Mikä vaivaa sellaista ihmistä joka tulee ilmoittamatta kylään?
Kommentit (121)
Kerrostaloissa, joissa ulko-ovet ovat lukossa 24/7, kutsumattomat vieraat eivät pääse siitä pidemmälle, jollei asukas vastaa ovisummeriin. Huonommalla tuurilla tosin voivat joskus päästä samalla ovenavauksella jonkun asukkaan mukana porraskäytävään rimputtamaan ovikelloa, mutta eipä ole pakko avata niin röyhkeille vieraille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei jaksa yksin olla eikä kukaan pyydä kylään. ei se mikään haukkumisen aihe ole. säälittävää kyllä.
Tos kohtaa sun pitää kutsua vieraita omaan kotiisi. Ei niin, että änkeät kutsumatta toisten koteihin.
esim.muistisairas ei muista että kukaan olisi käynyt vaikka joku olisi lähtenyt sieltä pari minuuttia sitten. tuntee pohjatonta yksinäisyyttä. tällläisessä tilanteessa tulisi ymmärtää sairasta eikä alkaa haukkumaan,siitä ei mitään hyötyä ole. ja joku varmaan sanoo että menköön hoivakotiin niin sinne kun ei niin vaan mennä. vasta jos löydyt hengissä kun ei kotiinsa osaa voi päästä hoivakotiin.
Minulla oma koti on turvapaikka, yksityinen tila ja todella henkilökohtainen osa elämääni. Kutsu kotiini on kunnianosoitus. Yllätysvieraan pimpottaessa ovikelloa tuntuu kuin joku pyytäisi päästä lukemaan päiväkirjaani.
Koska yllätysvieraita kuitenkin joskus tulee ja en halua olla epäkohtelias, on kodissani yksi ns. "julkinen huone" johon otan vieraat vastaan, kahvittelemme hetken ja sitten minulla on "menoja". Tämä vie pienestä kodistani paljon tilaa. Jos joskus ihmiset alkavat pyytää kämppäkierrosta... tai päästävät lapsensa availemaan ovia jolloin joudun komentamaan toisen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ku eletään niin hektisesti ja töissä joutuu olemaan sosiaalisesti, niin vaikka ois kuinka introvertti, niin moni kaipaa töiden jälkeen omaa rauhaa. Ja kodista on tullut sellainen yksityinen paikka ja ennen puhelimia ihmiset oli vähemmän tavoitettavissa muutenkin. Jotkut ihmiset ilmeisesti vielä menee ilmoittamatta toisen kotiin juttu seuran takia, voihan sitä olla avaamatta ovea , mutta on se ahdistavaa olla avaamatta se on vähän sama ku lukisi viestin johon ei vastaa. Ahdistavaa , en myöskään tykkää jos joku tuttu soittaa yhtäkkiä, jos olen vaikka tekemässä ruokaa tai katsomassa elokuvaa, kun varsinkin vanhemmat ihmiset ei ymmärrä vihjailua ' mun pitäs tässä kohta alkaa syömään, käymään kaupassa jne'.
Tää oli paras ku kerran tuli yksi kaveri sisälle joka oli tunteja eikä millään lähtenyt sanoin, että huomenna aikainen herätys ja pitäs käydä vielä suihkussa niin se vaan tokas ' käy vaan suihkussa ei mua haittaa'
Ei ymmärrä vihjailua? No mikset sano suoraan että nyt ei sovi. Miksi sun pitää vihjailla kun sen voi suoraankin ilmoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei jaksa yksin olla eikä kukaan pyydä kylään. ei se mikään haukkumisen aihe ole. säälittävää kyllä.
Tos kohtaa sun pitää kutsua vieraita omaan kotiisi. Ei niin, että änkeät kutsumatta toisten koteihin.
esim.muistisairas ei muista että kukaan olisi käynyt vaikka joku olisi lähtenyt sieltä pari minuuttia sitten. tuntee pohjatonta yksinäisyyttä. tällläisessä tilanteessa tulisi ymmärtää sairasta eikä alkaa haukkumaan,siitä ei mitään hyötyä ole. ja joku varmaan sanoo että menköön hoivakotiin niin sinne kun ei niin vaan mennä. vasta jos löydyt hengissä kun ei kotiinsa osaa voi päästä hoivakotiin.
