Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19698)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttää niin, että on vaikeuksia pysyä hereillä enkä jaksa seisoa tai edes istua, makaan sohvanpohjalla täysin kuittina työviikon jäljiltä, itkettää ilosta ja helpotuksesta, että on normaalia pidempi vkonloppu.
Ryhmästä puuttui 1-2 kasvattajaa koko viikon, 1 päivänä oli sijainen ja hänkin tuli paikalle vain "hengailemaan" ja nostamaan palkkaa, se on ihan helvetin väärin muita työntekijöitä kohtaan, lapsista puhumattakaan, jotka samalla raataa menemään peräsuoli pitkänä.
Nukun varmaan kellon ympäri+pitkät päiväunet jokainen vapaapäiväni nyt pääsiäisen aikaan, ensiviikko onneksi itselläni vain 3-päiväinen.
Olen ihan loppu.Ne sarjasaikuttajat vois suosiolla poistua rivistä kuormittamasta työyhteisöä "yllättävillä" poissaoloillaan.
Oletat siis, että sarjasaikuttajista kyse?
Ei ollut tällä kertaa, sitä voi ihan olla estynyt työhönsä "oikeastikin" eikä edes kovin usein ja oikeastikin vaikka olisi suht usein, kiitos siitä kuuluu suurelta osin vanhemmille jotka tuovat puolikuntoisia, edellisenä yönä oksentaneita/ripuloivia, lapsiaan hoitoon.
Mikään ei ole liian härskiä, ei edes Supon tai särkylääkkeen antaminen aamulla päiväkotiin lähtiessä jotta lapsi olisi "paremmin voivan oloinen" sitten saapuessaan.Sairasloma-ajan palkan puolittaminen olisi hyvä kannustin näin ensialkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttää niin, että on vaikeuksia pysyä hereillä enkä jaksa seisoa tai edes istua, makaan sohvanpohjalla täysin kuittina työviikon jäljiltä, itkettää ilosta ja helpotuksesta, että on normaalia pidempi vkonloppu.
Ryhmästä puuttui 1-2 kasvattajaa koko viikon, 1 päivänä oli sijainen ja hänkin tuli paikalle vain "hengailemaan" ja nostamaan palkkaa, se on ihan helvetin väärin muita työntekijöitä kohtaan, lapsista puhumattakaan, jotka samalla raataa menemään peräsuoli pitkänä.
Nukun varmaan kellon ympäri+pitkät päiväunet jokainen vapaapäiväni nyt pääsiäisen aikaan, ensiviikko onneksi itselläni vain 3-päiväinen.
Olen ihan loppu.Ne sarjasaikuttajat vois suosiolla poistua rivistä kuormittamasta työyhteisöä "yllättävillä" poissaoloillaan.
Sairasloma-ajan palkan puolittaminen olisi hyvä kannustin näin ensialkuun.
No en minä ainakaan halua sairasta työkaveria tartuttamaan itseäni. Muutenkin on huono vastustuskyky.
Kaikki lähtee vanhemmista, jotka tuovat sairaat lapsensa päiväkotiin.
Korona-aikana kun oli ehdoton terveysvaatimus, meillä ei sairastellut edes me paljon sairastavat yli vuoteen mitään.
Nyt on taas homma levinnyt käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä "ammattilaiset" kertovat kuinka eivät saa lapsia tottelemaan ilman fyysistä kuria?
Totta kai eskarilainen tappelee vastaan sanallisesti vähintääkin. Se on ihan kehitykseen kuuluva asia.
Aikuisen, oli se sitten vanhempi tai varhaiskasvattaja, tehtävä on luoda rajat toiminnalle ja käytökselle.
Eihän aikuisiakaan saada tottelemaan ilman fyysistä kuria. On paljon viranomaisia ja lisäksi esimerkiksi järjestyksenvalvojia jotka käyttävät fyysisiä keinoja tarvittaessa, ja lisäksi on esimerkiksi jokaisen oikeus kiinniottoon tiettyihin rikoksiin liittyen ja esimerkiksi hätävarjeluoikeus.
On aika hämmästyttävää, että jotkut lastenkasvatuksen "ammattilaiset" luulevat pärjäävänsä tunnekasvatuksella eikä fyysisiä keinoja tarvita. Varsinkin ottaen huomioon, että lasten ymmärryskyky on paljon heikompi kuin aikuisten.
Fyysinen kurinpito on aivan eri asia kuin kasvatuksellinen kosketus. Jos lapsi yrittää lyödä niin todellakin saa ottaa kädestä kiinni ja näin estää itse lyöminen. Se ei ole fyysistä kiinnipitoa, josta pitäisi tehdä mitään kirjauksia mihinkään.
Samoin, jos lapsi villiintyy häntä saa ottaa kädestä kiinni ja pysäyttää.
