Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saitte keväällä edes kunnon lahjoja vanhemmilta huonon palkan korvikkeeksi
Minua harmittaa ne vanhemmat, jotka tuovat upeita kukkapuskia ja herkkuja muiden vanhempien nähden. Siis harmittaa niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen muistamiseen ja seuraavat sivusta, kun joku huomaavaisesti ojentaa sen kukkapuskan. Joillakin on useampi lapsi eri ryhmässä, muistettavia aikuisia voi olla jopa 10.
En kaipaa mitään lahjaa, pääasia, että lapsi on voinut hyvin ja on ollut tyytyväinen hoitoon.
Kaikilla on varaa kukkapuskaan tai suklaarasiaan.
Tai luonnonkukkakimppuun ja itsetehtyyn korttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, vieläkö on viriketaaperot siellä laitoksessa kesällä saamassa laadukasta varhaiskasvatusta, johon heillä on oikeus? Mitä tänään teitte heidän kanssaan? Koululaisilla loma kestänyt jo hyvän tovin, mutta 1-3v pienet lapset tarvitsevat tietenkin ohjausta ja opetusta kesät talvet.
Ei kai kukaan kesällä tuo noin pieniä hoitoon, jos on itse kotona vauvan kanssa ilman että taustalla olisi vakavia ongelmia perheessä? Äiti voi olla esim masentunut tms.
Tietysti tuo, se on ollut jo ainakin 5v ajan "uutta normaalia".
Vanhemmuus on ihan hukassa suurelta osin vanhempia, "ei" on kirosana, omaan vanhemmuuteen ei luoteta, lapsen kanssa ei osata eikä haluta olla, lapsen etu häviää sen aikuisen edulle, vanhempi ei kestä rutiineja joita lapsi, varsinkin alle 5v, rakastaa ja ennenkaikkea tarvitsee, ei ymmärretä olla läsnä lapselle, lapsi istutetaan ruudulle jo 1v ikäisestä "olemaan", unentarvetta ja sen tärkeyttä ei tajuta, vanhempi ei tohdi olla se aikuinen ja viimeisen sanan sanoja, lapsen kanssa käydään kauppaa ja kysellään koko ajan ja kaikesta "haluaisitko, mentäiskö, lähdettäiskö, ottaisitko, tulisitko" etc.
Ja kaiken tuon lisäksi fyysinen kurittaminen on lisääntynyt.T. Alalla
Tosi surullista. Muistelen itse aikoja, kun omat lapset olivat pieniä ja sain olla kesiä kotona ja se oli elämäni onnellisinta aikaa. Käytiin uimassa, puistoissa, retkillä jne. Oli useamman äidin porukka kenen luona nähtiin aina vuorotellen. Isommat lapset kävivät kerhoissa talviaikaan, mutta kesällä ei kyllä kukaan ollut hoidossa tai muuallakaan. Ja kaikki äidit nauttivat tästä ainutlaatuisesta ajasta. Tästä on 10 vuotta aikaa.
Minun lapset ovat syntyneet 02 ja 04 ja kesät olivat myös minusta ihania! Mökkeiltiin, tavattiin sukulaisia ja ystäviä, piettiin pyjamabileitä, käytiin risteilyllä, satamassa jätskillä, iltauinnilla, retkellä metsässä jne.
Tämän päivän perheet eivät kykene. Se on surullista.
Myöskin alalla
Haikea olo kun muistelen kesiä 01 ja 04 syntyneiden lasten kanssa. Retkeiltiin, pelattiin jalkapalloa kerrostalon pihalla, mentiin piknikille, eväsretket metsään ja mökillä viikonloput. Äitiporukalla mentiin kahville ja lapset kulki mukana. Ei tullut mieleen viedä lomalla heitä päiväkotiin. Surullisena seuraan nykyistä menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi yliopistosta vuosi sitten ja määräainen sopimus erässä päiväkodissa päättyi juuri. Syksyksi olisi jatkoa tiedossa, mutta ei kiinnosta. Minut poltettiin vuodesssa loppuun.
En ole koskaan tuntenut olevani näin surkea, mitä tällä hetkellä tunnen olevani. Minä ihan oikeasti yritin parhaani. Yritin soveltaa kaikkea yliopistossa oppimaani käytännössä, mutta epäonnistuin. Ryhmä ei toiminut. Minulla ei riittänyt eväät ja keinot niin ison ryhmän pyörittämiseen. Lastenhoitajilta en saanut minkäänlaista tukea, mutta ymmärrän sen kyllä. Hekin olivat ihan loppu.
