Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Lastenhoitajat korvautuvat opettajilla, siitä tämä silmitön katkeruus ja panettelu johtuu. Ennen hoitajia oli enemmistö, kaksi per ryhmä. Jatkossa opettajia on 2 per ryhmä ja 1 lastenhoitaja, jos ylipäätään on yhtään. Ja se v ituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Kehitysvamma diagnoosi on edelleenkin ja tarkoittaa ihan muuta kuin yksinäistä lasta tai nepsyä. Onneksi päiväkodeissa on akateemisia, jotka ymmärtävät nämä asiat.

Ei tietenkään tarkoita samaa. Mutta nykyään ei anneta kehitysvamma-diagnoosia useinkaan pienille lapsille. On vaan kaikenmaailman viivettä ja häiriötä ja lapset ovat normiryhmissä. Ja kyllä nämä lapset usein jäävät omiin oloihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Kehitysvamma diagnoosi on edelleenkin ja tarkoittaa ihan muuta kuin yksinäistä lasta tai nepsyä. Onneksi päiväkodeissa on akateemisia, jotka ymmärtävät nämä asiat.

Ei tietenkään tarkoita samaa. Mutta nykyään ei anneta kehitysvamma-diagnoosia useinkaan pienille lapsille. On vaan kaikenmaailman viivettä ja häiriötä ja lapset ovat normiryhmissä. Ja kyllä nämä lapset usein jäävät omiin oloihinsa.

Kyllä kehitysvammoja diagnosoidaan silloin kun se on aiheellista. Kehitysviive on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Kehitysvamma diagnoosi on edelleenkin ja tarkoittaa ihan muuta kuin yksinäistä lasta tai nepsyä. Onneksi päiväkodeissa on akateemisia, jotka ymmärtävät nämä asiat.

Ei tietenkään tarkoita samaa. Mutta nykyään ei anneta kehitysvamma-diagnoosia useinkaan pienille lapsille. On vaan kaikenmaailman viivettä ja häiriötä ja lapset ovat normiryhmissä. Ja kyllä nämä lapset usein jäävät omiin oloihinsa.

Kyllä kehitysvammoja diagnosoidaan silloin kun se on aiheellista. Kehitysviive on eri asia.

Kehitysviive on usein muutaman vuoden päästä kehitysvamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Kehitysvamma diagnoosi on edelleenkin ja tarkoittaa ihan muuta kuin yksinäistä lasta tai nepsyä. Onneksi päiväkodeissa on akateemisia, jotka ymmärtävät nämä asiat.

Ei tietenkään tarkoita samaa. Mutta nykyään ei anneta kehitysvamma-diagnoosia useinkaan pienille lapsille. On vaan kaikenmaailman viivettä ja häiriötä ja lapset ovat normiryhmissä. Ja kyllä nämä lapset usein jäävät omiin oloihinsa.

Kyllä kehitysvammoja diagnosoidaan silloin kun se on aiheellista. Kehitysviive on eri asia.

Kehitysviive on usein muutaman vuoden päästä kehitysvamma.

Niin kehitysviive on kuntoutettavissa, kehitysvamma ei. Osaava henkilöstö osaisi nämäkin asiat erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?

Sitä se on, kun akat. akat ja (toimisto)pedagogit päästetään pätemään ja keksimään pyörää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Kehitysvamma diagnoosi on edelleenkin ja tarkoittaa ihan muuta kuin yksinäistä lasta tai nepsyä. Onneksi päiväkodeissa on akateemisia, jotka ymmärtävät nämä asiat.

Ei tietenkään tarkoita samaa. Mutta nykyään ei anneta kehitysvamma-diagnoosia useinkaan pienille lapsille. On vaan kaikenmaailman viivettä ja häiriötä ja lapset ovat normiryhmissä. Ja kyllä nämä lapset usein jäävät omiin oloihinsa.

Kyllä kehitysvammoja diagnosoidaan silloin kun se on aiheellista. Kehitysviive on eri asia.

Kehitysviive on usein muutaman vuoden päästä kehitysvamma.

Niin kehitysviive on kuntoutettavissa, kehitysvamma ei. Osaava henkilöstö osaisi nämäkin asiat erottaa.

