Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19747)
Eläinmaailmassa pahin rangaistus pennulle on sulkea se lauman ulkopuolelle. Ihmispennuille se on parasta mitä voi tapahtua eli varhaiskasvatus jonne pieni lapsi suljetaan oman kotilauman ulkopuolelle. Äiti, isi ja vauvasisarus jatkavat kuplassaan (jopa mummi päivittäisenä apuna) mutta se 1,5-vuotias eristetään laumasta päiväkotiin.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää pitkässä juoksussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin varhaiskasvatus on syvässä suossa ja Vantaa kipittää kovaa vauhtia sinne myös. Erityisesti "no go" alueet ovat vaikeuksissa työntekijöiden saatavuudessa.
Autismia esiintyy eniten m.muuttajataustaisilla lapsilla väkimäärään suhteutettuna. Toki kulttuuri- kieli- ja kasvatuseroista johtuvia haasteita on myös paljon.
Muutama pointti varhaiskasvatuksesta ja kasvatuksen arvoista ylipäätään nyky-yhteiskunnassa:
1. Kasvatuksesta on tehty vaikeaa, mikä näkyy siinä, että vanhemmuuden vastuu siirtyy vanhemmilta yhä enemmän yhteiskunnalle. Ei ole normaalia tai ainakaan sen ei pitäisi olla, että vanhempi ei kykene, halua tai katso parhaimmaksi vaihtoehdoksi hoitaa yhtä aikaa kokopäiväisesti sekä vauvaa että alle 3-vuotiasta. Omasta ryhmästä 1/3 vanhemmista on vauvan kanssa kotona samalla, kun se 2-4v on kokopäiväisesti hoidossa. Päiväkodin ei pitäisi koskaan normaalitapauksessa olla osakasvattaja alle 3v:n elämässä, jos hänellä on mahdollisuus olla kotona.
2. Ryhmäkoot ovat liian isoja, vaikka aikuisia olisi miten monta
3. Tehostetun ja erityisen tuen tulisi tarkoittaa jotain konkreettista apua, muun ryhmäkoon pienentymistä jne. Uskokaa tai älkää, mutta jos päiväkoti-ikäinen tarvitsee tehostettua tai erityistä tukea, tämä lapsi toooodella syö aikaa ja voimia henkilökunnalta.
4. Päiväkotien ei tulisi olla niin kilttejä vanhemmille.
5. Johtaminen on usein törkeän huonoa. Monessa yrityksessä johdetaan henkilöitä parempaan suoritukseen, mutta sosiaali-, opetus- ja terveysalalla johdetaan työtä ja asiakkaita.
6. Tulevaisuudessa vastuu kasvatuksesta siirtyy yhä enemmän varhaiskasvatukselle. Niin ei voi olla. Tarvitaan laajaa, avointa ja kipeää keskustelua siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Varhaiskasvatus ei voi olla korvikkeena menneen ajan yhteisöille, jossa perheet eivät jääneet yksin, vaikka oli raskasta ja vaikeaa.
Jokaiseen päiväkotiin tarvittaisiin myös perhetyöntekijä jolla olisi aikaa hoitaa perheiden kanssa mm. palveluneuvontaa ja palvelutarpeen arviointia, vanhemmuuden tukemista, terveysneuvontaa ym ym. Nämä kaikki asiat ovat tulleet vaka työntekijöiden harteille, koska useassa kunnassa lastensuojelu- ja sosiaali, sekä terveyspalvelut ovat yhtälailla kriisissä kuten vaka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama pointti varhaiskasvatuksesta ja kasvatuksen arvoista ylipäätään nyky-yhteiskunnassa:
1. Kasvatuksesta on tehty vaikeaa, mikä näkyy siinä, että vanhemmuuden vastuu siirtyy vanhemmilta yhä enemmän yhteiskunnalle. Ei ole normaalia tai ainakaan sen ei pitäisi olla, että vanhempi ei kykene, halua tai katso parhaimmaksi vaihtoehdoksi hoitaa yhtä aikaa kokopäiväisesti sekä vauvaa että alle 3-vuotiasta. Omasta ryhmästä 1/3 vanhemmista on vauvan kanssa kotona samalla, kun se 2-4v on kokopäiväisesti hoidossa. Päiväkodin ei pitäisi koskaan normaalitapauksessa olla osakasvattaja alle 3v:n elämässä, jos hänellä on mahdollisuus olla kotona.