Kirjaukset tehdään niistä tilanteista, joista on tehty sopimukset. Eli tiedetään lapsen erityispiirteet ja tiedetään että lapsi saa esim raivokohtauksia, ja näihin tilanteisiin tarvitaan fyysistä rajoittamista. Tämä tilanteet ovat myös kestoltaan huomattavasti pidempiä kuin kasvatuksellinen kosketus.
Siis oikeasti teidän kunnassa on jotain ohjeita missä on määritelty käsitteet "fyysinen kurinpito" ja "kasvatuksellinen kosketus" ja sitten ensin mainitusta pitää tehdä sopimukset ja kirjaukset?
Kaikkeen mahdolliseen joillakin riittää aika...
Ei niitä ole mitenkään kirjattu ja määritelty mihinkään.
Erityisopettajan kanssa tehtyyn vastuun kirjataan mahdollisten fyysisen rajoittamisen toimenpiteet, jos ne koetaan tarpeellisiksi. Hyvin harvoin koetaan.Siis vain erityislapsiin saa koskea rajoittavasti?
En tiedä ymmärsinkö kysymystäsi oikein, mutta oman kokemukseni mukaan usein hallitsemattomia raivokohtauksia saavat erityisen tuen tarpeessa olevat. En voi puhua yleisesti, koska en tiedä kaikkia tapauksia. Mutta minun työurani aikana olleet lapset, joita on fyysisesti pitänyt rajata ovat olleet kehitysvammaisia ja näin ollen erityisen tuen piiriin kuuluvia.
Varmasti, mitä tätä palstaa lukeneena, koetaan fyysisen rajoittamisen tarvetta myös yleisen tuen piirissä oleviin lapsiin. Asia, jonka mikä kyseenalaistan vahvasti.
Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, joten päätökset tämän "rikkomisesta" pitää tehdä tarkkaan kirjaten, eikä siihen riitä rivi opettajan yksinäinen päätös.
Toivottavasti vastasin kysymykseesi
Jos lapsilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, niin eikö sitten myös vanhempia tulisi kieltää koskemasta lapsiinsa?
Lapsiin koskemiseen on hyvin usein tarvetta myös muuten kuin silloin, kun lapsi saa itkupotkuraivarin tai muun hallitsemattoman raivokohtauksen. Koskemisella ehkäistään ja estetään tottelemattomuutta ja vaaratilanteita erilaisissa tilanteissa ihan arjessa.
Kurinpitokeinojen liiallinen rajoittaminen on suurin ja monelta osin ainoa syy sille, miksi monet päiväkodit ja koulut ovat kaaoksessa eivätkä lapset tottele hoitajia ja opettajia.
" Väsyttää niin, että on vaikeuksia pysyä hereillä enkä jaksa seisoa tai edes istua, makaan sohvanpohjalla täysin kuittina työviikon jäljiltä, itkettää ilosta ja helpotuksesta, että on normaalia pidempi vkonloppu.
Ryhmästä puuttui 1-2 kasvattajaa koko viikon, 1 päivänä oli sijainen ja hänkin tuli paikalle vain "hengailemaan" ja nostamaan palkkaa, se on ihan helvetin väärin muita työntekijöitä kohtaan, lapsista puhumattakaan, jotka samalla raataa menemään peräsuoli pitkänä.
Nukun varmaan kellon ympäri+pitkät päiväunet jokainen vapaapäiväni nyt pääsiäisen aikaan, ensiviikko onneksi itselläni vain 3-päiväinen.
Olen ihan loppu."
.
"Ymmärrän niin hyvin sinun olotilaasi : helpotuksen ja väsymyksen itku tekee tuloaan, ihan poikki, päällimmäisenä kiitollisuus siitä, kun kenellekään villeistä lapsista ei ole sattunut mitään haveria ja saa mennä pääsiäislomalle suht rauhallisin mielin vaikka pärjäiltiin ihan ihmekokoonpanoilla koko viikon.Haluna vain nukkua, muut suunnittelevat kaikkea kivaa pääsiäsipuuhaa. Työ on imenyt kaikki mehut ja varsinkin vastuu lapsiryhmästä"
.
Työolosuhteet ovat muodostuneet niin kuluttaviksi, että päiväkotityöntekijänä omat kotiolosuhteet ihmissuhteineen jäävät ihan retuperälle kun ei riitä energiaa kuormittavan työpäivän jälkeen omalle perheelle/elämälle.
Olen todistanut liian usein kuinka vaka-työntekijä purskahtaa hallitsemattomaan itkuun silkasta väsymyksestä. Siis ihminen purskahtaa itkuun työpäivänsä aikana väsymyksestä johtuen työn rankkuudesta.
Päiväkotityö eli lapsiryhmästä huolenpito, kasvatus- ja opetustilanteet ovat vastuultaan sellaisia, ettei niitä voi hoitaa rennosti toisella kädellä, koska tuloksena on vääjäämättä kaaos jos esim ison ryhmän opettaja/kasvattaja alkaa lepsuilemaan.
