Kuuluuko asiaan että uhmaikäinen uhmaa aivan kaikessa?

Kyllä se murrosikään mennessä menee ohi. Silloin ipanasi hiihtelee ties missä omilla teillää ja kieltäytyy kertomasta, missä menee ja kenen kanssa. Saat istua ihan rauhassa somettamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ottaisit sen lapsen syliin ja kutittaisit: "Kuules kiusanhenki nyt minä kutitan tuon kiukun pois". Nauraisitte yhdessä: "Tules oven paukuttaja katsomaan tätä kirjaa. Täällä on hassu juttu". Tunteeko lapsi itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi? Oletteko samaa tiimiä? Jos et pysty rakastamaan, hommaa itsellesi apua.

Teen noin monta kertaa ja uskon että pidän sylissä enemmän kuin lapsia keskimäärin. Ja kerron joka päivä monta kertaa miten rakas ja tärkeä on. En tiedä tunteeko niin mutta ainakin yritän sen tehdä selväksi. Ja hän on minulle aidosti todella rakas ja tärkeä ja parasta mitä elämässäni on tapahtunut, uskokaa tai älkää. Ap

Miksi se pitää kertoa monta kertaa päivässä? Ihan kuin yrittäisit jotenkin vakuutella asiaa.

Joka asiasta näköjään saan kritiikkiä. Teen niin monta kertaa päivässä koska olen sellainen ihminen joka tykkää näyttää välittämisensä ja uskoo kehuihin ja positiivisen sanomiseen. Ap

Ja silti ne eivät auta? Kun kerran lapsesi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja itse olet aivan uupunut siihen.

Auta? Enhän minä sen takia välittämistä osoita että lapsi lopettaisi uhmaamisen vaan ihan vain siksi osoitan että välitän hänestä. Ap

En nyt tarkoittanut välittämistä, jonka luulisi olevan itsestään selvää, vaan kehuja ja positiivista sanomista.

En minä uhman poistamisen takia kehu vaan koska kaikki tarvitsee ja ansaitsee kehuja, kehuista tulee hyvä mieli ja tykkään kehua, annan puolituillekin usein kehuja, olen sellainen ihminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap

Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.

Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap

Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.

Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.

Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.

Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.

Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.

Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.

Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.

Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?

Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.

Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.

Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.

Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap

Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.

Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap

Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.

Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.

Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.

Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.

Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.

Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.

Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.

Ihan vilpitön kysymys: etkö sinä koskaan käy vessassa, pese käsiä, sekoita kiehuvaa kastiketta, katso ulos ikkunasta, kumarru solmimaan omia kenkiä jalkaan tms jotain joka kestää muutamia sekunteja niin että olet siinä asiassa sen pienen hetken aivan kiinni? Voin kertoa että salamannopea lapsi ehtii sekunneissa tekemään tuhojaan vaikka miten yrittäisi koko ajan olla sitä estämässä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap

Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.

Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap

Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.

Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.

Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.

Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.

Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.

Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.

Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.

Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?

Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.

Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.

Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.

Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.

Miten minä haistan omakehun alta surullisen ja yksinäisen trollin?

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap

Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.

Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap

Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.

Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.

Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.

Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.

Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.

Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.

Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.

Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?

Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.

Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.

Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.

Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.

Eiköhän kyse ole pitkälti lapsen temperamentista. Sinulle sattui tulemaan temperamentiltaan mukautuvaiset ja rauhalliset lapset. Kaikki lapset ei ole sellaisia. Minkä vuoksi tahdot ilkeillä niille vanhemmille, joilla ei ole temperamentiltaan yhtä helpot lapset kuin sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap

Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.

Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap

Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.

Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.

Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.

Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.

Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.

Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.

Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.

Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?

Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.

Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.

Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.

Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.

Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?

Meidän kaksivuotias sai tänään kauheat itkupotkuraivarit siitä, että hänellä on siniset silmät. Kuuluu ikään ja helpottaa hiljalleen. Kannustan harjoittelemaan yhdessä lapsen kanssa tunteiden tunnistamista ja niistä puhumista, niin teidän molempien elämästä tulee huomattavasti helpompaa. Hiljalleen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaksivuotias sai tänään kauheat itkupotkuraivarit siitä, että hänellä on siniset silmät. Kuuluu ikään ja helpottaa hiljalleen. Kannustan harjoittelemaan yhdessä lapsen kanssa tunteiden tunnistamista ja niistä puhumista, niin teidän molempien elämästä tulee huomattavasti helpompaa. Hiljalleen. Tsemppiä!