2. Ryhmäkoot ovat liian isoja, vaikka aikuisia olisi miten monta
3. Tehostetun ja erityisen tuen tulisi tarkoittaa jotain konkreettista apua, muun ryhmäkoon pienentymistä jne. Uskokaa tai älkää, mutta jos päiväkoti-ikäinen tarvitsee tehostettua tai erityistä tukea, tämä lapsi toooodella syö aikaa ja voimia henkilökunnalta.
4. Päiväkotien ei tulisi olla niin kilttejä vanhemmille.
5. Johtaminen on usein törkeän huonoa. Monessa yrityksessä johdetaan henkilöitä parempaan suoritukseen, mutta sosiaali-, opetus- ja terveysalalla johdetaan työtä ja asiakkaita.
6. Tulevaisuudessa vastuu kasvatuksesta siirtyy yhä enemmän varhaiskasvatukselle. Niin ei voi olla. Tarvitaan laajaa, avointa ja kipeää keskustelua siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. Varhaiskasvatus ei voi olla korvikkeena menneen ajan yhteisöille, jossa perheet eivät jääneet yksin, vaikka oli raskasta ja vaikeaa.
No jep! Varhaiskasvatus ei ole sama asia kuin oma mummo tms, joka todennäköisesti rakastaa pientä lapsenlastaan.
Lapsilla, joilla vanhempi on kotona esim vauvan kanssa, max varhaiskasvatuspäivän pituus pitäisi olla 4-5 tuntia. Vain lastensuojelullisista tai muusta erittäin painavasta syystä - esim vanhempi hoitaa sairasta omaista -tuntimäärä voisi olla korkeampi.
Lapsen ei tarvitse olla päiväkodissa suurinta osaa elämänsä hereilläoloajastaan, pienempikin annos riittää.
On jo nähty ihan riittävästi taaperoita, jotka ovat viettämässä 8- 10 tuntista laatuaikaa päiväkodissa, "koska lapsella on laillinen subjektiivinen oikeus yhteiskunnan järjestämään varhaiskasvatukseen"
Toinen asia: Sovituista hoitoajoista on pidettävä kiinni, vaikka sanktioin!
Jos lainaan kunnan kirjastosta kirjan, mutta en tuo sitä ajoissa, maksan sakkomaksun, vaikka kirja ei tarvitse kirjastonhoitajaa myöhästymistäni päivystämään ja odottelemaan minua. Jos tulen sovituista ajoista myöhässä hakemaan lastani, vaikka ylittäen jopa päivystysajan, en joudu maksamaan sakkoja, ei edes yhtä euroa.
Sen sijaan lapsen kanssa olevan varhaiskasvatuksen ammattilaisen on pahimmassa tapauksessa pitänyt perua omat menonsa, ehkä pidättelee toisessa päiväkodissa olevan työntekijän hallussa olevaa omaa lastaan ja ylitetty työaika kostautuu lapseni lapsiryhmälle työvuorosuunnittelussa.
Varhaiskasvatuksessa on jo vuosia, ehkä vuosikymmeniä ollut kummallinen nöyrä ja ylikiltti asenne, pitää aina olla mieliksi, mitään ei saa vaatia, kaikilla pitää olla kivaa ja hyvä mieli niin kauan.. kunnes ei ole!
Kun nämä maalaisjärkiset asiat saadaan kuntoon, ollaan jo tehty jotain. Mutta eiköhän joku poliittinen ryhmä jo sanoi, että tuohan on julmaa ja lapsiperheiden taloudellista riistoa kamalaa kiristystä ennen niin kilteiltä päiväkoti-ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläinmaailmassa pahin rangaistus pennulle on sulkea se lauman ulkopuolelle. Ihmispennuille se on parasta mitä voi tapahtua eli varhaiskasvatus jonne pieni lapsi suljetaan oman kotilauman ulkopuolelle. Äiti, isi ja vauvasisarus jatkavat kuplassaan (jopa mummi päivittäisenä apuna) mutta se 1,5-vuotias eristetään laumasta päiväkotiin.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää pitkässä juoksussa.
Kaikkein surullisin ilmiö on tämä, että pk:ssa on näköjään alkanut olla aina muutama lapsi joka itkee katkeamatonta kovaa ja epätoivoista huutoitkua KOKO PÄIVÄKOTIPÄIVÄNSÄ ajan. Siis siitä saakka kun vanhempi hänet hoitoon jättää. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.ÄÄÄÄIIITIII ÄÄÄÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄIIITIIII!!!!!!!
