Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksei mulle kerrottu tätä imetyksestä?
03.12.2014 |
Imetyksestä keskustellaan yleensä aika yksipuolisesti, aiheet tuntuvat olevan "Onko julkinen imetys ok?" ja "Koska on oikea aika lopettaa imetys".
Synnytin itse hätäsektiolla n, 1kk sitten, eikä maitoa ole tippunut kuin pari pisaraa ja muutaman kerran pumpulla niin, että sain annettua vauvalle pipetillä. Missään vaiheessa perhevalmennuksessa ei kerrottu, että imetys voi epäonnistua tai sen aloitus voi viivästyä. Vasta synnytksen jälkeen on kaveripiirissä tullut esiin, että joku ei ole imettänyt ollenkaan, toisella maidon nousu kestänyt viikkoja jne.
Synnärillä asioita käytiin läpi lähinnä niin, että kerrotiin eri apuvälineistä ja vakuuteltiin että imetys onnistuu aina kun yritetään tarpeeksi. Olen yrittänyt sektiopäivästä alkaen (vauvan sain rinnalle jo heräämössä jossa kerrottiin ekan kerran imetysasioista). Kokeiltu on rintakumi aktivoimaan maidontuotantoa (vauva hermostuu kun ei tule ruokaa eikä suostu imemään), katetri (toimi pelkästään "pulloruokintana rinnasta" ei lisännyt omaa tuotantoa), pumppu (vähäiset maidot joita tuli hävisivät laitteeseen), imetystee, kuumat suihkut, käsin lypsäminen, kaiken maailman puristelut, vyöhyketerapia, aromaterapia, rentoutusryhmä, vierihoito ihokontaktilla ja käyty kertaamassa asioita yksityisellä kätilöllä.
Maitoa ei vaan tule ja mulla on paska-äiti fiilis. Välillä tuntuu, että pelkään jopa ajatella, koska negatiivisilla ajatuksilla imetyksestä pelkään alitajuisesti estäväni maidon tulon.
Lapsi kyllä kasvaa normaalisti, syö hyvin, on hereillä ollessaan hyväntuulinen jne, joten hänellä on kaikki ok. En sitten tiedä minkälainen häiriytynyt yksilö hänestä tulee kun ei saa sitä oikeanlaista läheisyyttä eli tissiä josta saa maitoa.
Olenko ainoa friikki tässä imetysasiassa? Ja jos en ole miksi ei kerrota, että imetys ei aina mene niin, että synnytetään ja aletaan imettämään jos vin itse haluaa?
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:32"]
Suurimman karhunpalveluksen tekee Kätilöopisto nimittämällä imetystä "vauvamyönteisyydeksi". Ihan kuin äiti, joka ei syystä tai toisesta voi imettää, voisi olla vauvamyönteinen.
[/quote]
Se termi on käsittääkseni alunperin ollut rintamyönteisyys. Aika karmivaa, jos nykyään puhutaan vauvamyönteisyydestä imetyksen yhteydessä. Sehän on suorastaan henkistä väkivaltaa, ja sen voi ihan oikaista ammattilaisten puheista jos tällaisen termin kuulee.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:42"]
Hei ap! Kuka sulle antoi imetysohjausta? Muistatko oliko koulutettu ihminen, vai oliko kenties opiskelija? Monet äidit saavat aivan kelvottoman huonoa imetysohjausta siksi, että sitä antavat opiskelijat, joilla ei ole kuin hyvin hatara käsitys imettämisestä. Kätilöopinnoista en tiedä, mutta sh-opinnoissa harjoittelun osana on ohjaamistehtävä jossa vaihtoehdot ovat mm. vaipanvaihdon ohjaaminen, kylvettämiseen ohjaaminen ja imetysohjaus. Vaikka siis imetysohjaus ei missään nimessä saisi olla opiskelijan antamaa. Jos tuntuu että osastolla on toistettu samaa mantraa minkä voit itse lukea kaikista esitteistä, se johtuu siitä että voi olla, että sen ohjauksen antoi opiskelija, joka on edellisenä yönä lukenut ne esitteet hätäpäissään ja lievästi vittuuntuneena siitä, että joutuu tekemään tämän tehtävän, ja sitten vaan toistanut sulle sen minkä juuri oli lukenut.
