Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko asiaan että uhmaikäinen uhmaa aivan kaikessa?
07.10.2021 |
Jos ei muuta keksi niin seisoo paukuttamassa keittiön kaapin ovia auki kiinni pam pam koska tietää että se on kiellettyä tai availemassa tauotta pakastinta koska tietää sen olevan kiellettyä. Loputonta uhmaa ihan pikku asioissa. Ja kaikki kiva kääntyy uhmaamiseksi. Jos lapsi vaikka pyytää että leikin hänen kanssaan niin kesken kivan leikin säntää keittiöön avaamaan pakastinta. Olen aivan loppu. Kuuluuko tämän olla tällaista?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Kuules rouva täydellinen. Kerroppa miten sinä hoitaisit tilanteen jossa lapsi uhmaa koko ajan kaikessa. Äläkä tule sössöttämään että sinun täydelliset lapset ei sellaisia ikinä olisi.
Kerron asian sinulle heti, kun korjaat oman kirjoituksesi kielioppivirheet. Tekstisi perusteella joudun käyttämään selkokieltä.
Täytyy sinulla olla todella paha olo kun noin ilkeä ja pahansuopa ihminen olet.
Kerropa, miksi kirjoitat kerroppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap nostaa. Vietämme vapaapäivän aamua kotona. Oli tarkoitus syödä rauhassa aamupala ja viettää aamupäivä mukavan yhteisen tekemisen parissa kotona kun ulkona sataa, ja sitten lounaan jälkeen lähteä sateesta huolimatta retkelle metsään. Jo ennen kuin sain aamupalan pöytään niin lapsi kehitti uhmakiukun jostain ihan tyhjästä. Aamupalan jälkeen lapsi sai valita mitä tehdään ja halusi että pelataan, pelaaminen meni puoliksi tavaroita ja ovia paiskoessa. Laitoin pelit pois ja ehdotin että piirretään. Käännyin ottamaan hyllystä kesken piirtämisen lisää paperia ja sillä samalla sekunilla lapsi kääntyi ja piirsi seinään (tietää että niin ei saa tehdä ja tietää että sillä saa minut hermostumaan). No kynät lähti ylähyllylle pariksi päiväksi pois, minulla on päänsärky jo aamusta ennen klo 10 ja lapsi pyörii tuskasena ja uhmakkaana. Tämä on kohta ihan sietämätöntä. Auttakaa.
Jos nyt vaan olisitte "tekemättä" yhtään mitään. Ota lapsi syliin, lukekaa ja katselkaa kirjaa. Siinä olet lapsellesi läsnä. Lapsesi on stressaantunut sinun kohtuuttomasta ja uhkaavasta käytöksestäsi. Mikäli et tiedä mitä johdonmukaisuus on, hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Olipa ilkeä kommentti. Sinun olisi syytä vähän perustella miten ap ei muka osaa olla aikuinen kun sellaista väität.
Aikuinen ei syyllistä lasta siitä, että ei osaa kasvattaa tätä. Opittu avuttomuus ja muiden syyllistäminen ei ole aikuisuutta.
Olet sinä kummallinen. Miten ap muka syyllistää. Miten ap on sinun mielestä oppinut avuttomaksi. Olet keksinyt nuo ihan päästäsi. Ap ilmeisesti itki koska on niin uupunut. Oletko koskaan ollut todella uupunut? Silloin sitä helposti itkee.
P.S. Vinkki sinulle hyvään elämään: empatian opettelu voisi olla hyödyllinen taito.
Lapsi tässä sen kaiken empatian tarvitsee. Ap ei ole terveen aikuisen roolissa, kun uhkaa ja toteuttaa uhkauksen. Ap on avuton kaiken "raivonsa" keskellä. Ei ihme, että itkee, kun ei ole voimavaroja ja keinoja muuttaa omaa toimintaa. Lapsi on viaton kaikkine uhmineen. Hän tarvitsee turvallisen aikuisen tuekseen. Moni on tämän jo tällä palstalla esiin tuonut! Aikuinen on aina vastuussa kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ottaisit sen lapsen syliin ja kutittaisit: "Kuules kiusanhenki nyt minä kutitan tuon kiukun pois". Nauraisitte yhdessä: "Tules oven paukuttaja katsomaan tätä kirjaa. Täällä on hassu juttu". Tunteeko lapsi itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi? Oletteko samaa tiimiä? Jos et pysty rakastamaan, hommaa itsellesi apua.
