Hei vanhat punkkarit! Mitä teistä tuli aikuisena?

MUSTA TULI RUNKKARI
-IISAK SONNI

Ulkoisesti suhteellisen tavallinen valtion virkamies. Mutta nyt olen henkisesti vielä enemmän punk kuin nuorena. Tuen kaikkia jotka vastustavat tätä paskaa systeemiä.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:24"]

Moon nyt keski-ikäinen kahden teinin äiti. Edelleenkin riibeli, kun kuopus aikoinaan sanoi. Mieheni on muusikko ja mä niin mä olen leipuri, pienessä leipomossa, kuten silloinkin!

Edelleen kuljen maiharit jalassa, metsästystakki päällä jne.

Meillä nykyään kulkee kaikenlaista.. Meille saa aina tulla. Sossukin on sen todennut. Hyvä kämppä ja lämmin syli. Aina saa ruokaa.

[/quote]

Hah hah, samat vaatteet mulla. Viimeksi tänään herätin ihmetystä pitseriassa, jossa oli kolme maahanmuuttajaa töissä. Heidän mielestä näytin natsilta.

Ikuisesti punk:). Nyt 46v. On tietenkin ulkoasu erilainen kuin 25v sitten. Mutta joululaulut kuuntelen edelleen Die Toten Hosen:).

Terveisiä Tampereen punkkareille!

Yllättävän paljon talous- / kaupalliselle alalle päätyneitä punkkareita! :D

Eläinlääkäri ja yh-äiti.

Yhä lyhyt tukka ja ajan moottoripyörällä.

Asennetta löytyy yhä.

Yrittäjä, naimaton, ei lapsia. Sitoutumaton.

Toimistosihteeri. Kuuntelen vain klassista ja joululauluja =).

En tiedä itsekään, miksi, mutta menin sitten kauppikseen laskentatoimen linjalle :)

Musiikkimaku on monipuolistunut, pari lasta löytyy, pari koiraakin on kertynyt kokoonpanoon.

Tavis. Akateeminen koulutus, yliopistolla olen töissä, mutta päälle päin näytän varmaan samalta kuin kuka tahansa keski-ikäistyvä naishenkilö. Ei mullakaan lapsia, mutta on tässä vielä ehkä pari vuotta aikaa muuttaa tilanne. Punkista tykkään edelleen, mutta aika harvoin edes kuuntelen. Keikoillakaan en ole enää muutamaan vuoteen käynyt, jotenkin tuntuu hassulta mennä sinne nuorten sekaan. Asennetta on edelleen, vaikka toki suurimmat särmät on pehmenneet.

rokkimimmi edelleen, 3 lasta, koira

Tutkija, asun ulkomailla, ei lapsia. Edelleen asenne kohdillaan, ulkoasu tosin vähän siistiytynyt. Musiikkimaku laajempi, mutta hyvin punkpitoinen.

Äikänope. Kuuntelen lähinnä radiota ;), rokkia, jatsiakin ja etnoa. Tykkään uusista jutuista enemmän kuin klassikoista, nykyään siis.

Edelleen sama ihminen sisällä, vähän kasvaneena vain. Punkkia kuuntelen edelleen ja keikoilla käyn paljon. Ulkonäkö on hieman vähemmän radikaali, mutta persoonallinen silti.

Mieheni tatuoija ja meillä on yhteinen yritys, jota minä hoidan ja teen myös lävistyksiä.

Omakotitalo, kissa, koira ja kolme teini-ikäistä lasta.

Ollaan aika monipuolinen sekoitus siis ns normaalia ja valtavirrasta poikkeavaa.

Vanha punkkari, Doh!

Sairaanhoitaja, neljän lapsen äiti. Edelleen radikaali, musamaku on laajentunut toki mutta radiosta en edelleenkään kuuntele mitään.
Omalaatuinen olen edelleen vaikken ehkä niin omalaatuisen näköinen kuin ennen vaikken ihan taviksenkaan näköinen.

Kai noista vihreitä tai kommareita tuli. Kiakkovieraita.

Mä olin piilopunkkari ja olen edelleenkin. Sellainen tavallinen híssukka, joka kuunteli punkkia ja ajatusmaailma oli punk. Nyt oon siisti perheenäiti ja sihteeri, jonka ajatusmaailma on salaa punk. Siksi olenkin aika ylpeä kun poikani on erittäin punk ja näyttää pelottavalta. Hän on sitä mitä minä olisin salaa halunnut olla :)

Muut lapsemme ovat tulleet isäänsä, sellaisia säntillisiä armeija/poliisi-tyyppejä. Kaukana kaiken maailman undergroundsuuntauksista, kuten isänsä. He eivät ymmärrä tätä punkkarinuortamme, minä ymmärrän erittäin hyvin :)

Duurin työvoimaohjaaja.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 13:47"]

Onko vanhaa asennetta enää jäljellä?

Minusta tuli ihan tavis sitten lopulta; akateeminen koulutus, ok työpaikka, ei tosin lapsia. Musiikkimakukin laajeni ja osittain myös pehmeni. Rock.keikoilla käyn kyllä aina kun mahdollista.

[/quote]

Opiskelen sosiaalitieteitä Turussa ja mieheni on himolenkkeilijä. Meillä on monta lasta ja ihan tavallinen elämä, vaikka luulemmekin olevamme tosi erikoisia.