Minäkään en voi imettää, prolaktiinitaso ei nouse riittävästi, eikä maitoa tule. Minulla on silti hienot lapset, olen hyvä äiti ja olemme onnellinen perhe. Jos imetys harmittaa sinua, hakeudu naistentautien erikoislääkärin vastaanotolle yksityiselle puolelle. Sieltä saat tietoa ja kokemusta, joka on ihan eri tasolla julkisen puolen tarjoamaan apuun verrattuna. Tsemppiä sinulle, nauti vauvastasi äläkä murehdi liikaa.
[/quote]
Tää menee ihan ohi aiheen,mutta. Minulla oli synnärillä tosi ihana opiskelija joka ohjasi minua imetyksessä. Hän kertoi ensin että on opiskelija ja jos ei osaa johonkin asiaan vastata niin hän kysyy tai pyytää ohjaajansa paikalle.
Hänellä oli hyvä tyylii neuvoa ja ehdotella eri asentoja ja hän kysyi aina että voiko näyttää tai siirtää vauvaa jne. Kiitinkin häntä. Hänellä ei ollut kiire ohjauksen kanssa vaan hän oli todella läsnä ja halusi oikeasti auttaa ja halusi että minulle tulee varma olo imetyksestä :)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:42"]
Hei ap! Kuka sulle antoi imetysohjausta? Muistatko oliko koulutettu ihminen, vai oliko kenties opiskelija? Monet äidit saavat aivan kelvottoman huonoa imetysohjausta siksi, että sitä antavat opiskelijat, joilla ei ole kuin hyvin hatara käsitys imettämisestä. Kätilöopinnoista en tiedä, mutta sh-opinnoissa harjoittelun osana on ohjaamistehtävä jossa vaihtoehdot ovat mm. vaipanvaihdon ohjaaminen, kylvettämiseen ohjaaminen ja imetysohjaus. Vaikka siis imetysohjaus ei missään nimessä saisi olla opiskelijan antamaa. Jos tuntuu että osastolla on toistettu samaa mantraa minkä voit itse lukea kaikista esitteistä, se johtuu siitä että voi olla, että sen ohjauksen antoi opiskelija, joka on edellisenä yönä lukenut ne esitteet hätäpäissään ja lievästi vittuuntuneena siitä, että joutuu tekemään tämän tehtävän, ja sitten vaan toistanut sulle sen minkä juuri oli lukenut.
Minäkään en voi imettää, prolaktiinitaso ei nouse riittävästi, eikä maitoa tule. Minulla on silti hienot lapset, olen hyvä äiti ja olemme onnellinen perhe. Jos imetys harmittaa sinua, hakeudu naistentautien erikoislääkärin vastaanotolle yksityiselle puolelle. Sieltä saat tietoa ja kokemusta, joka on ihan eri tasolla julkisen puolen tarjoamaan apuun verrattuna. Tsemppiä sinulle, nauti vauvastasi äläkä murehdi liikaa.
[/quote]
Imetysohjausta sain jo sairaalassa niin monelta, etten ehtinyt laskea (yleensä kun vuoro vaihtui ja siihen tuli kätilö jota en ennen ollut tavannut imetystä käsiteltiin 5 minuutista puoleentoista tuntiin) Kerran taisi olla opiskelija kyseessä, mutta muuten kätilö. Klinikalla taas oli aiheeseen lisäkoulutettu kätilö.