Kuuluu kuulemma joillakin sopeutumisvaiheeseen ja lakkaa itsestään jonkin ajan kuluttua kun lapsi huomaa että ei kannata. ÄIIITIIII !!!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!
Tuntuu että on olemassa selkeästi lapsia joyka eivät sopeudu tai ole missään nimessä pk-kypsiä jätettäväksi sinne lapsikuorman päälle. Mutta tuotahan ei sanota suoraan, vaan annetaan itkeä kun kuulemma päivien kuluessa se itku sitten lakkaa. Kai. ÄÄÄÄÄÄÄ!!! ÄÄÄÄIIITIII!!!! Lakkaa kun huomaa ettei tule äiti eikä hoitaja nostamaan syliin.
Eikö jatkuvasti huutoitkevän lapsen paikka ole kotona ? Kunhan kysyin, tyhmä minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinmaailmassa pahin rangaistus pennulle on sulkea se lauman ulkopuolelle. Ihmispennuille se on parasta mitä voi tapahtua eli varhaiskasvatus jonne pieni lapsi suljetaan oman kotilauman ulkopuolelle. Äiti, isi ja vauvasisarus jatkavat kuplassaan (jopa mummi päivittäisenä apuna) mutta se 1,5-vuotias eristetään laumasta päiväkotiin.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää pitkässä juoksussa.
Kaikkein surullisin ilmiö on tämä, että pk:ssa on näköjään alkanut olla aina muutama lapsi joka itkee katkeamatonta kovaa ja epätoivoista huutoitkua KOKO PÄIVÄKOTIPÄIVÄNSÄ ajan. Siis siitä saakka kun vanhempi hänet hoitoon jättää. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.ÄÄÄÄIIITIII ÄÄÄÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄIIITIIII!!!!!!!
Kuuluu kuulemma joillakin sopeutumisvaiheeseen ja lakkaa itsestään jonkin ajan kuluttua kun lapsi huomaa että ei kannata. ÄIIITIIII !!!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!
Tuntuu että on olemassa selkeästi lapsia joyka eivät sopeudu tai ole missään nimessä pk-kypsiä jätettäväksi sinne lapsikuorman päälle. Mutta tuotahan ei sanota suoraan, vaan annetaan itkeä kun kuulemma päivien kuluessa se itku sitten lakkaa. Kai. ÄÄÄÄÄÄÄ!!! ÄÄÄÄIIITIII!!!! Lakkaa kun huomaa ettei tule äiti eikä hoitaja nostamaan syliin.
Eikö jatkuvasti huutoitkevän lapsen paikka ole kotona ? Kunhan kysyin, tyhmä minä.
Sopii ihmetellä. Surullisinta on että joitakin vanhempia ei kiinnosta tämä, kun kerrot sen. Päinvastoin he ovat vihaisia siitä, että kuormitat heitä moisella. Kun se on sinun tehtäväsi seisoa vaikka päälläsi jotta lapset viihtyy hoidossa. Vaikka heidän ei olisi pakko olla siellä. Vaikka he ymmärtävät hyvin, että äiti on kotona ja pienempi sisarus saa olla siellä äidin kanssa. Äiti (tai isi) ei tule hakemaan lasta edes yhtään aiemmin, vaikka tietää että itkee siellä iltapäivät äitiään. Mitä ihmisille on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voiko joku oikeasti kertoa, mitä ne 0-,1- ja 2-vuotiaat tekevät siinä omassa 12 lapsen ryhmässään. Millaisia sosiaalisia kohtaamisia, virikkeitä ja leikkejä he keskenään harjoittavat? Naapurissani asuu 1v 5kk ikäinen lapsi, eikä hän mielestäni tee tai sano kenenkään kanssa mitään. Istuu pulkassa, rattaissa, maassa tai on äidin tai isän sylissä. Joskus nostavat hänet keinuun ja heiluttavat siinä. Kyllä se lapsi tietysti katsoo, kun ne vanhemmat jotakin hänelle puhuvat, laulavat tai näyttävät. Välillä on perheen tuttavia käymässä eivätkä nämä lähes samanikäiset lapset mitään tee keskenään, jokaisella on joku oma lelu, jota imeskelee, heiluttaa tai heittää. Jos toinen on lähellä, saattaa joku kumauttaa toista päähän ja hän sitten kaatuu tai itkee, kunnes vanhempi tulee ja nostaa syliin. Hullun hommaa viedä tuollaiset sinne ryhmänä olemaan. Eihän se ole edes mikään ryhmä vaan yhteen kasattu joukko pieniä lapsia, jotka eivät osaa vielä olla mikään ryhmä tai leikkiä muiden kanssa. Mikseivät voisi olla kotona, jossa vanhempi olisi koko ajan saatavilla ja voisivat yhdessä tehdä asioita? Päiväkodeissa se läsnäoleminen ei onnistu samalla tavalla.
