Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Jännä huomio muuten, että lakon vuoksi lapsia ei voi ottaa päiväkotiin kuin suhdeluvun maksimimäärän eli 7/1 yli 3-vuotiasta, mutta ilman lakkoa toivotetaan tervetulleeksi kaikki, jotka avaavat oven oli työntekijöitä poissa miten monta tahansa. Jos tuon ovien sulkemisen voisi tehdä aina, kun suhdeluku ylittyy, voisi alan todellinen tilanne tulla näkyväksi kaikille.

Juuri saimme kesälomakyselyjen ohella lakon ajan hoitotarpeen kyselyt tehtyä ja listattua, kun sitten lakko lykkääntyikin.. Hiki hatussa selitin suomea auttavasti puhuvalle äidille (ei osaa englantia eikä ruotsia), mikä on lakko ja miksi kartoitamme hoidon tarvetta. Ei hän lopultakaan ymmärtänyt, miksi emme tienneet, onko meidän päiväkoti auki vai ei. Intti vain, että täytyy tietää.

Ylimääräistä työtä siis teetettiin lakon takia.

Vierailija kirjoitti:

Juuri saimme kesälomakyselyjen ohella lakon ajan hoitotarpeen kyselyt tehtyä ja listattua, kun sitten lakko lykkääntyikin.. Hiki hatussa selitin suomea auttavasti puhuvalle äidille (ei osaa englantia eikä ruotsia), mikä on lakko ja miksi kartoitamme hoidon tarvetta. Ei hän lopultakaan ymmärtänyt, miksi emme tienneet, onko meidän päiväkoti auki vai ei. Intti vain, että täytyy tietää.

Ylimääräistä työtä siis teetettiin lakon takia.

Ettehän te kysele, kuka tulee lakon aikana hoitoon tai kuka tulee töihin. Kaikenlainen ylimääräinen työ, mikä liittyy lakkoon, on työnantajan tehtävä. Lakkolainen tekee työnsä niin kuin ennenkin ja palatessaan jatkaa siitä, mihin on jäänyt. Työnantaja lähettää tiedotteet vanhemmille kaikilla niillä kielillä, jotka kokee tarpeelliseksi. Ettekä edes kerro työnantajalle etukäteen lakkoon osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä.

Tämä on iso ongelma, että työntekijät eivät tiedä oikeuksiaan ja kiltisti toteuttavat kaiken mitä työnantaja keksii pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on iso ongelma, että työntekijät eivät tiedä oikeuksiaan ja kiltisti toteuttavat kaiken mitä työnantaja keksii pyytää.

Pyytäisikin! Kyllä se on pääkaupunkiseudulla yleensä määräys, uhkaus, käsky ja rankaisu.

Lähdin just menemään. Täysin ala-arvoista hommaa ja aikuisten ammattilaisten kyykyttämistä jonkun huonosti koulutetun virkamiessauruksen toimesta. Sellainen reliikki jostain 70-luvun rähmällään olosta, pelottelun ja salailun ilmapiiristä, ettei tuo yhdellä tai kahdella lakolla mihinkään muutu. Haluan paremman elämän ja hyviä tyyppejä ympärille enkä altistua moiselle dunkkikselle.

Vituttaa kuin pientä aikaa lakon siirtyminen. Toiv edes sitten toteutuu!!

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa kuin pientä aikaa lakon siirtyminen. Toiv edes sitten toteutuu!!

Kyllä lakko olisi tervetullut! Se kuvaa varhaiskasvatuksen tilaa kun on taloja joissa ei saa PALKATONTA vapaapäivää, koska ei ole työntekijöitä. Eli lakolla saisi edes muutaman vapaapäivän, lakkokorvaukset ekstraa.

.

Vierailija kirjoitti:

Jännä huomio muuten, että lakon vuoksi lapsia ei voi ottaa päiväkotiin kuin suhdeluvun maksimimäärän eli 7/1 yli 3-vuotiasta, mutta ilman lakkoa toivotetaan tervetulleeksi kaikki, jotka avaavat oven oli työntekijöitä poissa miten monta tahansa. Jos tuon ovien sulkemisen voisi tehdä aina, kun suhdeluku ylittyy, voisi alan todellinen tilanne tulla näkyväksi kaikille.

