Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19698)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä vaka työssä nyt niin vaikeaa on?
Luot ryhmään järkevät säännöt ja toimintakulttuurin. Aktiivisuutta, mutta myös rauhallista toimintaa.
Teet yhteistyötä oman tiimin, työyhteisön ja lasten vanhempien kanssa.
Miksi asioista pitäisi tehdä monimutkaisia ja vaikeita?
Auktoriteetti ja johtajuus ei taida olla vaka-naisten vahvuuksia.
Ei ole vaikeaa. Minä käyn töissä ja lähden työvuoron päätyttyä kotiini. Ei kiinnosta yhteistyöt, eikä toimintakulttuurin paukutus heikkolahjaisten päähän, lasten eikä aikuisten.
Minulle on käytännössä se ja sama miten homma toimii, palkkaa en saa yhtään enempää ja toimimattomuudesta ei ole henkilökohtaisesti minulle mitään haittaa.
Tämän ketjun voisi poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaikeaa, jos ryhtyy välinpitämättömäksi: Toisinsanoen jos lapsilla ei ole kuria kotona, niin onko se mun tehtävä sitä kuria laittaa? Jos hoidokkina on joku vammainen, niin onko se mun vika, jos hälle ei myönnetä omaa avustajaa, jotta se lapsi pärjäisi varhaiskasvatuksessa ja kehitys kulkisi toivottuun suuntaan? Ei ole myöskään mun vika, jos en ehdi sähköpostia lukea, tai ei ehditä pitää tiimipalaveria tai opettaja ei ehdi pitää vasukeskusteluja.
Voi että kun voiskin sen oman "sydämen" sammuttaa jotenkin, että pystyisi vain kylmään kliiniseen työhön sen kummemmin miettimättä, itse en sellaiseen kykene ja siksi alavaihto onkin hyvin todennäköistä. Ei tällaista työtä näillä resursseilla pysty tekemään, kuin erittäin kylmäkiskoiset ihmiset jotka kykenee välinpitämättömyyteen, muut uupuvat työkyvyttömiksi.
"Ei ole vaikeaa, jos ryhtyy välinpitämättömäksi: Toisinsanoen jos lapsilla ei ole kuria kotona, niin onko se mun tehtävä sitä kuria laittaa? Jos hoidokkina on joku vammainen, niin onko se mun vika, jos hälle ei myönnetä omaa avustajaa, jotta se lapsi pärjäisi varhaiskasvatuksessa ja kehitys kulkisi toivottuun suuntaan? Ei ole myöskään mun vika, jos en ehdi sähköpostia lukea, tai ei ehditä pitää tiimipalaveria tai opettaja ei ehdi pitää vasukeskusteluja."
Jos lapsille ei ole opetettu tapoja kotona , niin onko mun tehtävä sitä kuria laittaa?, kysyit.
No siinä mielessä olisi hyvä ainakin jotkut säännöt onnistua jokaisen lapsen omaksumaan,miten päiväkodissa ollaan ja toimitaan, muutoin kaikki hyppii pitkin seiniä ja meteli on raastava. Lisäksi tapaturmariski kasvaa jokaisen lapsen kohdalla jos ollaan vain kuin apinatarhassa eikä mitään kuunnella ja lapset saa määrätä ja häärätä.
" en sellaiseen kykene ja siksi alavaihto onkin hyvin todennäköistä. Ei tällaista työtä näillä resursseilla pysty tekemään, kuin erittäin kylmäkiskoiset ihmiset jotka kykenee välinpitämättömyyteen, muut uupuvat työkyvyttömiksi."
Tilanne on surullinen kaikkien osapuolien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa, jos ryhtyy välinpitämättömäksi: Toisinsanoen jos lapsilla ei ole kuria kotona, niin onko se mun tehtävä sitä kuria laittaa? Jos hoidokkina on joku vammainen, niin onko se mun vika, jos hälle ei myönnetä omaa avustajaa, jotta se lapsi pärjäisi varhaiskasvatuksessa ja kehitys kulkisi toivottuun suuntaan? Ei ole myöskään mun vika, jos en ehdi sähköpostia lukea, tai ei ehditä pitää tiimipalaveria tai opettaja ei ehdi pitää vasukeskusteluja."
Jos lapsille ei ole opetettu tapoja kotona , niin onko mun tehtävä sitä kuria laittaa?, kysyit.