Silloin myös erilaiset vakavat riskitilanteet lisääntyvät lapsiryhmässä, mikäli ryhmässä on villimpiä/vaikeahoitoisempia/erityistarpeisia lapsia ja heitä ei ole tarpeeksi aikuisia valvomassa esimerkiksi ulkoilussa tai arjen muissa toimissa.
Vaka-työntekijä on vastuussa lukuisien lasten terveydestä ja turvallisuudesta noin 8h päivässä joskus 9 h venyttäenkin työpäiväänsä joustaen tilanteen mukaan (kuitenkin max 38 tuntia 45 minuuttia viikossa).
Loppuunpalamisen oireista kuulee puhuttavan turhan usein kun kasvattajat saattavat kysellä nmiistä toisiltaan tyyliin : onko se, että nukkuu työpäivän jälkeen aina ilta kuudesta aamuun saakka loppuunpalamisen oire?
Mielestä kaikkein järkyttävíntä on se, että lasten ryhmäkoon lapsimääristä sekä hoitajamitoituksista päättivät työntekijöiden jaksamisesta ilmeisen välinpäitämättömät päättäjät, joilla ei ollut minkäänlaista käytännön tietoa mitä arjen nykypäivän työskentely lasten kanssa edellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mielestä kaikkein järkyttävíntä on se, että lasten ryhmäkoon lapsimääristä sekä hoitajamitoituksista päättivät työntekijöiden jaksamisesta ilmeisen välinpäitämättömät päättäjät, joilla ei ollut minkäänlaista käytännön tietoa mitä arjen nykypäivän työskentely lasten kanssa edellyttää.
Jos ei ole varaa lisätä henkilökuntaa isosti, niin sitten olisi syytä muuttaa toiminnan edellytyksiä sellaiseen suuntaan, että henkilökunta saadaan riittämään. Perinteisissä tarhoissa se kyllä riitti, että henkilökuntaa oli 3 per osasto, mutta nykyisissä varhaiskasvatuslaitoksissa se ei riitä, koska työskentelystä on tehty monin tavoin hankalampaa ja työläämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Ja niin ne virikelapset ihan normaalisti haettiin viimeisten joukossa tänäänkin, eikä todellakaan mitään ylimääräisiä lomia ole heilläkään tiedossa pääsiäisen aikaan."
Kaikki säälii salaa näitä lapsia, jotka roudataan tappiin saakka hoitoon että vanhempi saa olla rauhassa. Virikehoitoon.
Jotenkin pysäytti kun pienten ryhmän muutaman vuoden ikäinen ulkoillessa yllättäen sanoi hiljaa muille lapsille : äiti on kotona.
Kyllä ne ymmärtää aika pikkasesta asioita, jotkut ovat aivan hämmästyttävän viisaita pieneksi ihmiseksi oppimis- ja osaamistaidoiltaan . Olikohan joku hoitaja päivitellyt ääneen asiaa tai itsekseen pieni mietti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestä kaikkein järkyttävíntä on se, että lasten ryhmäkoon lapsimääristä sekä hoitajamitoituksista päättivät työntekijöiden jaksamisesta ilmeisen välinpäitämättömät päättäjät, joilla ei ollut minkäänlaista käytännön tietoa mitä arjen nykypäivän työskentely lasten kanssa edellyttää.
Jos ei ole varaa lisätä henkilökuntaa isosti, niin sitten olisi syytä muuttaa toiminnan edellytyksiä sellaiseen suuntaan, että henkilökunta saadaan riittämään. Perinteisissä tarhoissa se kyllä riitti, että henkilökuntaa oli 3 per osasto, mutta nykyisissä varhaiskasvatuslaitoksissa se ei riitä, koska työskentelystä on tehty monin tavoin hankalampaa ja työläämpää.".
Täsmälleen näin kuten kirjoitit hyvin.
Lisäisin tuohon erittäin tärkeänä sen että kasvatustiimin tulee olla pysyvä. Samat ihmiset joihin lapsi alkaa luottamaan pikkuhiljaa. Satunnaisten ihmisten sijaistarve vähenee kun kasvatustiimi toimii ja kasvattajia on riittävästi. Ei enää lasketta talokohtaisesti aikuisia vaan ryhmäkohtaisesti, jolloin johtaja ei voi kikkailla työntekijöillä esim mielivaltaisesti juoksuttaen jotain ihmistä ryhmästä toiseen yhden työpäivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen fyysinen rajoittaminen (lapsesta kiinni pitäiminen) on mahdollista silloin, kun muut ehkäisevät toimet eivät enää riitä ja lapsen käytös on vaaraksi lapselle itselleen tai toisille tai ympäristölle. Lapsen fyysisestä rajoittamisesta pitää pitää keskustella huoltajan kanssa jo ennen mahdollisia tilanteita ja kirjata vasuun, että vanhemmat hyväksyvät lapsensa fyysisen rajoittamisen. Vanhemmat voivat myös kieltää sen, mutta silloin on tärkeää kysyä työnantajalta ja työsuojeluvaltuutetulta, miten menetellä silloin.