Teen noin monta kertaa ja uskon että pidän sylissä enemmän kuin lapsia keskimäärin. Ja kerron joka päivä monta kertaa miten rakas ja tärkeä on. En tiedä tunteeko niin mutta ainakin yritän sen tehdä selväksi. Ja hän on minulle aidosti todella rakas ja tärkeä ja parasta mitä elämässäni on tapahtunut, uskokaa tai älkää. Ap
Kun uhkaat ja toteutat, olet kaikkea muuta kuin hellä, rakastava äiti. Lapsesi pelkää sinua ja luottamus sinuun horjuu. Tästä syystä lapsen uhma on haastavaa, niinhän sinä hänelle opetat omalla käytökselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Eli lapsi saa sillä paukuttamisella juuri sitä mitä hakeekin eli sinun huomiotasi. Älä kysele saako noin tehdä, älä kysele lähteekö jäähylle. Otat vaan sen legon pois kommentoimatta. Ja mene itse vaikka toiseen huoneeseen neutraalisti, kommentoimatta. Huomioi heti maltillisesti kun lapsi käyttäytyy toivomallasi tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ottaisit sen lapsen syliin ja kutittaisit: "Kuules kiusanhenki nyt minä kutitan tuon kiukun pois". Nauraisitte yhdessä: "Tules oven paukuttaja katsomaan tätä kirjaa. Täällä on hassu juttu". Tunteeko lapsi itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi? Oletteko samaa tiimiä? Jos et pysty rakastamaan, hommaa itsellesi apua.
Teen noin monta kertaa ja uskon että pidän sylissä enemmän kuin lapsia keskimäärin. Ja kerron joka päivä monta kertaa miten rakas ja tärkeä on. En tiedä tunteeko niin mutta ainakin yritän sen tehdä selväksi. Ja hän on minulle aidosti todella rakas ja tärkeä ja parasta mitä elämässäni on tapahtunut, uskokaa tai älkää. Ap
Miksi se pitää kertoa monta kertaa päivässä? Ihan kuin yrittäisit jotenkin vakuutella asiaa.
Joka asiasta näköjään saan kritiikkiä. Teen niin monta kertaa päivässä koska olen sellainen ihminen joka tykkää näyttää välittämisensä ja uskoo kehuihin ja positiivisen sanomiseen. Ap
No mitä se uhkaaminen ja sen toteutus sitten on? Entä sitten ne jäähyt? Menikö minulta jotain ohi?
Sano sille, että siivouskomeroon ei voi mennä koko päiväksi istumaan. Jos hän alkaa käydä kovin rasittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat ylianalysoida ja selittää liikaa. Ei 2- vuotias osaa selittää, miksi toimii niin kuin toimii. Vähemmän puhetta ja enemmän tekoja. Kynät pois, jos piirtää seinään. Ei tarvitse mitään sanoa, eikä selittää. Ohjaat vaan muuhun puuhaan. 2-vuotias on liian pieni jäähyilemään. Ei ymmärrä asiasta mitään.
Mistä keksit tuon 2-vuotiaan? Muutenkin täällä on useassa viestissä puhuttu taaperosta, vaikka ap ei missään vaiheessa puhunut muusta kuin uhmaikäisestä.
Uhmaikä alkaa 2-vuotiaana, 4-vuotiaat on yleensä jo ihan lauhkeita.
No mitenkäs nämä 5-6 vuotiaat? Ja siitä ylöspäin? Ei meillä ole lasten uhma 4 vuotiaaseen loppunu. Meillä ei mennä kuitenkaan tuollaista vuoristorataa. Saadaan ilman uhkailua loppumaan.