Eihän niistä tietenkään tiedä etukäteen miten hyvin ne ovat kuntoutettavissa. Aina voi toki toivoa, että on. Monesti lapsi voi saada ensin diagnoosin kehitysviive, joka sitten myöhemmin muutetaan kehitysvamma-diagnoosiksi, kun todetaan että kehitystä ei tapahdu tarpeeksi kaikesta kuntouttamisesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Kehitysvamma diagnoosi on edelleenkin ja tarkoittaa ihan muuta kuin yksinäistä lasta tai nepsyä. Onneksi päiväkodeissa on akateemisia, jotka ymmärtävät nämä asiat.

Ei tietenkään tarkoita samaa. Mutta nykyään ei anneta kehitysvamma-diagnoosia useinkaan pienille lapsille. On vaan kaikenmaailman viivettä ja häiriötä ja lapset ovat normiryhmissä. Ja kyllä nämä lapset usein jäävät omiin oloihinsa.

Kyllä kehitysvammoja diagnosoidaan silloin kun se on aiheellista. Kehitysviive on eri asia.

Kehitysviive on usein muutaman vuoden päästä kehitysvamma.

Niin kehitysviive on kuntoutettavissa, kehitysvamma ei. Osaava henkilöstö osaisi nämäkin asiat erottaa.

Mikä tarve on nostaa itseäsi jalustalle osaavana, kun et tätäkään asiaa ole ihan täysin ymmärtänyt? Et kovin osaavaa kuvaa anna itsestäsi, kun noin mustavalkoisesti ajattelet asioista.

Me varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajat joudumme ostamaan työkalenterimme myös itse.

Päiväkotien johtajien pitäisi ryhdistäytyä roolinsa mukaisesti. Johtajina on useassa päiväkodissa vielä ei- korkeakoulutettu lastentarhanopettaja, mutta kokenut pedagogisesti ja hallinnollisesti. Onko ratkaisu sittenkään siinä, että korkeakoulutettu, mutta kokematon kaikessa muussa , ratkaisisi päiväkodin ongelmat. On surullista kuulla, että lapset kasvavat ilmapiirissä, jossa työntekijät ovat luovuttaneet oleellisesta, eli lapsen hyvinvoinnista. Ei kukaan jaksa korjata kaikkia ongelmia työpaikassaan, mutta voi tehdä parhaansa lasten hyväksi. Tämä olisi päiväkotien johtajien tärkein tehtävä tällä hetkellä, eli miten voisimme tehdä näillä korteilla parhaan mahdollisen kasvatusilmapiirin päiväkotini lapsille. Jos päiväkodin hallinto on jossain pilvipalveluja, pitäisi talossa olla päätösvaltaiseksi pedagoginen johtaja, joka vastaa kasvatuksen ja opetuksen laadusta. Hänellä pitäisi olla myös voimaa vastustaa negatiivista ilmapiiriä ja sitä ylläpitäviä ihmisiä. Onko niin, että tämä opettaja- ja lastenhoitaja pula on enemmänkin ammattiyhdistysasia, kuin mikään muu. Palkan nostamisesta vastuun mukaisesti olen samaa mieltä, se on liian huono koko alalla. Tulemme näkemään koulussa tämän varhaiskasvatuksen toimimattomuuden ja ahdingon.

Vierailija kirjoitti:

Me varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajat joudumme ostamaan työkalenterimme myös itse.

Höpöhöpö!!!

Kyllä ne vuosittain meille ainakin täällä pk-seudulla tulee ihan työpaikan kautta. Tosin en sitten tiedä puhutko jostakin ihan muusta kalenterista, minä puhun siitä mikä koko tiimillä käytössä ja siihen merkataan mm tiimipalaverissa joitain asioita, mm ne palaverit, leops, vasu ym päivät,kunkin lomapäivät ja ihan viikkotason ohjelmaa mitä on suunniteltu ja se kulkee mukana vaikkapa talopalaveriin kunkin viikon alussa, kun katsotaan mitä kullakin ryhmällä tiedossa kys viikolla, onko mitä erityistä ja kysytään lyhyesti miten ed viikko mennyt.

Jos sinä tarvitset vielä erikseen jonkin kalenterin niin🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajat joudumme ostamaan työkalenterimme myös itse.

Höpöhöpö!!!

