Hei vanhat punkkarit! Mitä teistä tuli aikuisena?

Business Contoller suuressa kansainvälisessä yrityksessä. Kolme lasta. Puhelimen soittoäänenä London calling

Lapseton biologi olen. Valtionhallinnossa. Edelleen punk soi, niin levyltä, kuin livenä. Kai musta sit on tullut vaha punkkari.

No tavis. Korkeakoulutettu valtion virkamies, jonka asiallisenpinnan alta löytyy enemmän ja vähemmän se sama punkkari kuin nuorenakin. Musiikkimaku laajentunut. Pukeutuminen on persoonallista, aina tulee kehuja. Harrastan ehkä kulttuuria hieman laajemmin ja monipuolisemmin kuin muut kuvataiteista amatööribändiin. Virkamiehen uran rinnalla teen myös kirjoitus- ja piirustushommia ja saan niistä jopa rahaa.

Lapsia en ole halunnut, enkä niitä ole tehnyt. Mut jos mulla olisi lapsia, niin olisin iloinen, jos he hurahtaisivat johonkin punkin kaltaiseen alakulttuuriin. Siis sellaiseen, jossa on mukana paljon aktiivisia, älykkäitä nuoria, paljon hyviä kavereita ja harrastuksia sarjakuvista bänditoimintaan.

Julkisella puolella toimistotöissä. Musamaku on aina ollut laaja ja lavea, samoin kuin elämänkatsomus. Toisaalta mulle punkkarius tuli enemmän poikaystävän kautta ja kapinana vanhempiani kohtaan, että oonko mä nyt sitten Oikea Vanha Punkkari.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 13:47"]

Onko vanhaa asennetta enää jäljellä?

Minusta tuli ihan tavis sitten lopulta; akateeminen koulutus, ok työpaikka, ei tosin lapsia. Musiikkimakukin laajeni ja osittain myös pehmeni. Rock.keikoilla käyn kyllä aina kun mahdollista.

[/quote]

Opiskelen sosiaalitieteitä Turussa ja mieheni on himolenkkeilijä. Meillä on monta lasta ja ihan tavallinen elämä, vaikka luulemmekin olevamme tosi erikoisia.

[/quote]

hahaa tiedän kuka olet :D

[/quote]

Et tiedä paskaakaan jos ihan rehellisiä ollaan.

Punk rules!

En ole itse entinen punkkari mutta kerran kun näin sellaisessa vanhassa sinisessä pikajunassa ikkunanpieleen kaiverretun tekstin Anarkia-Arska -81 (A:t anarkiamerkkejä) niin tuli sellainen olo, että olisi kyllä hienoa jos pystyisi Amelie-leffan tyyliin selvittämään mitä Arska nykyään puuhailee.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 13:47"]

Onko vanhaa asennetta enää jäljellä?

Minusta tuli ihan tavis sitten lopulta; akateeminen koulutus, ok työpaikka, ei tosin lapsia. Musiikkimakukin laajeni ja osittain myös pehmeni. Rock.keikoilla käyn kyllä aina kun mahdollista.

[/quote]

Opiskelen sosiaalitieteitä Turussa ja mieheni on himolenkkeilijä. Meillä on monta lasta ja ihan tavallinen elämä, vaikka luulemmekin olevamme tosi erikoisia. 

[/quote]

hahaa tiedän kuka olet :D

[/quote]

Et tiedä paskaakaan jos ihan rehellisiä ollaan.

Punk rules!

[/quote]

Juu sori, tiedän ketä esität. Tuskin noin tunnistettavasti olisit vastannut muuten.

Harrikkamies ja punk rules edelleen.

Ja ylös

Ei olla ihan kasvettu yli, vaikka ei enää juodakaan kiljua ja enimmät hakaneulat on siivottu vaatteista. 

Mies on tavallisessa päivätyössä, vapaa-ajallaan tekee erilaisia musiikkiprojekteja ja performanssitaidetta. Näyttää tyypilliseltä kolmekymppiseltä kulttuuri-ihmiseltä. Itse olen yhä lävistetty ja tatuoitu, mutta huomattavasti konservatiivisemman näköinen, kuin nuorena. Teen kulttuurialan freelancetöitä. Käydään keikoilla, mutta myös oopperassa, tosin minä tein sitä jo nuorena. Jaetaan enemmän ydinvoimavastaisia facebook-linkkejä kuin lähdettäisi oikeasti barrikaadeille ja kahlittaisi itsemme ydinvoimalaan. Ei lapsia. 