Äitiyspäivärahat loppuvat kun lapsi on alle vuoden. Se on haljua puuhata kotona mitään ilman rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voiko joku oikeasti kertoa, mitä ne 0-,1- ja 2-vuotiaat tekevät siinä omassa 12 lapsen ryhmässään. Millaisia sosiaalisia kohtaamisia, virikkeitä ja leikkejä he keskenään harjoittavat? Naapurissani asuu 1v 5kk ikäinen lapsi, eikä hän mielestäni tee tai sano kenenkään kanssa mitään. Istuu pulkassa, rattaissa, maassa tai on äidin tai isän sylissä. Joskus nostavat hänet keinuun ja heiluttavat siinä. Kyllä se lapsi tietysti katsoo, kun ne vanhemmat jotakin hänelle puhuvat, laulavat tai näyttävät. Välillä on perheen tuttavia käymässä eivätkä nämä lähes samanikäiset lapset mitään tee keskenään, jokaisella on joku oma lelu, jota imeskelee, heiluttaa tai heittää. Jos toinen on lähellä, saattaa joku kumauttaa toista päähän ja hän sitten kaatuu tai itkee, kunnes vanhempi tulee ja nostaa syliin. Hullun hommaa viedä tuollaiset sinne ryhmänä olemaan. Eihän se ole edes mikään ryhmä vaan yhteen kasattu joukko pieniä lapsia, jotka eivät osaa vielä olla mikään ryhmä tai leikkiä muiden kanssa. Mikseivät voisi olla kotona, jossa vanhempi olisi koko ajan saatavilla ja voisivat yhdessä tehdä asioita? Päiväkodeissa se läsnäoleminen ei onnistu samalla tavalla.
Äitiyspäivärahat loppuvat kun lapsi on alle vuoden. Se on haljua puuhata kotona mitään ilman rahaa.
No ne sisarukset ovat siellä hoidossa koko sen äitiyspäivärahakauden ajan, vaikka olisivat vielä pieniä taaperoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voiko joku oikeasti kertoa, mitä ne 0-,1- ja 2-vuotiaat tekevät siinä omassa 12 lapsen ryhmässään. Millaisia sosiaalisia kohtaamisia, virikkeitä ja leikkejä he keskenään harjoittavat? Naapurissani asuu 1v 5kk ikäinen lapsi, eikä hän mielestäni tee tai sano kenenkään kanssa mitään. Istuu pulkassa, rattaissa, maassa tai on äidin tai isän sylissä. Joskus nostavat hänet keinuun ja heiluttavat siinä. Kyllä se lapsi tietysti katsoo, kun ne vanhemmat jotakin hänelle puhuvat, laulavat tai näyttävät. Välillä on perheen tuttavia käymässä eivätkä nämä lähes samanikäiset lapset mitään tee keskenään, jokaisella on joku oma lelu, jota imeskelee, heiluttaa tai heittää. Jos toinen on lähellä, saattaa joku kumauttaa toista päähän ja hän sitten kaatuu tai itkee, kunnes vanhempi tulee ja nostaa syliin. Hullun hommaa viedä tuollaiset sinne ryhmänä olemaan. Eihän se ole edes mikään ryhmä vaan yhteen kasattu joukko pieniä lapsia, jotka eivät osaa vielä olla mikään ryhmä tai leikkiä muiden kanssa. Mikseivät voisi olla kotona, jossa vanhempi olisi koko ajan saatavilla ja voisivat yhdessä tehdä asioita? Päiväkodeissa se läsnäoleminen ei onnistu samalla tavalla.
Äitiyspäivärahat loppuvat kun lapsi on alle vuoden. Se on haljua puuhata kotona mitään ilman rahaa.