Sekavaa settiä. Ei täs puhuta muistisairaista tässä ketjussa eikä ketjun aloituksessa.
Kai toi on joku suomalaisjunttien juttu, että vieraiden pitää varata aika kalenterista kolmea viikkoa ennen? Toista se on täällä italiassa, naapureita ollaan kilometrin säteellä ja on jopa toivottavaa että joku pelmahtaa kylään. Itseasiassa yläkerrassa asuva rouva oli aluksi pitänyt minua todella epäkohteliaana, kun en ollut mennyt käymään esittelemässä itseäni. Enhän minä tiennyt että niin on tapana tehdä. Nykyään kun tulen töistä niin joku naapureista on aloittanut kokkauksen pihalla, yksi tulee viinien kanssa paikalle ja joku tuo lihaa ja toinen pastaa. Syödään hyvin. On naapureita ja perheenjäseniä. Ei ole kummallista että naapuri tulee kutsumatta ovelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei jaksa yksin olla eikä kukaan pyydä kylään. ei se mikään haukkumisen aihe ole. säälittävää kyllä.
Tos kohtaa sun pitää kutsua vieraita omaan kotiisi. Ei niin, että änkeät kutsumatta toisten koteihin.
esim.muistisairas ei muista että kukaan olisi käynyt vaikka joku olisi lähtenyt sieltä pari minuuttia sitten. tuntee pohjatonta yksinäisyyttä. tällläisessä tilanteessa tulisi ymmärtää sairasta eikä alkaa haukkumaan,siitä ei mitään hyötyä ole. ja joku varmaan sanoo että menköön hoivakotiin niin sinne kun ei niin vaan mennä. vasta jos löydyt hengissä kun ei kotiinsa osaa voi päästä hoivakotiin.
Sekavaa settiä. Ei täs puhuta muistisairaista tässä ketjussa eikä ketjun aloituksessa.
kyllä muistisairaat menevät toisten ovien taakse pyytämättä koska haluavat seuraa. mahdollisten sukulaisten luo myös jonne sinne osaavat. kysymys kuului miksi jotkut tulevat pyytämättä kylään. siinä yksi selitys.
Vierailija kirjoitti:
Kai toi on joku suomalaisjunttien juttu, että vieraiden pitää varata aika kalenterista kolmea viikkoa ennen? Toista se on täällä italiassa, naapureita ollaan kilometrin säteellä ja on jopa toivottavaa että joku pelmahtaa kylään. Itseasiassa yläkerrassa asuva rouva oli aluksi pitänyt minua todella epäkohteliaana, kun en ollut mennyt käymään esittelemässä itseäni. Enhän minä tiennyt että niin on tapana tehdä. Nykyään kun tulen töistä niin joku naapureista on aloittanut kokkauksen pihalla, yksi tulee viinien kanssa paikalle ja joku tuo lihaa ja toinen pastaa. Syödään hyvin. On naapureita ja perheenjäseniä. Ei ole kummallista että naapuri tulee kutsumatta ovelle.
Pysy vaan siellä Italiassa äläkä tule rimputtamaan mun ovikelloa!
Vierailija kirjoitti:
Kai toi on joku suomalaisjunttien juttu, että vieraiden pitää varata aika kalenterista kolmea viikkoa ennen? Toista se on täällä italiassa, naapureita ollaan kilometrin säteellä ja on jopa toivottavaa että joku pelmahtaa kylään. Itseasiassa yläkerrassa asuva rouva oli aluksi pitänyt minua todella epäkohteliaana, kun en ollut mennyt käymään esittelemässä itseäni. Enhän minä tiennyt että niin on tapana tehdä. Nykyään kun tulen töistä niin joku naapureista on aloittanut kokkauksen pihalla, yksi tulee viinien kanssa paikalle ja joku tuo lihaa ja toinen pastaa. Syödään hyvin. On naapureita ja perheenjäseniä. Ei ole kummallista että naapuri tulee kutsumatta ovelle.