Viime syksynä päässäni oli vaikka mitä ideoita, mitä kaikkea voisimme lasten kanssa tehdä. Olin iloa ja energiaa täynnä. Jo vuoden jälkeen siitä ei ole mitään jäljellä ja ammatillinen itsetuntoni on palasina.
Nyt syytän itseäni siitä, kuinka idiootti olin kun ylipäätään lähdin alalle. En edes tiedä mitä aion syksyllä tehdä. Kolmen vuoden koulutus meni ihan hukkaan.
Ja näitä kandeja pitäisi olla ainakin puolet kasvatushenkilöstöstä.
Just just."
Kun nämä "kandit" ei sitten pärjää käytännössä isokokoisen ryhmän ohjaamisessa/hallinnassa saati kasvattajan auktoriteetin ottamisessa.
Sitten siirretään liian helpolla hoitajalle vastuu koko sekaisin menneestä ryhmästä ja mennään toimistoon suunnittelemaan muiden "kandien" kanssa. Hoitajat kusessa sillä aikaa ryhmässä.
Vähän armoa nyt meille vastavalmistuneille kandeillekin. Ei meistä kukaan tahallaan yritä kaataa työkuormaa teille hoitajille. Minä ainakin olen jättänyt sak-aikoja pitämättä kun ryhmässä tarvittu apua. Vähän nyt inhottavaa yleistystä. Ja niitä Sak-aikoja on pakko pitää! Jollain ajalla pitää ne vasutkin kirjoittaa ja yrittää sitä pienryhmätoimintaa suunnitella. Sitä ei voi tehdä lapsiryhmässä.
Onko niitä vasuja mahdollista kirjoittaa ihan minimin mukaan jollain vakiosapluunalla, vaihtelee vain vähän yksityiskohtia? nimim. ei vaka-alalla mutta työssä jossa myös "suunnitellaan" itsestäänselvyyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saitte keväällä edes kunnon lahjoja vanhemmilta huonon palkan korvikkeeksi
Minua harmittaa ne vanhemmat, jotka tuovat upeita kukkapuskia ja herkkuja muiden vanhempien nähden. Siis harmittaa niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen muistamiseen ja seuraavat sivusta, kun joku huomaavaisesti ojentaa sen kukkapuskan. Joillakin on useampi lapsi eri ryhmässä, muistettavia aikuisia voi olla jopa 10.
En kaipaa mitään lahjaa, pääasia, että lapsi on voinut hyvin ja on ollut tyytyväinen hoitoon.
Kaikilla on varaa kukkapuskaan tai suklaarasiaan.
Esim. kolmella lapsella voi olla yhteensä 10 eri hoitajaa, aika kalliiksi tulee muistaminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saitte keväällä edes kunnon lahjoja vanhemmilta huonon palkan korvikkeeksi
Minua harmittaa ne vanhemmat, jotka tuovat upeita kukkapuskia ja herkkuja muiden vanhempien nähden. Siis harmittaa niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen muistamiseen ja seuraavat sivusta, kun joku huomaavaisesti ojentaa sen kukkapuskan. Joillakin on useampi lapsi eri ryhmässä, muistettavia aikuisia voi olla jopa 10.
En kaipaa mitään lahjaa, pääasia, että lapsi on voinut hyvin ja on ollut tyytyväinen hoitoon.
Tässä oikein uhrautuva marttyyri vakalainen. "Eihän minulle mitään, ei minun takiani, ne kalliit kukat varmaan vie teidät perikatoon. Lapset vain on tärkeitä, minusta nyt mitään viis."
Mitä v^^^a mä just luin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saitte keväällä edes kunnon lahjoja vanhemmilta huonon palkan korvikkeeksi
Minua harmittaa ne vanhemmat, jotka tuovat upeita kukkapuskia ja herkkuja muiden vanhempien nähden. Siis harmittaa niiden vanhempien puolesta, joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen muistamiseen ja seuraavat sivusta, kun joku huomaavaisesti ojentaa sen kukkapuskan. Joillakin on useampi lapsi eri ryhmässä, muistettavia aikuisia voi olla jopa 10.