Uskoisin näin muutaman viestin perusteella, että perus 2v uhmaraivarit on vähän eri asia verrattuna siihen jatkuvaan "tökkimiseen" ja tarkoitukselliseen kiusantekoon mistä ap puhuu.

Eihän se toki poista sitä tunteiden tunnistamista ja niistä puhumista tosin.

50

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaksivuotias sai tänään kauheat itkupotkuraivarit siitä, että hänellä on siniset silmät. Kuuluu ikään ja helpottaa hiljalleen. Kannustan harjoittelemaan yhdessä lapsen kanssa tunteiden tunnistamista ja niistä puhumista, niin teidän molempien elämästä tulee huomattavasti helpompaa. Hiljalleen. Tsemppiä!

Eikö tämä ole vähän eri asia kuin ap:n tilanne...

Tsemppiä.

Ap päivittää tilannetta: käytiin vielä lapsen kanssa hyvin vakava keskustelu siitä miksi äiti itki metsässä ja suuttuikin sitten myöhemmin. Ja siitä miten tärkeää on totella jotta onnistuu myös mukavat asiat. Loppuilta on mennyt ihan hyvin. Ehkä huomenna taas uudet taistot, mutta tuntuu että tämän päivän osalta lapsi tajusi vihdoin jotain.

Ap

Se, että äidin täytyy ohjata ja olla koko ajan vieressä, ei kuulosta ihan normilapselta. Ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan. Saatte konkreettisia vinkkejä ja tarvittaessa psykologin arvion.

Vierailija kirjoitti:

Ap päivittää tilannetta: käytiin vielä lapsen kanssa hyvin vakava keskustelu siitä miksi äiti itki metsässä ja suuttuikin sitten myöhemmin. Ja siitä miten tärkeää on totella jotta onnistuu myös mukavat asiat. Loppuilta on mennyt ihan hyvin. Ehkä huomenna taas uudet taistot, mutta tuntuu että tämän päivän osalta lapsi tajusi vihdoin jotain.

Ap

Totella-sanan käyttäminen särähtää korvaan. Idea olisi se, että lapsi haluaa miellyttää ja oppia toimimaan oikein. Koirat tottelee, lapset opetetaan toimimaan oikein itsenäisesti.

Maailmassa pitäisi sitten pian pärjätä yksin muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap päivittää tilannetta: käytiin vielä lapsen kanssa hyvin vakava keskustelu siitä miksi äiti itki metsässä ja suuttuikin sitten myöhemmin. Ja siitä miten tärkeää on totella jotta onnistuu myös mukavat asiat. Loppuilta on mennyt ihan hyvin. Ehkä huomenna taas uudet taistot, mutta tuntuu että tämän päivän osalta lapsi tajusi vihdoin jotain.

Ap

Totella-sanan käyttäminen särähtää korvaan. Idea olisi se, että lapsi haluaa miellyttää ja oppia toimimaan oikein. Koirat tottelee, lapset opetetaan toimimaan oikein itsenäisesti.

Maailmassa pitäisi sitten pian pärjätä yksin muiden kanssa.

Käytän lapsen kanssa sanaa totella, hän tietää sen sanan merkityksen että jos äiti kieltää heittämästä hiekkaa niin pitää heti totella jotta ei jouduta lähtemään kesken metsästä pois. En minä ala kolmevuotiaalle puhumaan monimutkaisia jostain itsenäisestä toiminnasta kun kyse on tottelusta. Ap