Äitiys on tsiljoona muutakin asiaa kuin imettäminen. Itse en imettämisestä edes kovin paljon pidä, esikoista imetin 6kk ja kuopusta 4kk. Kuopuksen kohdalla maito ei riittänyt ja neuvola kehoitti siirtymään pulloruokintaan. Iltatähteä yritän toki imettää ainakin sen 6kk mutta ei maailma siihden kaadu jos ei onnistu. Lapsilla ei ole allergioita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle annettiin sellaista lääkettä joka vaikutti maidon nousemiseen. Oli erityislapsi, jonka imettäminen oli tietyistä syistä tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:42"]
Hei ap! Kuka sulle antoi imetysohjausta? Muistatko oliko koulutettu ihminen, vai oliko kenties opiskelija? Monet äidit saavat aivan kelvottoman huonoa imetysohjausta siksi, että sitä antavat opiskelijat, joilla ei ole kuin hyvin hatara käsitys imettämisestä. Kätilöopinnoista en tiedä, mutta sh-opinnoissa harjoittelun osana on ohjaamistehtävä jossa vaihtoehdot ovat mm. vaipanvaihdon ohjaaminen, kylvettämiseen ohjaaminen ja imetysohjaus. Vaikka siis imetysohjaus ei missään nimessä saisi olla opiskelijan antamaa. Jos tuntuu että osastolla on toistettu samaa mantraa minkä voit itse lukea kaikista esitteistä, se johtuu siitä että voi olla, että sen ohjauksen antoi opiskelija, joka on edellisenä yönä lukenut ne esitteet hätäpäissään ja lievästi vittuuntuneena siitä, että joutuu tekemään tämän tehtävän, ja sitten vaan toistanut sulle sen minkä juuri oli lukenut.
Minäkään en voi imettää, prolaktiinitaso ei nouse riittävästi, eikä maitoa tule. Minulla on silti hienot lapset, olen hyvä äiti ja olemme onnellinen perhe. Jos imetys harmittaa sinua, hakeudu naistentautien erikoislääkärin vastaanotolle yksityiselle puolelle. Sieltä saat tietoa ja kokemusta, joka on ihan eri tasolla julkisen puolen tarjoamaan apuun verrattuna. Tsemppiä sinulle, nauti vauvastasi äläkä murehdi liikaa.
[/quote]
Tää menee ihan ohi aiheen,mutta. Minulla oli synnärillä tosi ihana opiskelija joka ohjasi minua imetyksessä. Hän kertoi ensin että on opiskelija ja jos ei osaa johonkin asiaan vastata niin hän kysyy tai pyytää ohjaajansa paikalle.
Hänellä oli hyvä tyylii neuvoa ja ehdotella eri asentoja ja hän kysyi aina että voiko näyttää tai siirtää vauvaa jne. Kiitinkin häntä. Hänellä ei ollut kiire ohjauksen kanssa vaan hän oli todella läsnä ja halusi oikeasti auttaa ja halusi että minulle tulee varma olo imetyksestä :)
[/quote]
Synnytin Kätilöopistolla ja siellä silloin olleet opiskelijat olivat ihania ja ilman heitä homma olisi pelannut paljon huonommin (henkilökuntaa ei olisi ollut riittävästi). He jaksoivat jutella, pohtia asioita eri kanteilta jne. Tietenkin suurin osa kätilöistä oli samanmoisia, mutta opiskelijat olivat stressittömämpiä, varman koska eivät ole töissä täysipäiväisesti vielä ja se vaikutti positiivisesti. Töissä olevat kun saattoivat tehdä kaksikin vuoroa putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47 siis AP.
Itselleni olisi ihan sama mistä vauvan ruoka tulee, mutta äidinmaidossa on ravinteita/suoja-aineita yms, joita ei vastikkeesta saa. En haluaisi, että lapseni sairastelisi vain siksi etten kyennyt imettämään. Keinot vain tuntuvat olevan lopussa.
Tuolla aiemmin joku ehdotti, että imettäisin 12 kertaa päivässä ja lypsäisin myös 12. Pakko myöntää, etten tiedä miten tuo yhtälö onnistuisi ja vielä stressittömästi. Sehän tarkoittaa, että olisin käytännössä koko valveillaoloaikani kiinni rinnoissani (oletan, että imetysyritys on pidempi kuin esim 10min) ja vauva itkisi lähes tauotta nälkäänsä. Kuitenkin opetetaan että vauvan nälkäviesteihin pitäisi vastata jo ennen itkua. En edes tiedä olisinko voinut valita annetaanko lapselle vastiketta vai ei koska olin nukutuksessa (johon jouduin ennalta suunnittelemattomasti).