En kaipaa mitään lahjaa, pääasia, että lapsi on voinut hyvin ja on ollut tyytyväinen hoitoon.
Tässä oikein uhrautuva marttyyri vakalainen. "Eihän minulle mitään, ei minun takiani, ne kalliit kukat varmaan vie teidät perikatoon. Lapset vain on tärkeitä, minusta nyt mitään viis."
Mitä v^^^a mä just luin?
Juuri tuota marttyyriasennetta, itsensä uhraamista ja omanarvontunnon puutetta riittää vaka-alalla.
Merkittäviä tekijöitä uupumisien taustalla.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, vieläkö on viriketaaperot siellä laitoksessa kesällä saamassa laadukasta varhaiskasvatusta, johon heillä on oikeus? Mitä tänään teitte heidän kanssaan? Koululaisilla loma kestänyt jo hyvän tovin, mutta 1-3v pienet lapset tarvitsevat tietenkin ohjausta ja opetusta kesät talvet.
Ei kai kukaan kesällä tuo noin pieniä hoitoon, jos on itse kotona vauvan kanssa ilman että taustalla olisi vakavia ongelmia perheessä? Äiti voi olla esim masentunut tms.
Tietysti tuo, se on ollut jo ainakin 5v ajan "uutta normaalia".
Vanhemmuus on ihan hukassa suurelta osin vanhempia, "ei" on kirosana, omaan vanhemmuuteen ei luoteta, lapsen kanssa ei osata eikä haluta olla, lapsen etu häviää sen aikuisen edulle, vanhempi ei kestä rutiineja joita lapsi, varsinkin alle 5v, rakastaa ja ennenkaikkea tarvitsee, ei ymmärretä olla läsnä lapselle, lapsi istutetaan ruudulle jo 1v ikäisestä "olemaan", unentarvetta ja sen tärkeyttä ei tajuta, vanhempi ei tohdi olla se aikuinen ja viimeisen sanan sanoja, lapsen kanssa käydään kauppaa ja kysellään koko ajan ja kaikesta "haluaisitko, mentäiskö, lähdettäiskö, ottaisitko, tulisitko" etc.
Ja kaiken tuon lisäksi fyysinen kurittaminen on lisääntynyt.T. Alalla
Jos näille vanhemmille järjestettäisiin vanhemmuuskouluja, säästyisi iso summa verorahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi väittää, että joissakin lapsiperheessä ei olisi rutiineja?
Syöminen on rutiini: ihmisen täytyt syödä aika ajoin (hyvin nuori ihminen ei ehkä kestä nälkää kuin korkeintaan 3 tuntia). Ja täytyy nukkua välillä (olkoonkin, että rytmi voi häiriintyä esim. psyykkisistä syistä). Ihminen tarvitsee monia asioita toistuvasti - rutiininomaisesti.
Niin kauan kuin lapsen keho saa tarvitsemansa ilman toistuvaa itkua ja kärsimystä, rutiinit toteutuvat: kehoa, ja siten myös onnellista mieltä, ylläpidetään.
Toinen asia on, jos RYTMI puuttuu. Tahti tappaa... ja rytmin puute.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi väittää, että joissakin lapsiperheessä ei olisi rutiineja?
Syöminen on rutiini: ihmisen täytyt syödä aika ajoin (hyvin nuori ihminen ei ehkä kestä nälkää kuin korkeintaan 3 tuntia). Ja täytyy nukkua välillä (olkoonkin, että rytmi voi häiriintyä esim. psyykkisistä syistä). Ihminen tarvitsee monia asioita toistuvasti - rutiininomaisesti.
Niin kauan kuin lapsen keho saa tarvitsemansa ilman toistuvaa itkua ja kärsimystä, rutiinit toteutuvat: kehoa, ja siten myös onnellista mieltä, ylläpidetään.
Toinen asia on, jos RYTMI puuttuu. Tahti tappaa... ja rytmin puute.
Sinusta tulee mieleen äärimmäisen yksinkertainen ja simppeli tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, vieläkö on viriketaaperot siellä laitoksessa kesällä saamassa laadukasta varhaiskasvatusta, johon heillä on oikeus? Mitä tänään teitte heidän kanssaan? Koululaisilla loma kestänyt jo hyvän tovin, mutta 1-3v pienet lapset tarvitsevat tietenkin ohjausta ja opetusta kesät talvet.
