Lue keskustelun säännöt.
Eikö naiset nykyään etsi miehiä tai viihtyykö monet sinkkuna?
09.10.2021 |
Tuntuu ettei naiset nykyää etsi mitään. Viihtyykö niin monet sinkkuna ei kaipaa miestä ei mitää seksiä ja läheisyyttäkään? Tuntuu niin. Nykyää on niin pinnallista tää meno jokapuolella. Ennen pääsi paremmin treffeille ja tapaan naisia. Nyt naiset vaan ilmottaa sori oon sinkku en eti mitää, tai ei kiinnosta ollenkaan.
Kommentit (438)
Ei tarvitse etsiä kun on jo aviomies. Vinkki: Seurakunnissa on yleensä enemmän naisia kuin miehiä, sieltä saattaa löytä vaimokin helpommin kuin Tinderistä =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi etsiä miehiä?
Olen tyytyväinen sinkku.
Se lienee molemminpuolinen tunne. Monen miehen on helpompi elää sinkkuna kun ei tarvitse tehdä kompromisseja esimerkiksi sen suhteen miten käyttää oman aikansa ja rahansa. Yksinasuvan sinkkumiehen on myös helpompi pitää asunto siistinä ja tavarat oikeilla paikoilla. Jääkaapistakin löytyy juuri semmoista ruokaa mitä sinne on ostanut ja mistä sattuu pitämään.
Ihanneratkaisu voisi olla kahden asunnon suhde, jolloin voisi viettää yhdessä ns. laatuaikaa mikäli uskoo parisuhteen lisäävän onnellisuutta.
No missä teitä voisi tavata/lähestyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna vaikka sun sähköposti niin laitan viestiä?
Tein anonyymin sähköpostin anonyymi93@protonmail.com
Miten tässä kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä moni nainen yhä enenevästi valitsee sinkkuuden. Etenkin, jos ovat olleet jo kerran avioliitossa tai pitkässä avoliitossa perheen perustaen. Nainen pärjää yksinkin, tekee itselleen mielekkäitä asioita ja käyttää aikansa vihdoin itselleen mielekkäästi, kun lapset on saanut kasvatettua ja mahdollisesti huonosta liitosta/parisuhteesta on saanut rohkeuden lähdettyä.
Kaiken tuon jälkeen pitäisi seuraavan suhteen olla erityisen hyvän, arvojen ja maailmankatsomuksen olla hyvin samankaltaisten, jotta nainen laittaisi vielä vakavasti hynttyynsä yhteen jonkun kanssa. Näin ainakin itselläni ja muutamalla muullakin naisella omasta ystäväpiiristäni.
Tämäpä juurikin! Mielelläni seurustelisin, mutta ikäluokkani (+40) miehet - olkoonkin vaikka toisella, kolmannella tai jopa neljännellä ’kierroksella’ - ovat niin sitoutumishaluisia, vai paremmin sanottuna sitoutumisvaativia.
Hyvänen aika, muutamien hassujen treffien jälkeen ollaan jo suunnittelemassa yhteenmuuttoa jne.
Ei kiitos. On nähty, on koettu. En tahdo sitä enää. Tahdon aikuisten tapailusuhteen, yhdessä tekemistä, kun siltä tuntuu ja sille on aikaa.
Ja kyllä, olen tehnyt tämän selväksi jo ennen ensimmäistä tapaamista - jolloin mies on ’niin samoilla linjoilla’, mutta mieli muuttuu parien treffien jälkeen. Hiton ärsyttävää. Joten olen lopettanut deittailun ja sielunkumppanin etsimisen kokonaan. Ei ole olemassa minulle.
Tämä. Kahdet treffit ja naimisiin olisi mentävä ja asuttava yhdessä. Apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna vaikka sun sähköposti niin laitan viestiä?
Tein anonyymin sähköpostin anonyymi93@protonmail.com
Miten tässä kävi?
Yritin tätä itse n. vuosi sitten täällä. Ei ne ikinä mitään viestiä laita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna vaikka sun sähköposti niin laitan viestiä?
Tein anonyymin sähköpostin anonyymi93@protonmail.com
Miten tässä kävi?
Eipä tullut viestiä :D ylläri.
N27
Jos miehen näkökulmasta kirjoittaa, niin koskaan ei ole ollut pillllua näin paljon tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa aina vaan useampi herää siihen todellisuuteen, että parisuhde usein ottaa enemmän kuin antaa. Turhan usein ajautuu yhteen jonkun omanapa-tyypin kanssa.
