Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei mulle kerrottu tätä imetyksestä?
03.12.2014 |
Imetyksestä keskustellaan yleensä aika yksipuolisesti, aiheet tuntuvat olevan "Onko julkinen imetys ok?" ja "Koska on oikea aika lopettaa imetys".
Synnytin itse hätäsektiolla n, 1kk sitten, eikä maitoa ole tippunut kuin pari pisaraa ja muutaman kerran pumpulla niin, että sain annettua vauvalle pipetillä. Missään vaiheessa perhevalmennuksessa ei kerrottu, että imetys voi epäonnistua tai sen aloitus voi viivästyä. Vasta synnytksen jälkeen on kaveripiirissä tullut esiin, että joku ei ole imettänyt ollenkaan, toisella maidon nousu kestänyt viikkoja jne.
Synnärillä asioita käytiin läpi lähinnä niin, että kerrotiin eri apuvälineistä ja vakuuteltiin että imetys onnistuu aina kun yritetään tarpeeksi. Olen yrittänyt sektiopäivästä alkaen (vauvan sain rinnalle jo heräämössä jossa kerrottiin ekan kerran imetysasioista). Kokeiltu on rintakumi aktivoimaan maidontuotantoa (vauva hermostuu kun ei tule ruokaa eikä suostu imemään), katetri (toimi pelkästään "pulloruokintana rinnasta" ei lisännyt omaa tuotantoa), pumppu (vähäiset maidot joita tuli hävisivät laitteeseen), imetystee, kuumat suihkut, käsin lypsäminen, kaiken maailman puristelut, vyöhyketerapia, aromaterapia, rentoutusryhmä, vierihoito ihokontaktilla ja käyty kertaamassa asioita yksityisellä kätilöllä.
Maitoa ei vaan tule ja mulla on paska-äiti fiilis. Välillä tuntuu, että pelkään jopa ajatella, koska negatiivisilla ajatuksilla imetyksestä pelkään alitajuisesti estäväni maidon tulon.
Lapsi kyllä kasvaa normaalisti, syö hyvin, on hereillä ollessaan hyväntuulinen jne, joten hänellä on kaikki ok. En sitten tiedä minkälainen häiriytynyt yksilö hänestä tulee kun ei saa sitä oikeanlaista läheisyyttä eli tissiä josta saa maitoa.
Olenko ainoa friikki tässä imetysasiassa? Ja jos en ole miksi ei kerrota, että imetys ei aina mene niin, että synnytetään ja aletaan imettämään jos vin itse haluaa?
Kommentit (62)
Meillä ihan sama hätäsektioitu pieni lapsi, tissimaitoa ei tullut kunnolla, lapsi hermostui oli kiukkuinen kun ei saanut syötyä kunnolla, äiti itkeä pillitti ja kiukutteli yritti imettää.
Mulla meni lopulta hermo ja sanoin muijalle että nyt tuo pelleily loppuu, pullolla maitoa ja unohtaa imetyksen, sen jälkeen lapsikin oli paljon tyytyväisempi ja minäkin syötin lasta välillä.
Kaverilla oli sama asia 2lasta pulloruokittu kun tissimaitoa ei tullut ja niitten muijalla on vielä isot komeat tissit, se ei vaan onnistu aina.
Tv.mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:18"]
Joskus siitäkin on ollut juttuja lehdissä, eikä tosiaan asia ole kaikille helppoa tai itsestäänselvää. - Meillä kyllä meni ensimmäisen vauvan kanssa hyvin vaikka synnytys oli vaikea. Meille tärkeintä oli, että joku toi vauvan rinnalle ihan pian synnytyksen jälkeen ja hän pääsi heti imemään pikkuisen. Siitä tuli vamaan molemmille sellainen tuntu että näin tämä menee. Toista vauvaa kukaan hoitohenkilö ei tuonut viereen, mutta mieheni toi hänet kun silmät rupesivat jo lurpsahtelemaan, ja sama kiinnittyminen tapahtui. Tämä ei varmasti sinua ap auta tässä tilanteessa, mutta toivottavasti sitten jos saat muita lapsia. Vaikka imettäminen on hieno juttu, ei se ole välttämätöntä.
[/quote]
Sektiossa tietenkin vähän viivästyy tuo rinnalle saaminen kun heräämisessä menee aikansa. Mulla taisi mennä jotain 6 tuntia. Meille ei tule enempää lapsia koska ikä lähentelee mulla jo neljääkymppiä ja seuraava raskaus olisi jo iän takia liian suuro riski. Lisäksi oma terveydentila meni raskauden aikana niin huonoksi, että oma selviäminen siitä oli vaakalaudalla. Nyt ilmeisesti selviän komplikaatioista lääkityksellä. Seuraava raskaus myös vaatisi paljon ekstraseurantaa ja lääkityksen sekä riskit olisivat suuret esim. keskenmenolle.