Kiletämiseja kirjata Eesim lapsi lyö,potkii,puree, heittelee esineitä. Lapsesta saa pitää kiinni, mutta kiinnipidon on oltava hoidollisesti oikein tehty. Työntekijällä on oltava oikeus saada koulutus oikeisiin kiinnipitokeinoihin. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijänsä työturvallisuudesta!
Työ varhaiskasvatuksessa ei velvoita työntekijää kokemaan väkivaltaa!
Juuri se ikiaikainen väärä luulo, että pahoinpidellyksi tuleminen on "ammatinvalintakysymys. Sun pitää kestää mustelmat, haavat, ruhjeet ja sen, että saa köniin pikkulapselta" tai "sä et vaan osaa, etkä pärjää"-syyllistäminen, on ollut yksi tekijä joka vääristänyt varhaiskasvatuskulttuuria. Sen on nyt ehdottomasti loputtava! Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä "ammattilaiset" kertovat kuinka eivät saa lapsia tottelemaan ilman fyysistä kuria?
Totta kai eskarilainen tappelee vastaan sanallisesti vähintääkin. Se on ihan kehitykseen kuuluva asia.
Aikuisen, oli se sitten vanhempi tai varhaiskasvattaja, tehtävä on luoda rajat toiminnalle ja käytökselle.
Eihän aikuisiakaan saada tottelemaan ilman fyysistä kuria. On paljon viranomaisia ja lisäksi esimerkiksi järjestyksenvalvojia jotka käyttävät fyysisiä keinoja tarvittaessa, ja lisäksi on esimerkiksi jokaisen oikeus kiinniottoon tiettyihin rikoksiin liittyen ja esimerkiksi hätävarjeluoikeus.
On aika hämmästyttävää, että jotkut lastenkasvatuksen "ammattilaiset" luulevat pärjäävänsä tunnekasvatuksella eikä fyysisiä keinoja tarvita. Varsinkin ottaen huomioon, että lasten ymmärryskyky on paljon heikompi kuin aikuisten.
Fyysinen kurinpito on aivan eri asia kuin kasvatuksellinen kosketus. Jos lapsi yrittää lyödä niin todellakin saa ottaa kädestä kiinni ja näin estää itse lyöminen. Se ei ole fyysistä kiinnipitoa, josta pitäisi tehdä mitään kirjauksia mihinkään.
Samoin, jos lapsi villiintyy häntä saa ottaa kädestä kiinni ja pysäyttää.
Kirjaukset tehdään niistä tilanteista, joista on tehty sopimukset. Eli tiedetään lapsen erityispiirteet ja tiedetään että lapsi saa esim raivokohtauksia, ja näihin tilanteisiin tarvitaan fyysistä rajoittamista. Tämä tilanteet ovat myös kestoltaan huomattavasti pidempiä kuin kasvatuksellinen kosketus.
Siis oikeasti teidän kunnassa on jotain ohjeita missä on määritelty käsitteet "fyysinen kurinpito" ja "kasvatuksellinen kosketus" ja sitten ensin mainitusta pitää tehdä sopimukset ja kirjaukset?
Kaikkeen mahdolliseen joillakin riittää aika...
Ei niitä ole mitenkään kirjattu ja määritelty mihinkään.
Erityisopettajan kanssa tehtyyn vastuun kirjataan mahdollisten fyysisen rajoittamisen toimenpiteet, jos ne koetaan tarpeellisiksi. Hyvin harvoin koetaan.Siis vain erityislapsiin saa koskea rajoittavasti?
En tiedä ymmärsinkö kysymystäsi oikein, mutta oman kokemukseni mukaan usein hallitsemattomia raivokohtauksia saavat erityisen tuen tarpeessa olevat. En voi puhua yleisesti, koska en tiedä kaikkia tapauksia. Mutta minun työurani aikana olleet lapset, joita on fyysisesti pitänyt rajata ovat olleet kehitysvammaisia ja näin ollen erityisen tuen piiriin kuuluvia.
Varmasti, mitä tätä palstaa lukeneena, koetaan fyysisen rajoittamisen tarvetta myös yleisen tuen piirissä oleviin lapsiin. Asia, jonka mikä kyseenalaistan vahvasti.
Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, joten päätökset tämän "rikkomisesta" pitää tehdä tarkkaan kirjaten, eikä siihen riitä rivi opettajan yksinäinen päätös.
Toivottavasti vastasin kysymykseesi
Jos lapsilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, niin eikö sitten myös vanhempia tulisi kieltää koskemasta lapsiinsa?