Jep tai pettäjän, valehtelijan tai vaikkapa henkisesti keskenkasvuisen kanssa. Usein on sitoutumiskammoa, joka sitten ilmenee kaikenlaisena suhdetta sabotoivana toimintana ja sitä jää tuskailemaan yksin, että missä nyt mennään. Kun tätä tapahtuu usein ja se on henkisesti kuluttavaa, alkaa luovuttaa ja ei enää oikein uskalla ihastua. Oma itsetunto ja mielenrauha kärsii. Liian usein tapahtunut. En ole mikään nirso vaan etsin hauskaa ja luotettavaa ihmistä, ammatilla jne ei oikeastaan väliä vaan sillä, että mies tykkää elämästään ja itsestään terveellä tavalla. Olen kolmekymppinen, koulutettu, mielestäni hauska ja aika nätti nainen ja olen väsynyt yrittämään. Olen myös esim. normaalipainoinen ja rento, ennen kuin joku kysyy ja näitä tällaisia kokemuksia on länsimaalaisten miesten kanssa (ei ainoastaan suomalaisten kanssa). En painosta, vaan minulle sopisi hyvin vaikka eri asunnoissa asuminen. Olen aika lailla päättänyt, että en enää etsi suhdetta vaan panostan esim. ystävyyksiin ja muihin ihmissuhteisiin. Myös päätin, että lapsen hankin yksin. En jää odottelemaan, koska tällä menolla odotan ikuisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna vaikka sun sähköposti niin laitan viestiä?
Tein anonyymin sähköpostin anonyymi93@protonmail.com
Miten tässä kävi?
Yritin tätä itse n. vuosi sitten täällä. Ei ne ikinä mitään viestiä laita.
Kyllä mä olen kerran tavannut tämänkin palstan kautta naisen.
t. random ketjussa kävijä
Haaveilin aikani, mutta vauva-palstan lukeminen on saanut minut jättäytymään pelistä pois. Olen täältä lukenut niin julmia miesten kirjoituksia naisista että en halua enää suhdetta. Saisin varmasti parisuhteen helposti. Olen vielä nuori, ja olen myös hoikka ja nätti, kun ne kerran ovat tärkeimpiä asioita suhteessa. Mutta tiedän, että en tule olemaan nuori ikuisesti ja miehille vanhemmat naiset eivät enää kuulemma kelpaa. Mitä hyötyä on aloittaa suhde nyt, jos kerran parikymmentä vuotta on maksimi minkä voisin olla suhteessa? Haluan sellaisen suhteen, jolla on edes edellytykset kestää loppuelämän. Panostan siis ystävyyssuhteisiin. Jos tulen haluamaan lapsia, kumppanuusvanhemmuus tai adoptio on yksi vaihtoehto. Seksuaaliset tarpeeni pystyn täyttämään itsekin.
Kadehdin aiempien sukupolvien aikoja, jolloin miehetkin sitoutuivat loppuelämäksi. Nykymiehille tuntuu merkitsevän vain pinnalliset asiat eikä pitkäkään liitto merkitse mitään siinä vaiheessa kun vaimo on "liian vanha".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin aikani, mutta vauva-palstan lukeminen on saanut minut jättäytymään pelistä pois. Olen täältä lukenut niin julmia miesten kirjoituksia naisista että en halua enää suhdetta. Saisin varmasti parisuhteen helposti. Olen vielä nuori, ja olen myös hoikka ja nätti, kun ne kerran ovat tärkeimpiä asioita suhteessa. Mutta tiedän, että en tule olemaan nuori ikuisesti ja miehille vanhemmat naiset eivät enää kuulemma kelpaa. Mitä hyötyä on aloittaa suhde nyt, jos kerran parikymmentä vuotta on maksimi minkä voisin olla suhteessa?
Ja hirveintä on, että ne julmat kirjoitukset ovat se yleisin ajatuskaava miehillä. Omalle naiselle saatetaan esittää mukavaa, jotta piparia irtoaa jatkossakin, mutta todelliset mielipiteet jaetaan mieskavereiden kesken. Samoin väkivaltatilastot jo kertovat mitä mieltä miehet ovat naisista. Samoin yhteiskunnan rakenteen, penislisä palkassa jne. Se, että ei osallistuta lastenhoitoon, kotitöihin jne. Todellisuus on yhtä karu kuin palsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa aina vaan useampi herää siihen todellisuuteen, että parisuhde usein ottaa enemmän kuin antaa. Turhan usein ajautuu yhteen jonkun omanapa-tyypin kanssa.
