Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuko asiaan että uhmaikäinen uhmaa aivan kaikessa?
07.10.2021 |
Jos ei muuta keksi niin seisoo paukuttamassa keittiön kaapin ovia auki kiinni pam pam koska tietää että se on kiellettyä tai availemassa tauotta pakastinta koska tietää sen olevan kiellettyä. Loputonta uhmaa ihan pikku asioissa. Ja kaikki kiva kääntyy uhmaamiseksi. Jos lapsi vaikka pyytää että leikin hänen kanssaan niin kesken kivan leikin säntää keittiöön avaamaan pakastinta. Olen aivan loppu. Kuuluuko tämän olla tällaista?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Ihan vilpitön kysymys: etkö sinä koskaan käy vessassa, pese käsiä, sekoita kiehuvaa kastiketta, katso ulos ikkunasta, kumarru solmimaan omia kenkiä jalkaan tms jotain joka kestää muutamia sekunteja niin että olet siinä asiassa sen pienen hetken aivan kiinni? Voin kertoa että salamannopea lapsi ehtii sekunneissa tekemään tuhojaan vaikka miten yrittäisi koko ajan olla sitä estämässä. Ap
Eiköhän se halunnut vain trollata ja väheksyä muita, aiheuttaa pahaa mieltä.
Reppanoita tuollaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sen kuulu olla tuollaista. Mutta on paljon lapsia joilla on voimakas temperamentti ja sitten se on tuollaista. Tai jos on ollut todella kiinni äidissä niin irtautumisen uhma voi olla tosi voimakas ja kohdistua juuri äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Olipa ilkeä kommentti. Sinun olisi syytä vähän perustella miten ap ei muka osaa olla aikuinen kun sellaista väität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Kuules rouva täydellinen. Kerroppa miten sinä hoitaisit tilanteen jossa lapsi uhmaa koko ajan kaikessa. Äläkä tule sössöttämään että sinun täydelliset lapset ei sellaisia ikinä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuollaista, ihan hyvä koululainen lapsesta tuli.
Taattua av:ta että lapsi-aiheisiin saapuu ilkeilijöitä ja omalla täydellisyydellään pätijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Mitäs jos vain ottaisit legon pois ja alatte tehdä yhdessä jotain? Lapsi kerjää huomiota. Yritä myös antaa positiivista huomiota jo ennen kuin tuo huomion kerääminen alkaa.
Eiköhän ap jo tee noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Olipa ilkeä kommentti. Sinun olisi syytä vähän perustella miten ap ei muka osaa olla aikuinen kun sellaista väität.
Aikuinen ei syyllistä lasta siitä, että ei osaa kasvattaa tätä. Opittu avuttomuus ja muiden syyllistäminen ei ole aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Kuules rouva täydellinen. Kerroppa miten sinä hoitaisit tilanteen jossa lapsi uhmaa koko ajan kaikessa. Äläkä tule sössöttämään että sinun täydelliset lapset ei sellaisia ikinä olisi.
Kerron asian sinulle heti, kun korjaat oman kirjoituksesi kielioppivirheet. Tekstisi perusteella joudun käyttämään selkokieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Olipa ilkeä kommentti. Sinun olisi syytä vähän perustella miten ap ei muka osaa olla aikuinen kun sellaista väität.
Aikuinen ei syyllistä lasta siitä, että ei osaa kasvattaa tätä. Opittu avuttomuus ja muiden syyllistäminen ei ole aikuisuutta.
Olet sinä kummallinen. Miten ap muka syyllistää. Miten ap on sinun mielestä oppinut avuttomaksi. Olet keksinyt nuo ihan päästäsi. Ap ilmeisesti itki koska on niin uupunut. Oletko koskaan ollut todella uupunut? Silloin sitä helposti itkee.
P.S. Vinkki sinulle hyvään elämään: empatian opettelu voisi olla hyödyllinen taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Kuules rouva täydellinen. Kerroppa miten sinä hoitaisit tilanteen jossa lapsi uhmaa koko ajan kaikessa. Äläkä tule sössöttämään että sinun täydelliset lapset ei sellaisia ikinä olisi.
Kerron asian sinulle heti, kun korjaat oman kirjoituksesi kielioppivirheet. Tekstisi perusteella joudun käyttämään selkokieltä.
Täytyy sinulla olla todella paha olo kun noin ilkeä ja pahansuopa ihminen olet.