Kyllä ne vuosittain meille ainakin täällä pk-seudulla tulee ihan työpaikan kautta. Tosin en sitten tiedä puhutko jostakin ihan muusta kalenterista, minä puhun siitä mikä koko tiimillä käytössä ja siihen merkataan mm tiimipalaverissa joitain asioita, mm ne palaverit, leops, vasu ym päivät,kunkin lomapäivät ja ihan viikkotason ohjelmaa mitä on suunniteltu ja se kulkee mukana vaikkapa talopalaveriin kunkin viikon alussa, kun katsotaan mitä kullakin ryhmällä tiedossa kys viikolla, onko mitä erityistä ja kysytään lyhyesti miten ed viikko mennyt.

Jos sinä tarvitset vielä erikseen jonkin kalenterin niin🤔

Me saadaan kyllä koulun puolella ihan työnantajan kustantamana opettajan päiväkirjakalenterit. Luokassa on tietty myös kalenteri. Sellainen iso, jota kaikki sijaiset tai avustajat voivat käyttää myös. Mutta nämä opekalenterit on kyllä henkilökohtaiset.

En sitten tiedä jos varhaiskasvatuksessa opettajalla ei ole niin paljon suunnittelua ja työasioita merkittävänään.

Aah tänään oli mun viimeinen päivä vakassa! En aio mennä takaisin. Mieluummin vaikka kuolen nälkään.

T:irtisanoutunut opettaja

Vierailija kirjoitti:

Aah tänään oli mun viimeinen päivä vakassa! En aio mennä takaisin. Mieluummin vaikka kuolen nälkään.

T:irtisanoutunut opettaja

Kauan jaksoit? Mikä mätti eniten?

Vierailija kirjoitti:

Älkää menkö ainakaan Mellunmäen tai Itäkeskuksen päiväkoteihin. Itiksessa ainakin lto:na järkyttävä noita-akka ja en voi tarkemmin sanoa, mutta rikollisissa puuhissa mukana.

Kuinka monen talon väliä hän luudallaan lentää? En tiennytkään, että Kyöpelinvuori sijaitsee laitasuomessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän nyt kun varhaiskasvatus on muuttumassa ilmaiseksi suurimmalle osalle perheistä? Virikelasten määrä varmasti kasvaa entisestään ja lasten päivät pitenevät. Miten saadaan lisää henkilökuntaa tai hoitopaikkoja, kun nytkin jo ihan kauhea tilanne? Uskaltaako sinne päiväkotiin edes omaa lastaan laittaa, vaikka miten olisi ilmaista?

Jos ei ole pakko, niin älä laita alle kolmevuotiasta päiväkotiin. Lapsi ansaitsee rauhallisen kasvuympäristön. Harmi, ettei perhepäivähoitajia ole riittävästi.

t. vakaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aah tänään oli mun viimeinen päivä vakassa! En aio mennä takaisin. Mieluummin vaikka kuolen nälkään.

T:irtisanoutunut opettaja

Kauan jaksoit? Mikä mätti eniten?

5 vuotta tehnyt. Oon tehnyt keikkalaisena ja myös tehnyt pidempiä sijaisuuksia. Välillä olen ollut muualla. Eniten mätti huonot resurssit ja lasten koko ajan lisääntyvä väkivaltakäytös mille ei tehdä mitään. Lisäksi koin työyhteisöt raskaina ja en saanut nuorena naisena ääntäni kuuluviin. Ei enää ikinä tuota kamalaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Aah tänään oli mun viimeinen päivä vakassa! En aio mennä takaisin. Mieluummin vaikka kuolen nälkään.

T:irtisanoutunut opettaja

Mikäs siinä, jos ei palkkaa tarvitse elääkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aah tänään oli mun viimeinen päivä vakassa! En aio mennä takaisin. Mieluummin vaikka kuolen nälkään.

T:irtisanoutunut opettaja

Mikäs siinä, jos ei palkkaa tarvitse elääkseen.

No aika paljon muitakin töitä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aah tänään oli mun viimeinen päivä vakassa! En aio mennä takaisin. Mieluummin vaikka kuolen nälkään.

T:irtisanoutunut opettaja

Kauan jaksoit? Mikä mätti eniten?

5 vuotta tehnyt. Oon tehnyt keikkalaisena ja myös tehnyt pidempiä sijaisuuksia. Välillä olen ollut muualla. Eniten mätti huonot resurssit ja lasten koko ajan lisääntyvä väkivaltakäytös mille ei tehdä mitään. Lisäksi koin työyhteisöt raskaina ja en saanut nuorena naisena ääntäni kuuluviin. Ei enää ikinä tuota kamalaa työtä.

Kävi niin kuin P. Orpolla. Oma ääni hukkui kaiken sen kiljumisen alle.