Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa pois varhaiskasvatuslaitoksesta niin aina voi ruveta ypph:ksi."

.

"Samanlaisia rajattomia lapsia ja vanhempia sielläkin joudut hoitamaan ja ohjaamaan Vaatimuksia löytyy joka lähtöön, oletetaan että hoitaja joustaa, mutta itse ei välitetä edes hakea lapsia tai maksaa laskuja ajoissa. Tosi yksin olet siinä sitten pitämässä puoliasi ja ihan pulassakin jos joku ei maksa laskujaan. Periaatteessa kyllä ihan kivaa työtä, jos sattuu asialliset ja mukavat perheet, eikä liian haastavat lapset."

Juurikin näin. Yksityisenä perhepäivähoitajana toimien vastuu lapsista ei jakaannu muun henkilökunnan kesken, olet yksin, lisäksi nykyään lapsiaines on järkyttävän kuritonta ja on nepsyä ja napsua jotka hajottavat paikkoja riehuen kodissasi "perhepäivähoidossa".

On erikoisruokavaliovaatimuksia, allergioita sun muita , ei haeta ajoissa, saat soitella perään, ei makseta laskua kuten kuuluu,jne.

Ajat ovat muuttuneet ja sen myötä monet aikuisetkin, kummallisiksi.

Yksityinen perhepäivähoitaja toisaalta voi halutessa pitää ihan perinteisen kurin lapsille. Päiväkodeissa se on kiellettyä.

Hän voi myös päättää, että keitä lapsia ottaa hoitoon ja keitä ei. Myös ihan yleisesti perhepäivähoidossa on paljon vähemmän "erityisnepsyjä" kuin mitä päiväkodeissa on.

YPPH on ihan yhtä velvoitettu noudattamaan vasuja kuin muutkin varhaiskasvatuksen toimijat.

Valtakunnallisia säädöksiä pitää noudattaa. Mutta niissä annetaan erittäin monien asioiden suhteen erittäin vapaat kädet.

Vierailija kirjoitti:

Harakka telkkarissa haluaa varhaiskasvattajaksi ulkomaalaisia🤣

Lastenhoitoalalla on paljon ulkomaalaisia. Esim. au pairit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa pois varhaiskasvatuslaitoksesta niin aina voi ruveta ypph:ksi."

.

"Samanlaisia rajattomia lapsia ja vanhempia sielläkin joudut hoitamaan ja ohjaamaan Vaatimuksia löytyy joka lähtöön, oletetaan että hoitaja joustaa, mutta itse ei välitetä edes hakea lapsia tai maksaa laskuja ajoissa. Tosi yksin olet siinä sitten pitämässä puoliasi ja ihan pulassakin jos joku ei maksa laskujaan. Periaatteessa kyllä ihan kivaa työtä, jos sattuu asialliset ja mukavat perheet, eikä liian haastavat lapset."

Juurikin näin. Yksityisenä perhepäivähoitajana toimien vastuu lapsista ei jakaannu muun henkilökunnan kesken, olet yksin, lisäksi nykyään lapsiaines on järkyttävän kuritonta ja on nepsyä ja napsua jotka hajottavat paikkoja riehuen kodissasi "perhepäivähoidossa".

On erikoisruokavaliovaatimuksia, allergioita sun muita , ei haeta ajoissa, saat soitella perään, ei makseta laskua kuten kuuluu,jne.

Ajat ovat muuttuneet ja sen myötä monet aikuisetkin, kummallisiksi.

Yksityinen perhepäivähoitaja toisaalta voi halutessa pitää ihan perinteisen kurin lapsille. Päiväkodeissa se on kiellettyä.

Hän voi myös päättää, että keitä lapsia ottaa hoitoon ja keitä ei. Myös ihan yleisesti perhepäivähoidossa on paljon vähemmän "erityisnepsyjä" kuin mitä päiväkodeissa on.

Kyllä niitä erityisnepsyjäkin melkein joka pph-ryhmään mahtuu. Perheen irtisanominen on aina ikävä juttu, eivät kovin kevyesti siihen suhtaudu jos hoitaja sanoo, että hei lapsesi on erityisnepsy ja oman ja ryhmän jaksamisen kannalta minun on pakko lopettaa hoitosuhde. Ylipäänsä vanhemmilla voimakas kieltoreaktio usein lapsen haasteisiin, vaikka olisi ihan tosi vaikeitakin juttuja. Siinäkin sitten olet yksin vanhempien kanssa eri mieltä esim lapsen kehityksestä ja saatat saada sen jälkeen tosi epäasiallista kohtelua vanhemmilta.