AP
Itselläni maito nousi vasta viidentenä päivänä synnytyksestä. Sitä ennen vauva oli ihan koko ajan mulla vieressä ja käytännössä rinta suussa koko ajan. Tämän päälle sairaalassa opastivat ensiksi 3 h välein pumppaukset ja sitten 2 h välein. Uskon että meidän vauvan imu oli sen verran heikkoa että vasta tuo tiheä pumppaaminen sai mulla maidon nousemaan. Vaikka uskon että yöt-päivät-vierihoidolla oli myös osansa asiaan. Esikoinen kun oli niin ei mulla parempaakaan tekemistä ollut kun olla aluksi ihan koko ajan vauva rinnalla :)
Ja lisään vielä että meilläkin vauva alkoi olla itkuinen = nälkäinen kahden päivän iässä. Siinä mentiin niin että minä imetin, sitten isä hörpytti korviketta joku 15 ml sillä aikaa kun mä olin pumpuilla (olikohan 10 min per rinta). Kahden tai kolmen tunnin kuluttua sama homma uudelleen. Eli vauvan ei tarvinnut itkeä nälkäänsä välillä sillä sai sitä korvikettakin.
Jostain muistan lukeneeni että vielä kun vauva on alle kuusi viikkoa vanha, niin rinnat ovat alttiita lisäämään maidontuotantoa kuin vauva olisi vastasyntynyt (elikkä hyvään tahtiin). Tuon jälkeen tahti hidastuisi, eli esim. 4 kk ikäisen täysin korvikevauvan siirto vain rintamaidolle olisi jo vaikeaa! Johtunee hormonitoiminnoista joten aikaikkunakin lienee yksilöllinen.
Riittävän hyvä oma ravinto ja juominen myös tärkeitä. Itse huomasin että runsas hiilarien syönti lisäsi maidontuotantoa (siis levy suklaata esim).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pumppaamisesta vielä, että tiedät varmaankin sen että myös yöllä pumppaus on tärkeää. Eli vuorokauden ympäri tuo kahden-kolmen tunnin väli voisi tuottaa tulosta.
Mulla itsellä oli hyvä kun pumppaussessiot tuli heti siihen alkuun ja en vielä ollut kuolemanväsynyt. En tiedä olisinko jaksanut kuukauden ikäisen vauvan kanssa nousta enää x kertaa yössä pumpulle. Mutta jos kokeilet päivisin 2 h väliä ja yöllä vähän harvempaa väliä parin päivän ajan? Syöt ja juot ja lepäilet väliajat vauva iholla (iho ihoa vasten) niin hyvin kuin taidat?
On muuten kyllä kumma, ettei imetyksestä anneta raskauden aikana tietoa. Minä ainakin jouduin itse etsimään. Synnytysten jälkeenkään ei ole asiassa opastettu, vaan annettu aiheesta joku esite, jota varmaankaan kaikki eivät edes lue.
Tämä nyt ei vastaa AP:n tapausta, mutta minulla on pari kaveria, jotka ovat kertoneet, että heillä maito ei vain riitä. Pian on siirrytty kokonaan korvikkeeseen. Maidon riittämättömyys on päätelty tiheän imun kausista ja iltaisista imetysmaratoneista. Koska vauva haluaa siinä vaiheessa syödä koko ajan, on päätelty, että nyt ei tule itseltä tarpeeksi maitoa ja annettu aina iltaisin ja öisin korviketta. Korvikkeen antaminen on sitten tietenkin johtanut oman maidontulon vähenemiseen ja pian ollaan oltukin siinä tilanteessa, että maitoa ei juuri tule.