No siinä mielessä olisi hyvä ainakin jotkut säännöt onnistua jokaisen lapsen omaksumaan,miten päiväkodissa ollaan ja toimitaan, muutoin kaikki hyppii pitkin seiniä ja meteli on raastava. Lisäksi tapaturmariski kasvaa jokaisen lapsen kohdalla jos ollaan vain kuin apinatarhassa eikä mitään kuunnella ja lapset saa määrätä ja häärätä.
Miten saat ne kurittomat toimimaan? Minä en enää nykyään saa, joten kyllä, hyppivät seinillä ja työpaikkani on kuin apinatarha. Nykylapsiin ei enää tehoa mikään aikuisen "auktoriteetti", ei heitä kiinnosta paskaakaan että otat kädestä kiinni ja puhut vakavasti, ei vaikka ärähätisit hyvinkin vihaisesti, nykylapset tietää, ettet oikeasti keksi yhtään mitään riittävän motivoivaa, jotta lapsi olisi kunnolla, ellet sitten lahjo tabletilla tai herkuilla, kuten kotonakin taidetaan useimpien kohdalla tehdä (tai uhkaillaan, että otetaan tabletit/herkut pois, mitä ei varhaiskasvatuksessa voi tehdä).
Vanhemmille jos sanoo lasten huonosta käytöksestä, niin ei paljoa kiinnosta vanhempia, ennenmuinoin kotona tuettiin sitä päivähoidon työntekijöiden auktoriteettia esim. rankaisemalla kotonakin lasta, nykyään tämä yhteistyö ei toimi ja lapset tietää sen, vaikka hakkaisivat jonkun tohjoksi tai rikkoisivat pari ikkunaa, niin silti kotona saavat kaikki kivat jutut mitä muutenkin saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla ei ole mitään vastuuta siitä, mitä lapsensa tekee varhaiskasvatuksessa, tämä aiheuttaa sen, että myöskään vanhempia ei saa motivoitua pistämään kakaroitaan kuriin: mitäpä tuota vaivautumaan, kun mitään kamalaa ei kuitenkaan voi tapahtua, lasta ei voi siirtää päiväkodista pois tai kieltää saamasta hoitoa, eikä vanhempaa voi saattaa rahalliseen vastuuseen lapsensa tekosista, vaikka lapsi tahallaan olematta mikään erityisnepsy hajottaisi jatkuvasti kunnan omaisuutta hoidossa ollessaan.
Kun kukaan ei ota vastuuta mistään, niin lapsista tulee aivan sekoja ja sitä myöten työ muuttuu todella raskaaksi.
Olen huolissani tulevaisuudesta ja siitä millaisia kansalaisia ja työntekijöitä nykylapsista mahtaakaan tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa, jos ryhtyy välinpitämättömäksi: Toisinsanoen jos lapsilla ei ole kuria kotona, niin onko se mun tehtävä sitä kuria laittaa? Jos hoidokkina on joku vammainen, niin onko se mun vika, jos hälle ei myönnetä omaa avustajaa, jotta se lapsi pärjäisi varhaiskasvatuksessa ja kehitys kulkisi toivottuun suuntaan? Ei ole myöskään mun vika, jos en ehdi sähköpostia lukea, tai ei ehditä pitää tiimipalaveria tai opettaja ei ehdi pitää vasukeskusteluja."
Jos lapsille ei ole opetettu tapoja kotona , niin onko mun tehtävä sitä kuria laittaa?, kysyit.
No siinä mielessä olisi hyvä ainakin jotkut säännöt onnistua jokaisen lapsen omaksumaan,miten päiväkodissa ollaan ja toimitaan, muutoin kaikki hyppii pitkin seiniä ja meteli on raastava. Lisäksi tapaturmariski kasvaa jokaisen lapsen kohdalla jos ollaan vain kuin apinatarhassa eikä mitään kuunnella ja lapset saa määrätä ja häärätä.
Miten saat ne kurittomat toimimaan? Minä en enää nykyään saa, joten kyllä, hyppivät seinillä ja työpaikkani on kuin apinatarha. Nykylapsiin ei enää tehoa mikään aikuisen "auktoriteetti", ei heitä kiinnosta paskaakaan että otat kädestä kiinni ja puhut vakavasti, ei vaikka ärähätisit hyvinkin vihaisesti, nykylapset tietää, ettet oikeasti keksi yhtään mitään riittävän motivoivaa, jotta lapsi olisi kunnolla, ellet sitten lahjo tabletilla tai herkuilla, kuten kotonakin taidetaan useimpien kohdalla tehdä (tai uhkaillaan, että otetaan tabletit/herkut pois, mitä ei varhaiskasvatuksessa voi tehdä).