Siksi on hyvä olla säästöjä tai lainaehdoissa maininta lyhennysvapaasta. ja olla sellainen isä lapsella joka on valmis maksamana siitä, ettei 10kk ikäistä tarvitse vielä laittaa hoitoon. Toki ymmärrän, että vuosittainen Lapin reissu kavereiden kanssa ja uusi auto ja pari viikkoa Thaimaassa voi mennä tärkeysjärjestyksessä yli. Ihan kauheaa niistä olisi luopua pariksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Eläinmaailmassa pahin rangaistus pennulle on sulkea se lauman ulkopuolelle. Ihmispennuille se on parasta mitä voi tapahtua eli varhaiskasvatus jonne pieni lapsi suljetaan oman kotilauman ulkopuolelle. Äiti, isi ja vauvasisarus jatkavat kuplassaan (jopa mummi päivittäisenä apuna) mutta se 1,5-vuotias eristetään laumasta päiväkotiin.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää pitkässä juoksussa.
Minä todistin tänään sitä kun isä haki pientä (1v8kk) lastaan viiden jälkeen päiväkodista. Mukana oli neljä vuotias, joka oli ollut paranemassa kotona vanhemman kanssa kuumeesta.
Siinä sitten kerroin päivästä (yli 9 h) ja isä totesi että rankkaa kun on pitkä viikonloppu edessä ja toivottavasti nuorin jos sairastuu niin on jo maanantaina terve ja voi tulla päiväkotiin.
Lapsi hihkui iti iti, mutta iti ei huomioinut, , eikä jaksanut kuunnella kun kerroin kuinka oli ensimmäistä kertaa tehnyt pissan pottaan nukkarin jälkeen. Vuoden iskä pälyili ympärilleen eikä nostanut lastaan edes syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaiseen päiväkotiin tarvittaisiin myös perhetyöntekijä jolla olisi aikaa hoitaa perheiden kanssa mm. palveluneuvontaa ja palvelutarpeen arviointia, vanhemmuuden tukemista, terveysneuvontaa ym ym. Nämä kaikki asiat ovat tulleet vaka työntekijöiden harteille, koska useassa kunnassa lastensuojelu- ja sosiaali, sekä terveyspalvelut ovat yhtälailla kriisissä kuten vaka.
Tämä on se varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva, kun lakimuutos tulee voimaan ja heitä tulee olla joka ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voiko joku oikeasti kertoa, mitä ne 0-,1- ja 2-vuotiaat tekevät siinä omassa 12 lapsen ryhmässään. Millaisia sosiaalisia kohtaamisia, virikkeitä ja leikkejä he keskenään harjoittavat? Naapurissani asuu 1v 5kk ikäinen lapsi, eikä hän mielestäni tee tai sano kenenkään kanssa mitään. Istuu pulkassa, rattaissa, maassa tai on äidin tai isän sylissä. Joskus nostavat hänet keinuun ja heiluttavat siinä. Kyllä se lapsi tietysti katsoo, kun ne vanhemmat jotakin hänelle puhuvat, laulavat tai näyttävät. Välillä on perheen tuttavia käymässä eivätkä nämä lähes samanikäiset lapset mitään tee keskenään, jokaisella on joku oma lelu, jota imeskelee, heiluttaa tai heittää. Jos toinen on lähellä, saattaa joku kumauttaa toista päähän ja hän sitten kaatuu tai itkee, kunnes vanhempi tulee ja nostaa syliin. Hullun hommaa viedä tuollaiset sinne ryhmänä olemaan. Eihän se ole edes mikään ryhmä vaan yhteen kasattu joukko pieniä lapsia, jotka eivät osaa vielä olla mikään ryhmä tai leikkiä muiden kanssa. Mikseivät voisi olla kotona, jossa vanhempi olisi koko ajan saatavilla ja voisivat yhdessä tehdä asioita? Päiväkodeissa se läsnäoleminen ei onnistu samalla tavalla.
Äitiyspäivärahat loppuvat kun lapsi on alle vuoden. Se on haljua puuhata kotona mitään ilman rahaa.
Siksi on hyvä olla säästöjä tai lainaehdoissa maininta lyhennysvapaasta. ja olla sellainen isä lapsella joka on valmis maksamana siitä, ettei 10kk ikäistä tarvitse vielä laittaa hoitoon. Toki ymmärrän, että vuosittainen Lapin reissu kavereiden kanssa ja uusi auto ja pari viikkoa Thaimaassa voi mennä tärkeysjärjestyksessä yli. Ihan kauheaa niistä olisi luopua pariksi vuodeksi.