Aina tulee lämmin tunne rintaan, kun näkee kaupungilla jonkun klassisen punkkariskidin. Hirveän harvinaista nykyään, valitettasti.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 13:47"]

Onko vanhaa asennetta enää jäljellä?

Minusta tuli ihan tavis sitten lopulta; akateeminen koulutus, ok työpaikka, ei tosin lapsia. Musiikkimakukin laajeni ja osittain myös pehmeni. Rock.keikoilla käyn kyllä aina kun mahdollista.

[/quote]

Opiskelen sosiaalitieteitä Turussa ja mieheni on himolenkkeilijä. Meillä on monta lasta ja ihan tavallinen elämä, vaikka luulemmekin olevamme tosi erikoisia. 

[/quote]

hahaa tiedän kuka olet :D

[/quote]

Et tiedä paskaakaan jos ihan rehellisiä ollaan.

Punk rules!

[/quote]

Juu sori, tiedän ketä esität. Tuskin noin tunnistettavasti olisit vastannut muuten.

[/quote]

Onko tämä joku av:n häiriköintiyritys? Miten voisit minut siis ns tunnistaa? Ilmaisin asian sinulle aluksi ehkä hieman tylysti, koska mua rasittaa ihmiset, jotka ovat niin kovasti tunnistavinaan toisiaan. 

Luulet siis, että 200 000 hengen Turussa on vain yksi sos.alaa opiskellut nainen, jolla lenkkeilevä mies? Onko maailmankuvasi muutenkin pieni?

Sairaanhoitaja. Asenne ja vakaumus on edelleen punk. 

Erkkaope. Näytän tavalliselta keski-ikäiseltä lihavalta ämmältä. Silti minulla on paljon kavereita, suurin osa reilusti nuorempia, enkä ole jämähtänyt oikein mihinkään, vaan kuljen aina eteenpäin.  Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan.

Tuli äiti ja toimistosihteeri.

Lapsista toinen on joku mustiinpukeutuva taiteellinen haaveilija ja toinen diggaa mangaa. Hyvä niin, anarkia kelpaa missä muodossa tahansa.

Rahoitusalalla työ käyn keikoilla yhä.

Olen nelikymppinen nainen. Koen että "aikuisuus" alkoi vasta kun sain kaksi lastani.
Tein töitä kulttuurialalla, nyt opiskelen yliopistossa. En tiedä mitä työtä teen isona.
Poliittisesti olen vasemmistolainen. Kokoomuslaisuus oksettaa ja partioon en lastani päästä.
Olen tiedostava feministi, en siedä minkäänlaista vittuilua sukupuolen perusteella.
Punkkia kuuntelen, ja käyn joskus keikoillakin. Tosin muukin musa menee, lähinnä sellainen jossa on jotain sanottavaa.
Kaikenlainen tyhjäpäinen paskanjauhanta ärsyttää edelleen paljon.
Voi kai sanoa että punkkarista tuli vanha punkkari! Noh, ulkonäköni ei sitä enää huuda.

Itse olen ns. Uutta kouluntaa. 1988-95 oli minun kulta-aikaani. Tuon jälkeen punkista tuli sotatanner. Uikutettiin eläinperäisistä vaatteista ja kilpailtiin kuka poisti eniten nälänhätää.

Punkkari oli vain, jos sylki toisinajattelijoiden päälle ja vapautti turkiseläimiä luontoon.

Ennen skinit ja punkit pystyi juomaan kaljan samassa pöydässä.

Minulle punk oli/on hauskanpitoa, musiikkia, yhteenkuuluvuutta.

Minusta tuli perheellinen, työssäkäyvä ikääntyneempi punkki.

Valtion virkamies

Syrjäytynyt, eristäytynyt, kielteinen, ei asennetta, alkoholisti, ketjupolttaja, "hikikomori", peräkammarinpoika, mielenterveysongelmainen. Ei (palkka)työtä ollut ikinä, ei lapsia eikä parisuhdetta ikinä pl. nuoruuden lyhytaikaiset (max 2 kk) "parisuhteet". Eikä tykkää maailmanrauhasta, suvaitsevaisuudesta ja naminamista.

Musta tuli vanha punkkari