Ei kai kukaan kesällä tuo noin pieniä hoitoon, jos on itse kotona vauvan kanssa ilman että taustalla olisi vakavia ongelmia perheessä? Äiti voi olla esim masentunut tms.
Tietysti tuo, se on ollut jo ainakin 5v ajan "uutta normaalia".
Vanhemmuus on ihan hukassa suurelta osin vanhempia, "ei" on kirosana, omaan vanhemmuuteen ei luoteta, lapsen kanssa ei osata eikä haluta olla, lapsen etu häviää sen aikuisen edulle, vanhempi ei kestä rutiineja joita lapsi, varsinkin alle 5v, rakastaa ja ennenkaikkea tarvitsee, ei ymmärretä olla läsnä lapselle, lapsi istutetaan ruudulle jo 1v ikäisestä "olemaan", unentarvetta ja sen tärkeyttä ei tajuta, vanhempi ei tohdi olla se aikuinen ja viimeisen sanan sanoja, lapsen kanssa käydään kauppaa ja kysellään koko ajan ja kaikesta "haluaisitko, mentäiskö, lähdettäiskö, ottaisitko, tulisitko" etc.
Ja kaiken tuon lisäksi fyysinen kurittaminen on lisääntynyt.T. Alalla
Tosi surullista. Muistelen itse aikoja, kun omat lapset olivat pieniä ja sain olla kesiä kotona ja se oli elämäni onnellisinta aikaa. Käytiin uimassa, puistoissa, retkillä jne. Oli useamman äidin porukka kenen luona nähtiin aina vuorotellen. Isommat lapset kävivät kerhoissa talviaikaan, mutta kesällä ei kyllä kukaan ollut hoidossa tai muuallakaan. Ja kaikki äidit nauttivat tästä ainutlaatuisesta ajasta. Tästä on 10 vuotta aikaa.
Minun lapset ovat syntyneet 02 ja 04 ja kesät olivat myös minusta ihania! Mökkeiltiin, tavattiin sukulaisia ja ystäviä, piettiin pyjamabileitä, käytiin risteilyllä, satamassa jätskillä, iltauinnilla, retkellä metsässä jne.
Tämän päivän perheet eivät kykene. Se on surullista.
Myöskin alallaHaikea olo kun muistelen kesiä 01 ja 04 syntyneiden lasten kanssa. Retkeiltiin, pelattiin jalkapalloa kerrostalon pihalla, mentiin piknikille, eväsretket metsään ja mökillä viikonloput. Äitiporukalla mentiin kahville ja lapset kulki mukana. Ei tullut mieleen viedä lomalla heitä päiväkotiin. Surullisena seuraan nykyistä menoa.
Minun syntyi 07 ja en olisi voinut ajatella hänen tyrkkäämistään hoitoon aina kun mahdollista vaikka me tukiverkottomina olimmekin myös väsyneitä. Silloin oli vielä tarkasti rajattu oikeus ja vain töiden tai painavien( kuten kuntoutus) syiden takia sai loma-aikaan viedä hoitoon. Ne kuntoutuslapset ei saaneet olla 10h päiviä jokapäivä kuten nykyään voi olla ja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi yliopistosta vuosi sitten ja määräainen sopimus erässä päiväkodissa päättyi juuri. Syksyksi olisi jatkoa tiedossa, mutta ei kiinnosta. Minut poltettiin vuodesssa loppuun.
En ole koskaan tuntenut olevani näin surkea, mitä tällä hetkellä tunnen olevani. Minä ihan oikeasti yritin parhaani. Yritin soveltaa kaikkea yliopistossa oppimaani käytännössä, mutta epäonnistuin. Ryhmä ei toiminut. Minulla ei riittänyt eväät ja keinot niin ison ryhmän pyörittämiseen. Lastenhoitajilta en saanut minkäänlaista tukea, mutta ymmärrän sen kyllä. Hekin olivat ihan loppu.
Viime syksynä päässäni oli vaikka mitä ideoita, mitä kaikkea voisimme lasten kanssa tehdä. Olin iloa ja energiaa täynnä. Jo vuoden jälkeen siitä ei ole mitään jäljellä ja ammatillinen itsetuntoni on palasina.