Juurikin tämä!

Miksi ei kampanjoitaisi näin vaikkapa yksi viikko, ei tarvitsisi edes olla lakossa vaan tehdä aidosti näkyväksi talojen tilanne. Tämä suhdelukujen ylittäminen on ollut alalla normi vuosia, aivan samoin kuin esim sairaanhoidossa tai vanhushuollon puolella. Yhä pienempi väki hoitaa poissaolevien työt, kun työntekijöitä ei näille aloille saada palkattua ja jos saadaan, niin vaihtuvuus ja irtisanoutuminen on järkyttävän yleistä.

Työskentelen helsinkiläisessä yksikössä, jossa meillä on 5 lapsiryhmää. Talosta puuttuu tällä hetkellä 3 opettajaa ja yksi on uupumuksesta sairaslomalla, eli yhtä ryhmää lukuun ottamatta jokaisesta puuttuu kasvattaja. Tähän päälle sairaustapaukset, niin talossa on päivittäin ainakin 4 sijaispaikkaa, joista hyvällä tuurilla saadaan ehkä kaksi täytettyä.

Tämän kevään jälkeen talosta on lisäksi lähtemässä muihin töihin tai yksikköön varmasti 3 opettajaa ja lisäksi 3 on hakenut muualta töitä. Meitä on syksyllä siis jäämässä 7 henkilöä ja paikkoja auki 7. Lisäksi ollaan avaamassa 2 uutta ryhmää, joten talosta puuttuu 11 kasvattajaa. Mitenköhän tämä yhtälö saadaan ratkaistua? Kun koko vuosi ollaan tehty työtä vajaalla tiimillä ja hypitty ryhmästä toiseen pelastamassa vieläkin ahtaammalla olevia kollegoja, ei voida puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, josta työntekijä voisi kokea saavansa tyydytystä ja kokea tekevänsä työnsä hyvin. Sen sijaan koemme jatkuvasti olevamme lasten säilytyspaikka, jotta yhteiskunta voi hyödyntää jo vauvaikäistrn lasten vanhempia tuottavampaan veronmaksajan rooliin eli tekemällä pitkää päivää. Se, millaisissa oloissa nämä pienet lapset kasvavat vanhempien työssäolon aikana, ei näytä olevan kenellekään merkityksellistä. Ja se syö tämän alan ammattilaisia eniten, koska koemme tekevämme tärkeää työtä lapsen varhaislapsuuden kasvun ja kehityksen tukena. Jos saisimme tehdä työmme laadukkaasti. Mikä on yhteiskuntamme arvomaailma, elämmekö yhteiskuntaa varten vai onko yhteiskunta meitä ihmisiä varten?

Menin takaisin alalle juuri siksi, että ajattelin olevani avuksi tässä kriisissä. Työoloista koituikin henkilökohtainen kriisi omaan elämääni, terveydentilaani ja perheeseeni. Tästä ei enää noin vain toivuta ja mennä uusiin hommiin. Olisinpa ollut "itsekkäämpi" eikä aina muiden etu edelle.

Vierailija kirjoitti:

Menin takaisin alalle juuri siksi, että ajattelin olevani avuksi tässä kriisissä. Työoloista koituikin henkilökohtainen kriisi omaan elämääni, terveydentilaani ja perheeseeni. Tästä ei enää noin vain toivuta ja mennä uusiin hommiin. Olisinpa ollut "itsekkäämpi" eikä aina muiden etu edelle.

Mitä tapahtui?

Varhaiskasvattaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä huomio muuten, että lakon vuoksi lapsia ei voi ottaa päiväkotiin kuin suhdeluvun maksimimäärän eli 7/1 yli 3-vuotiasta, mutta ilman lakkoa toivotetaan tervetulleeksi kaikki, jotka avaavat oven oli työntekijöitä poissa miten monta tahansa. Jos tuon ovien sulkemisen voisi tehdä aina, kun suhdeluku ylittyy, voisi alan todellinen tilanne tulla näkyväksi kaikille.

Juurikin tämä!