Nimin. Kokemusta on

Olen ollut 25 vuotta lastenhoitajana päiväkodissa. Vanhemmat ovat muuttuneet kyllä paljon siitä, millaisia olivat kun uraani aloittelin.

Ennen vanhemmat olivat kiitollisia siitä, että heillä on paikka johon tuoda lapsi päiväksi hoitoon. Heille riitti se, että lapsi on turvassa, ruokittu, lapsella on kavereita ja turvallinen aikuinen läsnä päivän ajan. Nykyajan vanhemmat vaativat enemmän. Osittain myös hyvä asia, mutta välillä ne vaatimukset ovat ihan älyttömiä.

Olen saanut niin älyttömiä vaatimuksia ja valituksia, että suu on välillä meinannut loksahtaa auki.

Parhaimpina muistan nämä:

Päiväkodin valokuvaan on päätynyt väärän väriset sukat. Vaihdoin lapselle valokuvaan kuivat sukat, kun aamulla puettuihin kaatui maitoa.

Toisen lapsen valokuva epäonnistui, kun hiukset hapsotti liikaa. Sain haukut kun en älynnyt harjata hiuksia riittävän kauniiksi.

Lapsi oli halunnut laittaa kurakeleillä juuri ostetun, uuden kalliin haalarin päiväkotiin. Minun olisi pitänyt henkilökohtaisesti vahtia, ettei haalari mene kuraan. Lasta ei olisi saanut päästää lätäköiden lähelle leikkimään vaan ohjata laatoitetulle alueelle.

Olen vahingossa kutsunut lasta väärällä nimellä. Äiti oli tästä hyvin loukkaantunut ja muistutti, miten tärkeää lapsen identiteetille on kutsua häntä oikealla nimellä. Ei auttanut se, että olin ollut ryhmässä vajaa viikon töissä.

Olen iltapäivällä näyttänyt liian happamalle hakutilanteessa. Lisäksi katsoin liian pitkään taivasta, enkä heti huomioinut äitiä Hänen tullessaan lastaan hakemaan. Liikaa oli ollut sadepilvet mielessä.

Onneksi on myös järjellisiä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 25 vuotta lastenhoitajana päiväkodissa. Vanhemmat ovat muuttuneet kyllä paljon siitä, millaisia olivat kun uraani aloittelin.

Ennen vanhemmat olivat kiitollisia siitä, että heillä on paikka johon tuoda lapsi päiväksi hoitoon. Heille riitti se, että lapsi on turvassa, ruokittu, lapsella on kavereita ja turvallinen aikuinen läsnä päivän ajan. Nykyajan vanhemmat vaativat enemmän. Osittain myös hyvä asia, mutta välillä ne vaatimukset ovat ihan älyttömiä.

Olen saanut niin älyttömiä vaatimuksia ja valituksia, että suu on välillä meinannut loksahtaa auki.

Parhaimpina muistan nämä:

Päiväkodin valokuvaan on päätynyt väärän väriset sukat. Vaihdoin lapselle valokuvaan kuivat sukat, kun aamulla puettuihin kaatui maitoa.

Toisen lapsen valokuva epäonnistui, kun hiukset hapsotti liikaa. Sain haukut kun en älynnyt harjata hiuksia riittävän kauniiksi.

Lapsi oli halunnut laittaa kurakeleillä juuri ostetun, uuden kalliin haalarin päiväkotiin. Minun olisi pitänyt henkilökohtaisesti vahtia, ettei haalari mene kuraan. Lasta ei olisi saanut päästää lätäköiden lähelle leikkimään vaan ohjata laatoitetulle alueelle.

Olen vahingossa kutsunut lasta väärällä nimellä. Äiti oli tästä hyvin loukkaantunut ja muistutti, miten tärkeää lapsen identiteetille on kutsua häntä oikealla nimellä. Ei auttanut se, että olin ollut ryhmässä vajaa viikon töissä.

Olen iltapäivällä näyttänyt liian happamalle hakutilanteessa. Lisäksi katsoin liian pitkään taivasta, enkä heti huomioinut äitiä Hänen tullessaan lastaan hakemaan. Liikaa oli ollut sadepilvet mielessä.