Jep tai pettäjän, valehtelijan tai vaikkapa henkisesti keskenkasvuisen kanssa. Usein on sitoutumiskammoa, joka sitten ilmenee kaikenlaisena suhdetta sabotoivana toimintana ja sitä jää tuskailemaan yksin, että missä nyt mennään. Kun tätä tapahtuu usein ja se on henkisesti kuluttavaa, alkaa luovuttaa ja ei enää oikein uskalla ihastua. Oma itsetunto ja mielenrauha kärsii. Liian usein tapahtunut. En ole mikään nirso vaan etsin hauskaa ja luotettavaa ihmistä, ammatilla jne ei oikeastaan väliä vaan sillä, että mies tykkää elämästään ja itsestään terveellä tavalla. Olen kolmekymppinen, koulutettu, mielestäni hauska ja aika nätti nainen ja olen väsynyt yrittämään. Olen myös esim. normaalipainoinen ja rento, ennen kuin joku kysyy ja näitä tällaisia kokemuksia on länsimaalaisten miesten kanssa (ei ainoastaan suomalaisten kanssa). En painosta, vaan minulle sopisi hyvin vaikka eri asunnoissa asuminen. Olen aika lailla päättänyt, että en enää etsi suhdetta vaan panostan esim. ystävyyksiin ja muihin ihmissuhteisiin. Myös päätin, että lapsen hankin yksin. En jää odottelemaan, koska tällä menolla odotan ikuisuuden.
Kaikista pelottavinta on miesten epäempaattisuus naisia kohtaan. Syytetään naista (seksuaalisen) väkivallan kohteeksi joutumisesta, eikä tekijälle laiteta mitään vastuuta. Tämä näkyy turhissa lähestymiskielloissa, pikkusakoissa ja ehdollisissa. Miesten tärkein tehtävä on varmistaa, että miehille ei seuraa tekosistaan yhtään mitään.
Nykyään on paljon ihmisiä ketkä ei etsi kumppania eikä siinä ole mitään väärää, miksi suhteessa pitäisi edes olla?
Nykyään ihminen pystyy elämään sinkkuna eikä sitä vastakkaista sukupuolta tarvitse muuhun kuin seksiin ja seksuaalisuuteen eli läheisyyteen,halailuun ja pussailuun yms.
Tähän sitten vielä nettiporno sekä itsetyydytys, ne "korvaavat" parisuhteen.
Sukupuoli on nykyään varsin merkityksetön asia ja se on vain ulkonäöllinen asia sekä se liittyy vain seksiin/lisääntymiseen.
Kulttuuri,asenteet sekä ihmiset ovat muuttuneet siihen suuntaan ettei parisuhde ole enää pakollinen asia tai sellainen että sitä etsitään.
Suomessa noin puolet kotitalouksista on yhdenhengentalouksia ja Ruotsissa luku on jo yli puolet. Toki ei heistä kaikki ole sinkkuja mutta valtaosa on ja niiden määrä on lisääntynyt erittäin paljon vuosien aikana.
Pahoittelut jos oli sekava viesti mutta puhelimella tämä vaikeaa.
T: ikisinkku ihminen 30v
Vierailija kirjoitti:
Uppppp
Downnnn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uppppp
Downnnn
Down Down
Tämäpä juurikin! Mielelläni seurustelisin, mutta ikäluokkani (+40) miehet - olkoonkin vaikka toisella, kolmannella tai jopa neljännellä ’kierroksella’ - ovat niin sitoutumishaluisia, vai paremmin sanottuna sitoutumisvaativia.
Hyvänen aika, muutamien hassujen treffien jälkeen ollaan jo suunnittelemassa yhteenmuuttoa jne.
Ei kiitos. On nähty, on koettu. En tahdo sitä enää. Tahdon aikuisten tapailusuhteen, yhdessä tekemistä, kun siltä tuntuu ja sille on aikaa.
Ja kyllä, olen tehnyt tämän selväksi jo ennen ensimmäistä tapaamista - jolloin mies on ’niin samoilla linjoilla’, mutta mieli muuttuu parien treffien jälkeen. Hiton ärsyttävää. Joten olen lopettanut deittailun ja sielunkumppanin etsimisen kokonaan. Ei ole olemassa minulle.