Vanhemmille jos sanoo lasten huonosta käytöksestä, niin ei paljoa kiinnosta vanhempia, ennenmuinoin kotona tuettiin sitä päivähoidon työntekijöiden auktoriteettia esim. rankaisemalla kotonakin lasta, nykyään tämä yhteistyö ei toimi ja lapset tietää sen, vaikka hakkaisivat jonkun tohjoksi tai rikkoisivat pari ikkunaa, niin silti kotona saavat kaikki kivat jutut mitä muutenkin saavat.
Olemalla sellainen aikuinen, jonka edessä lapset haluavat onnistua. Jos muistelet vaikka omia kouluaikojasi, niin kaikista parhaiten ryhmän häiriköt sai käyttäytymään opettaja, joka oli mukava ja huumorintajuinen. Ei sellaisten tunnilla kukaan viitsi tahallaan perseillä. Sen sijaan, jos opettaja oli oikein tiukkapipoinen, se suorastaan provosoi tiettyä oppilasainesta kokeilemaan, millä tavalla saa opettajan menettämään malttinsa. Uhkailut ja rangaistukset menettävät aina jossain vaiheessa tehonsa ja kun on tarpeeksi monta kertaa joutunut jälki-istuntoon, niin ei se enää hetkauta. Ihan sama kaava pienempienkin lasten kohdalla: huutaminen ja rangaistukset eivät loputtomiin toimi, kun lapsi saa tarpeeksi monta kertaa kokemuksen, että elämä jatkuu sen rangaistuksen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa, jos ryhtyy välinpitämättömäksi: Toisinsanoen jos lapsilla ei ole kuria kotona, niin onko se mun tehtävä sitä kuria laittaa? Jos hoidokkina on joku vammainen, niin onko se mun vika, jos hälle ei myönnetä omaa avustajaa, jotta se lapsi pärjäisi varhaiskasvatuksessa ja kehitys kulkisi toivottuun suuntaan? Ei ole myöskään mun vika, jos en ehdi sähköpostia lukea, tai ei ehditä pitää tiimipalaveria tai opettaja ei ehdi pitää vasukeskusteluja."
Jos lapsille ei ole opetettu tapoja kotona , niin onko mun tehtävä sitä kuria laittaa?, kysyit.
No siinä mielessä olisi hyvä ainakin jotkut säännöt onnistua jokaisen lapsen omaksumaan,miten päiväkodissa ollaan ja toimitaan, muutoin kaikki hyppii pitkin seiniä ja meteli on raastava. Lisäksi tapaturmariski kasvaa jokaisen lapsen kohdalla jos ollaan vain kuin apinatarhassa eikä mitään kuunnella ja lapset saa määrätä ja häärätä.
Miten saat ne kurittomat toimimaan? Minä en enää nykyään saa, joten kyllä, hyppivät seinillä ja työpaikkani on kuin apinatarha. Nykylapsiin ei enää tehoa mikään aikuisen "auktoriteetti", ei heitä kiinnosta paskaakaan että otat kädestä kiinni ja puhut vakavasti, ei vaikka ärähätisit hyvinkin vihaisesti, nykylapset tietää, ettet oikeasti keksi yhtään mitään riittävän motivoivaa, jotta lapsi olisi kunnolla, ellet sitten lahjo tabletilla tai herkuilla, kuten kotonakin taidetaan useimpien kohdalla tehdä (tai uhkaillaan, että otetaan tabletit/herkut pois, mitä ei varhaiskasvatuksessa voi tehdä).
Vanhemmille jos sanoo lasten huonosta käytöksestä, niin ei paljoa kiinnosta vanhempia, ennenmuinoin kotona tuettiin sitä päivähoidon työntekijöiden auktoriteettia esim. rankaisemalla kotonakin lasta, nykyään tämä yhteistyö ei toimi ja lapset tietää sen, vaikka hakkaisivat jonkun tohjoksi tai rikkoisivat pari ikkunaa, niin silti kotona saavat kaikki kivat jutut mitä muutenkin saavat.
