa puolesta ja tykkään ostaa mahd tuoretta ja osin luomua.
Eilen kauppaan meni 270€+ulkoa tilattiin ruokaan 85€ (minä, mies ja kotona vielä asuva nuori), asia toistuu viikottain.
Ja ikäni alkaa nelosella.
Olet vasta nelikymppinen ja lastenteon jälkeen tuntuu kivalta olla missä tahansa töissä. Miehen tuloilla eläminenkään ei haittaa. Mutta odotapa 10 vuotta niin ymmärrät mitä tarkoitan.. Tunnen monia alalla olevia viisikymppisiä ja moti on sitä luokkaa että ollaan pois silloin kun siltä tuntuu. Koska töistä poissaolo ei juuri näy pankkitilillä niin mitä väliä.
Vierailija kirjoitti:
Eikai tuohon alaan voi kuin pettyä. Kuvitelkaa itsenne seisomassa pihalla toppahousut jalassa viisikymppisenä..selostamassa kolmikymppisille uraa tekeville että heidän pikku iikka oli tänään vekkulilla tuulella ja söi hyvin:-) Sitten ne kolmikymmpiset hyppää Teslaansa ja lähtee ajekemaan mökille kun itse saat polkupyöräillä saleen istamaan punalappukamaa. Oikeasti, haloo! Kattokaa nuoret mille alalle menette
On luonnollista pyrkiä uralla eteenpäin. Sentään akateeminen tutkinto taskussa. Valitettavasti tuolla alalla ei oikein ole etenemismahdollisuuksia kun päiväkodinjohtajiakaan ei ole kuin yksi per tarha. Minusta pitäisi kannustaa enemmän opiskelua esim peruskoulun opettajaksi. Aika moista resurssien tuhlausta että kympin tytöt seisoo pihalla 40 vuotta. Kaikki kunnia lastentarhanopettajille ja heidän työlle, mutta silti, koko maan oarasta ajatellen sanon noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai tuohon alaan voi kuin pettyä. Kuvitelkaa itsenne seisomassa pihalla toppahousut jalassa viisikymppisenä..selostamassa kolmikymppisille uraa tekeville että heidän pikku iikka oli tänään vekkulilla tuulella ja söi hyvin:-) Sitten ne kolmikymmpiset hyppää Teslaansa ja lähtee ajekemaan mökille kun itse saat polkupyöräillä saleen istamaan punalappukamaa. Oikeasti, haloo! Kattokaa nuoret mille alalle menette
Sinänsä ihan hupaisasti sanottu, mutta pientä draamaa ja liioittelua siinä oli mukana.
Toppahousut, juu saattaa ne jalastani löytyä, jos kunnon talvisää.
En koskaan jätä päivän kuulumisia mainitsemallesi tasolle, minusta se on lapsen vähättelyä.
En pyöräile, 4v vanha auto on käytössä + jalat.
En ole koskaan asioinut Saleissa, Alepassa kyllä satunnaisesti, mutta Prisma ja CM on lähikauppani.
En ole koskaan ostanut punalaputettuja tuotteita, koska en tarvitse niitä hintansa puolesta ja tykkään ostaa mahd tuoretta ja osin luomua.
Eilen kauppaan meni 270€+ulkoa tilattiin ruokaan 85€ (minä, mies ja kotona vielä asuva nuori), asia toistuu viikottain.
Ja ikäni alkaa nelosella.Olet vasta nelikymppinen ja lastenteon jälkeen tuntuu kivalta olla missä tahansa töissä. Miehen tuloilla eläminenkään ei haittaa. Mutta odotapa 10 vuotta niin ymmärrät mitä tarkoitan.. Tunnen monia alalla olevia viisikymppisiä ja moti on sitä luokkaa että ollaan pois silloin kun siltä tuntuu. Koska töistä poissaolo ei juuri näy pankkitilillä niin mitä väliä.
Puhut ikäänkuin olisin lapseni juuri saanut ja niinhän ei ole, koska hän on jo lukiolainen.
Ei tietenkään näy pankkitilille, jos/kun palkallisesti on oikeus sairastaa, eri asia sitten he joilla palkalliseen s.lomaan oikeuttava aika jo ylittynyt.
Aika pitkälti käytän omia rahojani, toki tiedän, että tilanteeni hieman erityinen vs moniin muihin alallani, koskapa en esim.asumisesta maksa mitään (koti peritty ja maksettu) paitsi tietysti ns ylläpitokuluja jossain määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai tuohon alaan voi kuin pettyä. Kuvitelkaa itsenne seisomassa pihalla toppahousut jalassa viisikymppisenä..selostamassa kolmikymppisille uraa tekeville että heidän pikku iikka oli tänään vekkulilla tuulella ja söi hyvin:-) Sitten ne kolmikymmpiset hyppää Teslaansa ja lähtee ajekemaan mökille kun itse saat polkupyöräillä saleen istamaan punalappukamaa. Oikeasti, haloo! Kattokaa nuoret mille alalle menette
On luonnollista pyrkiä uralla eteenpäin. Sentään akateeminen tutkinto taskussa. Valitettavasti tuolla alalla ei oikein ole etenemismahdollisuuksia kun päiväkodinjohtajiakaan ei ole kuin yksi per tarha. Minusta pitäisi kannustaa enemmän opiskelua esim peruskoulun opettajaksi. Aika moista resurssien tuhlausta että kympin tytöt seisoo pihalla 40 vuotta. Kaikki kunnia lastentarhanopettajille ja heidän työlle, mutta silti, koko maan oarasta ajatellen sanon noin.