Nyt syytän itseäni siitä, kuinka idiootti olin kun ylipäätään lähdin alalle. En edes tiedä mitä aion syksyllä tehdä. Kolmen vuoden koulutus meni ihan hukkaan.
Ja näitä kandeja pitäisi olla ainakin puolet kasvatushenkilöstöstä.
Just just."
Kun nämä "kandit" ei sitten pärjää käytännössä isokokoisen ryhmän ohjaamisessa/hallinnassa saati kasvattajan auktoriteetin ottamisessa.
Sitten siirretään liian helpolla hoitajalle vastuu koko sekaisin menneestä ryhmästä ja mennään toimistoon suunnittelemaan muiden "kandien" kanssa. Hoitajat kusessa sillä aikaa ryhmässä.
Vähän armoa nyt meille vastavalmistuneille kandeillekin. Ei meistä kukaan tahallaan yritä kaataa työkuormaa teille hoitajille. Minä ainakin olen jättänyt sak-aikoja pitämättä kun ryhmässä tarvittu apua. Vähän nyt inhottavaa yleistystä. Ja niitä Sak-aikoja on pakko pitää! Jollain ajalla pitää ne vasutkin kirjoittaa ja yrittää sitä pienryhmätoimintaa suunnitella. Sitä ei voi tehdä lapsiryhmässä.
Onko niitä vasuja mahdollista kirjoittaa ihan minimin mukaan jollain vakiosapluunalla, vaihtelee vain vähän yksityiskohtia? nimim. ei vaka-alalla mutta työssä jossa myös "suunnitellaan" itsestäänselvyyksiä
On
Esiopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI SIELLÄ MITÄÄN RESURSSIPULAA OLE VAAN ALALLA ON VAIN LIIKAA NAISIA! sEN TAKIA MITKÄÄN HOMMAT EI ETENE NIIN KUIN PITÄISI.
Haista iso p*ska senkin umpihullu lässy😈
Täällä aika tuore opettaja alkaa olla aika puhki. Tukea en ole esimieheltä saanut enkä veolta. Tiimini arvostelee selän takana minua vaikka parhaani olen yrittänyt levottoman ryhmän kanssa. Minun yli kävellään jatkuvasti ja toimintatapojani kyseenalaistetaan ja tehdään ihan omiaan. Olen valmis muuttamaan omaa toimintaa, mutta kukaan ei minulle suoraan puhu. Muutenkin työpaikan kulttuuri on sellainen, että kaikista puhutaan selän takana. Alan olla väsynyt tähän touhuun ja valmis jo hakeutumaan muihin hommiin kunhan vain tarjolle jotain tulee. Tämäkö on syy miksi moni jättää alan ja uupuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, vieläkö on viriketaaperot siellä laitoksessa kesällä saamassa laadukasta varhaiskasvatusta, johon heillä on oikeus? Mitä tänään teitte heidän kanssaan? Koululaisilla loma kestänyt jo hyvän tovin, mutta 1-3v pienet lapset tarvitsevat tietenkin ohjausta ja opetusta kesät talvet.
Ei kai kukaan kesällä tuo noin pieniä hoitoon, jos on itse kotona vauvan kanssa ilman että taustalla olisi vakavia ongelmia perheessä? Äiti voi olla esim masentunut tms.
Tietysti tuo, se on ollut jo ainakin 5v ajan "uutta normaalia".
Vanhemmuus on ihan hukassa suurelta osin vanhempia, "ei" on kirosana, omaan vanhemmuuteen ei luoteta, lapsen kanssa ei osata eikä haluta olla, lapsen etu häviää sen aikuisen edulle, vanhempi ei kestä rutiineja joita lapsi, varsinkin alle 5v, rakastaa ja ennenkaikkea tarvitsee, ei ymmärretä olla läsnä lapselle, lapsi istutetaan ruudulle jo 1v ikäisestä "olemaan", unentarvetta ja sen tärkeyttä ei tajuta, vanhempi ei tohdi olla se aikuinen ja viimeisen sanan sanoja, lapsen kanssa käydään kauppaa ja kysellään koko ajan ja kaikesta "haluaisitko, mentäiskö, lähdettäiskö, ottaisitko, tulisitko" etc.