Lapsiin koskemiseen on hyvin usein tarvetta myös muuten kuin silloin, kun lapsi saa itkupotkuraivarin tai muun hallitsemattoman raivokohtauksen. Koskemisella ehkäistään ja estetään tottelemattomuutta ja vaaratilanteita erilaisissa tilanteissa ihan arjessa.
Kurinpitokeinojen liiallinen rajoittaminen on suurin ja monelta osin ainoa syy sille, miksi monet päiväkodit ja koulut ovat kaaoksessa eivätkä lapset tottele hoitajia ja opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen fyysinen rajoittaminen (lapsesta kiinni pitäiminen) on mahdollista silloin, kun muut ehkäisevät toimet eivät enää riitä ja lapsen käytös on vaaraksi lapselle itselleen tai toisille tai ympäristölle. Lapsen fyysisestä rajoittamisesta pitää pitää keskustella huoltajan kanssa jo ennen mahdollisia tilanteita ja kirjata vasuun, että vanhemmat hyväksyvät lapsensa fyysisen rajoittamisen. Vanhemmat voivat myös kieltää sen, mutta silloin on tärkeää kysyä työnantajalta ja työsuojeluvaltuutetulta, miten menetellä silloin.
Kiletämiseja kirjata Eesim lapsi lyö,potkii,puree, heittelee esineitä. Lapsesta saa pitää kiinni, mutta kiinnipidon on oltava hoidollisesti oikein tehty. Työntekijällä on oltava oikeus saada koulutus oikeisiin kiinnipitokeinoihin. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijänsä työturvallisuudesta!
Mitä ajattelet siitä, että useimmissa päiväkodeissa lapsesta saa nykyisinkin ottaa kiinni ilman mitään suostumuksia, kirjaamisia tai muuta byrokratiaa? Ovatko lasten ihmisoikeudet näissä päiväkodeissa uhattuina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen fyysinen rajoittaminen (lapsesta kiinni pitäiminen) on mahdollista silloin, kun muut ehkäisevät toimet eivät enää riitä ja lapsen käytös on vaaraksi lapselle itselleen tai toisille tai ympäristölle. Lapsen fyysisestä rajoittamisesta pitää pitää keskustella huoltajan kanssa jo ennen mahdollisia tilanteita ja kirjata vasuun, että vanhemmat hyväksyvät lapsensa fyysisen rajoittamisen. Vanhemmat voivat myös kieltää sen, mutta silloin on tärkeää kysyä työnantajalta ja työsuojeluvaltuutetulta, miten menetellä silloin.
Kiletämiseja kirjata Eesim lapsi lyö,potkii,puree, heittelee esineitä. Lapsesta saa pitää kiinni, mutta kiinnipidon on oltava hoidollisesti oikein tehty. Työntekijällä on oltava oikeus saada koulutus oikeisiin kiinnipitokeinoihin. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijänsä työturvallisuudesta!Mitä ajattelet siitä, että useimmissa päiväkodeissa lapsesta saa nykyisinkin ottaa kiinni ilman mitään suostumuksia, kirjaamisia tai muuta byrokratiaa? Ovatko lasten ihmisoikeudet näissä päiväkodeissa uhattuina?
Minä en tosiaankaan koske. Saavat olla jaskat housuissa.
Haloota nyt tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
" Väsyttää niin, että on vaikeuksia pysyä hereillä enkä jaksa seisoa tai edes istua, makaan sohvanpohjalla täysin kuittina työviikon jäljiltä, itkettää ilosta ja helpotuksesta, että on normaalia pidempi vkonloppu.
Ryhmästä puuttui 1-2 kasvattajaa koko viikon, 1 päivänä oli sijainen ja hänkin tuli paikalle vain "hengailemaan" ja nostamaan palkkaa, se on ihan helvetin väärin muita työntekijöitä kohtaan, lapsista puhumattakaan, jotka samalla raataa menemään peräsuoli pitkänä.
Nukun varmaan kellon ympäri+pitkät päiväunet jokainen vapaapäiväni nyt pääsiäisen aikaan, ensiviikko onneksi itselläni vain 3-päiväinen.
Olen ihan loppu.".
"Ymmärrän niin hyvin sinun olotilaasi : helpotuksen ja väsymyksen itku tekee tuloaan, ihan poikki, päällimmäisenä kiitollisuus siitä, kun kenellekään villeistä lapsista ei ole sattunut mitään haveria ja saa mennä pääsiäislomalle suht rauhallisin mielin vaikka pärjäiltiin ihan ihmekokoonpanoilla koko viikon.Haluna vain nukkua, muut suunnittelevat kaikkea kivaa pääsiäsipuuhaa. Työ on imenyt kaikki mehut ja varsinkin vastuu lapsiryhmästä"
.
Työolosuhteet ovat muodostuneet niin kuluttaviksi, että päiväkotityöntekijänä omat kotiolosuhteet ihmissuhteineen jäävät ihan retuperälle kun ei riitä energiaa kuormittavan työpäivän jälkeen omalle perheelle/elämälle.