Lapsesi on varmaan harvinaisen älykäs ja omaa sosiaalista pelisilmää, kun osaa noin hyvin uhmata sua. Neuvolassa tulee useilla paikkakunnilla 4-vuotiaille ”Voimaperhe”-kysely, jossa varmasti teillä täyttyy nuo kriteerit. Tuo on matalan kynnyksen tukea, jota netissä annetaan viikoittain muutaman kk:n ajan, sieltä saat kohdennettua tukea vaikean käytöksen hoitamiseen sekä vahvistusta omalle toiminnallesi. Itsellä ei ole noin pahaa uhmaajaa, mutta jollakin tavalla ”asenne-ongelmainen” 4-vuotias (joka myös pääsee kyseiseen ohjelmaan). Kannattaa tarkistaa kuuluuko teidän alueen kyseiseen alueeseen… Tsemppiä, onneksi nuo vaiheet tuppaavat menemään joskus ohitse!

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on varmaan harvinaisen älykäs ja omaa sosiaalista pelisilmää, kun osaa noin hyvin uhmata sua. Neuvolassa tulee useilla paikkakunnilla 4-vuotiaille ”Voimaperhe”-kysely, jossa varmasti teillä täyttyy nuo kriteerit. Tuo on matalan kynnyksen tukea, jota netissä annetaan viikoittain muutaman kk:n ajan, sieltä saat kohdennettua tukea vaikean käytöksen hoitamiseen sekä vahvistusta omalle toiminnallesi. Itsellä ei ole noin pahaa uhmaajaa, mutta jollakin tavalla ”asenne-ongelmainen” 4-vuotias (joka myös pääsee kyseiseen ohjelmaan). Kannattaa tarkistaa kuuluuko teidän alueen kyseiseen alueeseen… Tsemppiä, onneksi nuo vaiheet tuppaavat menemään joskus ohitse!

Harvinaisen älykäs? No ei nyt sentään. Harvinaisen älykkään lapsen luulisi oppivan jo vähemmästä, mikä on sallittua toimintaa ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on varmaan harvinaisen älykäs ja omaa sosiaalista pelisilmää, kun osaa noin hyvin uhmata sua. Neuvolassa tulee useilla paikkakunnilla 4-vuotiaille ”Voimaperhe”-kysely, jossa varmasti teillä täyttyy nuo kriteerit. Tuo on matalan kynnyksen tukea, jota netissä annetaan viikoittain muutaman kk:n ajan, sieltä saat kohdennettua tukea vaikean käytöksen hoitamiseen sekä vahvistusta omalle toiminnallesi. Itsellä ei ole noin pahaa uhmaajaa, mutta jollakin tavalla ”asenne-ongelmainen” 4-vuotias (joka myös pääsee kyseiseen ohjelmaan). Kannattaa tarkistaa kuuluuko teidän alueen kyseiseen alueeseen… Tsemppiä, onneksi nuo vaiheet tuppaavat menemään joskus ohitse!

Harvinaisen älykäs? No ei nyt sentään. Harvinaisen älykkään lapsen luulisi oppivan jo vähemmästä, mikä on sallittua toimintaa ja mikä ei.

Kyllähän ap sanoo että lapsi tarkkaan tietää mikä on sallittua. Tahallaan vain on noudattamatta sääntöjä.

Meillä oli tuollaista ja kyllähän se ihan helvetillistä aikaa oli. Mutta sen jälkeen ja jopa murrosikäkin meni ihan hyvin, en vieläkään tiedä miksi uhmaikä oli niin kerrassaan kauhea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap päivittää tilannetta: käytiin vielä lapsen kanssa hyvin vakava keskustelu siitä miksi äiti itki metsässä ja suuttuikin sitten myöhemmin. Ja siitä miten tärkeää on totella jotta onnistuu myös mukavat asiat. Loppuilta on mennyt ihan hyvin. Ehkä huomenna taas uudet taistot, mutta tuntuu että tämän päivän osalta lapsi tajusi vihdoin jotain.

Ap

Totella-sanan käyttäminen särähtää korvaan. Idea olisi se, että lapsi haluaa miellyttää ja oppia toimimaan oikein. Koirat tottelee, lapset opetetaan toimimaan oikein itsenäisesti.

Maailmassa pitäisi sitten pian pärjätä yksin muiden kanssa.

Olet kyllä ihan pihalla.