Mutta imetysasioista aion jatkossa kertoa kaikille, jotka vain viitsivät kuunnella.
AP
Tämä! Itse olen 2kk ikäisen vauvan äiti ka reilu kuukauden yrittämisen jälkeen lopetin imetyksen. Maitoa ei vaan tullut. Synnäriltä saakka olen imettänyt kirjaimellisesti nännit verillä ja pumpannut käsin ja koneella ja koko ajan. Mikään ei auttanut! Vauva saattoi aina olla tissillä pitkälti yli tunnin ja huusi edelleen nälkäänsä ja joi päälle täyden satsin korviketta. Pumpulla pumppaamalla sai pari olematonta milliä kahden tunnin väännön jälkeen. Lopetin imetyksen kokonaan kun vauva oli noin kuukauden ikäinen, hän syö säännöllisesti päivällä 2-4h välein, yön nukkuu parhaimmillaan 6-7h putkeen. Keskimäärin nukkuu 12h yöunet joiden aikana herää 2 kertaa syömään. Päivisin tietty tahti nopeampi ja nukkuu vain lyhkäisiä päikkäreitä. Itse en enää koe huonoa omaatuntoa kiitos ihanan neuvolantädin. Ihana vanhempi nais-ihminen jolta odotin täyslynkkausta, totesi, että imetys ei vaan kaikilta onnistu ja kaikkeni olen tehnyt ja että kaikkein tärkeintä on terve ja tyytyväinen vauva ja äiti, miksi pitäisi imetyksen takia menettää mielenterveys. Vauvani on terve ja nukkuu ja syö hyvin, itkee vain nälkää. Ei mahavaivoja, ei allergiaa ainakaan vielä, kehittynyt ja kasvanut loistavasti. Suuri kiitos neuvolantädille, joka pelasti minut itsesyytöksiltä.
Sen takia ei varmaan ole kerrottu, kun imetykseen kuitenkin halutaan kannustaa ja suurimmalla osalla alku on hankalaa. Siitä jos jaksaa yli, niin imetys on tosi helppoa. Ja sitten jos on peloteltu, että ei se kaikilla onnistu, niin monet eivät jaksa rämpiä niiden ekojen viikkojen kipeillä rinnoilla tehtävien maratonimetysten läpi. Ja on toki niitäkin, joilla imetys ei suuresta yrityksestä huolimatta onnistu, mutta jos on yrittänyt kaikkensa, niin miksi kukaan tuntisi syyllisyyttä?
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:52"]
Kyllä se imetys sinullakin onnistuu, ihan varmasti onnistuu. Jaksat vain jatkaa - vaikka kuinka tekisi mieli lopettaa koko yrittäminen jollakin hetkellä. Itse olen kokenut toimivaksi pumppaamisen, pumppaamisen ja vielä kerran pumppaamisen. On roppakaupalla muitakin hyviä ja toimivia niksejä ja tärkeintä on löytää niistä itselleen toimiva. Ole yhteydessä vaikka imetystukikeskukseen ja pyydä vinkkejä.
[/quote]
Luitko aloituksesta tekemiäni toimenpiteitä jotta imetys käynnistyisi? Voisiko muuten ihan oikeasti kuukausi synnytyksen jälkeen maito nousta vielä? Olen käynyt imetysklinikalla useampaan otteeseen (juuri siellä on käyty läpi eri keinoja). Viime viikkoon asti myös pumppasin/lypsin sähköisellä ammattistason laitteella aamuin illoin. Jos esim. pumppaisin vaikka 5x15min per rinta päivässä niin voisiko maitoa tulla vielä? Ja pumpatessa on vaikea olla läsnä vauvalle ja sen koen huonona asiana.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
stressi vaikeuttaa maidon herumista, eli yleensä äidit tekee sillä "että yrittää kaikkensa" hallaa imetykselle. pitäis vaan ottaa mahdollisimman rennosti, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:52"]
Kyllä se imetys sinullakin onnistuu, ihan varmasti onnistuu. Jaksat vain jatkaa - vaikka kuinka tekisi mieli lopettaa koko yrittäminen jollakin hetkellä. Itse olen kokenut toimivaksi pumppaamisen, pumppaamisen ja vielä kerran pumppaamisen. On roppakaupalla muitakin hyviä ja toimivia niksejä ja tärkeintä on löytää niistä itselleen toimiva. Ole yhteydessä vaikka imetystukikeskukseen ja pyydä vinkkejä.
[/quote]
Miten voit kenellekään sanoa, että "ihan varmasti onnistuu"? On paljon esim. hormonaalisia syitä, jolloin ei onnistu. Kaikki ei ole yrittämisen puutteesta kiinni.