Onneksi on myös järjellisiä vanhempia.

Mä sovin sitten hyvin päiväkotiin. Kun kokoomuslainen äiti valittaa niin teen niiden perheestä lastensuojeluilmoituksen, epävakaa äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 25 vuotta lastenhoitajana päiväkodissa. Vanhemmat ovat muuttuneet kyllä paljon siitä, millaisia olivat kun uraani aloittelin.

Ennen vanhemmat olivat kiitollisia siitä, että heillä on paikka johon tuoda lapsi päiväksi hoitoon. Heille riitti se, että lapsi on turvassa, ruokittu, lapsella on kavereita ja turvallinen aikuinen läsnä päivän ajan. Nykyajan vanhemmat vaativat enemmän. Osittain myös hyvä asia, mutta välillä ne vaatimukset ovat ihan älyttömiä.

Olen saanut niin älyttömiä vaatimuksia ja valituksia, että suu on välillä meinannut loksahtaa auki.

Parhaimpina muistan nämä:

Päiväkodin valokuvaan on päätynyt väärän väriset sukat. Vaihdoin lapselle valokuvaan kuivat sukat, kun aamulla puettuihin kaatui maitoa.

Toisen lapsen valokuva epäonnistui, kun hiukset hapsotti liikaa. Sain haukut kun en älynnyt harjata hiuksia riittävän kauniiksi.

Lapsi oli halunnut laittaa kurakeleillä juuri ostetun, uuden kalliin haalarin päiväkotiin. Minun olisi pitänyt henkilökohtaisesti vahtia, ettei haalari mene kuraan. Lasta ei olisi saanut päästää lätäköiden lähelle leikkimään vaan ohjata laatoitetulle alueelle.

Olen vahingossa kutsunut lasta väärällä nimellä. Äiti oli tästä hyvin loukkaantunut ja muistutti, miten tärkeää lapsen identiteetille on kutsua häntä oikealla nimellä. Ei auttanut se, että olin ollut ryhmässä vajaa viikon töissä.

Olen iltapäivällä näyttänyt liian happamalle hakutilanteessa. Lisäksi katsoin liian pitkään taivasta, enkä heti huomioinut äitiä Hänen tullessaan lastaan hakemaan. Liikaa oli ollut sadepilvet mielessä.

Onneksi on myös järjellisiä vanhempia.

Mä sovin sitten hyvin päiväkotiin. Kun kokoomuslainen äiti valittaa niin teen niiden perheestä lastensuojeluilmoituksen, epävakaa äiti.

Oi voi, maito "kaatui" ja vaihdoin nukkaisen paidan kokoomuslapsen päälle valokuvaan. Äiti tuli hakemaan ja ragesi. Soitin sossulle, että äiti saa raivokohtauksia ja pitäisi varmaan harkita huostaanottoa.

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa pois varhaiskasvatuslaitoksesta niin aina voi ruveta ypph:ksi."

.

"Samanlaisia rajattomia lapsia ja vanhempia sielläkin joudut hoitamaan ja ohjaamaan Vaatimuksia löytyy joka lähtöön, oletetaan että hoitaja joustaa, mutta itse ei välitetä edes hakea lapsia tai maksaa laskuja ajoissa. Tosi yksin olet siinä sitten pitämässä puoliasi ja ihan pulassakin jos joku ei maksa laskujaan. Periaatteessa kyllä ihan kivaa työtä, jos sattuu asialliset ja mukavat perheet, eikä liian haastavat lapset."

Juurikin näin. Yksityisenä perhepäivähoitajana toimien vastuu lapsista ei jakaannu muun henkilökunnan kesken, olet yksin, lisäksi nykyään lapsiaines on järkyttävän kuritonta ja on nepsyä ja napsua jotka hajottavat paikkoja riehuen kodissasi "perhepäivähoidossa".

On erikoisruokavaliovaatimuksia, allergioita sun muita , ei haeta ajoissa, saat soitella perään, ei makseta laskua kuten kuuluu,jne.

Ajat ovat muuttuneet ja sen myötä monet aikuisetkin, kummallisiksi.

Minulle ilmoitettiin 18 vuotta sitten, ettei pph:t ota allergista lasta. Nykyäänkö ottavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa pois varhaiskasvatuslaitoksesta niin aina voi ruveta ypph:ksi."

.