Miksi ei kampanjoitaisi näin vaikkapa yksi viikko, ei tarvitsisi edes olla lakossa vaan tehdä aidosti näkyväksi talojen tilanne. Tämä suhdelukujen ylittäminen on ollut alalla normi vuosia, aivan samoin kuin esim sairaanhoidossa tai vanhushuollon puolella. Yhä pienempi väki hoitaa poissaolevien työt, kun työntekijöitä ei näille aloille saada palkattua ja jos saadaan, niin vaihtuvuus ja irtisanoutuminen on järkyttävän yleistä.

Työskentelen helsinkiläisessä yksikössä, jossa meillä on 5 lapsiryhmää. Talosta puuttuu tällä hetkellä 3 opettajaa ja yksi on uupumuksesta sairaslomalla, eli yhtä ryhmää lukuun ottamatta jokaisesta puuttuu kasvattaja. Tähän päälle sairaustapaukset, niin talossa on päivittäin ainakin 4 sijaispaikkaa, joista hyvällä tuurilla saadaan ehkä kaksi täytettyä.

Tämän kevään jälkeen talosta on lisäksi lähtemässä muihin töihin tai yksikköön varmasti 3 opettajaa ja lisäksi 3 on hakenut muualta töitä. Meitä on syksyllä siis jäämässä 7 henkilöä ja paikkoja auki 7. Lisäksi ollaan avaamassa 2 uutta ryhmää, joten talosta puuttuu 11 kasvattajaa. Mitenköhän tämä yhtälö saadaan ratkaistua? Kun koko vuosi ollaan tehty työtä vajaalla tiimillä ja hypitty ryhmästä toiseen pelastamassa vieläkin ahtaammalla olevia kollegoja, ei voida puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, josta työntekijä voisi kokea saavansa tyydytystä ja kokea tekevänsä työnsä hyvin. Sen sijaan koemme jatkuvasti olevamme lasten säilytyspaikka, jotta yhteiskunta voi hyödyntää jo vauvaikäistrn lasten vanhempia tuottavampaan veronmaksajan rooliin eli tekemällä pitkää päivää. Se, millaisissa oloissa nämä pienet lapset kasvavat vanhempien työssäolon aikana, ei näytä olevan kenellekään merkityksellistä. Ja se syö tämän alan ammattilaisia eniten, koska koemme tekevämme tärkeää työtä lapsen varhaislapsuuden kasvun ja kehityksen tukena. Jos saisimme tehdä työmme laadukkaasti. Mikä on yhteiskuntamme arvomaailma, elämmekö yhteiskuntaa varten vai onko yhteiskunta meitä ihmisiä varten?

Tämähän se on koko julkisen sektorin dilemma. Osaamista olisi työntekijöillä ja halua tehdä hyvää työtä, sellaista kuin laitkin edellyttävät, mutta ei ole resurssia. Itse työskentelen lastensuojelun sosiaalityössä. Työn pitäisi olla suunnitelmallista, mutta käytännössä se on loputonta tulipalojen polttelua, koska ei yksinkertaisesti pysty muuhun, kun virkoja ei saada täytettyä ja koko ajan pitää hypätä tuuraamaan jonkun tuiki tuntemattoman lapsen asioissa.

Näin neljän vapaapäivän jälkeen tuntuu, että on ehtinyt palautua työviikosta. Kaksi päivää ei usein riitä. Onneksi tälläkin viikolla vain neljä työpäivää 😊

Tuleva mahdollinen lakko ei kyllä päiväkotityöläisiä tule hyödyntämään. Päinvastoin.

Ainoastaan ehkä opettajat tulevat hiukan näkyviksi mediassa ja nekin ulisee vain rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva mahdollinen lakko ei kyllä päiväkotityöläisiä tule hyödyntämään. Päinvastoin.

Ainoastaan ehkä opettajat tulevat hiukan näkyviksi mediassa ja nekin ulisee vain rahasta.

Mten niin? Tottakai hyödyntää ja riippuu myös liitosta johon kuuluu.