Lässyttävä vässykkä aikuinen -- ei selkeitä rajoja ja taaperoinen hyppii silmille. No, odotellaan murkkuikää - luetaan sitten lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aikuinen on se, jonka täytyy ne rajat lapselle laittaa. Jos lapsen vanhempi ei sitä tee, voimakastahtoinen lapsi lähtee hakemaan niitä muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Kuules rouva täydellinen. Kerroppa miten sinä hoitaisit tilanteen jossa lapsi uhmaa koko ajan kaikessa. Äläkä tule sössöttämään että sinun täydelliset lapset ei sellaisia ikinä olisi.
Ei hän vastaa. Kunhan kiusaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
No tuostahan se syy lapsen uhmakkuuteen löytyy. Johdonmukaiseen kasvatukseen ei kuulu lapsen sanallinen uhkailu saatikka jäähyt. Kehoittaisin muuttamaan kasvatustyyliä johdonmukaisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jututin vielä lasta ja kysyin miksi ei tottele ja uhmaa, selitin että minulle olisi tosi tärkeää ymmärtää miksi ei lopeta kun kielletään. Lapsi rupesi itkemään ja sanoi että yrittää totella mutta ei saa toteltua koska se on vaikeeta. Mitä minun pitäisi tästä päätellä? Auttakaa joku viisas. Ap
Totta hemmetissä lapsella on vaikeaa, kun sinä kieltelet ja kieltelet ja lopulta suutut sen sijaan että kertoist selkeästi, miten oikeasti tulee toimia! Ei se lapsi osaa lukea ajatuksiasi! Ei auta yhtään valittaa lapsen tekemisistä, jos ei kykene lapselle kertomaan sitä, mikä on sallittu tapa.
Voi jumankauta nyt miten idioottina minua pidätte. Joka kerta jos jotain kiellän niin sanon miten tulisi toimia. Lapsi tietää kyllä miten pitää tehdä. Varmistan että tietää kysymällä myös. Ap
Siis äsken se tökki sinua moneen kertaan, sinä vain kieltelit vai oikeastiko joka kerta kerroit lapselle, miten tulee toimia? Ja otit kepin pois? Aika vinha ipana, sinä keksit tekemistä, lapsi kerää uudestaan ja uudestaan keppejä ja tökkii sinua etkä sinä osaa keksiä mitään tapaa saada tätä loppumaan.
Ei ihme, että neuvolasta pyydetään kotiapua, kun ei vaan jaksa. edes leikkiä.
Meilläkin oli tuollainen vinha ipana. Meni kohteesta kohteeseen ja teki tuhojaan. Aivan tarkoituksella. Oltiin ulkona niin paljon kuin pystyttiin koska siellä oli vähemmän rikottavaa/kaadettavaa/tiputettavaa.
Miten sinä saisit tuon loppumaan, ei taida olla omaa kokemusta? Meillä esim. lapsi ryntäsi aina tiputtamaan kirjat kirjahyllystä, aina vaan uudelleen ja uudelleen jos vain sinne asti ehti. Ainoa konsti oli että en päästänyt siihen huoneeseen. Tottahan toki leikittiin, lapsesta vaan oli kivempi tiputella kirjoja hyllystä.
Olen siitä outo vanhempi, että ehdin estämään. Lapsi ei tiputtele yhtäkään kirjaa, jos hänen ei anna tiputtaa yhtäkään kirjaa.
Naapurin lapsi ehti tekemään pahojaan tuolla samalla tavalla. Isänsä hermostui lopulta (enemmän ehkä siihen, että tuo sallittiin, kun ei vaan ehditty estämään) ja pinosi kirjat lapsen sänkyyn. Nukkumaanmenoaikaan ei ollutkaan paikkaa, minne mennä, vanhempien sänkyyn ei päästetty ja todettiin, että nuku vaikka kirjahyllyllä, siellä on tyhjää. Pitkien parkujen kera lapsi kantoi kirjat sängystään kirjahyllyyn ja oppi kerrasta.
Suurimmalle osalle lapsista nykyvanhemmat eivät koskaan kerro, miten oikeastaan tulee toimia. Siksi meillä on ihan liikaa lapsia, jotka tekevät väärin tietämättä, miten tulee tehdä. Pelkkä kielto ei auta.
Voi että olet erinomainen. Meidän lapsi oli tosi nopea ja ehti tiputtelemaan niitä kirjoja ja kaikkea muutakin. Mistä ihmeestä keksit tuon ettei kerrota miten tulee toimia? Ja tuollainen naapurin isännän lapsensa nöyryytys on sinusta parempi keino?
Jeppistä, olet todellakin outo vanhempi, etkä millään hyvällä tavalla.