Olemalla sellainen aikuinen, jonka edessä lapset haluavat onnistua. Jos muistelet vaikka omia kouluaikojasi, niin kaikista parhaiten ryhmän häiriköt sai käyttäytymään opettaja, joka oli mukava ja huumorintajuinen. Ei sellaisten tunnilla kukaan viitsi tahallaan perseillä. Sen sijaan, jos opettaja oli oikein tiukkapipoinen, se suorastaan provosoi tiettyä oppilasainesta kokeilemaan, millä tavalla saa opettajan menettämään malttinsa. Uhkailut ja rangaistukset menettävät aina jossain vaiheessa tehonsa ja kun on tarpeeksi monta kertaa joutunut jälki-istuntoon, niin ei se enää hetkauta. Ihan sama kaava pienempienkin lasten kohdalla: huutaminen ja rangaistukset eivät loputtomiin toimi, kun lapsi saa tarpeeksi monta kertaa kokemuksen, että elämä jatkuu sen rangaistuksen jälkeenkin.
Sekä mukavuudelle ja huumorintajulle että komentamiselle ja rangaistuksille on paikkansa. Rangaistusten on syytä olla sellaisia, että ne kirpaisevat kunnolla paatunuttakin lasta ja tuovat joka kerta sietämättömän olon. Esimerkiksi entisajan remmi ja karttakeppi olivat tällaisia rangaistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa, jos ryhtyy välinpitämättömäksi: Toisinsanoen jos lapsilla ei ole kuria kotona, niin onko se mun tehtävä sitä kuria laittaa? Jos hoidokkina on joku vammainen, niin onko se mun vika, jos hälle ei myönnetä omaa avustajaa, jotta se lapsi pärjäisi varhaiskasvatuksessa ja kehitys kulkisi toivottuun suuntaan? Ei ole myöskään mun vika, jos en ehdi sähköpostia lukea, tai ei ehditä pitää tiimipalaveria tai opettaja ei ehdi pitää vasukeskusteluja."
Jos lapsille ei ole opetettu tapoja kotona , niin onko mun tehtävä sitä kuria laittaa?, kysyit.
No siinä mielessä olisi hyvä ainakin jotkut säännöt onnistua jokaisen lapsen omaksumaan,miten päiväkodissa ollaan ja toimitaan, muutoin kaikki hyppii pitkin seiniä ja meteli on raastava. Lisäksi tapaturmariski kasvaa jokaisen lapsen kohdalla jos ollaan vain kuin apinatarhassa eikä mitään kuunnella ja lapset saa määrätä ja häärätä.
Miten saat ne kurittomat toimimaan? Minä en enää nykyään saa, joten kyllä, hyppivät seinillä ja työpaikkani on kuin apinatarha. Nykylapsiin ei enää tehoa mikään aikuisen "auktoriteetti", ei heitä kiinnosta paskaakaan että otat kädestä kiinni ja puhut vakavasti, ei vaikka ärähätisit hyvinkin vihaisesti, nykylapset tietää, ettet oikeasti keksi yhtään mitään riittävän motivoivaa, jotta lapsi olisi kunnolla, ellet sitten lahjo tabletilla tai herkuilla, kuten kotonakin taidetaan useimpien kohdalla tehdä (tai uhkaillaan, että otetaan tabletit/herkut pois, mitä ei varhaiskasvatuksessa voi tehdä).
Vanhemmille jos sanoo lasten huonosta käytöksestä, niin ei paljoa kiinnosta vanhempia, ennenmuinoin kotona tuettiin sitä päivähoidon työntekijöiden auktoriteettia esim. rankaisemalla kotonakin lasta, nykyään tämä yhteistyö ei toimi ja lapset tietää sen, vaikka hakkaisivat jonkun tohjoksi tai rikkoisivat pari ikkunaa, niin silti kotona saavat kaikki kivat jutut mitä muutenkin saavat.
Olemalla sellainen aikuinen, jonka edessä lapset haluavat onnistua. Jos muistelet vaikka omia kouluaikojasi, niin kaikista parhaiten ryhmän häiriköt sai käyttäytymään opettaja, joka oli mukava ja huumorintajuinen. Ei sellaisten tunnilla kukaan viitsi tahallaan perseillä. Sen sijaan, jos opettaja oli oikein tiukkapipoinen, se suorastaan provosoi tiettyä oppilasainesta kokeilemaan, millä tavalla saa opettajan menettämään malttinsa. Uhkailut ja rangaistukset menettävät aina jossain vaiheessa tehonsa ja kun on tarpeeksi monta kertaa joutunut jälki-istuntoon, niin ei se enää hetkauta. Ihan sama kaava pienempienkin lasten kohdalla: huutaminen ja rangaistukset eivät loputtomiin toimi, kun lapsi saa tarpeeksi monta kertaa kokemuksen, että elämä jatkuu sen rangaistuksen jälkeenkin.