Ovatko lapset mieluummin kotona vanhempien kanssa, isovanhemmilla, mökillä vai siellä päiväkodissa? Mietin tässä pääsiäispyhinä, miten hyvää ihmiselle, pienestä lapsesta puhumattakaan, tekee nukkua aamulla niin kauan kuin unta riittää, syödä rauhassa ja leikkiä leikit loppuun saakka ilman jonkun joukon siirtymäaikaa paikasta ja toiminnosta toiseen. Lasten kehot ja aivot kyllä tarvitsevat ne keskeytymättömät unet kehittyäkseen luonnollisesti. Herättelyt, hoputtelut, kommentelut ja jatkuva kiire aiheuttavat hirveän stressin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä huomio muuten, että lakon vuoksi lapsia ei voi ottaa päiväkotiin kuin suhdeluvun maksimimäärän eli 7/1 yli 3-vuotiasta, mutta ilman lakkoa toivotetaan tervetulleeksi kaikki, jotka avaavat oven oli työntekijöitä poissa miten monta tahansa. Jos tuon ovien sulkemisen voisi tehdä aina, kun suhdeluku ylittyy, voisi alan todellinen tilanne tulla näkyväksi kaikille.

Oven sulkemisen ylimääräisiltä eli suhdeluvun ylittävältä lapsimäärältä voi ja pitääkin tehdä aina, kun tilanne muuttuu lainvastaiseksi eikä kaikkien turvallisuutta voida taata lain tarkoittamalla tavalla.

Päätöksen sulkemisesta tekee palvelusta vastaava työnantajataho jokaisessa tapauksessa. Siksi on tärkeää, että työntekijä/t voivat pätevästi osoittaa tuoneensa jokaisen ylityksen työnantajan tietoon mielellään ennakoidusti tai viimeistään ylitystilanteen koittaessa ja ilmoittaneet, etteivät voi työntekijänä vastata kaikkien lasten turvallisuudesta ko. tilanteessa. Pitää selkeästi ja kirjallisesti ilmoittaa, ettei hyväksy tilannetta ja pyytää työnantajaa korjaamaan tilanne välittömästi. Työnantajalla on siihen mahdollisuus ja velvollisuus tiedon saatuaan. Kaikki kirjallisesti ja muuten pätevin dokumentaation. Ilmoitukset AVIin tulee tehdä aina, kuten laki edellyttää. Omaan liittoon kannattaa ilmoittaa myös laittomista työolosuhteista.

Jos työntekijöitä jo lähtökohtaisesti palkattaisiin enemmän kuin se absoluuttinen minimimäärä, ei minimin raja alittuisi ja toiminta muuttuisi laittomaksi heti jonkun aikuisen sairastuessa tai mennessä palaveriin.

Lapsen etu olisi, jos niitä aikuisia työntekijöitä olisi enemmän saatavilla, vaikka 1 per neljä lasta. Alle 3v. voisi hyvin olla 1 aikuinen per kaksi lasta, kyllä siinäkin jo hommaa riittää. Ei ihminen ole kuin koira, joka synnyttää kerralla 8 pentua, jotka kasvavat nopeasti omatoimisiksi.

Kaikki kunnia, ymmärrys ja tuki hoitajille ja opettajille jotka painivat resurssipulan takia oman arvomaailmansa ja riittämättömyydentunteensa kanssa päivittäin. Muistan erään tilaisuuden, jossa esihenkilö totesi että tämähän(lastenhoito) on teillä kutsumustyötä. Niinpä. Nämä asenteet ovat yhä läsnä meidän hoitokulttuurissamme. Jostain syystä (ilmeisesti synnyttäjinä biologisista syistä) hoidon ja hoivaamisen on katsottu olevan naisilla niin sisäsyntyistä puuhaa ettei siitä tarvitse juuri mitään maksaa, ja työolosuhteetkin voivat olla sitä sun tätä. Naisethan suorastaan riemumielin rynnivät hoitoaloulle kutsumustaan toteuttamaan. Tälläistä en ole huomannut miesvaltaisilla aloilla.