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelen. Mitä jos on erimerkiksi rakenteellinen vika rinnoissa tai ne on poistettu (Suomessa ei tosin taideta tehdä näitä varmuuden vuoksi-leikkauksia ja syövän jälkeen on käsittääkseni mahdotonta tulla raskaaksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 06:13"]
[/quote]
Miten voit kenellekään sanoa, että "ihan varmasti onnistuu"? On paljon esim. hormonaalisia syitä, jolloin ei onnistu. Kaikki ei ole yrittämisen puutteesta kiinni.
[/quote]
Kyseinen äiti haluaa imettää - ainakin tekstinsä perusteella siis. Se, että sitä maitoa on tullut, vaikkakin vain pikkiriikkisen kertoo sen, että kyllä se siitä lähtee kunhan sen saa alkuun. Pahinta ovat nyt ne negatiiviset ajatukset siitä, että "ei se onnistu" koska silloin se ei varmasti onnistu! Olen itse kokenut niin monia tilanteita, joissa imetys ei ole aluksi lähtenyt hyvin käyntiin, mutta niissä kaikissa on ollut oikein onnellinen loppu eli imetys on onnistunut, mutta se on vaatinut äidiltä kärsivällisyyttä. Vauva on vasta kuinen! Ei äiti ole tuossa ajassa edes ehtinyt kunnolla kokeilla niitä niksejä! Ei se pumppaaminenkaan ole valitettavasti hokkuspokkus-temppu, vaan siinäkin pitää olla kärsivällinen ja pumpata ja pumpata ja niin... pumpata. Imetystukikeskuksesta saa tosi paljon hyviä vinkkejä!
[/quote]
Poikkeaako tämä Imetystukikeskus jotenkin esim. Kättärin imetysklinikasta? Jos poikkeaa, niin sittenhän on olemassa niitä Hokkus Pokkus-keinoja, koska AP:han sanoi käyneensä jo klimikalla :)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 07:25"]
Sen takia ei varmaan ole kerrottu, kun imetykseen kuitenkin halutaan kannustaa ja suurimmalla osalla alku on hankalaa. Siitä jos jaksaa yli, niin imetys on tosi helppoa. Ja sitten jos on peloteltu, että ei se kaikilla onnistu, niin monet eivät jaksa rämpiä niiden ekojen viikkojen kipeillä rinnoilla tehtävien maratonimetysten läpi. Ja on toki niitäkin, joilla imetys ei suuresta yrityksestä huolimatta onnistu, mutta jos on yrittänyt kaikkensa, niin miksi kukaan tuntisi syyllisyyttä?
[/quote]
Eihän se loogista ole, mutta silti oli paska mutsi -fiilis. Vieläkin välillä, tosin yleensä silloin kun olen väsynyt ja vauva vaan karjuu tissille ja kääntää päätä pois. Tulee todella epäonnistuja fiilis kun en nyt saanut edes niin perusasiaa kuin imetys onnistumaan.
Mies palauttaa sitten maan pinnalle kun tälläinen fiilis tulee että tottakai tarvitsee ja monen monta vuotta.
Minusta on eri asia kertoa ihan etukäteen että joskus ei imetys onnistu, samalla voi käydä läpi miten se alku on hankalaa ja kannattaa yrittää useampi viikko ennen kuin luovuttaa.
-19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syntyi kaksoset pikkukeskosina ja imettämään en päässyt pitkään aikaan, viikkoihin. Säännöllisen pumppaamisen aloitin heti, maitoa tuli joitain tippoja. Viikkojenkaan jälkeen ei mitään pullokaupalla tullut, vaan ehkä 20ml kerralla. Oltiin vastasyntyneiden teholla ja eräs lääkäri kysyi, että haluaisinko lääkkeillä kokeilla ja jonkin aikaa emmittyäni päädyin kokeilemaan. En nyt millään muista lääkkeen nimeä, mutta se oli muistaakseni joku matkapahoinvointilääke, jonka oli havaittu edistävän maidontuloa. En tiedä, onko tämä sinulle vaihtoehto, mutta tiedoksi, että tällaistakin on. Minulla maidontulo lisääntyi selkeästi.
Googletin Valion Tuuti-vastiketta. Kiva teksti pomppaa silmille kun menee Valion sivuille. Eipä tule syyllinen olo ollenkaan...Ja minäkään en imetä kunnolla, maitoa tulee vauvalle ehkä tippa per rinta vaikka 2 kk on yritetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lopeta heti ja ala nauttia elämästä uuden ihmisen kanssa. Korviketta pullosta ja hävitä kotoa kaikki imetykseen liittyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan! Älä AP murehdi! Olet varmasti yhtä hyvä äiti lapsellesi vaikka pullosta ruokit. Samalla tavalla sen pullon kanssa on läsnä kuin tissin. Tyytyväinen, rauhallinen ja onnellinen äiti tarkoittaa samanlaista lasta. Imetyksen aloittamisen ongelmista ei puhuta ja se on huono asia. Niistä pitäisi puhua, jotta niihin voi henkisesti varautua. Siinä ei ole mitään järkeä yrittää kuukausi tolkulla imettää, kun täysimetyskin yleensä kestää vain 6 kk. Tuosta ajasta 2kk yritykseen ja hampaiden kiristelyyn miksi? Miksi ei vain nauttia?