Itse säästin pari vuotta hoitovapaata varten ja elin hoitovapaalla tosi pihisti. Silti ihan parasta aikaa elämässäni eikä tarvinnut edes elää lapsen isän rahoilla. Yllätyin, miten pienet menotkin olivat tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinmaailmassa pahin rangaistus pennulle on sulkea se lauman ulkopuolelle. Ihmispennuille se on parasta mitä voi tapahtua eli varhaiskasvatus jonne pieni lapsi suljetaan oman kotilauman ulkopuolelle. Äiti, isi ja vauvasisarus jatkavat kuplassaan (jopa mummi päivittäisenä apuna) mutta se 1,5-vuotias eristetään laumasta päiväkotiin.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää pitkässä juoksussa.
Kaikkein surullisin ilmiö on tämä, että pk:ssa on näköjään alkanut olla aina muutama lapsi joka itkee katkeamatonta kovaa ja epätoivoista huutoitkua KOKO PÄIVÄKOTIPÄIVÄNSÄ ajan. Siis siitä saakka kun vanhempi hänet hoitoon jättää. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.ÄÄÄÄIIITIII ÄÄÄÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄIIITIIII!!!!!!!
Kuuluu kuulemma joillakin sopeutumisvaiheeseen ja lakkaa itsestään jonkin ajan kuluttua kun lapsi huomaa että ei kannata. ÄIIITIIII !!!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!
Tuntuu että on olemassa selkeästi lapsia joyka eivät sopeudu tai ole missään nimessä pk-kypsiä jätettäväksi sinne lapsikuorman päälle. Mutta tuotahan ei sanota suoraan, vaan annetaan itkeä kun kuulemma päivien kuluessa se itku sitten lakkaa. Kai. ÄÄÄÄÄÄÄ!!! ÄÄÄÄIIITIII!!!! Lakkaa kun huomaa ettei tule äiti eikä hoitaja nostamaan syliin.
Eikö jatkuvasti huutoitkevän lapsen paikka ole kotona ? Kunhan kysyin, tyhmä minä.
Omanikin itki alkuun, kunnes kävivät kotieläintilalla retkellä ja huomasi, että päiväkodissahan on kivaakin. Sen jälkeen menikin aina hyvin mielellään. Eiköhän jokainen kotihoidettu lapsi itke alkuun, ihan vaan siitä syystä, että on aina ollut vain äidin kanssa. Loppuikäänsä ei kukaan voi olla vain äidin kanssa, joten joskushan se aina tulee eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinmaailmassa pahin rangaistus pennulle on sulkea se lauman ulkopuolelle. Ihmispennuille se on parasta mitä voi tapahtua eli varhaiskasvatus jonne pieni lapsi suljetaan oman kotilauman ulkopuolelle. Äiti, isi ja vauvasisarus jatkavat kuplassaan (jopa mummi päivittäisenä apuna) mutta se 1,5-vuotias eristetään laumasta päiväkotiin.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää pitkässä juoksussa.
Minä todistin tänään sitä kun isä haki pientä (1v8kk) lastaan viiden jälkeen päiväkodista. Mukana oli neljä vuotias, joka oli ollut paranemassa kotona vanhemman kanssa kuumeesta.
Siinä sitten kerroin päivästä (yli 9 h) ja isä totesi että rankkaa kun on pitkä viikonloppu edessä ja toivottavasti nuorin jos sairastuu niin on jo maanantaina terve ja voi tulla päiväkotiin.
Lapsi hihkui iti iti, mutta iti ei huomioinut, , eikä jaksanut kuunnella kun kerroin kuinka oli ensimmäistä kertaa tehnyt pissan pottaan nukkarin jälkeen. Vuoden iskä pälyili ympärilleen eikä nostanut lastaan edes syliin.