Kyllä minusta ne lepsut opettajat olis juuri niitä kamalimpia: Heidän tunneillaan minua kiusattiin ja kun opettaja halusi olla niin mukava huumoriveikko, niin eipä tuo puuttunut siihen kiusaamiseen mitenkään. Tiukkisten tunnilla sai olla rauhassa eikä todellakaan niitä joilla oikeasti oli auktoriteettia kukaan tahallaan ärsyttänyt: Ei kukaan uskaltanut. Nössöt opettajat haki näitä tiukkoja opettajia apuun kun luokassa syntyi kapina sen nössöilyn takia.
Ja olin itsekkin erityisoppilas, parhaiten on todellakin jäänyt mieleen ne tiukat opettajat ja posiitivisessa mielessä nimenomaan, ei antaneet minunkaan tehdä ihan mitä sattuu, mutta eipä antaneet muidenkaan. Kun puhutaan isosta lapsijoukosta, niin jokaisen lapsen kannustaminen ja posiitivinen kohtaaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, koska se vie niin paljon aikaa.
Itse olen töissä ENNEN tehnyt niin, että ensin kuri ja rajat selviksi ja sitten pystyy olemaan mukava ja positiivinen, kun ei tarvitse joka asiasta tehdä jotain sirkusesitystä ja kääriä kaikkea vaahtokarkeiksi, tylsät asiat hoidetaan pois alta ja sitten välillä on hauskaakin, mutta vain jos homma muuten hoituu. Nykypäivänä turha toivo ja työni olisi olla joku pikkukakkosen yliposiitivinen ja teennäinen juontajatäti, mihin ei oma persoona tai jaksaminen kyllä taivu (ei ne pikku kakkosen juontajatkaan 8 tuntia päivässä hypi tauotta tekopirteinä kameroiden tai yleisöiden edessä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa, jos ryhtyy välinpitämättömäksi: Toisinsanoen jos lapsilla ei ole kuria kotona, niin onko se mun tehtävä sitä kuria laittaa? Jos hoidokkina on joku vammainen, niin onko se mun vika, jos hälle ei myönnetä omaa avustajaa, jotta se lapsi pärjäisi varhaiskasvatuksessa ja kehitys kulkisi toivottuun suuntaan? Ei ole myöskään mun vika, jos en ehdi sähköpostia lukea, tai ei ehditä pitää tiimipalaveria tai opettaja ei ehdi pitää vasukeskusteluja."
Jos lapsille ei ole opetettu tapoja kotona , niin onko mun tehtävä sitä kuria laittaa?, kysyit.
No siinä mielessä olisi hyvä ainakin jotkut säännöt onnistua jokaisen lapsen omaksumaan,miten päiväkodissa ollaan ja toimitaan, muutoin kaikki hyppii pitkin seiniä ja meteli on raastava. Lisäksi tapaturmariski kasvaa jokaisen lapsen kohdalla jos ollaan vain kuin apinatarhassa eikä mitään kuunnella ja lapset saa määrätä ja häärätä.
Miten saat ne kurittomat toimimaan? Minä en enää nykyään saa, joten kyllä, hyppivät seinillä ja työpaikkani on kuin apinatarha. Nykylapsiin ei enää tehoa mikään aikuisen "auktoriteetti", ei heitä kiinnosta paskaakaan että otat kädestä kiinni ja puhut vakavasti, ei vaikka ärähätisit hyvinkin vihaisesti, nykylapset tietää, ettet oikeasti keksi yhtään mitään riittävän motivoivaa, jotta lapsi olisi kunnolla, ellet sitten lahjo tabletilla tai herkuilla, kuten kotonakin taidetaan useimpien kohdalla tehdä (tai uhkaillaan, että otetaan tabletit/herkut pois, mitä ei varhaiskasvatuksessa voi tehdä).
Vanhemmille jos sanoo lasten huonosta käytöksestä, niin ei paljoa kiinnosta vanhempia, ennenmuinoin kotona tuettiin sitä päivähoidon työntekijöiden auktoriteettia esim. rankaisemalla kotonakin lasta, nykyään tämä yhteistyö ei toimi ja lapset tietää sen, vaikka hakkaisivat jonkun tohjoksi tai rikkoisivat pari ikkunaa, niin silti kotona saavat kaikki kivat jutut mitä muutenkin saavat.