Ei täällä Suomessa ole milloin tahansa aikaa avata ovea ja seurustella änkeytyjien kanssa. Te siellä Italiassa menette pihalle. Eihän ne silloin sun kotiisi tule aikaansa kuluttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai toi on joku suomalaisjunttien juttu, että vieraiden pitää varata aika kalenterista kolmea viikkoa ennen? Toista se on täällä italiassa, naapureita ollaan kilometrin säteellä ja on jopa toivottavaa että joku pelmahtaa kylään. Itseasiassa yläkerrassa asuva rouva oli aluksi pitänyt minua todella epäkohteliaana, kun en ollut mennyt käymään esittelemässä itseäni. Enhän minä tiennyt että niin on tapana tehdä. Nykyään kun tulen töistä niin joku naapureista on aloittanut kokkauksen pihalla, yksi tulee viinien kanssa paikalle ja joku tuo lihaa ja toinen pastaa. Syödään hyvin. On naapureita ja perheenjäseniä. Ei ole kummallista että naapuri tulee kutsumatta ovelle.
Ei täällä Suomessa ole milloin tahansa aikaa avata ovea ja seurustella änkeytyjien kanssa. Te siellä Italiassa menette pihalle. Eihän ne silloin sun kotiisi tule aikaansa kuluttamaan.
Onko sulla kiire palstailemaan?
Muistan, että kun olin lapsi 70-luvulla, lähdimme maalta kaupunkiin sukulaisiin. Vastaanotto oli äärimmäisen nihkeä.
Samalla porukalla ei ollut mitään vaikeuksia tulla kylään milloin vain ilmoittamatta, kun he tulivat silloin maalle, jossa on aina avoimet ovet, eikä mitään tekemistä ja he olivat tietysti erityisen arvokkaita vieraita.
Niin se nähtiin, ja nähdään vieläkin.
"Onko sulla kiire palstailemaan"
Miksi et ota niitä naapureitas kotiisi? Ala pitämään avoimia ovia sinne sun asuntoosi ja pidä kestikievaria sekä hollitupaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, että kun olin lapsi 70-luvulla, lähdimme maalta kaupunkiin sukulaisiin. Vastaanotto oli äärimmäisen nihkeä.
Samalla porukalla ei ollut mitään vaikeuksia tulla kylään milloin vain ilmoittamatta, kun he tulivat silloin maalle, jossa on aina avoimet ovet, eikä mitään tekemistä ja he olivat tietysti erityisen arvokkaita vieraita.
Niin se nähtiin, ja nähdään vieläkin.
Tännekin on lompsutellut niin tutut kuin ventovieraatkin suoraan ovelle koputtelemaan. Nyt aidattiin tontti. Ei tulla enää.
70-80 luvuilla oli ihan normaalia ettei kukaan ilmoitellut. Meillä oli maalla aina ovet auki ja naapuruston väkeä vaan paukkasi sisään esim. kun illalla katseltiin telkkaria ja heille laitettiin aina kahvit ja pullat ja keksit.
Nykyään tuntuisi jokseenkin oudolta jos meille vain ilmestyisi vieraita täysin odottamatta. Minulla ei olisi ikinä edes kahvin kanssa mitään tarjottavaa jos en olisi erikseen valmistautunut.
Monet kodit ovat sotkuisia ja asukkaat sairaita tai muuten vaivaisia ja ongelmallisia tai rättipoikki työnteosta. Remontitkin yleensä ikuisesti kesken ja lemmikkieläimet lisäävät kaaosta. Tavaramäärän valtavuuden takia normaaliin siisteyteen ei pystytä eikä myöskään vieraanvaraisuuteen. Kotia ei haluta näyttää ja aika tarvitaan itselle. Jotkut myös omistautuvat pelkästään itselleen. Jokainen sinnittelee omillaan. Sellaisiin paikkoihin ei pidä tuppautua. Ainoa mahdollisuus on tavata kodin ulkopuolella.
En tykkää. Jos vaikka katson puolialasti Netflixistä hyvää leffaa,suuttuttaisi keskeyttää ja pukea päälle ja keittää kahvit kireän tekohymyn kanssa. Viihdyn yksin.
Teininä ei haitannut vaikka kavereita ravasi ovella. Sukulaisetkin olivat ok,jätin ne vaan äidin huomaan ja karkasin yläkertaan. Mutta nelivitosena,minusta on alkanut tulla introvertti. Viihdyn yksin enkä ilahdu jos joku tunkee kylään tekstaria laittamatta.
Carl Jung sanoi jotenkin niin, että kaikki eivät pidä yllätysvieraista?
Miksi?
Jung sanoi, että toisen kotiin luvatta tunkeutuminen, on luvaton tunkeutuminen ihmisen sieluun.