En ole tiennyt, olisiko pitänyt sanoa kavereille, että se korvikkeen antaminen iltaisin ja öisin vähentää maidontuotantoa ja että kaikki vauvat tankkailevat enemmän maitoa yötä vasten. Jos kaverit kuitenkin tietävät, niin sitten saattaisin haluamattani loukata ja vaikuttaa päällepäsmäriltä ja besserwisseriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 06:32"][quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 06:13"][/quote]
Miten voit kenellekään sanoa, että "ihan varmasti onnistuu"? On paljon esim. hormonaalisia syitä, jolloin ei onnistu. Kaikki ei ole yrittämisen puutteesta kiinni.
[/quote]
Kyseinen äiti haluaa imettää - ainakin tekstinsä perusteella siis. Se, että sitä maitoa on tullut, vaikkakin vain pikkiriikkisen kertoo sen, että kyllä se siitä lähtee kunhan sen saa alkuun. Pahinta ovat nyt ne negatiiviset ajatukset siitä, että "ei se onnistu" koska silloin se ei varmasti onnistu! Olen itse kokenut niin monia tilanteita, joissa imetys ei ole aluksi lähtenyt hyvin käyntiin, mutta niissä kaikissa on ollut oikein onnellinen loppu eli imetys on onnistunut, mutta se on vaatinut äidiltä kärsivällisyyttä. Vauva on vasta kuinen! Ei äiti ole tuossa ajassa edes ehtinyt kunnolla kokeilla niitä niksejä! Ei se pumppaaminenkaan ole valitettavasti hokkuspokkus-temppu, vaan siinäkin pitää olla kärsivällinen ja pumpata ja pumpata ja niin... pumpata. Imetystukikeskuksesta saa tosi paljon hyviä vinkkejä!
[/quote]
jos elettäisiin aikana jolloin ei ollut korvikkeita, olisi lapsi jo menehtynyt.
"vasta kuinen", Se on pitkä aika kuunnella itkua, joka johtuu nälästä.
nälästä jonka voi poistaa avaamalla Nanni purkin.
onko kumpi nyt sitten Se _lapsen_ etu?
itkeä nälkää vai nukkua kylläisenä, hmmm...
juuri tuollaisten kommenttien takia äidit, joiden ei todellakaan tarvitsisi, potevat syyllisyyttä ja kokevat olevansa huonoja äitejä.
terv. Äiti joka on myös imettänyt
[/quote]
Ennen teollisia korvikkeita oli imettäjä naiset, perunavelli, vehnäjauhovelli ym vellit
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 09:49"]Nyt sun pitää vaan päättää kuinka tärkeä tämä asia sinulle on?
Jos haluat nähdä vaivaa ja uhrata kaiken aikasi sille, tulet kyllä onnistumaan, jollei sinulla ole tubulaariset rinnat. Mutta se vaatii vaivannäköä todella paljon. 12 imetysyritystä päivässä + 12 lypsykertaa päivässä + stressittömyys (eli et saa stressata siitä, vaan sun täytyy nauttia siitä, että saat yrittää imetyksen onnistumista) Lääkärin määräämä lääkityskin auttaa sinua.
Vauvan iällä ei ole merkitystä, maidontuotannon voi aloittaa milloin tahansa, helpointa se toki on heti alatiesynnytyksen jälkeen.
[/quote]
Jos olisit tuore ensisynnyttäjä, väsynyt yövalvomisista, itkuinen ja kiukkuinen synnytyksen jälkeisistä hormooneista, kipeä sektiohaava vatsalla ja mies kotona vain viikon synnytyksen jälkeen niin jaksaisitko tuota?
Osan tuosta ajasta vastasyntynyt vauva voi itkeä vaikka vatsavaivojaan ja roikkua rinnalla muutenkin. Sitten vielä lypsäisit päälle. ...Aika uupunut äiti olisi.
Imetystukihenkilöt ovat hyvä apu, mutta heidän ongelma on liika fanaattisuus. Ne eivät aina sovi babybluesin herkistämille äideille. Annetaan yksittäinen vinkki, mikä on täysin irrallaan siitä muusta arjesta. Ja äidit sitten helposti syyllistyvät kun eivät näihin tavoitteisiin yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
53 jatkaa
Jälkeen päin sitä itsekin on tajunnut kuinka vähän imetyksestä puhutaan raskausaikana.