Kummasti nämä tarhatädit ovat kuitenkin muiden mukana julistamassa positiivisen kasvatuksen autuutta ja tekemässä lasuja, jos jossain perheessä on kuritettu lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä niin totta, että vanhemmat palkitsevat lapsensa huonosta käytöksestä. Esim. eräs vanhempi oli luvannut viedä lapsensa uimaan, mikäli hoitopäivä varahoidossa menisi hyvin. No, lapsi teloi työntekijän sairaslomalle useammaksi viikoksi. Kun tästä sanoi vanhemmalle, niin tämä tokaisi lapsensa tehneen pahempaakin ja lopputuloksena lapsi pääsi vielä uimaankin. Eli ei mitään seuraamuksia ja kaiken lisäksi lapsi vielä palkittiin (äärimmäisen) huonosta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä niin totta, että vanhemmat palkitsevat lapsensa huonosta käytöksestä. Esim. eräs vanhempi oli luvannut viedä lapsensa uimaan, mikäli hoitopäivä varahoidossa menisi hyvin. No, lapsi teloi työntekijän sairaslomalle useammaksi viikoksi. Kun tästä sanoi vanhemmalle, niin tämä tokaisi lapsensa tehneen pahempaakin ja lopputuloksena lapsi pääsi vielä uimaankin. Eli ei mitään seuraamuksia ja kaiken lisäksi lapsi vielä palkittiin (äärimmäisen) huonosta käytöksestä."
Eräs lapsi oli lyönyt hoitajan silmäkulman mustaksi. Vanhemmalle kerrottiin , johon vanhempi : no, jos hän vielä lyö niin jää kotona ilman jälkiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapsi oli lyönyt hoitajan silmäkulman mustaksi. Vanhemmalle kerrottiin , johon vanhempi : no, jos hän vielä lyö niin jää kotona ilman jälkiruokaa.
Vähissä ovat ne rangaistukset joilla lasta voi uhata ilman, että joutuu lastensuojelun kanssa vaikeuksiin. Jäähyjäkään ei enää suositella.
Siinä samalla kun tuodaan lasta tutustumaan olisi ihan paikallaan kerrata (isommille lapsille) kuinka päiväkodissa käyttäydytään aikuisia ja muita lapsia kohtaan.
Samoin selittää mikä päiväkoti on ja miksi vanhemmat tuovat sinne lapsiaan.
Kiitos.
Miltäs tuntuu helsinkiläisillä lastenhoitajilla tuo "palkankorotus"? Opettajathan saivat nyt 0 euroa. Helsingin jo entisestään olematon maine on nyt jossain nollan alapuolella...
Taas mennään, uusi työviikko vakassa alkamassa. Painajaisia nähty. 😬
Viime viikon lomailin, oli niin ihanaa. 🤩
Vierailija kirjoitti:
Samoin selittää mikä päiväkoti on ja miksi vanhemmat tuovat sinne lapsiaan.
Päiväkoti on varhaiskasvatuspaikka jossa lapsille tarjotaan vakoja ja vasuja. Mikään hoitopaikka se ei ole, eikä varsinkaan kurituspaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla ei ole mitään vastuuta siitä, mitä lapsensa tekee varhaiskasvatuksessa, tämä aiheuttaa sen, että myöskään vanhempia ei saa motivoitua pistämään kakaroitaan kuriin: mitäpä tuota vaivautumaan, kun mitään kamalaa ei kuitenkaan voi tapahtua, lasta ei voi siirtää päiväkodista pois tai kieltää saamasta hoitoa, eikä vanhempaa voi saattaa rahalliseen vastuuseen lapsensa tekosista, vaikka lapsi tahallaan olematta mikään erityisnepsy hajottaisi jatkuvasti kunnan omaisuutta hoidossa ollessaan.
Kun kukaan ei ota vastuuta mistään, niin lapsista tulee aivan sekoja ja sitä myöten työ muuttuu todella raskaaksi.
Jos lapsi toistuvasti rikkoo päiväkodin sääntöjä ja vanhemmat ovat välinpitämättömiä niin minä tekisin ehdottomasti lastensuojeluilmoituksen.
Mikä siinä vaka työssä nyt niin vaikeaa on?
Luot ryhmään järkevät säännöt ja toimintakulttuurin. Aktiivisuutta, mutta myös rauhallista toimintaa.
Teet yhteistyötä oman tiimin, työyhteisön ja lasten vanhempien kanssa.
Miksi asioista pitäisi tehdä monimutkaisia ja vaikeita?
Auktoriteetti ja johtajuus ei taida olla vaka-naisten vahvuuksia.