"Samanlaisia rajattomia lapsia ja vanhempia sielläkin joudut hoitamaan ja ohjaamaan Vaatimuksia löytyy joka lähtöön, oletetaan että hoitaja joustaa, mutta itse ei välitetä edes hakea lapsia tai maksaa laskuja ajoissa. Tosi yksin olet siinä sitten pitämässä puoliasi ja ihan pulassakin jos joku ei maksa laskujaan. Periaatteessa kyllä ihan kivaa työtä, jos sattuu asialliset ja mukavat perheet, eikä liian haastavat lapset."

Juurikin näin. Yksityisenä perhepäivähoitajana toimien vastuu lapsista ei jakaannu muun henkilökunnan kesken, olet yksin, lisäksi nykyään lapsiaines on järkyttävän kuritonta ja on nepsyä ja napsua jotka hajottavat paikkoja riehuen kodissasi "perhepäivähoidossa".

On erikoisruokavaliovaatimuksia, allergioita sun muita , ei haeta ajoissa, saat soitella perään, ei makseta laskua kuten kuuluu,jne.

Ajat ovat muuttuneet ja sen myötä monet aikuisetkin, kummallisiksi.

Yksityinen perhepäivähoitaja toisaalta voi halutessa pitää ihan perinteisen kurin lapsille. Päiväkodeissa se on kiellettyä.

Hän voi myös päättää, että keitä lapsia ottaa hoitoon ja keitä ei. Myös ihan yleisesti perhepäivähoidossa on paljon vähemmän "erityisnepsyjä" kuin mitä päiväkodeissa on.

Kyllä niitä erityisnepsyjäkin melkein joka pph-ryhmään mahtuu. Perheen irtisanominen on aina ikävä juttu, eivät kovin kevyesti siihen suhtaudu jos hoitaja sanoo, että hei lapsesi on erityisnepsy ja oman ja ryhmän jaksamisen kannalta minun on pakko lopettaa hoitosuhde. Ylipäänsä vanhemmilla voimakas kieltoreaktio usein lapsen haasteisiin, vaikka olisi ihan tosi vaikeitakin juttuja. Siinäkin sitten olet yksin vanhempien kanssa eri mieltä esim lapsen kehityksestä ja saatat saada sen jälkeen tosi epäasiallista kohtelua vanhemmilta.

Nimin. Kokemusta on

Siis voiko oikeasti olla, että nykyään tyyliin joka viides lapsi on erityisnepsy? Eikä siis kyse ole ihan vaan kasvattamattomuudesta tai kurittomuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa pois varhaiskasvatuslaitoksesta niin aina voi ruveta ypph:ksi."

.

"Samanlaisia rajattomia lapsia ja vanhempia sielläkin joudut hoitamaan ja ohjaamaan Vaatimuksia löytyy joka lähtöön, oletetaan että hoitaja joustaa, mutta itse ei välitetä edes hakea lapsia tai maksaa laskuja ajoissa. Tosi yksin olet siinä sitten pitämässä puoliasi ja ihan pulassakin jos joku ei maksa laskujaan. Periaatteessa kyllä ihan kivaa työtä, jos sattuu asialliset ja mukavat perheet, eikä liian haastavat lapset."

Juurikin näin. Yksityisenä perhepäivähoitajana toimien vastuu lapsista ei jakaannu muun henkilökunnan kesken, olet yksin, lisäksi nykyään lapsiaines on järkyttävän kuritonta ja on nepsyä ja napsua jotka hajottavat paikkoja riehuen kodissasi "perhepäivähoidossa".

On erikoisruokavaliovaatimuksia, allergioita sun muita , ei haeta ajoissa, saat soitella perään, ei makseta laskua kuten kuuluu,jne.

Ajat ovat muuttuneet ja sen myötä monet aikuisetkin, kummallisiksi.

Minulle ilmoitettiin 18 vuotta sitten, ettei pph:t ota allergista lasta. Nykyäänkö ottavat?

Moniruoka-allerginen lapseni oli perhepäivähoidossa 94-99. Hoitaja sai naurettavan pienen korvauksen lapsen ruokavaliosta. Niinpä toin soijamaidon ja itsetehdyt gluteenittomat leivät, sämpylät  sekä jauhot kotoa. Pienestä erityisruokavaliokaupasta löytyi jopa karjalanpiirakkaa ja jotain makeaa synttäreille jne. Siihen aikaan kaupan leivät olivat jankkeja ja pahanmakuisia. Riisikakku taisi olla ainoa leivän korvike, joka maistui - riisille.