Olen todistanut liian usein kuinka vaka-työntekijä purskahtaa hallitsemattomaan itkuun silkasta väsymyksestä. Siis ihminen purskahtaa itkuun työpäivänsä aikana väsymyksestä johtuen työn rankkuudesta.
Päiväkotityö eli lapsiryhmästä huolenpito, kasvatus- ja opetustilanteet ovat vastuultaan sellaisia, ettei niitä voi hoitaa rennosti toisella kädellä, koska tuloksena on vääjäämättä kaaos jos esim ison ryhmän opettaja/kasvattaja alkaa lepsuilemaan.
Silloin myös erilaiset vakavat riskitilanteet lisääntyvät lapsiryhmässä, mikäli ryhmässä on villimpiä/vaikeahoitoisempia/erityistarpeisia lapsia ja heitä ei ole tarpeeksi aikuisia valvomassa esimerkiksi ulkoilussa tai arjen muissa toimissa.
Vaka-työntekijä on vastuussa lukuisien lasten terveydestä ja turvallisuudesta noin 8h päivässä joskus 9 h venyttäenkin työpäiväänsä joustaen tilanteen mukaan (kuitenkin max 38 tuntia 45 minuuttia viikossa).
Loppuunpalamisen oireista kuulee puhuttavan turhan usein kun kasvattajat saattavat kysellä nmiistä toisiltaan tyyliin : onko se, että nukkuu työpäivän jälkeen aina ilta kuudesta aamuun saakka loppuunpalamisen oire?
Mielestä kaikkein järkyttävíntä on se, että lasten ryhmäkoon lapsimääristä sekä hoitajamitoituksista päättivät työntekijöiden jaksamisesta ilmeisen välinpäitämättömät päättäjät, joilla ei ollut minkäänlaista käytännön tietoa mitä arjen nykypäivän työskentely lasten kanssa edellyttää.
"Päiväkotityö on vastuultaan sellaisia, ettei niitä voi hoitaa rennosti".
Tässä tulikin pari perussyytä uupumiseen: ylitunnollisuus ja rentouden puute.
Siihen kun lisätään vielä toimimaton tiimi ja vähäinen auktoriteetti suhteessa lapsiin, voi käydä niin, että "vakatyöntekijä purskahtaa itkuun silkasta väsymyksestä".
Itselleni riittää tavallinen tunnollisuus, ja rentoudesta en luovu. (Myönteinen) auktoriteetti taitaa olla edellytys sille, että vakatyössä voi ylipäätään kokea rentoutta. Mahdotontahan se olisi, jos kuormittuneena joutuisi koko ajan vahtimaan, kuka seuraavaksi lyö ketäkin tai kenen perään pitää kohta juosta. Jatkuvaa tulipalojen sammuttelua ei jaksaisi palomiehetkään.
Se, että oppii tuntemaan oman ryhmänsä lapset, auttaa suuresti tässä, koska silloin oppii myös luottamaan heihin. Sama se on tiimityön suhteen. Vain luottamuksen rakentumisen kautta voi tiimityöhön tulla rentoutta ja levollisuutta.
Kun menen tunniksi valvomaan naapuriryhmän lapsia, en koe samaa sisäistä rauhallisuutta kuin oman ryhmäni kanssa, vaikka se ryhmä itsessään on leikkitaitoinen ja itseohjautuva. En tunne heitä riittävästi, jotta voisin rentoutua. Luottamus ei ole ehtinyt riittävästi rakentua. Silloin työstä tulee enemmän sitä, että virittyneessä/kuormittuneessa tilassa (jota tietysti yrittää peittää) katsoo kelloa, että joko ne omat aikuiset tulee sieltä tiimipalaverista. Kasvattaja ei ehkä ole läsnä lapsille, mikä on pois heiltä, sillä kasvattajan aito läsnäolo ja rentous heijastuu lapsiryhmään rauhoittavana elementtinä.
Läsnäoloa ja luottamista ei kuitenkaan voi suorittaa eikä niihin ole oikopolkua, vaan ne rakennetaan ja ansaitaan ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Päiväkotityö on vastuultaan sellainen, ettei sitä voi hoitaa rennosti".
"Tässä tulikin pari perussyytä uupumiseen: ylitunnollisuus ja rentouden puute.
Siihen kun lisätään vielä toimimaton tiimi ja vähäinen auktoriteetti suhteessa lapsiin, voi käydä niin, että "vakatyöntekijä purskahtaa itkuun silkasta väsymyksestä".
Itselleni riittää tavallinen tunnollisuus, ja rentoudesta en luovu. (Myönteinen) auktoriteetti taitaa olla edellytys sille, että vakatyössä voi ylipäätään kokea rentoutta. Mahdotontahan se olisi, jos kuormittuneena joutuisi koko ajan vahtimaan, kuka seuraavaksi lyö ketäkin tai kenen perään pitää kohta juosta. Jatkuvaa tulipalojen sammuttelua ei jaksaisi palomiehetkään.