Tämä. Kun ylipäänsä se, että joudut olemaan omien lastesi kanssa on rankkaa. Miksi tehdään lapsia? Ennen kaikkea: miksi niitä tehdään enemmän kuin yksi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voiko joku oikeasti kertoa, mitä ne 0-,1- ja 2-vuotiaat tekevät siinä omassa 12 lapsen ryhmässään. Millaisia sosiaalisia kohtaamisia, virikkeitä ja leikkejä he keskenään harjoittavat? Naapurissani asuu 1v 5kk ikäinen lapsi, eikä hän mielestäni tee tai sano kenenkään kanssa mitään. Istuu pulkassa, rattaissa, maassa tai on äidin tai isän sylissä. Joskus nostavat hänet keinuun ja heiluttavat siinä. Kyllä se lapsi tietysti katsoo, kun ne vanhemmat jotakin hänelle puhuvat, laulavat tai näyttävät. Välillä on perheen tuttavia käymässä eivätkä nämä lähes samanikäiset lapset mitään tee keskenään, jokaisella on joku oma lelu, jota imeskelee, heiluttaa tai heittää. Jos toinen on lähellä, saattaa joku kumauttaa toista päähän ja hän sitten kaatuu tai itkee, kunnes vanhempi tulee ja nostaa syliin. Hullun hommaa viedä tuollaiset sinne ryhmänä olemaan. Eihän se ole edes mikään ryhmä vaan yhteen kasattu joukko pieniä lapsia, jotka eivät osaa vielä olla mikään ryhmä tai leikkiä muiden kanssa. Mikseivät voisi olla kotona, jossa vanhempi olisi koko ajan saatavilla ja voisivat yhdessä tehdä asioita? Päiväkodeissa se läsnäoleminen ei onnistu samalla tavalla.
Äitiyspäivärahat loppuvat kun lapsi on alle vuoden. Se on haljua puuhata kotona mitään ilman rahaa.
Siksi on hyvä olla säästöjä tai lainaehdoissa maininta lyhennysvapaasta. ja olla sellainen isä lapsella joka on valmis maksamana siitä, ettei 10kk ikäistä tarvitse vielä laittaa hoitoon. Toki ymmärrän, että vuosittainen Lapin reissu kavereiden kanssa ja uusi auto ja pari viikkoa Thaimaassa voi mennä tärkeysjärjestyksessä yli. Ihan kauheaa niistä olisi luopua pariksi vuodeksi.
Itse säästin pari vuotta hoitovapaata varten ja elin hoitovapaalla tosi pihisti. Silti ihan parasta aikaa elämässäni eikä tarvinnut edes elää lapsen isän rahoilla. Yllätyin, miten pienet menotkin olivat tuolloin.
Että voi nainen olla vielä enemmän tiskirätti. Ei edes lapsen isän tarvinnut osallistua lapsensa ja perheensä elatukseen kun sankariäiti omilla säästöillään himmaa kotona, että ei vaan laita lasta kunnallisen palvelun piiriin, jonka me kaikki rahoitamme veroillamme ja jota valtion viranomaiset valvovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiseen päiväkotiin tarvittaisiin myös perhetyöntekijä jolla olisi aikaa hoitaa perheiden kanssa mm. palveluneuvontaa ja palvelutarpeen arviointia, vanhemmuuden tukemista, terveysneuvontaa ym ym. Nämä kaikki asiat ovat tulleet vaka työntekijöiden harteille, koska useassa kunnassa lastensuojelu- ja sosiaali, sekä terveyspalvelut ovat yhtälailla kriisissä kuten vaka.
Tämä on se varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva, kun lakimuutos tulee voimaan ja heitä tulee olla joka ryhmässä.
Sosionomista tulee hyvä lastensuojeluilmoitusten automaatti. Nyt niiden tekoa vähän pihistellään päiväkodeissa. Meille vaan tuskin tulee yhtään, lähes kaikissa ryhmissä on jo kaksi opettajaa.
Meidän päiväkotiin on jotenkin sattunut tosi mahtavia vanhempia ja lapsia. Olemme kiitollisia siitä. Kannustavat ja arvostavat työtämme ja näyttäväy se joka päivä. Tämän takia olemme näin ptkään jaksaneet töissä vaikka olosuhteet ovat resurssipulasta johtuen stressaavat , juuri koskaan ei ole riittävästi aikuisia paikalla kuten ennen oli aina omat ryhmät ja hoitajat paikalla, ei tarvinnut murehtia kuten nyt on joka päivä huoli kuinka päästään pävän yli.
Vanhemmille kiitos tsempittämisestä ja eritoten lapsille siitä ,että raasut yrittävät sopeutua ja olla hienoja lapsia siinä kaaoksessa vaikka ansaitsisivat niin pajon parempaa mutta eivähän ne paremmasta tiedä.