Nykyajan mammat ja isukit ovat kyllä tarkoja valokuvien kanssa ja siksi inhosin kuvauspäiviä, kun olin vielä päiväkodissa töissä. Vanhemmat odottivat, että lapset näyttävät kuvissa silotelluilta Instamalleilta. Silloin ihanaan ennen vanhaan vanhempia vaan nauratti, jos lapsella oli hassu ilme tai tukka vähän hapsotti. Lapset saivat oikeasti näyttää lapsilta eikä nukeilta.

Vanhempien vaatimusten takia ainakin joissakin päiväkodeissa ollaan luovuttu yksityiskuvista kokonaan. Ryhmäkuva enää otetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope kirjoitti:

Meillä pomo oli laittanut sunnuntaina viestin, että henkilökuntaa on sairaana ja sijaisia ei saa, pidättekö lapset kotona.

Todellisuus on, että sijaisia olisi jos heille maksettaisiin, vaikka hälyraha. Mutta kun ei haluta maksaa, niin helpompi on että vanhemmat pitää lapset omaan piikkiin kotona ja päiväkoti luikertelee vastuusta, eikä tarvi maksaa sijaisille.

Työntekijänä on vaikea nousta vastarintaan.

Siksi vanhempien pitää vaatia (!!) ettei ilmoitus näin ole ok vaan hoito tulee järjestää.

Työ alkaa olla eettisesti kestämätöntä johtamisen puolelta, työssäni olen taitava.

T. Varhaiskasvatuksen ope

Saako asiakkaat hyvitystä hoitomaksusta tuollaiselta päivältä?

No ei tietenkään, asia lepää aivan vanhempien oman hyväntahtoisuuden varassa. Eihän se olisi edes käytännössä mahdollista, koska yleensähän noista tilanteista infotaan vanhemmille juuri kys päivänä eikä esim.sunnuntaisin, en voi käsittää missä ja mikä päiväkodin johtaja häiritsee vanhempia sunnuntaisin ja miksi hän edes tietää sunnuntaina seur päivän kasvattajatilanteen..siis sen lisäksi joiden poissaolosta uudella alkavalla viikolla tietää jo perjantaina.

Heinäkuu on maksuton kuukausi, jos lapsi aloittanut hoidossa edellisen vuoden olikohan se nyt syyskuuhun mennessä ja puolen kuukauden hyvityksen saa, jos jotakin, en muista nyt mitä.

Meillä on henkilökunnan koulutus päivä 1x/kausi jolloin yksikkö kiinni ja siitä saa maksuttoman päivän, jos ei tarvitse lapselleen silloin toisen päiväkodin tarjoamaa hoitopaikkaa.

Päiväkodit on pullollaan lapsia joilla vanhempi tai vanhemmat kotona (enkä tarkoita etätöitä). Tällaisissa yksittäisissä päivissä on erittäinkin kohtuullista pyytää pitämään muksut kotona.

Niin? Mutta ei siitä vanhempia häiritä sunnuntaisin.

Kai on parempi saada ilmoitus sunnuntaina kuin vasta maanantaiaamuna? Myös viikonlopun aikana sairastuneet työntekijät usein ilmoittavat poissaolostaan esihenkilölle jo sunnuntaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 25 vuotta lastenhoitajana päiväkodissa. Vanhemmat ovat muuttuneet kyllä paljon siitä, millaisia olivat kun uraani aloittelin.

Ennen vanhemmat olivat kiitollisia siitä, että heillä on paikka johon tuoda lapsi päiväksi hoitoon. Heille riitti se, että lapsi on turvassa, ruokittu, lapsella on kavereita ja turvallinen aikuinen läsnä päivän ajan. Nykyajan vanhemmat vaativat enemmän. Osittain myös hyvä asia, mutta välillä ne vaatimukset ovat ihan älyttömiä.

Olen saanut niin älyttömiä vaatimuksia ja valituksia, että suu on välillä meinannut loksahtaa auki.

Parhaimpina muistan nämä:

Päiväkodin valokuvaan on päätynyt väärän väriset sukat. Vaihdoin lapselle valokuvaan kuivat sukat, kun aamulla puettuihin kaatui maitoa.