Ja kaiken tuon lisäksi fyysinen kurittaminen on lisääntynyt.T. Alalla
Tosi surullista. Muistelen itse aikoja, kun omat lapset olivat pieniä ja sain olla kesiä kotona ja se oli elämäni onnellisinta aikaa. Käytiin uimassa, puistoissa, retkillä jne. Oli useamman äidin porukka kenen luona nähtiin aina vuorotellen. Isommat lapset kävivät kerhoissa talviaikaan, mutta kesällä ei kyllä kukaan ollut hoidossa tai muuallakaan. Ja kaikki äidit nauttivat tästä ainutlaatuisesta ajasta. Tästä on 10 vuotta aikaa.
Sama. Omat lapset jo teinejä ja lasten ollessa pieniä asuimme ulkomailla.
Kesät olivat ihania, mieheni kanssa pidimme lomat vuorotellen ja kaiken vapaa-ajan vietimme rannalla,retkillä, pyöräilemässä, perhe-ystävien kanssa piknikillä, grillaamassa, ulkona syömässä. Lapset aina kaikilla mukana.
Yhä on tiivis perhe ja teinit viihtyvät vieläkin perheen yhteisissä menoissa, kaverit ovat aina tervetulleita.
Olen nyt vaka-ope Suomessa, jenkkimieheni teollisuuden palveluksessa. Meno täällä usein surettaa, lapset kaipaavat aikuisen huomiota, syliä, tapakasvatusta, turvallisia rutiineja, tavallisia asioita; rauhallista ruokailua, ailuisen tukea ja apua arkisessa elämässä, luetaan kirjaa ja ajetaan pyörällä. Puhutaan toisille ystävällisesti.
Mutta sak-aikaa pitäisi pitää, mutta suunnitelmat jäävät ajan ja henkilökunnan puutteen jalkoihin, sak-ajalle ei ehdi, kun lastenhoitajia ei ole, joten nukutan, vessatan, leikin, ulkoilen, juttelen, lohdutan, syötän, autan pukemisessa, vessatan taas...välillä tehdään taidetta, pelataan futista, pelataan muistipeliä, annan vauhtia keinussa, taas on tullut kakka...
Muistan taas paperityöt. Välillä olen helpottunut kun keskityn vain lapsiin ja välillä taas suunnittelen, toivon että suunnitelmat toteutuvat, vasuja kirjoitan omalla ajalla, toivon, että teen oikeutta jokaiselle ryhmässäni.
Toivon, että jokainen lapsi saisi kesällä herätä silloin kun ei enää nukuta, että rannalla voisi uida, kahlata, loiskuttaa äidin tai isän kanssa, ranta-eväät maistuvat hyvältä, vaikka hiekkaa on kaikkialla, jälkkäriksi jätski jäätelövaunulta ja haleja, huomiota ja juttelua sydämen kyllyydestä.
Ehkä jatkan alalla, ehkä en. Ehkä jäämme Suomeen, ehkä emme.
Onko teillä mahdollista saada työnohjausta töissä? Ajoittain joutuu kuulemaan todella rankkoja juttuja ihan suoraankin lapsilta, että millaiset olot kotona on ja haluaisi päästä purkamaan omiakin tuntojaan, kun monet asiat jää työpäivien jälkeenkin mieleen vellomaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tuore opettaja alkaa olla aika puhki. Tukea en ole esimieheltä saanut enkä veolta. Tiimini arvostelee selän takana minua vaikka parhaani olen yrittänyt levottoman ryhmän kanssa. Minun yli kävellään jatkuvasti ja toimintatapojani kyseenalaistetaan ja tehdään ihan omiaan. Olen valmis muuttamaan omaa toimintaa, mutta kukaan ei minulle suoraan puhu. Muutenkin työpaikan kulttuuri on sellainen, että kaikista puhutaan selän takana. Alan olla väsynyt tähän touhuun ja valmis jo hakeutumaan muihin hommiin kunhan vain tarjolle jotain tulee. Tämäkö on syy miksi moni jättää alan ja uupuu?
Yksi iso syy varmasti. Esihenkilö ja veo eivät pääsääntöisesti voi olla tukena arjessa, resurssit ei sellaiseen riitä.