Mietin muuten että eipä kukaan puhunut raskausaikana että imetys ei onnistu. puhuttiin vain hyvistä imetysliiveistä ja tiheästä syöttövälistä.
Mun imetys onnistui. Mutta esimerkiksi äitini on synnyttänyt kaikki kolme lasta sektiolla (esikoinen hätäsektiona) ja kahta ekaa lasta imetti pitkään. Kolmannen kanssa maito ei vain noussut. Uskon että äitini teki kaiken mahdollisen kolmannen kanssa jotta imetys sujuisi kun oli kokemusta kahdesta onnistuneesta. Ei onnistunut, ei noussut.
Ihan terve pikkusiskostanikin tuli ja ihan yhtä paljon hän on saanyt "syliä" ja läheisyyttä.
Minä olin myös kuin puulla päähän lyöty esikoisen syntymän jälkeen kun huomasin mitä kaikkea imettämiseen liittyy! Raskausaikana neuvolassa ei puhuttu imettämisestä mitään ja minulla oli sellainen kuva että imettäminen on vaan sitä että työnnetään tissi suuhun ja vauva saa ruokaa. Kun iso lapsi syntyi tarvittiin maitoa heti paljon ja sairaalassa työnnettiin pulloa. Kotona oli hirveä työ ottaa asioista selvää vauvan hoidon yhteydessä. Väsyneenä googlettelin imetyksestä kun olisi pitänyt levätä kun vauvakin lepäsi. Tuli hirveä stressi joka vaan teki tilanteesta vaikeamman. Lopulta kuitenkin onnistuin saamaan maidontuotannon riittävälle tasolle mutta helppoa se ei ollut! Tsemppiä! Älä syyllistä itseäsi! Tärkeintä on että vauva saa ruokaa, läheisyyttä ja hoivaa.
Hei ap! Kuka sulle antoi imetysohjausta? Muistatko oliko koulutettu ihminen, vai oliko kenties opiskelija? Monet äidit saavat aivan kelvottoman huonoa imetysohjausta siksi, että sitä antavat opiskelijat, joilla ei ole kuin hyvin hatara käsitys imettämisestä. Kätilöopinnoista en tiedä, mutta sh-opinnoissa harjoittelun osana on ohjaamistehtävä jossa vaihtoehdot ovat mm. vaipanvaihdon ohjaaminen, kylvettämiseen ohjaaminen ja imetysohjaus. Vaikka siis imetysohjaus ei missään nimessä saisi olla opiskelijan antamaa. Jos tuntuu että osastolla on toistettu samaa mantraa minkä voit itse lukea kaikista esitteistä, se johtuu siitä että voi olla, että sen ohjauksen antoi opiskelija, joka on edellisenä yönä lukenut ne esitteet hätäpäissään ja lievästi vittuuntuneena siitä, että joutuu tekemään tämän tehtävän, ja sitten vaan toistanut sulle sen minkä juuri oli lukenut.
Minäkään en voi imettää, prolaktiinitaso ei nouse riittävästi, eikä maitoa tule. Minulla on silti hienot lapset, olen hyvä äiti ja olemme onnellinen perhe. Jos imetys harmittaa sinua, hakeudu naistentautien erikoislääkärin vastaanotolle yksityiselle puolelle. Sieltä saat tietoa ja kokemusta, joka on ihan eri tasolla julkisen puolen tarjoamaan apuun verrattuna. Tsemppiä sinulle, nauti vauvastasi äläkä murehdi liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Samat kokemukset kuin ap:lla ekan jälkeen. Toisen kohdalla imetys sitten onnistuikin. Ekan kohdalla sähläsin sitä imetyksen aloittamista kolme kuukautta. Sitten tulin järkiini ja siirryin pulloon. Jälkeenpäin harmittelen ainoastaan sitä, että miksi ihmeessä tuhlasin ne ekat 3 kuukautta aivan turhaan stressiiin. Kaikki se maidontulonaktivoi tihomma oli pois omasta levosta ja vauvan ihailusta.
Ainoa hyvä puoli on, etten koe ayyllisyytä ekan vauvan imetyksen epäonnistumisesta. Tein kaikkeni ja kun ei auttanut, siirryin kokonaan pulloon. Jälkeenpäin olen miettinyt, että varmaan se pakonomainen stressi siitä etä "imetys on PAKKO PAKKO saada onnistumaan" oli osasyy siihen, ettei siitä mitään tullut.