Toisen lapsen valokuva epäonnistui, kun hiukset hapsotti liikaa. Sain haukut kun en älynnyt harjata hiuksia riittävän kauniiksi.

Lapsi oli halunnut laittaa kurakeleillä juuri ostetun, uuden kalliin haalarin päiväkotiin. Minun olisi pitänyt henkilökohtaisesti vahtia, ettei haalari mene kuraan. Lasta ei olisi saanut päästää lätäköiden lähelle leikkimään vaan ohjata laatoitetulle alueelle.

Olen vahingossa kutsunut lasta väärällä nimellä. Äiti oli tästä hyvin loukkaantunut ja muistutti, miten tärkeää lapsen identiteetille on kutsua häntä oikealla nimellä. Ei auttanut se, että olin ollut ryhmässä vajaa viikon töissä.

Olen iltapäivällä näyttänyt liian happamalle hakutilanteessa. Lisäksi katsoin liian pitkään taivasta, enkä heti huomioinut äitiä Hänen tullessaan lastaan hakemaan. Liikaa oli ollut sadepilvet mielessä.

Onneksi on myös järjellisiä vanhempia.

Mä sovin sitten hyvin päiväkotiin. Kun kokoomuslainen äiti valittaa niin teen niiden perheestä lastensuojeluilmoituksen, epävakaa äiti.

Kokkarin ja komukan kipinöivä kohtaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope kirjoitti:

Meillä pomo oli laittanut sunnuntaina viestin, että henkilökuntaa on sairaana ja sijaisia ei saa, pidättekö lapset kotona.

Todellisuus on, että sijaisia olisi jos heille maksettaisiin, vaikka hälyraha. Mutta kun ei haluta maksaa, niin helpompi on että vanhemmat pitää lapset omaan piikkiin kotona ja päiväkoti luikertelee vastuusta, eikä tarvi maksaa sijaisille.

Työntekijänä on vaikea nousta vastarintaan.

Siksi vanhempien pitää vaatia (!!) ettei ilmoitus näin ole ok vaan hoito tulee järjestää.

Työ alkaa olla eettisesti kestämätöntä johtamisen puolelta, työssäni olen taitava.

T. Varhaiskasvatuksen ope

Saako asiakkaat hyvitystä hoitomaksusta tuollaiselta päivältä?

No ei tietenkään, asia lepää aivan vanhempien oman hyväntahtoisuuden varassa. Eihän se olisi edes käytännössä mahdollista, koska yleensähän noista tilanteista infotaan vanhemmille juuri kys päivänä eikä esim.sunnuntaisin, en voi käsittää missä ja mikä päiväkodin johtaja häiritsee vanhempia sunnuntaisin ja miksi hän edes tietää sunnuntaina seur päivän kasvattajatilanteen..siis sen lisäksi joiden poissaolosta uudella alkavalla viikolla tietää jo perjantaina.

Heinäkuu on maksuton kuukausi, jos lapsi aloittanut hoidossa edellisen vuoden olikohan se nyt syyskuuhun mennessä ja puolen kuukauden hyvityksen saa, jos jotakin, en muista nyt mitä.

Meillä on henkilökunnan koulutus päivä 1x/kausi jolloin yksikkö kiinni ja siitä saa maksuttoman päivän, jos ei tarvitse lapselleen silloin toisen päiväkodin tarjoamaa hoitopaikkaa.

Päiväkodit on pullollaan lapsia joilla vanhempi tai vanhemmat kotona (enkä tarkoita etätöitä). Tällaisissa yksittäisissä päivissä on erittäinkin kohtuullista pyytää pitämään muksut kotona.

Niin? Mutta ei siitä vanhempia häiritä sunnuntaisin.

Sunnuntai on sunnuntai, ei varhaiskasvatuksessa silloin olla töissä eikä tavoitettavissa, joku roti siihenkin touhuun! En ole _ikinä_ lähes 20v työvuosieni aikana työskennellyt päiväkodissa jossa oltaisiin sunnuntaisin yhteyksissä pomoon, työntekijöihin tai vanhempiin, ne asiat hoidetaan arkisin, työaikana.

Sitä paitsi ei esimerkiksi sijaistilanteelle voi yhtikäs mitään sunnuntaisin, se rumba toimii ma-pe klo7-17, ei vkonloppuisin.