Aikuiset kärsivät työssään kun eivät pysty tekemään sitä kuten kuuluisi ja kuten haluaisivat. Mutta eniten kärsivät kuitenkin lapset. Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän. Miettikää vaikkapa 1-2 v lasta joka on koko päivän hälinän ja kiireen keskellä oudossa paikassa vaihtuvien aikuisten kanssa. Mikä turvattomuuden tunne ja stressi siitä syntyy? Miten tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen ja myöhempään elämään? Onko meille tulossa uusi traumatisoitunut sukupolvi joka stressaantuu entistä herkemmin? Alle 3 v lapsia ei ole tarkoitettu päiväkotimallisiin kasvattamoihin. Ne ovat lapsen kehityksen kannalta epäluonnollisia. Esim aivot eivät ole heillä vielä kehittyneet niin paljon että pystyisivät käsittelemään kaikkea sitä viriketulvaa mihin joutuvat päivittäin. Fysiologiset ja emotionaaliset tarpeet jäävät huomioimatta. Ihan perustarpeet siis.

Varhaiskasvatuslaki on kunnianhimoinen laki, joka toteutuessaan tuottaisi laaja-alaisesti kiinnostuneita, uteliaita ja motivoituneita lapsia koulujärjestelmäämme ja tuottaviksi tekijöiksi yhteiskuntaamme. Hieno visio jälleen, harmi ettei sitä voida näillä resursseilla koskaan toteuttaa.

https://yle.fi/uutiset/3-12409421

Surullinen artikkeli. Ei pelkästään siksi, että 6-v lapsi hukkui leikkiessään, vaan myös siksi, että näin tapahtuessa lapsen valvonnasta vastuullinen aikuinen tuomitaan sietämättömän tuskan lisäksi rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kuoleman jo tapahduttua tutkitaan jälkiviisaana, mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin ja siten mahdolliisesti ei olisi käynyt näin. ADHD ja muut erityistarpeiset lapset suurissa päiväkotiryhmissä ilman avustajia ja riittäviä resursseja todellakin saavat vähäisen henkilöstömäärän ottamaan karmivan riskin. Ei pelkästään oireilevan erityistarpeisen lapsen kohdalla vaan ihan joka ikisen muunkin hoitovastuulla olevan lapsen kohdalla.

Jos ei artikkelin isä voinut nähdä omaa poikaansa joka sekunti, vaikka olivat viettämässä kesäpäivää kahdestaan, kuinka kukaan tässä valtiossa oikeasti voi kuvitella, että siellä päiväkodissa yksi aikuinen näkisi ja tietäisi koko ajan missä jokainen lapsi suuresta laumasta menee ja mitä tekee? Katsoa vähintään seitsemään suuntaan taukoamatta koko työpäivän ajan? Iltapäivisin pihalla voi olla esim. 30-80 lasta katsottavana, aikuisia paikalla 30-60% lakisääteisestä MINIMISTÄ. Ja kuulumisia kyselevä yksi vanhempi vie joka kerta sen yhden tai kahden aikuisen huomion, kuten vaipanvaihtoa, laastarointia tai pissavahinkoa hoitamaan poistuva aikuinen aiheuttaa kasvaneen vastuun pihalle jääville.

Oikeudessa sitten todetaan, että olisi pitänyt katsoa oikealle silloin kun katsoi vasemmalle. Tai olisi pitänyt olla keinujen luona silloin kun olikin kiipeilytelineen luona. Olisi pitänyt olla puhumatta vanhemmalle, koska silloin selän takana karattiin aidan yli tai portista auton alle... Aina onnettomuuden jälkeen huomataan, että vastuullisen aikuisen olisi pitänyt tehdä jotenkin toisin, niin onnettomuus olisi vältetty. Hoitaja on se syyllinen joka tapauksessa. Vaikka olisit onnistunut 30 vuotta joka päivä pitämään kaikki hengissä jollain suojeluksella, on se kaikki yhdentekevää, kun sinä yhtenä päivänä pyörität hyppynarua ja olisikin pitänyt olla sählykentällä. Koska sielläkin oli yksi niistä erityisen vilkkaista. Olit valinnut väärin, ketä leikität.

Vatsaan sattuu tämä taakka ja ahdistus. Ja kuten Pikkukosken rannalla, satapäisestä ihmismäärästä ja uimavalvojista kukaan muu ei ole "vastuussa" , vaikka ovat vieressä. Vain se yksi, vastuulliseksi nimetty. Miksei kukaan muu auttanut?

Voimia ja rauhaa tuolle ehdollisen vankeustuomionsa ja kuolleen lapsensa muiston kanssa kärsivälle miehelle. Kamala maailma.