Toisaalta, raskaana olevaa ensisynnyttäjää kiinnostaa niin paljon enemmän vauvan kehitys, hyvinvointi ja tuleva synnytys että ei sitä siinä vaiheessa ole kovinkaan vastaaanottavainen mm imetysasioille. Ne tuntuvat niin kaukaiselta vielä ja kun siitä ei ole mitään tietoa niin ei ymmärrämiten ison asian kanssa sitä tulee painimaan. Eikä ole edes elämänsä parhaimmassa kunnossa, vaan ultraväsynyt jo synnäriltä lähtiessä, kuten joku jo totesi niin sitten ei sitä tietoa jaksa niin hakeakaan.
Hei! Viestisi perusteella olet kyllä yrittänyt kaikkesi. Läheisyyttä voi antaa muutenkin kuin imettämällä, vauvan ruokintatapa ei määrittele äitiyttä! Totta että imetyksen hankaluuksista ei puhuta tarpeeksi etukäteen, nyt toisen lapsen kanssa tiesin jo mitä odottaa mutta ei se alku helppoa ollut täälläkään. Tsemppiä halusin vaan toivottaa!
Ketjussa muutama on kertonut, että maidontuotannon saa käyntiin lääkkeillä. No, minulla edes ne ei toimineet. Imetysten epäonnistuminen oli kyllä kova pala itselle, mutta hyvin lapset ovat korvikkeellakin kasvaneet.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:32"]Suurimman karhunpalveluksen tekee Kätilöopisto nimittämällä imetystä "vauvamyönteisyydeksi". Ihan kuin äiti, joka ei syystä tai toisesta voi imettää, voisi olla vauvamyönteinen.
[/quote]
Alapeukku nimenomaan kätilöopistolle.
Meillä onneksi on ihan julkisesti puhuttu imetysvaikeuksista, vaikka nyt niitä jännitän hirveästi, kun synnytys lähestyy.
Minä olen usein miettinyt, että jos maidontuloa estämään on pilleri, miksei sellaista ole maidontulon käynnistämiseen? Tai jos on, ei anneta.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:15"]
"Lapsi kyllä kasvaa normaalisti, syö hyvin, on hereillä ollessaan hyväntuulinen jne, joten hänellä on kaikki ok."
No entä jos kaikki onkin ihan hyvin, ehkä sinun ei tarvitse turhaan stressata.
[/quote]
Tämä on varteenotettava vaihtoehto. Itse luulen pilanneeni oman esikoiseni imetyksen liiallisella stressaamisella. Mulla oli jo valmiiksi itse kehitelty pakkomielle siitä, että haluan imettää pitkään ja sen kuuluisi olla jotenkin äärettömän ihanaa ja helppoa. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Toisen lapsen kanssa ei ollut rima enää läheskään niin korkealla. Ajattelin vain, että jos nyt edes ensimmäiset tipat suostuisi imemään. Ja hops! Kaikki sujuikin sillä kertaa kuin unelma. Ja pitää muistaa, että myös vauvat ovat erilaisia. Temperamenttisen vauvan kanssa voi olla enemmän haasteita kuin lungimman vauvelin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Nyt sun pitää vaan päättää kuinka tärkeä tämä asia sinulle on?
Jos haluat nähdä vaivaa ja uhrata kaiken aikasi sille, tulet kyllä onnistumaan, jollei sinulla ole tubulaariset rinnat. Mutta se vaatii vaivannäköä todella paljon. 12 imetysyritystä päivässä + 12 lypsykertaa päivässä + stressittömyys (eli et saa stressata siitä, vaan sun täytyy nauttia siitä, että saat yrittää imetyksen onnistumista) Lääkärin määräämä lääkityskin auttaa sinua.
Vauvan iällä ei ole merkitystä, maidontuotannon voi aloittaa milloin tahansa, helpointa se toki on heti alatiesynnytyksen jälkeen.