Kai on parempi saada ilmoitus sunnuntaina kuin vasta maanantaiaamuna? Myös viikonlopun aikana sairastuneet työntekijät usein ilmoittavat poissaolostaan esihenkilölle jo sunnuntaina.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan mammat ja isukit ovat kyllä tarkoja valokuvien kanssa ja siksi inhosin kuvauspäiviä, kun olin vielä päiväkodissa töissä. Vanhemmat odottivat, että lapset näyttävät kuvissa silotelluilta Instamalleilta. Silloin ihanaan ennen vanhaan vanhempia vaan nauratti, jos lapsella oli hassu ilme tai tukka vähän hapsotti. Lapset saivat oikeasti näyttää lapsilta eikä nukeilta.

Vanhempien vaatimusten takia ainakin joissakin päiväkodeissa ollaan luovuttu yksityiskuvista kokonaan. Ryhmäkuva enää otetaan.

Jep...Ei se klo 7 tuotu tenava näytä enää klo 11 siltä että kampaus on tehty kuvausta varten. Vaikka vaatteet vaihdettas vasta kuvaukseen. Auki oleva tukka on mahdollista harjata siistiksi mutta laitapa se lakalla väännetty tai lettisaparoluomus hienoksi. Ei ne jaksa istua koko aamupäivää kiltisti ja varoa.

Vierailija kirjoitti:

"Tuli asiakaspalaute.

Henkilökunta pihalla vain juttelee eikä ole lasten kanssa.

Tekisi mieli vain huutaa etten jaksa enää.

Olen koko päivän pyörittänyt vajaalla henkilökunnalla ryhmää,

jossa erityistä tukea tarvitsevia.

Olen pukenut ja riisunut,

syöttänyt ja siivonnut.

Laulanut ja leikkinyt.

Ohjannut ja opettanut.

Ja vihdoin saanut koko porukan ulos.

Ulkona olen nähnyt ensimmäistä kertaa tällä viikolla työkaverini,

jotka ovat samassa tilanteessa.

Toinen toistamme tsempaten teemme tilannekatsauksen,

ja suunnittelemme miten selviämme loppupäivän.

Loppuviikon. Loppuvuoden. "

(Teksti Varhaiskasvatuksenkertomuksia Instagram-tililtä, aloituksessa olevasta linkin artikkelista)

Hain lapsen tarhasta.

Tekisi mieli huutaa etten vain jaksa enää.

Jälleen kerran ryhmän aikuiset seisovat ringissä puhumassa viikonloppusuunnitelmistaan.

Kuten aamullakin, kun lopulta onnistuin löytämään heidät keittiöstä kahvilta, kun en halunnut jättää lasta yksin ryhmän muiden lapsien kanssa.

Kun tiedän jättäväni hänet muutenkin värittämään loputtomia netistä tulostettavia värikuvia jotta aikuoset saavat rauhassa suunnitella.

Kun lastani kehutaan vasu-keskustelussa, koska hän osaa keksiä pitkiä leikkejä joissa ei tarvita aikuista.

Kun lapsi kertoo ettei tykkää ulkoiluista, koska siellä on yksinäistä eikä aikuiset väkttämättä edes katso minuun päin kertaakaan vaikka on asiaa.

Ja se sokerihuuruinen lässytys jota aikuisten kuullen puhutaan.

Suurella sydämellä my ass.

Pakko olisi päästä pois päiväkotityöstä nyt kevään tai kesän aikana, uutta kautta en jaksa enää elokuussa näissä hommissa aloittaa.

Mihin te muut alalta lähtijät aiotte suunnata?

Minä olen siirtymässä kehitysvammaisten pariin työskentelemään, yksi kollega lähtee opiskelemaan uutta alaa ja toinen jää tekemään keikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko olisi päästä pois päiväkotityöstä nyt kevään tai kesän aikana, uutta kautta en jaksa enää elokuussa näissä hommissa aloittaa.

Mihin te muut alalta lähtijät aiotte suunnata?

Mä en tajua kuinka me pärjätään syksyllä, kolme tasokkainta hoitajaa vaihtaa pk:ta uuteen missä paremmat olosuhteet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuli asiakaspalaute.

Henkilökunta pihalla vain juttelee eikä ole lasten kanssa.

Tekisi mieli vain huutaa etten jaksa enää.

Olen koko päivän pyörittänyt vajaalla henkilökunnalla ryhmää,

jossa erityistä tukea tarvitsevia.

Olen pukenut ja riisunut,

syöttänyt ja siivonnut.