Oi gloria heille, arvon lastentarhanopettajille
kumarrus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valjaisiin, häkkeihin ja sohville kököttämään (varmaankin pikaliimalla kiinnitettynä) PROBLEM SOLVED!
Kunnes se oma mussukka saa sitä osakseen, sitten nousee älämölö kuinka se on väärin ja eikö ammattikasvattajilla ole muita keinoja jne.jne
Ratkaisuja on aina miljoona (varsinkin tällä palstalla), mutta sitten kun se napsahtaa omaan nilkkaan, sen oman pershedelmän nilkkaan, niin sitten kritisoidaan ja valitetaan eikä niin pientä asiaa olekaan (lenksu ei ole kengän alla) etteikö siitä voisi aukoa, kun sehän on se OMA.
Ja itse ei pärjätä/jakseta sen 1 ainokaisen tai 2 jälkeläisen kanssa.
AAARRRGGGHHHHHHH 😱🤬😫
Ps, kuinka isoiksi jotkut kuvittelee esim.eteis-pukeutumistilat päiväkodeissa, kun "sitten siirrrätte sen häkin/häkit sinne" ja näin on sekin asia ratkaistu 🤣
Entä jos vanhemmat saisivat itse valita, että miten heidän lastaan hoidetaan päiväkodissa? Vaihtoehtoja voisi olla kaksi: positiivinen kasvatus ja kuripainotteinen kasvatus. Moni vanhempi varmasti ensin valitsisi positiivisen kasvatuksen, mutta myöhemmin kaaokseen kyllästyneenä vaihtaisi kuripainotteiseen kasvatukseen.
Miksi nuo kaksi - positiivinen ja kuripainotteinen kasvatus - olisi toistensa vastakohdat?
Itse ottaisin molemmat. Jonkun näköinen kuri ja järjestys on itse asiassa edellytys sille, että voit aidosti olla positiivinen. Samoin myönteinen suhde lapseen on perusta kurille ja aikuisen auktoriteetille - jota ryhmäkasvatuksessa välttämättä tarvitaan.
Positiiviseen kasvatukseen ei sisälly lapsen pakottamista eikä rankaisemista koska ne eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä ja ne ovat monella tavalla haitallisia lapsen kehitykselle, mm. heikentäen lapsen luottamusta aikuiseen sekä tunnetaitoja.
Kyllä nyt moni asia vaan on pakko. Ei se pakko itsessään ole mikään mörkö joka traumatisoi lapsen. On pakko esim pukea vaatteet päälle, ei voida alasti kaikki hillua siellä päiväkodissa, on pakko olla lyömättä ja purematta toisia lapsia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valjaisiin, häkkeihin ja sohville kököttämään (varmaankin pikaliimalla kiinnitettynä) PROBLEM SOLVED!
Kunnes se oma mussukka saa sitä osakseen, sitten nousee älämölö kuinka se on väärin ja eikö ammattikasvattajilla ole muita keinoja jne.jne
Ratkaisuja on aina miljoona (varsinkin tällä palstalla), mutta sitten kun se napsahtaa omaan nilkkaan, sen oman pershedelmän nilkkaan, niin sitten kritisoidaan ja valitetaan eikä niin pientä asiaa olekaan (lenksu ei ole kengän alla) etteikö siitä voisi aukoa, kun sehän on se OMA.
Ja itse ei pärjätä/jakseta sen 1 ainokaisen tai 2 jälkeläisen kanssa.
AAARRRGGGHHHHHHH 😱🤬😫
Ps, kuinka isoiksi jotkut kuvittelee esim.eteis-pukeutumistilat päiväkodeissa, kun "sitten siirrrätte sen häkin/häkit sinne" ja näin on sekin asia ratkaistu 🤣
Entä jos vanhemmat saisivat itse valita, että miten heidän lastaan hoidetaan päiväkodissa? Vaihtoehtoja voisi olla kaksi: positiivinen kasvatus ja kuripainotteinen kasvatus. Moni vanhempi varmasti ensin valitsisi positiivisen kasvatuksen, mutta myöhemmin kaaokseen kyllästyneenä vaihtaisi kuripainotteiseen kasvatukseen.
Miksi nuo kaksi - positiivinen ja kuripainotteinen kasvatus - olisi toistensa vastakohdat?
Itse ottaisin molemmat. Jonkun näköinen kuri ja järjestys on itse asiassa edellytys sille, että voit aidosti olla positiivinen. Samoin myönteinen suhde lapseen on perusta kurille ja aikuisen auktoriteetille - jota ryhmäkasvatuksessa välttämättä tarvitaan.
Positiiviseen kasvatukseen ei sisälly lapsen pakottamista eikä rankaisemista koska ne eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä ja ne ovat monella tavalla haitallisia lapsen kehitykselle, mm. heikentäen lapsen luottamusta aikuiseen sekä tunnetaitoja.
Ja höpöhöpö.
Ja vielä 2 ryhmää samoissa "postimerkin kokoisissa" tiloissa, niin kuin meillä. 🤬
Tervetuloa näihin hommiin, melko varmasti pää leviää parissa viikossa.
Ja heti tulee ryhmään uusi lapsi, kun yksi täyttää 3. 😞