Tiimityön varassa homma pelaa tai sakkaa. Vaatii tiimin vetäjältä paljon. Teillä vuorovaikutus ei näköjään ole päässyt alkua pidemmälle, vaan puhutaan selän takana ja kaksi liittoutuu yhtä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika tuore opettaja alkaa olla aika puhki. Tukea en ole esimieheltä saanut enkä veolta. Tiimini arvostelee selän takana minua vaikka parhaani olen yrittänyt levottoman ryhmän kanssa. Minun yli kävellään jatkuvasti ja toimintatapojani kyseenalaistetaan ja tehdään ihan omiaan. Olen valmis muuttamaan omaa toimintaa, mutta kukaan ei minulle suoraan puhu. Muutenkin työpaikan kulttuuri on sellainen, että kaikista puhutaan selän takana. Alan olla väsynyt tähän touhuun ja valmis jo hakeutumaan muihin hommiin kunhan vain tarjolle jotain tulee. Tämäkö on syy miksi moni jättää alan ja uupuu?"
Suuri tekijä on tosiaan surkea henkilöstöjohtaminen ja työntekijöiden yhteistyökyvyttömyys.
Lisäksi karseinta tämä, että alalla pyörii enenevässä määrin lievästi eksoottista ja erikoista porukkaa jolla ei kaiken terveen järjen mukaan pitäisi olla mitään asiaa tasokkaan varhaiskasvatuksen piiriin työskentelemään.; äkkipikaisia, vastuuttomia, omatkin asiat rempallaan ja ei edes lapset voisi vähempää kiinnostaa mutta tässä sitä sijaistetaan hehee, tänne sitä tultiin harjoittelemaan opiskeluihin liittyihin kun oli vähänpakko niin ollaan nyt sitten mut enmä tälläselle alalle jää,
mutta jee tosiaan siellä sitä vaan ollaan kasvatusvastuullisina lapsista,
osa täysin ilman mitään edes ohuesti alaan liittyvää koulutusta ja kokemusta.
Tänne vaan, koska sinä pääset aloittamaan.
Lisätään tuohon sitten se alan suurin murhe, eli ylisuuret ryhmäkoot ja erityistarpeiset lapset, ne säälittävimmät ressukat siellä jaloissa oman onnensa nojassa täysin muiden armoilla ,ilman aikomustakaan johdolla palkata heille asiallista ja asiamukaista avustajaa.
Ei ihme että porukka joka vielä välittää , uupuu ja yksi kerrallaan häipyy muihin hommiin.
Nimittäin ryhmäkokoihin sun muihin ei ole tulossa helpotusta. Vieläkään. Tuskin koskaan.
Mitä ihmeen vikaa oli siinä entisessä mallissa, missä oli sama työporukka, samat hoitajat vuodesta toiseen. Päivähoidossa, missä ryhmäkoot oli hallittavissa ja lapset oppivat tuntemaan omat hoitajat nimeltä. Leikkien ja retkien lomassa.
Miksi tämä piti väenvängällä pilata ? Koska lopputulos on näyttänyt että kaikki voi huonosti.
Miksi sitä ei voi myöntää että varhaiskasvatus ei toimi.
" Onko teillä mahdollista saada työnohjausta töissä? Ajoittain joutuu kuulemaan todella rankkoja juttuja ihan suoraankin lapsilta, että millaiset olot kotona on ja haluaisi päästä purkamaan omiakin tuntojaan, kun monet asiat jää työpäivien jälkeenkin mieleen vellomaan."
No jos säkä käy duuniin tilataan joku kallis hemmo, joka vie teidät tyyliin metsään ja kehottaa etsimään sieltä kävyn tai oksan joka muistuttaa itseä ja kertomaan tässä nyt kaikille että miksi valitsi just sen kävyn . Sillä aikaa muut kusessa hikoilemassa lapsiryhmässä (ne jotka ei päässy) kun puolet porukasta samoilee metsässä työajalla ja lässyttämässä jostain kävyistä.
Eli ei niissä työnohjauksissa mitään sen syvällisempiä keskusteluja käydä.
"Lapsilta kuullut rankat jutut", mihin viittasit, osoitetaan lastensuojeluun suoraan sinne sosiaalityöntekijöille.
Tässä oikein uhrautuva marttyyri vakalainen. "Eihän minulle mitään, ei minun takiani, ne kalliit kukat varmaan vie teidät perikatoon. Lapset vain on tärkeitä, minusta nyt mitään viis."