Laulanut ja leikkinyt.

Ohjannut ja opettanut.

Ja vihdoin saanut koko porukan ulos.

Ulkona olen nähnyt ensimmäistä kertaa tällä viikolla työkaverini,

jotka ovat samassa tilanteessa.

Toinen toistamme tsempaten teemme tilannekatsauksen,

ja suunnittelemme miten selviämme loppupäivän.

Loppuviikon. Loppuvuoden. "

(Teksti Varhaiskasvatuksenkertomuksia Instagram-tililtä, aloituksessa olevasta linkin artikkelista)

Hain lapsen tarhasta.

Tekisi mieli huutaa etten vain jaksa enää.

Jälleen kerran ryhmän aikuiset seisovat ringissä puhumassa viikonloppusuunnitelmistaan.

Kuten aamullakin, kun lopulta onnistuin löytämään heidät keittiöstä kahvilta, kun en halunnut jättää lasta yksin ryhmän muiden lapsien kanssa.

Kun tiedän jättäväni hänet muutenkin värittämään loputtomia netistä tulostettavia värikuvia jotta aikuoset saavat rauhassa suunnitella.

Kun lastani kehutaan vasu-keskustelussa, koska hän osaa keksiä pitkiä leikkejä joissa ei tarvita aikuista.

Kun lapsi kertoo ettei tykkää ulkoiluista, koska siellä on yksinäistä eikä aikuiset väkttämättä edes katso minuun päin kertaakaan vaikka on asiaa.

Ja se sokerihuuruinen lässytys jota aikuisten kuullen puhutaan.

Suurella sydämellä my ass.

Vaihda päiväkotia. Minun lapseni oli kunnollisessa päiväkodissa, jossa oli laulua, soittamista, joka päivä liikuntaa ja satutunti, kirjastoa, näytelmiä jne. Erinomainen pk ja vieläpä julkinen. Aikuisia oli 1 per 4 lasta isojen puolella, pienillä 1 per 3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuli asiakaspalaute.

Henkilökunta pihalla vain juttelee eikä ole lasten kanssa.

Tekisi mieli vain huutaa etten jaksa enää.

Olen koko päivän pyörittänyt vajaalla henkilökunnalla ryhmää,

jossa erityistä tukea tarvitsevia.

Olen pukenut ja riisunut,

syöttänyt ja siivonnut.

Laulanut ja leikkinyt.

Ohjannut ja opettanut.

Ja vihdoin saanut koko porukan ulos.

Ulkona olen nähnyt ensimmäistä kertaa tällä viikolla työkaverini,

jotka ovat samassa tilanteessa.

Toinen toistamme tsempaten teemme tilannekatsauksen,

ja suunnittelemme miten selviämme loppupäivän.

Loppuviikon. Loppuvuoden. "

(Teksti Varhaiskasvatuksenkertomuksia Instagram-tililtä, aloituksessa olevasta linkin artikkelista)

Hain lapsen tarhasta.

Tekisi mieli huutaa etten vain jaksa enää.

Jälleen kerran ryhmän aikuiset seisovat ringissä puhumassa viikonloppusuunnitelmistaan.

Kuten aamullakin, kun lopulta onnistuin löytämään heidät keittiöstä kahvilta, kun en halunnut jättää lasta yksin ryhmän muiden lapsien kanssa.

Kun tiedän jättäväni hänet muutenkin värittämään loputtomia netistä tulostettavia värikuvia jotta aikuoset saavat rauhassa suunnitella.

Kun lastani kehutaan vasu-keskustelussa, koska hän osaa keksiä pitkiä leikkejä joissa ei tarvita aikuista.

Kun lapsi kertoo ettei tykkää ulkoiluista, koska siellä on yksinäistä eikä aikuiset väkttämättä edes katso minuun päin kertaakaan vaikka on asiaa.

Ja se sokerihuuruinen lässytys jota aikuisten kuullen puhutaan.

Suurella sydämellä my ass.

Vaihda päiväkotia. Minun lapseni oli kunnollisessa päiväkodissa, jossa oli laulua, soittamista, joka päivä liikuntaa ja satutunti, kirjastoa, näytelmiä jne. Erinomainen pk ja vieläpä julkinen. Aikuisia oli 1 per 4 lasta isojen puolella, pienillä 1 per 3.

Ei varmasti pidä tuo suhdeluku paikkansa.