Onhan se outoa, että meillä lapset eivät ole koko aja pahanteossa eikä Wilmakaan vilku koko ajan viestiä siitä, mitä kamaluuksia on tehty. Lapsilla on kavereita, harrastuksia ja monet vanhemmat kehuvat sitä, miten mukavat ja helpot lapset meillä on, heilläkin käyttäytyvät kohteliaasti eivätkä kiusaa pienempiä.
Ehkä tämä on sitten sitä nyt esilläollutta sosiaalista pääomaa, jota fiksut vanhemmat lapsilleen jakavat ja saavat lapsensa toisintamaan vanhempien maailman eli menestymään. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla lapsista vanhemmat kannustavat toimimaan oikein ja osalla vanhemmat ihmettelevät, että mitä pitää tehdä.
Pidä sinä se vilkas lapsesi ja turhaudu häneen, minä kannustan omiani kiipeämään puuhun kirjahyllyn sijaan. Mutta jos lapsesi tulee meillä käymään, niin hän on todella nopeasti ulkona, koska meillä ei vierailla lapsilla ole mitään etuoikeuksia siksi, että he ovat nopeita ja huonostikasvatettuja.
Onko kiva kehua itseään ja leikkiä täydellistä?
On kiva huomata, että toimimalla oikein saa itselleen ja nimenomaan myös lapsilleen hyvän elämän. Kukaan ei halua leikkikaveriksi sitä muita tökkivää ja hiekkaa heittelevää kullanmurua, joten tuollainen lapsi jää aika ripeästi sivuun muiden leikeistä. Vähitellen lapsi eristetään porukasta, koska maine kiirii eikä kaveripiiri halua kiusankappaletta mukaansa leikkeihin, koska tämä yksi pilaa ne toistuvasti. Päiväkodissa tästä lapsesta tulee se, jonka kanssa on pakko leikkiä jne.
Jos ap haluaa, että lapsensa syrjäytyy, niin antamansa malli on todella hyvä. Lapsen syyllistäminen "äiti itkee takiasi" -tyyliin on piste iin päälle eli ap opettaa lapselleen, että tämä on aiheuttanut äidin pahan olon, vaikka oikeastaan paha olo tulee sieltä, että äiti ei osaa olla aikuinen.
Toki toivotan ap:lle onnea valitsemallaan tiellä. Se on pitkä ja kivinen ja siihen sisältyy monta itsevalittua murhetta, mutta jos tuollaisen elämän haluaa, niin juuri tuollaisen saa. Valinta on ikioma.
Kuules rouva täydellinen. Kerroppa miten sinä hoitaisit tilanteen jossa lapsi uhmaa koko ajan kaikessa. Äläkä tule sössöttämään että sinun täydelliset lapset ei sellaisia ikinä olisi.
En ole tuo mainitsevasi rouva täydellinen, mutta vastaan silti: JOHDONMUKAINEN KASVATUS on avain ap:n ongelmaan!
Kuuluu.
Onnea vain sinne palstalla hehkutettuun perhearkeen!
Vierailija kirjoitti:
Ap nostaa. Vietämme vapaapäivän aamua kotona. Oli tarkoitus syödä rauhassa aamupala ja viettää aamupäivä mukavan yhteisen tekemisen parissa kotona kun ulkona sataa, ja sitten lounaan jälkeen lähteä sateesta huolimatta retkelle metsään. Jo ennen kuin sain aamupalan pöytään niin lapsi kehitti uhmakiukun jostain ihan tyhjästä. Aamupalan jälkeen lapsi sai valita mitä tehdään ja halusi että pelataan, pelaaminen meni puoliksi tavaroita ja ovia paiskoessa. Laitoin pelit pois ja ehdotin että piirretään. Käännyin ottamaan hyllystä kesken piirtämisen lisää paperia ja sillä samalla sekunilla lapsi kääntyi ja piirsi seinään (tietää että niin ei saa tehdä ja tietää että sillä saa minut hermostumaan). No kynät lähti ylähyllylle pariksi päiväksi pois, minulla on päänsärky jo aamusta ennen klo 10 ja lapsi pyörii tuskasena ja uhmakkaana. Tämä on kohta ihan sietämätöntä. Auttakaa.
No miten sinua auttaa?! Ainoa mitä voit tehdä on saada sinut itsesi lopettamaan uhmaava käytöksesi lasta kohtaan, olet peilikuva lapsellesi.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän se halunnut vain trollata ja väheksyä muita, aiheuttaa pahaa mieltä.