Se, että oppii tuntemaan oman ryhmänsä lapset, auttaa suuresti tässä, koska silloin oppii myös luottamaan heihin. Sama se on tiimityön suhteen. Vain luottamuksen rakentumisen kautta voi tiimityöhön tulla rentoutta ja levollisuutta.
Kun menen tunniksi valvomaan naapuriryhmän lapsia, en koe samaa sisäistä rauhallisuutta kuin oman ryhmäni kanssa, vaikka se ryhmä itsessään on leikkitaitoinen ja itseohjautuva. En tunne heitä riittävästi, jotta voisin rentoutua. Luottamus ei ole ehtinyt riittävästi rakentua. Silloin työstä tulee enemmän sitä, että virittyneessä/kuormittuneessa tilassa (jota tietysti yrittää peittää) katsoo kelloa, että joko ne omat aikuiset tulee sieltä tiimipalaverista. Kasvattaja ei ehkä ole läsnä lapsille, mikä on pois heiltä, sillä kasvattajan aito läsnäolo ja rentous heijastuu lapsiryhmään rauhoittavana elementtinä.
Läsnäoloa ja luottamista ei kuitenkaan voi suorittaa eikä niihin ole oikopolkua, vaan ne rakennetaan ja ansaitaan ajan kanssa."
Kirjasit tosi selkeästi ja hyvin ajatukset mitä usea kuormittavissa olosuhteissa pärjäilevä vakatyöntekijä ajattelee. Kiitos.
Vaikka kuinka kokenut ja koulutettu ihminen laitetaan "pärjäilemään" haastavaan, isoon erityistyarpeisia lapsia sisältävään lapsiryhmään , joiden lapsia ei tunne edes nimiltä, työkaverinaan esim suomenkieltätaitamaton "tule tarvittaessa"-sijainen,joka kommunikoi auttavasti rallienklannilla,
ja tällaisella kokoonpanolla sitten hänen odotetaan hallitsevan tilanne kuin tilanne "rennosti luontaisella vaka-alan ammattilais-auktoriteetilla", niin kun tätä lajia jatkuu pahimmillaan koko viikon, niin mieleltään terve ihminen (mikäli tilanteeseen ei reagoida hommaamalla validia apua) purskahtaa takuulla itkuun silkasta loppuviikosta. Syystä ettei lapsista kenellekään sattunut mitään lukemattomista riskitilanteista huolimatta.
Tervetuloa vaan ketterään ja alati muuttuvalle alalle rautaiseksi ammattilaiseksi.
" Minä olen aina ollut kurinpitäjä, nyt en enää jaksa, luovutan,
puen eskaritkin ulos ja annan syödä missä syövät/olla syömättä,
ja jos eivät suostu pissalle, niin olkoon sitten käymättä.
Kuravaateaika koittaa, olkoon ilman kuravaatteita jos ne muuten pitäisi tapella päälle.
Miksi taistella, kun niin moni muukaan ei taistele?
Koskee niin työntekijöitä, kuin vanhempiakin.
Katsotaan sitten, mitä on 8-10 vuoden päästä luvassa, kun nämä on teinejä."
Tuohon homma on mennyt ja menossa että työporukat on maalattu nurkkaan niin, että siellä vain pärjäilevät sinnitellen päivästä toiseen, sen kanssa jos kuka nyt sattuukaan milläkin asenteella siinä työparina olemaan tai slaibaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Olisi kiva, kun sijainen joka ryhmään tulee, töitä tekemään, tekisi niitä töitä.
Eiliseltä ja tältä päivältä taas sellaista esimerkkiä, että ei tarvitse enää huomenna saman tyypin tulla, ollaan sitten vaikka kahdestaan/21 lasta.
Niin, lapsille ei ärjäistä, paikalle kun tullaan niin ei asetuta istumaan nurkkaan kännykkä kourassa, lapsille voisi puhuakin jotain niinkuin ihmiselle sen sijaan,
että on ärjäisyä lukuunottamatta hiljaa koko päivän,
naaman ei tarvitse olla norsun vtulla ja riitatilanteissa ei vilaista kuikuillen ympäriinsä ja livetä paikalta tekemättä mitään."
.
"Ryhmästä puuttui 1-2 kasvattajaa koko viikon, 1 päivänä oli sijainen ja hänkin tuli paikalle vain "hengailemaan" ja nostamaan palkkaa,
se on ihan helvetin väärin muita työntekijöitä kohtaan, lapsista puhumattakaan, jotka samalla raataa menemään peräsuoli pitkänä."
.
No pääasia että "kasvatusvastuullisten" lukumäärä teillä laillisesti täsmäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmean surullista luettavaa.