Mun mielestä AP:n lapsen käytös ei kyllä kuulostaa enää normaalilta uhmaiältä.
Normaalia uhmaikäisen käytöstä on ajoittainen uhmaaminen ja uhmakohtaukset, mutta ei mikään järjestelmällinen, pitkäkestoinen kiusaaminen kuten AP:n lapsen tapauksessa. Lapsihan jopa vaikuttaa nauttivan äidin hädästä, joka viittaa kyllä puutteellisesti kehittyneisiin empatiakykyyn. Miten lapsi pärjää päiväkodissa? Onko siellä ilmennyt käytösongelmia?
Ymmärrän hyvin, että kenen tahansa hermot menevät tuollaisesta, vaikka kuinka yrittäisi säilyttää malttinsa.
Mun mielestä selkeä suuttuminen, äänen korottaminen ja kielletyn tekemisen estäminen on parempi kuin mitkään pitkät, ymmärtäväiset selittelyt ja kyselyt, jotka lapsi voi kokea aikuisen heikkouden osoituksiksi.
AP:han kertoo, että isää lapsi ei pyöritä samalla lailla (varmaan siksi, että ymmärtää, että se ei ole mahdollista).
Joka tapauksessa kannattaa lapsen haastava käytös ottaa neuvolassa puheeksi, varsinkin jos käytöshäiriöitä on muuallakin kuin kotona. Kyseessä voi olla myös neuroepätyypillistä oirehtimista.
Varsinkin uhmaamistilanteiden pitkä kesto ja toistuminen viittaa tähän. Asia on hyvä selvittää ja ainakin sulkea pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilisin kahden lapsen kokemuksella tuossa legonpaukutustilanteessa vaikka tällaista:
Menen lapsen luo ja hyväntuulisesti ohjaan hänet siitä pois esim. tarttumalla lempeästi hartioista ja puhelen tähän tapaan:
Sinun nyt tekee kovasti mieli paukuttaa, mutta se ei nyt käy päinsä. Eihän me nyt sentään ovia paukutella. Otetaanpas se lego ja mennään kokeilemaan, miten se sopisi mukaan näihin legoleikkeihin... Oletkos sinä äidin oma söpö-höppönen jne.
Ja olen siis vahvasti läsnä tuossa tilanteessa, katson silmiin jne. Toki sitten olen suuttunutkin ja sanonut tiukasti, jos kiusa jatkuu. Usein on auttanut, kun tilannetta on selittänyt lempeän läsnäolevasti hössötäen. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menee ohi viiteenkymppiin mennessä.
Naisille pahin uhmaikä on siinä 32-35v kieppeillä keskimäärin, silloin uhmaamat mm elatusmaksuilla ja omaisuuden jaolla ja muuta uhmakasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Älä kysy lapselta jatkaako hakkaamista vai lähteekö mieluummin jäähylle. Etkö ymmärrä että hän valitsi hakkaamisen. On väärin pistää jäähylle, kun hän ei sitä noista vaihtoehdoista valinnut. Sinun pitää sanoa, että nyt loppuu hakkaaminen ja huolehtia että niin myös tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin sai viimeksi rokotteen? Alkoiko kiukku sen jälkeen?
Mitä helvetin tekemistä niillä on keskenään ?
Kyllä se kusi on päähän tullut jo syntyessä
Jep. Ihan helvetillistä kohta 3-vuotiaan lapsen kanssa.
Ei kuulosta normaalilta uhmalta noin empatiakyvytön lapsi. Minkähänlainen hirviö tästä kasvoi.
Jos haluat muutosta, et kaipaa empatiaa. Ap haluaa pitää oman hankalan elämänsä, koska muutos lähtee hänestä, ei lapsesta.
Mutta surkutellaan kaikki ap:n kohtaloa, jonka hän on itse taitavasti itselleen rakentanut. Oman elämänsä pilaaminen on palstamarttyyrien mieleen.
Ei ole olemassa hankalia lapsia, on vain vanhempia, jotka eivät suostu kantamaan vastuuta teoistaan.