Mutta arkista tottahan tämä on. On ollut jo liian kauan. Päivähoito, nyk. varhaiskasvatus, hajoaa sisältäpäin; ryhmämitoitukset edelleen pielessä, näkyvä työaika kuormittaa ja kiristää sekä varkkaopea että - hoitajaa toisen ollessa pois ryhmästä suunnittelujen ja palavereiden takia toisen jäädessä vajaalla miehityksellä pitämään ryhmää pystyssä. Tuohon kun lisätään jatkuva kiire, erityishoidon tarpeessa olevat lapset ja perheet jotka eivät saa ryhmään omaa avustajaansa, lukemattomat kirjalliset vasu-työt, jatkuva henkilökuntavajaus, olematon sijaispankki, vaativat vanhemmat..
Ei kukaan jaksa tuollaista settiä. 24/7 henkistä ja fyysistä vuormittavuutta, sillä työt jatkuvat ja tulevat väkisinkin vapaa-ajalle jo ihan sillä, että työajan puitteissa ei yksinkertaisesti ehdi suunnittelemaan toimintaa. Varhaiskasvatuksen aikuisten väsyminen kuormittaa myös keskinäisiä välejä, jolloin viimeinenkin ammatillisuus katoaa ammatillisen osaamisen väheksynnän takia henkilökunnan kesken.
Se, että ryhmän jokaista lasta ei ehdi kohdata päivän aikana, kertoo paljon. Se, että syliä ja huomiota, oikeaa läsnäoloa aikuiselta lapsi ei saa hoidossaoloaikanaan riittävästi.
Perusasia, eli lapsen näkeminen ja kohtaaminen, jää muun jalkoihin.
Ja se jos mikä on huutava epäkohta, josta me kaikki aikuiset olemme vastuussa.Siellä ryhmässä on 10-15 mukulaa ja kolme aikuista ja ette pärjää?
Mitenkähän se 15 lapsen viimeisillään raskaana ollut lestaäiti pärjäsi, kun piti hoitaa ne lapset, tehdä ruoat, lypsää lehmät, pestä pyykit käsin, välissä vielä leivottiin. Ei varmaan ollut paljon aikaa palavereille.
"Se, että oppii tuntemaan oman ryhmänsä lapset, auttaa suuresti tässä, koska silloin oppii myös luottamaan heihin. Sama se on tiimityön suhteen. Vain luottamuksen rakentumisen kautta voi tiimityöhön tulla rentoutta ja levollisuutta.
Kun menen tunniksi valvomaan naapuriryhmän lapsia, en koe samaa sisäistä rauhallisuutta kuin oman ryhmäni kanssa, vaikka se ryhmä itsessään on leikkitaitoinen ja itseohjautuva. En tunne heitä riittävästi, jotta voisin rentoutua. Luottamus ei ole ehtinyt riittävästi rakentua.
Silloin työstä tulee enemmän sitä, että virittyneessä/kuormittuneessa tilassa (jota tietysti yrittää peittää) katsoo kelloa, että joko ne omat aikuiset tulee sieltä tiimipalaverista. Kasvattaja ei ehkä ole läsnä lapsille, mikä on pois heiltä, sillä kasvattajan aito läsnäolo ja rentous heijastuu lapsiryhmään rauhoittavana elementtinä.
Läsnäoloa ja luottamista ei kuitenkaan voi suorittaa eikä niihin ole oikopolkua, vaan ne rakennetaan ja ansaitaan ajan kanssa."
Juuri näin.
"Mitenkähän se 15 lapsen viimeisillään raskaana ollut lestaäiti pärjäsi, kun piti hoitaa ne lapset, tehdä ruoat, lypsää lehmät, pestä pyykit käsin, välissä vielä leivottiin.
Ei varmaan ollut paljon aikaa palavereille."
Oiskohan kuitenkin niin, että ne 15 lasta on ihan sen lestaäidin ikiomia kasvattamiaan lapsia, jotka tunsi hyvin. Vanhimmat lapset esim auttavat aina nuorempien kanssa.
Tässä vaka-alallahan on tilanne se, että henkilökunta ottaa vastaan vieraiden ihmisten vieraita lapsia, joista ovat vastuussa hoitopäivän ajan.
Se vaatii erilaisia asioita toimiakseen kaikkien kannalta hyvin, siksi kai niitä palavereita tarvitaan.
p.s Lestoillakin on ihan perhepalavereita missä jutellaan yhdessä asioista.
"Minä en tosiaankaan koske. Saavat olla jaskat housuissa."
Kuulostaa eräältä vetelältä sijaiselta....
Alue: Aihe vapaa
No en minä ainakaan halua sairasta työkaveria tartuttamaan itseäni. Muutenkin on huono vastustuskyky.
Kaikki lähtee vanhemmista, jotka tuovat sairaat lapsensa päiväkotiin.
Korona-aikana kun oli ehdoton terveysvaatimus, meillä ei sairastellut edes me paljon sairastavat yli vuoteen mitään.
Nyt on taas homma levinnyt käsiin.